paniikki

Ei ole edes lääkkeitä kun en viitti mennä enää lääkärille, koska se lääkäri vasta olikin perseestä. Yksityiseen ei ole varaa.

Pelkään, että sekoan todella ennen kuin asiat paranevat. Mietityttää välillä niin, että luule, että kuolema on ainoa vaihtoehto.

Ongelmana on se, että koet tunteen nagatiivisena aivan kuten moni muukin. Yksi voi ryypätä olotilaansa, toinen syödä ja kolmas syödä lääkkeitä. Todellisuudessa tunteesi on kehon luonnollinen kieli laittaa sinut liikkeelle, jonka johdosta ajan kuluessa olotilasi vapautuu. Ikäväksemme suomalainen elämäntapa on suunniteltu siten, että keräämme läskiä navan ympärille ja laiskistumme ja masennumme.

Tiedän ton tunteen.. Pelkoo sekoavansa, tulevansa hulluksi, joutuvansa hoitoon.. Mutta loppujen lopuksi todella monella on tollasia tunteita. Ite diagnosoin paniikkihäiriöksi omat oloni. Ensin sain lääkäriltä Xanor reseptin, siitä ei ollut apua, teki vaan olon "sumuiseksi". Söin sitä silti puoli vuotta. Sitten menin lääkäriin, ja sanoin, että haluaisin vaihtaa lääkettä. Sain Cipralexiä, sen aloittamisen jälkeen ei tollasia oloja ole ollut! Olo on ollut todella hyvä! Mulle ei mitää terapiaa ehdotettu koskaan eikä mitään sen kummempia tutkimuksia tehty. Tyytyväinen olen! En olisi mihkää keskusteluterapioihin tms. halunnut mennäkään, se se vasta olon olisi sairaaksi saanut tuntumaan! tässä mun mielipide..