1. TARVITSEN JEESUKSEN KRISTUKSEN - EVANKELIUMIKSI ITSELLENI.
Evankeliumi on kristityn toivo. Hänen ainoa toivonsa. Evankeliumin tähden voimme hyvin mielin käydä eteenpäin ja palvella Jumalaa iloiten.
Mutta mitä on evankeliumi?
Evankeliumi on hyvä sanoma. Ilosanoma.
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken joihin Hänellä on mielisuosio."
Evankeliumi on Kristuksen evankeliumi.
"Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku..." Mark.1:1.
Ensin meidän syytä ymmärtää miksi tarvitsemme evankeliumia ja miksi tämä evankeliumi on nimenomaan Kristuksen evankeliumi.
Evankeliumi on ilosanoma vain tarvitseville, sen sijaan niille jotka ovat yltäkylläisiä - kyllin tyytyväisiä - itsessään, se ei tarjoa muuta kuin ajatuksia ajatusten joukkoon. Onhan sanottu että rikkaat lähtevät Hänen luotaan pois yhtä tyhjinä kuin ovat tulleetkin? Surkeaa on etteivät he itseriittoisuudessaan edes huomaa tyhjyyttään. He voivat suhtautua julistettuun evankeliumiin mielenkiintoisena teoriana, pohdiskella sitä älyllisesti, ehkä omaksua siitä joitain mielestään hyviä ajatuksia. Näin he lisäävät rikkautta rikkauteensa etteivät kaiken rihkamansa läpi kuulisi Jumalan ääntä, joka niin rakkaasti tahtoo muistuttaa heitä heidän täydellisestä köyhyydestään.
Ihmisen on vaikeaa tulla avuttomaksi.
Jos sanot ihmiselle joka iloiten ja itseään vapaaksi luullen kulkee vihellellen kaupungin katuja: "minä vapautan sinut", luuletko että hän ottaa sanasi vastaan riemuiten? Vapaa ei tarvitse vapauttamista. Mutta jos hän tietää olevansa köyhä ja alaston ja kaikella tapaa synteihinsä vangittu avuton kurja, ja silloin juuri hänet luvataan vapauttaa, toki hän ilolla ottaa sanasi vastaan kun ymmärtää että sanoillasi on myös katetta?
Jumalan valtakunnan sanoilla on katetta, sillä ne ammentavat taivaan totuudesta. Niiden sisältö on Kristus. Siksi ne ovat sanoja joilla on iankaikkisuusmerkitys.
Kun kuulet evankeliumin sanoja ne ovat arvokkaita sanoja, ota niistä kiinni.
Pohjimmiltaan evankeliumi on Hän joka evankeliumin puhuu niin että se tulee todeksi.
Me vain kerromme Hänestä ja puhumme mitä Hän on puhuttavaksemme antanut, mutta kun Hän saa sanojemme kautta puhua kaipaavaan sydämeen, silloin sanoille tulee katetta, sillä Hänen oma kertakaikkinen lunastustyönsä on sanojen ikuisena vakuutena.
Siksi Kristuksen evankeliumi on ilosanoma vangituille.
Katsomme siis miksi tarvitsemme evankeliumin, elävän toivon.
2. AVIOLIITON PYHYYS.SYNTINEN NAINEN. JOKU TOINEN?
"Älä tee huorin". 2.Moos.20:14.
Raamattu tuomitsee haureellisuuden erityisen selvästi. Kaikki esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi on haureutta.
Käskyn tarkoitus on suojella avioliittoa ja sen arvoa, sillä se on Jumalan asettama liitto, kuvana miehen ja naisen yhteydestä, jotka toisilleen omistautuen tuovat esiin Hänen kauneuttaan, sitä hyvää suunnitelmaa, joka Jumalalla on ihmisiin nähden.
Kyse ei kuitenkaan ole vain ihmisten keskinäisistä suhteista. Jumala on tarkoittanut ihmisen elämään yhteydessään. Haureellisuus on epäjumalanpalvelusta joka houkuttaa ja vetää puoleensa turmelevia ja eksyttäviä voimia.
