Onko kokemuksia, tiedättekö tapauksia joilla olisi käynyt näin: Eron halutessaan voiko puoliso käyttää oikeudessa hyväkseen toisen sairautta ? Vaatia sen perusteella lapsia itselleen ?
Lääkärillähän on vaitiolovelvollisuus, mutta jos oikeus haluaa dokumenttia sieltä sairauden edistymisetä tms...Miten on vaitiolon kanssa ???
Lääkärillähän on vaitiolovelvollisuus, mutta jos oikeus haluaa dokumenttia sieltä sairauden edistymisetä tms...Miten on vaitiolon kanssa ???
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tuomioistuin lähtee lasten edusta. Jos toinen puhuu toisen puolison epilepsiasta, niin konkreettisesti se voi puhua tämän asian puheeksi ottajaa vastaa.
Oikeudenkäyntiin voi monesti ottaa salassapidon alaisia asioita, mutta tässä tapauksessa ei lähtökohtaisesti voi. Isyyden selvittäminen on muistaakseni sellainen asia, jossa pystyi lääkärin salassapitoa rikkomaan. Tosin nykyisin lääkärin salassapito rikotaan jo siinä, että lääkärin on ilmoitettava ajokielto poliisille. Ajat ovat muuttuneet.
Onko tämä oikeasti sellainen asia joka koskettaa Sinua itseäsi Sauvatar? Oletko kunnossa vai miksi puhut nyt tuollaisia? Jos näin, niin ota nyt rauhassa.
Toivottavasti tämä ei todellakaan koske sinua henkilökohtaisesti.
mun juttuni, mut kunhan saan tänne uusia puheenaiheita ja en ole eroamassa. Jollakin tämä tilanne tosin voi olla ajankohtainen ja miettii samoja asioita. Eikä sitä koskaan tiedä milloin voisi esim. näin käydä ?
Haluanko loppuun asti olla mieheni rasitteena ?
Nyt en tunne rasitteena olevan, mutta jos esim. leikkaus tehdään niin sen onnistumiset , jälkitilat ym...
Olenko kunnossa ? En, päässäni viiraa ja väsyttää entistä enemmän ja ajatukset ei oikein pysy kasassa. Taas joutuu miettimään mitä olin tekemässä ? Turhauttavaa, kun jo hetken sain nauttia paremmista fiilareista.
Pitäisiköhän tää lääkekokeilu lopettaa kesken ?
Lapsen etu olikin jo tuttu juttu.
Tähän tilanteeseen ei olisi jouduttu, jos joku fiksu ei olisi poistanut laista epileptikon avioitumiskieltoa.
Haista pitkä paska ja mee muualle mielipiteitäs laukomaan, mutta nähtävästi olet niin tyhmä. Sulla ei siis mielipiteitä olekkaan ainakaan järkeviä sellaisia !
vastaus jälleen asiaan perehtymättömältä.
Mistä ihmeestä näitä tietämättömiä oikein sikiää??
Ei tainnut tulla mieleen, että on saattanut olla naimisissa pitkäänkin ja sitten mahdollisesti kolarin takia saa epin.
noita aina ilmestyy ja ehkä parasta olisi ettei itse ottaisi niihin kantaa.
Ei taaskaan otsikko vedä kirjoittajia ja mä, kun luulin aiheen olevan hyvä :(
Eilen mies sanoi, että olen rasittava niin sanoin sille, että jos oikeasti olen rasittava niin sun ei todellakaan ole pakko olla naimisissa rasittavan vaimon kanssa.
Oikein, kun innostun aiheesta niin yli menee jutut jne...
Mies näki punaista ja perui heti rasittavat ja vannoi rakkauttaan....
Mä en vaan jotenkin jaksa tollasta, se on just tollanen, kun on naimisiin menty niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin aamen.
Luettuani viestejäsi jäin miettimään, kuka sitä eroa oikeastaan haikailee vai haikaileeko kukaan. Oletko itse tullut toisiin ajatuksiin, mutta yrität provosoida miehesi tekemään ratkaisun?
Vai kaipaatko vahvistusta, että miehesi ei ole kanssasi "säälistä" ja pakosta, kun tuli kirkossa luvattua? Ja koska on tylyä hylätä sairas ja kärsivä?
