kuinka vihollisen ranne ei mee tuossa jos sen oikeen kunnolla heittää kun kokeilin kaverilleni nii en saanut kun kaatumaan en viittinyt heittää kunnolla?
ranneheitto
kutre
232376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ranneheitoissa en ole expertti mutta olen aikidoporukoiden nähnyt niitä treenaavan ja ainakin oma ideani olisi se että salilla tarkoitus ei ole rikkoa rannetta joten heittäydytään. Amatööriltä taas on tarkoituskin rikkoa ranne sillä tuskin se osaa heittäytyä ukemilla eteen. Riippuu tietty vähän siitä että millasta heittoa tarkoitat. Ranneotteet ovat kivuliaita mutta en ole varma että miten helppoa on saada vastustajan ranteesta oikeaoppinen ote katutilanteessa. Usein kun kukaan ei tarjoa sitä käpälää vapaaehtoisesti.
itse asiassa aikidossa ei ole kyseessä mikään "heittäytyminen". Jos kyseisessä tekniikassa lähtee omin päin heittelehtimään niin tulee mattoon ilman heittäjältä saatavaa kannatusta ja taas tulee pää kipeeksi. idea on käyttää heittoa hyväksi ja mukautua heittoon, itse asiassa voidaan puhua vastatekniikasta jolla kyseinen lukko avataan, ja jos siinä tilanteessa lähtee haballa punttaamaan niin samoin tekee varmasti myös toinen osapuoli ja kaikki paine kohdistuu siihen ranteeseen joka lopulta sanoo poks ! Käytännön versiot tekniikoista ovat aina erilaisia ja erilailla harjoiteltavia kuin lajiharjoitteet !
Tästä asiasta voi olla monta mieltä, mutta minun mielestäni ranneheitot ovat erittäin vaikeita suorittaa, jos kaveri laittaa edes puolitosissaan vastaan. Tästä syystä voidaan kysyä aiheellisesti: soveltuuko ranneheitot itsepuolustukseen...
Olenpa ranneheittoakin harjoitellut ja siinäpä käy hyvin ikävästi jos laittaa vastaan.
En osaa sanoa miten aikidossa sitä treenataan, hapkidon puolella heitto kääntää ranteen ympäri jos ei älyä olla mukana heitossa. Rutina kuuluupi sieltä ranteesta jos ei tajua mennä mukana.
Kyllä se itsepuolustuskamaa on hyvinkin, jos ranne menee ympäri. Aika ikävältä sellainen tuntuu. Ihan testimielessäkin pieni vastaanlaittaminen saa ranteen naukumaan äärirajoillaan.
En tosin ole varma, ymmärsinkö tämän keskustelussa olevan ranneheiton aivan samaksi heitoksi mitä olen itse harjoitellut...
Kyllä, kyllä. Kysymys on kuitenkin siitä saako sen ranneotteen otettua ja väännettyä kipua aiheuttavaan asentoon. Jos ranteen saa tiettyyn asentoon niin kipu on kova ja varmasti napsahtaa...Mutta miten sen otteen saa otettua täysillä vastaanpanevalle keskikokoiselle suomalaiselle miehelle?
sen otteen saa otettua niin että viedään hemmon ajatukset aivan muualle esim. potku munille tai sormi silmään tai mojova mälli henkitorveen , sen jälkeen ei tee mieli panna vastaan, että se siitä..................
...menee se rikki, mutta kysymys onkin siitä, miten muka sen otteen on saanut otettua.
Olen itse harrastanut aikanani ranteen vääntelyitä ihan riittävästi, ja tiedän aika hyvin, että jos toinen laittaa hanttiin, niin edes koko otetta ei pysty ottamaan. Tietysti jollekin jurpolle sen voi tehdä, joka ei tajua olla vetämättä kättään pois.
Heittoahan siitä ei tule, mikäli vastustaja ei itse hyppää. Esimerkiksi aikidossa ukemi tehdään juuri siksi, että sillä väistetään ranteeseen kohdistuva kipu (ja saadaan asfaltista selkä kipeäksi...)
Kaatona se toimii joskus, jos tosiaan vastustajalle on keksitty jotain muuta ajateltavaa (esim potku sääreen) sitten aletaan lisätä painetta ja samalla käskytetään esim "ALAS, ALAS" jotta vastustaja ymmärtää, millä kivun saa loppumaan itseään rikkomatta.
