On syksy edessä ja kamppailulajeihin voi ilmoittautua. Niitä on monia.
Miten voisi valita omansa? Mihin pitäisi kiinnittää tällöin huomiota. Jokaiselle ei ilmeisesti sovi jokainen laji.
Miten voisi valita omansa? Mihin pitäisi kiinnittää tällöin huomiota. Jokaiselle ei ilmeisesti sovi jokainen laji.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos hiukan kertoisit itsestäsi. Ikä, koko, urheilutausta jne. Sekä siitä, mitä haet lajilta? Itsepuolustustaitoa, henkistä kehitystä, kuntoilumuotoa, kilpaurheilua? Sitten olisi helpompi antaa suosituksia.
Taustalla ei nyt niin hirveästi väliä ole, tärkeintä on oikeastaan että mitä haluat treenata. Ts. kanki pystyy treenaan taekwondoa ja bodari aikidoa. Jos haet itsepuolustustaitoja niin eiköhän lähes mikä tahansa laji kelpaa, joissakin lajeissa ehkä saa taitoja hieman nopeammin, mutta tämäkin lienee kovasti seura eikä lajikohtaista. Yleisesti voisi sanoa että jos haluat kovaa Potku/lyönti-painotteista kontaktia niin nyrkkeily, thaiboxing, kickboxing on aika varmasti tätä. Myöskin karatessa, kung fussa, wing tsunissa ja taekwondossa voi olla kovakin kontakti mutta se riippunee seurasta ja tyylistä. Kovaa vääntämistä(ei iskuja) sisältävät Brasilian jiujitsu, judo, paini ja submission wrestlig. Ei niin kovaa vääntämistä eli käytetään vastustajan voimia sisältää aikido. Kovaa voimankäyttöä sisältäviä Lyönti/potku/vääntölajeja ovat shootfighting, Hokutoryu jujutsu ja mahdollisesti jotkin muut jujutsutyylit, hanmoodo, kung fu ja krav maga riippuen seurasta ja vetäjistä. Suurempaa vastustajan voimankäyttöä/oikeata ajoitusta hyödyntäviä hybridilajeja ovat ainakin daitoryu aikijujutsu, hontai ryu jujutsu, hapkido, tolkido, hoi jeon moo sool. Mahdollisesti tällaisia voivat olla myöskin jotkin jujutsu ja kung fu -tyylit. Akrobaattisia lyönti/potkulajeja ovat taido ja capoeira. Aseisiin keskittyviä lajeja ovat escrima, kali, kendo, iaido ja kobujutsu. Aseita lajin kylkiäisinä tarjoavat lähes kaikki lajit, joissa kilpailu ei ole suuressa osassa.
Lajia valitessa kannattaa myös huomioida että mattopaini on oikeastaan pirun hauskaa eli sitä kannattaa ainakin jossain vaiheessa kokeilla.
Entä
a) onnettomuusriski, ts. lyhytaikaisen tai pysyvämpiluonteisen vammautumisen mahdollisuus eri lajeissa, ja
b) riski joutua maksumieheksi aiheutettuaan vamman toiselle, kun kärsinyt osapuoli ei ole tyytyväinen mahdollisen vakuutuksen myöntämään korvaukseen ja vie asian oikeuskäsittelyyn?
Asianmukaisilla varusteilla ja järjen käytöllä pärjää pitkälle. Toki aina sattuu erilaisia pieniä onnettomuuksia, niiltä ei voi välttyä.
Loukkaantumiset ovat pitkälle lajista kiinni. Judossa ollessani ei sattunut kenellekään mitään vakavampaa. Karatessa murtui jokunen nenä, nilkkoja yms. meni silloin tällöin mutta ei pahempaa. Krav magassa olen telonut itseni pahiten mutta ei silti mitään kovin vakavaa.
Muista lajeista ei ole niin kauheasti kokemuksia mutta voisin olettaa että kovemmat kontaktilajit lisäävät väkisinkin loukkaantumisriskiä.
Ymmärtääkseni eniten vammoja sattuu vääntölajeissa erilaisten sijoiltaanmenojen muodossa. Tietääkseni Suomessa on yksi ainoa tapaus budopiireistä, jossa harjoituksen vetäjiltä (ei siis harjoitusparilta) vaadittiin korvauksia vammoista. Kyseessä oli halvaantuminen. Oikeus kuitenkin eväsi korvaukset. Riski on siis minimaalinen, koska lajien luonteeseen kuuluu tietty voimankäyttö ja sen jokaisen katsotaan harrastaessaan hyväksyvän. Mm. jalkapallossa sattuu urheiluvammatilastojen mukaan paljon enemmän onnettomuuksia kuin esim. karatessa.