Vai mietitkö muuten vaan, oletko tyytyväinen elämääsi ja avioliittoosi? Epäilisin, että kyseessä tämä viimeinen vaihtoehto ja osittain myös toinen. Tunnistan mainitsemasi "menee yli"-jutut omasta elämästäni. Olen paha suustani kun hermostun ja lauon vastaavia juttuja. Ärsyttää sitten jälkeenpäin ja harmittaa kun sanomattomaksi ei saa.
Ja sitten mietin, miten ihan järkevästä ihmisestä tulee välillä niin älytön ja ihmeen dramaattinen, ihan pimeä.
Nuo yhteenotot kuuluvat NORMAALIIN avioelämään.
Itse olen kestänyt Vaimoni ja hän minun oikkuiluja vuodesta -79 lähtien ja molemmat tiedämme miksi toinen on pahalla päällä.
Olen muuten voitolla noissa huonoissa päivissä, mutta Vaimoni on ymmärtäväinen ja antaa minun olla rauhassa silloin, kun on pahimmat vaiheet menossa.
Sitä jotkut kutsuvat rakkaudeksi ja sitähän se on.
Nuo minun pahimmat vaiheet eivät tule epin takia, vaan kivuista ja säryistä -koska jotkut uskovat horoskoopeihin, niin pakko sanoa olevani kaksonen.
Eli olen erittäin hankala tapaus, jos sille päälle rupean -ilman epiäkin/särkyjä/valvottuja öitä.
Pakkohan Sinun on myöntää, että on se Ukollesi vaikea tilanne- sano se joskus Hänelle.
Nojoo otetaas asiat asioina ja myönnetään, että kotijoukoista saa sen suurimman avun silloin, kun sitä tarvitsee.
Meidän ei pitäisi unohtaa Heidän antamaa tärkeätä apua hädän hetkellä (niif).
Sun miehesi sentään on tilanteen tasalla. Itse olen saanut kuulla suhteissa olevani hankala ja ettei jaksa enää, että olen niin väsynyt joskus. En ole hyvä pyytämään anteeksi ja sanon takaisin... en tiedä, että on hyvä parisuhteessa sanoa takaisin, mutta ainakin anteeksi on hyvä pyytää ja hyvä, jos pystyisi puhumaan.
Muistan varmaan aina ne sanat:"En jaksa sinun väsymystä". Johon vastasit:"Ja minähän en perkele jaksa sinua enää!". Joo, sanoin liian kovasti ja oikeasti minut tosta hyvästä voisi tuomita ja viedä vankilaan. On vaan niin väärin, että toinen käy kimppuun sen takia, että toinen on väsynyt ja huonovointinen. Hän oli täysin itsekäs ja halusi, että olisin lähtenyt näyttämään hänelle kaikkia paikkoja yms. Jos asia olisi ollut toisin päin ja monesti olikin, että hän oli kipeä, niin minä hoidin häntä ja en todellakaan valittanut, että en jaksa, että olet kipeä.
No joo... nä on yksittäistapauksia ja olen todellakin huomannut, että muunkinlaisia on. Pakko vaan oppia tunnistamaan sellaiset, jotka eivät ole inhimillisiä. Olkoonsa he rauhassa ja kärsiköön siitä ymmärtämättömyydestään. Elämä vaan on valitettavan ristiriitaista ja rakastuessaan sitä sokeutuu, vaikka ei enää tässä iässä missään nimessä saisi.
Sauvatar tuo Sinun tekniikka kaivaa verta nenästäsi, että jätä sitten minut, jos ei kelpaa saattaa olla todellakin se oikea. Itse en koskaan edes uskaltanut noin sanoa hänen valituksiin, että jätä perkele, jos en kelpaa itsenäni... jos olisin sanonut, niin varmasti olisi tullut keskustelua ja jättäminenkin olisi tullut sitten aiheesta ja ajoissa.
Jotenkin Sauvattaren viestiä lukiessa tuli mieleen, että kyllä kannattaa sanoa noin läheisessä suhteessa, että jos loukkaantuu. Siten niistä voi puhua. Jos patoaa, kuten itse olen tehnyt, ei toisella ole sitten enää mahdollisuutta tietää, että miten tuli noin voimakas reaktio, kun oikeastaan ei varmaan enää tiedä itsekään, kun on tarpeeksi tunteitaan padonnut ja yrittänyt leikkiä jotain muutakuin on.
Näinhän nämä asiat ovat. Uskomattoman hienosti kirjoitit miten parisuhteen saa toimimaan ja miten sen vaikeuksissa selvitään.