Tietysti, jos aikomus on lain vastaisesti pahoinpidellä ja rampauttaa vastustaja, niin sitten tekniikka tehdään kuten suora lyönti. Täysillä.
Ongelma näissä nivellukko tekniikoissahan on yleensä juuri se, että tietämätön ei tiedä miten voisi helpottaa oloaan. Kivun tuottamisen tarkoitushan on tietenkin ohjata vastustajaa, mutta jos ei vastustajalle kerro mitä tämän haluaisi tekevän, niin ei homma toimi.
koordinatiivisesti ne ovat vastustajalle haastavia, kun hän ei yksiselitteisesti pysty ymmärtämään, että mihinkä suuntaan menemällä kivun saisi lakkaamaan, joten myös sanallinen ohjaaminen on tärkeää. muuten menee nivel rikki, ja useimmiten se on jo itsepuolustustilanteessa liian radikaali lopputulos.
Ihan toinen asia on tosiaan se, miten sen ranneotteen saa otettua kamppailutilanteessa, se ei todellakaan ole helppoa.
Itsepuolustuksellisesti erilaiset lukot toimivat mielestäni ainoastaan irrottautumisena. Kaikki siitä eteenpäin on lajiharjoittelua, eikä enää palvele itsepuolustuksellisia tavoitteita.
Siinäpä se vaikeus onkin, miten päästä otolliseen asemaan ja heittämään ranteesta. Ja kannattaako vähiä harjoitusvuosia tuhlata jonkin vaikean tekniikan harjoitukseen, kun tarjolla on helpompia tapoja hoidella vastustaja.
Potkut, lyönnit, erilaiset kaadot ja shootit, polvet ja kyynärpäät ovat melko lailla helpompia tehdä siltä etäisyydeltä miltä ranneheittoa lähtisi hakemaan.
Toisaalta onhan se tietenkin "nice to know" tekniikka, vaikka ei sitä ranneheittoa päälajina harrastaisikaan. Ranneheiton hakemiseen tuhraantuu omastakin mielestäni kyllä liikaa aikaa.
Olen hieman eri mieltä tuosta rannekaadon/heiton periaatteesta. Ainakin aikidossa se ei perustu pelkästään ranteen vääntämiseen ja kipuun, vaan paljon ja ehkä enemmänkin on tekemistä oikealla horjutuksella, ajoituksella ja rytmillä. Jos toisen tasapainoa ei ole tarpeeksi viety, on ranneheitto vaikea tehdä. Sitten on pakko vaihtaa tekniikkaa tai lyödä, esim kyynärpäällä tai kädellä kasvoihin.
Kiinnostais tietää,että että miten aikidokat on-
nistuvat tekemään tämän rannekäännön ns.tositi-
lanteessa?
Tämähän taisi olla yksi Steven Seagalin lempi-
liikkeitä:)!
aikidossa ei ole yhtään tekniikkaa, jonka pystyisi tekemään tositilanteessa.
Eipä, valehtelin: Atemi (lyönti tai potku) on sellainen, mutta niitäkään ei koskaan harjoitella, kun pitää olla väkivallattomasti yhtä universumin kanssa!!
olis kiinnostavaa tietää sinunkin harjoittelustasi, kauanko kyseistä lajia treenasit ja millä mielellä, tosissaanko vai leikitkö jotain satujumppaa, helppoo se on heitellä irtonaisia kommentteja ilman perusteluja !
Olen ihan maallikkona katsellut clippejä kyseisestä lajiasta, niin silmiin on pistänyt yksi seikka. Kun aikidossa pari hyökkää toisen kimppuun, niin lähestulkoon aina hyökkäys on isku pystysuorassa ylhäältäpäin alas, kämmen levynä ja pysäytetään se kämmen ennen vastustajaa, jäädään odottamaan "ota-minua-ranteesta-kiinni-ja-vie". Ikäänkuin miekalla sivaltaisi kaveria halki pystysuunnassa. Kuinka yleinen hyökkäys tuollainen on nykypäivänä?
