Keskiraskaudenkeskenmeno takana 2v. sitten, tuskaiselta tuntuu silloin tällöin vieläkin.
Tuntuu että joku "möykky" on sisälläni, eikä ole kokonaan sulanut pois.
Mies tuki hienosti tapahtuman aikaan, samaten eräs hoitaja sairaalassa, jolle tapahtumaa itkin.
Jouduin olemaan sairaalassa yli viikon.
Kotiinlähtiessä sain kouraani lapun jossa hoito-ohjeet (lääkkeen syönnistä, jälkiterkastuksesta ym. joku netti osoite..)
Aika tylyltä tuntui lähteä kotiin, olo oli yhtä kysymysmerkkiä! Mitään ei kerrottu sen kummemmin.
Kuollut vauvani, jonka synnytin, jäi sinne, koitin kysellä, kuulemma tuhkataan.
Sain sentään nähdä hänet, viikkoja oli kasassa 18, terve poika olisi ollut.
Jälkeenpäin ajateltuna olisin tarvinnut varmaan jonkun ammatti-ihmisen apua!
Jälkeenpäin olisin tahtonut olla paikalla kun tuhkat viedään hautuumaalle, kenties pienen siunaustilaisuuden? Tuntui kuin olisin "hylännyt" vauvani!!
Ei siinä tilassa silloin paljon tajunnut.
Sairaala olisi voinut antaa henkilökohtaista apua ja kertoa tarkemmin esim. tuhkausmahdollisuuksista! Kyse oli sentään meidän vauvasta, ihan oikeasta pikku ihmisestä!! Eikä pelkkä "jätös" joka poltetaan, jonka vanhemmat ei saanut olla paikalla!!
Tsemppiä kaikille menetyksen kokeneille! Itse olemme saaneet km jälkeen vauvan, vaikka koko raskausajan pelotti, kaikki meni hyvin!
Tuntuu että joku "möykky" on sisälläni, eikä ole kokonaan sulanut pois.
Mies tuki hienosti tapahtuman aikaan, samaten eräs hoitaja sairaalassa, jolle tapahtumaa itkin.
Jouduin olemaan sairaalassa yli viikon.
Kotiinlähtiessä sain kouraani lapun jossa hoito-ohjeet (lääkkeen syönnistä, jälkiterkastuksesta ym. joku netti osoite..)
Aika tylyltä tuntui lähteä kotiin, olo oli yhtä kysymysmerkkiä! Mitään ei kerrottu sen kummemmin.
Kuollut vauvani, jonka synnytin, jäi sinne, koitin kysellä, kuulemma tuhkataan.
Sain sentään nähdä hänet, viikkoja oli kasassa 18, terve poika olisi ollut.
Jälkeenpäin ajateltuna olisin tarvinnut varmaan jonkun ammatti-ihmisen apua!
Jälkeenpäin olisin tahtonut olla paikalla kun tuhkat viedään hautuumaalle, kenties pienen siunaustilaisuuden? Tuntui kuin olisin "hylännyt" vauvani!!
Ei siinä tilassa silloin paljon tajunnut.
Sairaala olisi voinut antaa henkilökohtaista apua ja kertoa tarkemmin esim. tuhkausmahdollisuuksista! Kyse oli sentään meidän vauvasta, ihan oikeasta pikku ihmisestä!! Eikä pelkkä "jätös" joka poltetaan, jonka vanhemmat ei saanut olla paikalla!!
Tsemppiä kaikille menetyksen kokeneille! Itse olemme saaneet km jälkeen vauvan, vaikka koko raskausajan pelotti, kaikki meni hyvin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suuri osanotto menetykseenne! Todellakin vähän outoa...jos vauvasi jo ihmiseltä näytti, olisi kait teidän pitänyt saada pitää hänelle jonkinlaiset "hautajaiset"... tiedättekö mihin tuhka on viety? Voithan vielä soittaa sairaalaan ja kysyä asiasta? Miksi hänet tuhkattiin? Minäkin menetin poikaystäväni tapaturmaisesti kuukausi sitten, suru todellakin on kova! Ja ikävä valtava... :( Voimia sinulle, sitä todellakin tarvitaan!