Minä olen syyllistynyt aina olemaan hankala ja syyllistävä ja huumorintajuton. Lisäksi takerrun monesti pikkuseikkoihin ja minua oikeasti ärsyttää, että jos toinen ei tiedä veden kiehumispistettä, joka mielestäni on sellaista yleistietoa, joka on pakko tietää.
En ole itse täydellinen, mutta vaadin muilta lähes täydellisyyttä, jos seurustelen.
Tuota on kuitenkin hieman vaikea uskoa, että vaikeutesi, jos nyt oikeasti muka olet vaikea ihminen... se on niin suhteellista, ei johtuisi epilepsiasta tai kivuista tai siitä, että et saa nukuttua. Varmasti ne vaikuttavat! Ei kukaan voi olla parhaimmillaan, kun kärsii jatkuvasta kivusta, valvomisesta ja vielä epilepsiasta. Väkisillä se saa ihmisen hermot kiriämään tai sitten Pärre olet oikea teräsmies ja kestät uskomattoman epäinhimilliset stressitekijät.
Oli se sitten kuinka normaalia tahansa, niin ainakin minun on vaikea hyväksyä sitä, että kun hermo menee, niin suusta tulee mitä sattuu. Ehkä se "pimahtaminen" on inhimillisistä ja tapahtuu kaikille ainakin jossain määrin, mutta joskus vaan ihmetyttää, että miksi en osaa pitää päätäni kiinni. Se aiheuttaa ihan turhaa pahaa mieltä itselle ja toiselle. Ja jälkeenpäin ei oikein tajua itsekään miten, joku asia pääsi paisumaan niin älyttömästi. Jotenkin sitä kuvitteli, että aikuisuuteen liittyy jotenkin hallitumpi ja harkitumpi käytös. Tuntuu, että se toteutuu monesti lähinnä kodin ulkopuolella, jos sieläkään. Mutta ehkä sitä joku päivä oppii...
etten yleensä ole vaikea, vaikka kaksonen olenkin.
Kieltämäti kivut ja unettomuus on tehnyt minut hmm, sillai helpommin räjähtäväksi, jos näin voi sanoa.
Epilepsian takia en ole koskaan ottanut ns. hernettä nenään, mutta tämä jatkuva helvetillinen särky/univelka on joskus saanut aikaan sen, että huumori on jopa pakkasen puolella.
Normaalisti olen ollut sellainen "hymyilevä tyyppi" vaikka joku olisi suoraan sanottuna v...uillu meikäläiselle -meitä on moni junaan nousemassa ja moni jää asemalle -jos ymmärrätte.
semmoinen asia, kun emäntäs suuttuu ja sanoo parit valitut sanat, niin et loukkaannu asiapitoisesta palautteesta.
Sitä muuten oppii "joku päivä".
Mietihän -jos mitenkään mahdollista luonteesi huomioon ottaen -pystytkö olemaan hiljaa ennen seuraavaa lausettasi ja miettimään mitä sanoisit????
eroa ja meillä kaikki asiat on aina avoimesti puhuttu, mutta jotenkin haluan hänen kuitenkin muistavan elämää olevan tuolla muuallakin.
Tänään näin: Sanoin, että mä en jaksa sun kanssas. Miten voit olla noin tyhmä ja miks yleensä ollaan yhdessä ?
Kehtasi mokoma siihen sanoa, että niin hänkin on usein miettinyt.
Lasten takiako tässä ollaan vai säälistä, kun on sairas vaimo parka ?
Teenkö siis näin, kun saan pääni kuntoon menen töihin ja haen heti eropaperit ?
Riita tulee lapsista, mutta tulkoon.
Tyytyväinen en ole ehkä on se aika kuukaudesta, kun hormonit jyllää ja testaan kaikki läheiset. Voi kaveri parat.
Ukkokin vaan nauraa mun jutuille ei se mua vakavasti ota heh, heh...
Voisin kait aloittaa teatterikoulusta niin ei tarvii kaikkea mieheen purkaa, kun näköjään tuota dramaattisuutta riittää täälläkin ;)
kaiken se kestää ja kaiken se kärsii.....
Haluun enemmän haleja ja pusuja. Se vaan nauraa mun jutuille eikä oo mukana. Sanoin, että hommaan toisen miehen niin ukko sanoi et hommaa vaan.
Eipä kuulosta hyvältä.