Tämä kysymys ilman sarvia ja hampaita. Itse kun en lajista mitään tiedä.
ihan ensiksi täytyy sanoa että kyseinen hyökkäysmuoto on vain yksi tapa hyökätä aikidossa, ja kun en tiedä niistä videoclipeistä niin en voi niitä kommentoida, mutta jos todellakin lyöjä sen lyötinsä pysäytti ennen kohdetta niin väärinhän se silloin tapahtui, kyseistä hyökkäysmuotoa kutsutaan aikidossa nimellä shomen uchi eli suora lyönti ylhäältä keskelle otsaa "käsimiekalla" lyötynä. Hyökkäyksen vastaanottajan tehtävänä on mennä hyökkäystä vastaan eli "mennä sisään hyökkäykseen" ja ottaa kontakti hyökkäävään käteen ENNEN kuin se osuu kohteeseensa. Jos halutaan hakea käytännön itsepuolustus sovellutuksia kyseisestä muodosta niin eipä tarvitse paljoa mielikuvitusta käyttää, laitetaanpa siihen käteen vaikkapa tyhjä pullo tai putkenpätkä tms.....
harjoituksissa tuo lyönti lyödään lujaa ja ennalta arvaamatta, pari kertaa peräkkäin potkusarjan jälkeen koko ajan eteenpäin liikkuen, agressiivisesti? Sellaisen henkilön lyömänä jolla on voimaa ja nopeutta? Läheltä? Koska MIKÄÄN aikidossa tehdään tällä tavoin? Aivan.....ei koskaan..
hupaisaa jutussa olikin se, että kertaakaan ei koko 4n vuoden aikana tehty yhtään harjoitetta, jolla olisi ollut realismin kanssa mitään tekemistä... Ei yhtään "dynaamista" harjoitetta, vaan aina sitä samaa, ota mua ranteesta, niin sitten väännän siitä. Lisäksi "lyönnit", joista tekniikoita tehtiin oli aivan teatteria, siis ei oikeasti yritetty lyödä, tai ainakaan palauttaa lyöntiä siten että olisi lyöty kaksi kertaa.
Tuntui siltä, että treenaajat ja opettajat oli kiinnostuneempia villapipojen virkkaamisesta ja vihreän teen juomisesta...
Ai, niin. Suoritin kyllä tasojakin, 1 kyu:n saakka...
Voidaanko tämä laji luokitella samaan kastii Tai Chin kanssa eli periaatteesa kamalasti ei ole realismin kanssa tekemistä vaan enemmänkin tuollaista perinteikästä liikkumista?
Mihin lajiin muuten vaihdoit?
Mitähän tyyliä mahdoit treenata ? Oliko kenties Endo-sensei vaikutteista Helsingin yliopisto-hippaleikkiä, en ihmettele kuin yhtä asiaa, miksi ihmeessä jaksoit treenata noinkin kauan ?????? kyllä nykypäivän suomesta löytyy jo valinnanvaraa sekä seuroissa, tyyleissä sekä opettajissa, semmoinen uskonnollis-filosofinen akateemisten heebojen hörhöily-aikido ei ole mitään oikeaa aikidoa, kyllä siinä pitää olla pikkasen agressiivisuutta mausteena jotta siitä saa treenin irti !!
jos tuo on sinun kokemuksesi aikidosta niin ole hyvä vaan, en tunnista omaa aikidoani tuosta, kyllä omissa treeneissä vedetään randoria ja myös niin että atemit on lupa lyödä kevyesti perille jos paikka tulee, niin että..................
jokainen tietenkin saa vapaasti jakaa lajit eri ryhmiin mielensä mukaan.Itse en jaksaisi kauaa Tai Chi treeneissä käydä sen vaikeuden ja hidastempoisuuden takia (täytyy muistaa että myös Tai Chi kung fu pitää sisällään eri tyylisuuntia ja joissakin on mukana jopa ottelua yms.) Väittäisin kyllä että aikidossa tulee mukana myös käytännön itsepuolustus, tämä riippuu tietysti aina seurasta, opettajasta ja tyylistä, täytyy muistaa että lajiharjoite pitää aina sisällään käytännön tekniikan, mutta jos ei treenaa tosissaan niin eipä nekään sitten avaudu koskaan !
Mitä mieltä olette,jos aikidolle luotaisiin uusi tyyli Brutal Aikido. Olisiko tässä kaivattu piristysruiske, ikäänkuin palattaisiin back to the roots. Lähtökohta olisi se, ettei saa lukkoa tehdä niin pitkälle, että käsi menee poikki.
Mitä mieltä ollaan?