No kaikessa on tietenkin riskinsä. Voihan aina jäädä kotiin, liukastua ja kuolla. Tilastollisesti suurin osa tapaturmista sattuu kotona.
Itse olen 7 vuotta kamppailulajeja seuranneene/harrastaneena huomannut: lähes kaikki lyönti yms. kontakti-vammat johtuvat siitä että tekniikkaa lähdetään "soveltamaan" ja kaveri ei olekaan mukana, tai sitten muuten vain aletaan koheltaa. Kun kontaktia kovennetaan, huomio alkaa kokemattomalla ottelussa kiinnittyä eri asioihin kuin pitäisi. Esim. normaalia kovempien potkujen pelossa lasketaan käsiä suojauksesta kylkien/reisien suojaksi jolloin kasvot jäävät paljaiksi, ja...
Toinen synti on ylpeys: lukkoja ja kuristuksia harjoitellessa ei älytä luovuttaa tarpeeksi ajoissa, jolloin ylilämpimät lihakset/nivelet eivät enää varoita vaarasta, ja sitten kyynerpäästä kuuluu se pieni *pop* ääni.
Vetäjillä on asiassa tietenkin suuri vastuu: huolehtia että porukka on lämmitellyt hyvin, kaikki tietävät mitä tehdään, kaikki osaavat tulla heitoista alas ja aina jaksaa teroittaa sitä että: "tehkää sitten se lukko/lyönti/potku varovasti, ja lisätkää vasta sitten sitä voimaa kun tiedätte mihin sen kaverinne pystyy."
Järki (ja suojat) päässä, niin kyllä se siitä...
hapkido on monipuolisin laji ja sopii kaikille, ikään, sukupuoleen ja kuntoon katsomatta. Ota yhteyttä paikkakuntasi seuraan.
Millä perusteella hapkido on monipuolisin laji? Esimerkiksi monipuolisempi kuin jujutsu, bujinkan budo taijutsu, choy li fut, milfight, han moo do tai toshu kakuto?
Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluaa itse. Mitä sä haluat uudelta harrastukseltas? Jokainen seura/laji/tyyli painottaa jotain -kaikkea ei voi saada. Esim kilpailumenestys on itsepuolustustaidosta pois (väärät refleksit)
Yleinen ohje on, että kannattaa käydä katsomassa usemman joukon harjoituksia ja, mikäli mahdollista, useamman ohjaajan johtamia.
Varsin myönteinen seikka on, jos osallistujina on hyvin erilaisten ikäryhmien edustajia, sekä miehiä että naisia.
Hyvä olisi myös päästä selville joukossa vallitsevasta hengestä ja henkisestä tasosta, vaikkapa kuulla, mitä pukuhuoneessa kerrotaan.
Ajattelin tässä tilannetta, että et hankkiudu mukaan kilpailumielessä.
Moni lajihan järjestää esittelytilaisuuden, jossa muutama vuosikausia harjoitellut ylempi vyö esittää harjoiteltuja taitoja. Se antaa kuitenkin kovin yksipuolisen ja vääristyneen kuvan alasta, sillä tuolle taitojen tasolle ei suinkaan päästä alkeiskurssille, jolle juuri otetaan oppilaita.
Parempi olisikin esitellä alaa esim. harjoituksen muodossa, jossa on paikalla eri vyötasoja, myös alempia vöitä.
Eräs asia on myös syytä muistaa. Budolajit ovat kamppailulajeja, eivät pahoinpitelyyn opastavia lajeja. Koulutus pitäisikin pyrkiä tehdä sellaiseksi, että tällaiseen taipuvat karsitaan ajoissa pois, ts. että he ymmärtävät itse lähteä pois.
Joka tapauksessa kannattaa mennä mukaan. Lopullinen perustahan valinnalle voi olla harjoitusten aika ja paikka. Matkan pituus on omiaan vähentämään intoa olla mukana.
Ohjaajan henkilöhahmo on tärkeä.
Arvostetun ohjaajan lähteminen voi pudottaa huomattavastikin osanottajamäärää, ellei heti, niin seuraavana kautena.
Kehno ohjaaja tekee alalle suuren karhunpalveluksen. Puutteellisella ohjaajalla on puutteellinen joukko.