Taitaa olla kriisi menossa.
Kehunut olen kovasti, kun se on jaksanut tän sairauden kanssa ja ollut tukena kaikessa.
Voi miten te koettelettekaan suotta miehen hermoja. En usko, että olet oikeasti noin paha tai toivon. Miten voit leikkiä eroasialla! Kun alkaa puhumaan tuollaisista asioista, että lasten takia vaan yhdessä, niin voihan kyökki.
Kun jaksat, niin pyydä mieheltäsi anteeksi ja osta sille vaikka pikkuauto.
Kamalia uhkailuja sulla nyt. Entäs jos miehesi sanoisi sulle, että hankkii toisen naisen? Sähän vähintään löisit sitä?
Nyt rauha tai rakkautta!
tuutin täydeltä kuin pitää tunteet sisällään.
Meillä ehkä just päivä/ pari tuntia mökötetään
ja sit jo sovitaan.
En voi olla puhumatta, mut mä oon se
joka anteeksi pyytää.
Eikä me enään kaikesta suututa mitä toinen sanoo.
Suutuessa sitä harkitumpaa käytöstä ei edes ajattele.
liian hyvin. Apua !!!
Löisinkin ja kamat kaapista parvekkeen kautta pihalle välittömästi, enkä kuuntelis yhtään
selitystä.
Haluaminen on ongelmallinen juttu, kun toista ei voi pakottaa haluamaan. Eikä toiveiden esittäminen tai suoraan pyytäminenkään auta.
ääneen en ole puhunut kuin tänään
ensimmäisen kerran ihmettelin miks
ollaan yhdessä.
Itse inhoan yli kaiken noita tyyppejä,
jotka ovat vain lasten takia kimpassa.
YÖK, YÖK !
Pikkuautosta se varmaan tykkäisi, kun isompaa ei voi saada ;)
Eli mussa vika :( Vien sen johonkin eroottiseen hierontaan ;)
Toi sun otsikko; Kuulehan sie kepittäjä oli aika paha. Luulin, että nyt on sun hermot menneet ja tulee mulle tekstiä tuutin laidalta. Huh, säikähdin.
Uskon, että kyse on ohimenevästä elämäntilanteesta. Olen miettinyt tätä aihetta tosi paljon ja yrittänyt itsekin keksiä ratkaisua. Nyt olen antanut aktiiviselle yrittämiselle periksi. Ei auta kun uskoa että aika tuo muutoksen, sillä itse en ole kyennyt siihen yrityksistäni huolimatta.
En halua jättää toista missään nimessä. Ja tällä hetkellä on pakko uskoa, että joku päivä tilanne paranee. Ja jos ei parane, niin sitten pitää miettiä asiaa uudelleen. Mutta se on varmaa, ettei anelu ja epätoivo ole seksikästä. Siinä varmaan se keskeinen ongelma onkin, taidan olla sortunut niihinkin. Enkä se vanha totuus pihtaamisesta pitää paikkaansa. Toiset vaan haluaa sellaista mitä ei voi saada. Mutta olen kyllä huomannut, että tilanne saa pinnan kiristymään ja veemäisen ämmän käytöksen esiin.
on kokeillut eikä tilanne ole muuttunut niin en usko sen itsestään muuttuvan.
Niin ne sanoo, ettei mies vaihtamalla parane ja
kerran oon vaihtanut ja parani kunnolla.
Mä ainakin anelen halauksia ja pusuja lisää on se sitten seksikästä tai ei. Voisin olla toisessa
kiinni koko ajan no ei ihan koko ajan, mut noin yleistettynä.
Ihmissuhteet on niin monimutkaisia juttuja, että niitä on vaikea täällä netissä selittää. Oma tilanteeni on kuitenkin sellainen, että en rupea miestäni vaihtamaan. Ja uskon, että elämäntilanne ja monet tekijät voivat muuttua ilman aktiivista patistamista, ainakin meidän elämässä on asioita jotka varmaan muuttuvat ihan itsestään. Hiillostaminen ei ole aina hyväksi. Ja joskus vaan on elämäntilanteita, joiden aikana täytyy tyytyä "vähempään" joillain elämän osa-alueilla, vaikka eihän se kivaa ole.
Mitä ne on?:)
Toivottavasti alkujärkytyksen jälkeen pystyit lukemaan.
Tänään on hyvä jollei suorastaan erinomainen päivä.
Edes anopin kylään tulo ei voisi sitä pilata:))
meinaan rakkautta.
"Ukkokin vaan nauraa mun jutuille ei se mua vakavasti ota heh, heh... ".
Hän tuntee Sinut riittävän hyvin ja tietää koska ja milloin Sinulla on ne "pahat ajat".
Enkä tarkoita pelkästään vadelma-aikaa.
Jotenkin ihmettelen tuota vaihto sanaa, sillä onko pakko vaihtaa? Jos mies puhuisi, että vaihtaa naisen, niin eikö se tuntuisi hiukan oudolta? Tarkoitan tällä sitä, että mielestäni vaihtaminen tarkoittaa sitä, että heittää toisen pihalle ja ottaa heti uuden. Vaihto nimittäin tarkoittaa mielestäni juuri sitä ja sisältää outoa materiaalistamista.
Eli oikea menettely olisi mielestäni, että jos ihmissuhde ei toimi, niin yrittäisi parantaa sitä. Jos ei siltikään toimi, niin sitten on aihetta todellakin lopettaa ja ottaa mietintäaika ja pysähtyä, että mitä on tehnyt väärin. Jos ei nyt olisikaan tehnyt mitään väärin, niin toista kunnioittavaa olisi ainakin pitää taukoa eikä heti ottaa uutta miestä. Alkaa tuntumaan, että nykytrendi on todellakin, että tuo vaihto on se ainoa ihmissuhteen lopettamisen muoton ja minusta se on väärin, vaikka käsittääkseni psykologitkin suosittelevat heti uuden ottamista, jotta unohtaa vanhan. Tämä taasen osoittaa mielestäni psykologien outouden.
Eli eiköhän kunnioiteta toista ja ei vaihdeta naisia eikä miehiä useammin kuin kalsareita tai pikkuhousuja. Aivan kamalaa on katsoa, kun yh-äiditkin lähtevät siitä, että seksuaalisten tarpeiden takia heillä on oikeus tuoda joka viikonloppu uusi mies lapsille näytille. Mielestäni tämä on ajattelematonta ja ei anna kyllä lapsille vanhemmista hyvää kuvaa.
Niih... onko aikuiset sittenkin ikuisia lapsia ja nautinto elämän ainoa päämäärä? Hyvä elämä koostuu mielestäni paljosta muusta.
Veikkaisin jopa 50 eurosta, että oikeasti tulet anoppisi kanssa toimeen:).
Sauvatar... varmasti kun pääset virkeämmäksi ja et ole niin väsynyt, niin et enää anna tulla tuutin täydeltä, mikä tietenkin voi olla hyväkin, mutta jossain tilanteessa todella pahakin, jos miehesikin saattaa olla väsynyt ja tuntee todellakin tehneensä jo kaikkensa. Käsittääkseni hän antaa kaikkensa ja jos sen jälkeen saa vielä haukut, niin vaikea on anteeksipyyntöäkään enää ottaa täysillä. Anteeksi voi antaa, mutta tuskin täysin unohtaa. Eriasia, että onko se sitten täydellinen anteeksianto.
Sanottakoon näin, että kyllä ne kohtuuttomat räjähdykset nakertavat, jos aiheuttavat pahaa jälkeä, etenkin, jos sattuu pahaan aikaan. En silti voi vaatia Sinua muuttamaan käytöstäsi, sillä Sinuahan hän rakastaa sellaisena kuin olet:).
*Terveisin paraskin ihmissuhdeneuvoja, joka ryssinyt kaikki suhteensa*.
mansikan makuista ???
Oot sellainen piristä jota kaipaan ;)
Nyt oon rauhoittunut ja mies oon taas ihan kiva ;)
On silläkin kestämistä naisen hömppäilyjen ja oikkujen kanssa, onneksi ei mua vakavasti ota.
Oppinut jo nuorena kotona ettei kaikkea sano mitä tekisi mieli ja sulkee korvansa kotkotuksilta.
Kiitos Sinulle ;)
ja aina sen kimpussa, kuin saat sellaisen kuvan.
Olen paljon kiltimpi ja huomaavaisempi jne...
Enään en edes yhtään kiukkua ja sekin vain nauroi mun jutuille, kun tuumailin yhdessä oloa.
Tietää, että näitä mun hömppäilyjä. En raivona sille huuda ja rähjää.
Ruoat on valmiin akun mies tulee töistä ja pusuja ja haleja heti saa ;) Saisi muutakin, mut kun nuo ipanat on paikalla ;)
Sait kyllä ihan väärän kuvan tästä touhusta.
Silloin, kun hän on väsynyt hieron hänen hartioitaan ja annan nukkua rauhassa jos hän haluaa ym....
asioita ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
En kysele tilanteestasi, mutta itse tunnet itsesi ja miehesi, joten varmasti olet parempi asiantuntija kuin minä tai joku muu täältä netistä.
Tee niin kuin sinun täytyy ja monesti se oma päätös on se oikea.
Voihan aina tilanteita aikansa seurata ja jos ei toimi ja mene kuin pitäisi niin pohdintaa voitte jatkaa joko yksin tai yhdessä.
Kunhan toisen kunnioitus säilyy olette vielä vankalla pohjalla.
Tuollaista läheisyyttä en osaisi edes unelmoida. Miehesi on onnen"pekka!".
minulla ex-miehelläni tuli ero ja hän sai pojan
oli sen verran ovela asianajaja ja vetosi siihen että minähän olen kaikenaikaa lääkeaineen vaikutuksen alaisena
ovelaa vai mitä???
joten minusta tuli viikonloppu-äiti
Avioeron sattuessa lasten asema on ratkaistava. Jompikumpi siinä kärsii ja etenkin lapset. Arka paikka, mutta tiedän niin monta miestäkin, jotka ovat menettäneet kokonaan lapsensa avioeron takia.
Niin... mitä oikeuksia enää on epileptikolla, kun lapsetkin viedään. Kelju juttu avioerot kaikkinensa.
oikeastaan ajoinkin takaa,
että ensinhän etsitään kaikki
heikkoudet ja Epistä
revitään kaikki irti.
Harmi, kun kohdallasi kävi
näin eli itselläsi oli
huono asianajaja.
Nauti viikonloppu äitiydestä ;)
Toisaalta on hyvä,
että miehetkin kantavat
vastuuta lapsistaan.
Lapsia on helppo tehdä,
mutta vastuunottaminen on
monelle kamala taakka.
Saati, että he alkaisivat
lapsen huoltajiksi.
Niin ei nuo asiat niin pahasti ole, sillä kerrankin isä ottanut vastuun. Ei kaikki ole sellaisia.
Muksuja tehdään ja otetaan hatkat,
kun huomataan ettei pystytä
ottamaan vastuuta perheestä.
Yleensä nämä miehet eivät
kyllä pysty ottamaan vastuuta
edes itsestään.
tunnen vai yhden yh-isän.
joo en mä ole enää kenellekkään katkera
poika on jo aikuinen ja elää omaa elämää
ja isäkin on jo kuollut
otti ja meni junan alle 4-vuotta sitten
onhan erostani jo kohta 19-vuotta
en oo sairaudestani sen enenpää katkera
kun mistään muustakaan
laitoin vaan esimerkin että näinkin voi käydä
unohtaa sen tärkeimmän eli lapsen edun.
Lasten vanhempien tapellessa huoltajuudesta on monta kertaa unohdettu lapsen etu.
Aivan sama onko jompikumpi vanhemmista epileptikko tai muuten vaan sairas.
Lasta/lapsia käytetään välikappaleina jotta saadaan toinen aviopuolisoista maanrakoon ja mielummin vähän sen allekkin.
En tiedä miten olisi käynyt, jos meille olisi ero tullut, niin osaisinkohan asiaa itsekkään miettiä järkevästi ja lapsen edun mukaisesti.
Kuitenkin lapsella on normaalisti kaksi vanhempaa ja myös eron jälkeen näin on.
Lapselle olisi taattava oikeus tavata molempia vanhempiaan eron jälkeen yhtä paljon.
muotia, että ollaan viikko isällä
ja viikko äidillä
eli lapsella/lapsilla on 2 kotia
ja vanhemmat asuvat mahdollisimman lähekkäin.
Onko sitten lapsen edun mukaista,
kun vanhemmat kilpailevat keskenään kumpi on parempi vanhempi ?
Lapsi oireilee monella tapaa
esim. käytöshäiriöt.
Tässä nyt kuitenkin ajoin sitä takaa, että kuinka
helppoa on vedota toisen sairauteen ja helppoa
tuntuu olevan ellei itse ole vahva.
Täytyy myös itse tietää mitä kaikkea voi vastineeksi laittaa takaisin jne...