Hoosea 4:11 mainitsee että haureus voi viedä järjen.
Hoosea 5:4:
"Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässänsä, eivätkä he tunne Herraa."
On tietenkin olemassa hengellistä haureutta. Kun kristitty pitää jotakin muuta tärkeämpänä kuin Jumala niin että sen tähden lähtee rikkomaan Jumalan asetuksia vastaan ja tekee omien himojensa mukaan, hän lankeaa hengelliseen haureuteen, vaikka kyseessä ei varsinaisesti olisi seksuaalisuuden alueella tapahtuva lankeemus. Usein räikeä tottelemattomuus kuitenkin tapahtuu juuri näissä asioissa ja tottelemattomuuden tielle lähteminen heijastuu ennemmin tai myöhemmin myös seksuaalisuuteen.
Jumala on yhä edelleen liittojen Jumala. Ei minkä tahansa liittojen mutta asettamiensa. Avioliitolla on tärkeä merkitys maailmassa. Juuri se on se liitto jossa Jumalan pyhyyden kunnioittaminen tulee näkyviin ihmisten keskellä.
Siksi aviorikoksesta määrättiin kuolemanrangaistus, 3.Moos.20:10, 5.Moos.22:22.
Kun Juuda sai kuulla miniänsä Taamarin langenneen haureuteen, hänen reaktionsa oli selkeä: "Viekää hänet poltettavaksi", 1.Moos.38.luku.
Ystäväni. Tämä on Jumalan laki. Ehdoton kuolemantuomio oli ja on oikea ja kohtuullinen rangaistus huoruudesta.
Lain välityksellä Jumala ilmoittaa syntiemme vakavuuden.
3. SYNTINEN NAINEN. JOKU MUU?
Elämme uuden liiton aikaa.
Joskus tuntuu että kristillinen maailma suhtautuu syntiin kuin synnistä nyt olisi tullut jotenkin hyväksyttävämpi? Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, yhä edelleen laki ilmoittaa synnin vakavuuden. Synti on yhtä vakava asia nyt kuin se oli Vt:n aikana.
Laki ei ole muuttunut.
Uusi testamentti kertoo että erään kerran Jeesuksen eteen raahattiin aviorikoksesta tavattu nainen. Fariseukset tahtoivat kivittää tuon naisen. Ehkä he tahtoivat kivittää Jeesuksenkin. Jos Jeesus nyt asettuisi puolustamaan naista hän tekisi itsensä tavallaan tämän rikoskumppaniksi, lain rikkojaksi, sillä hän nousisi Mooseksen lakia vastaan, sitä lakia vastaan jonka Jumala itse oli Mooseksen kautta antanut. Tämä oli heidän ajatuskulkunsa. He eivät siis tuoneet naista Jeesuksen eteen sen vuoksi että olisivat kaivanneet Jeesuksen totuudellisia ja hyviä sanoja, vaan että he Jeesuksen armollisuuden kautta saisivat osoittaa hänet väärämieliseksi ja lain pilkkaajaksi.
Mitä Jeesus teki?
Huomionarvoista on ettei hän ollenkaan ryhtynyt puolustamaan naista. Hän ei vedonnut naisen vaikeaan lapsuuteen, kasvatukseen joka oli turmellut hänen moraalisen kykynsä, vaikeisiin elämän olosuhteisiin, inhimilliseen heikkouteen - ei mihinkään sellaiseen johon me niin usein vetoamme kun tahdomme paeta Jumalan totuutta.
Jeesus kääntää katseensa naisesta fariseuksiin.
Jos joku teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisellä kivellä.
Tavallaan Jeesus sanoo: tämä nainen on rikollinen ja hänen tuomionsa on aivan oikea, on oikein ja kohtuullista että hänet surmataan tästä hirvittävästä ja saastaisesta asiasta jonka hän on tehnyt, nyt se joka teistä on lain edessä täysin synnitön ja puhdas, hän ojentakoon kätensä ja rangaiskoon syntistä naista kuolemalla.
Fariseukset ovat hiljaa. Jotakin kummallista tapahtuu tuossa väkijoukossa. Jeesus on kirjoittanut maahan ihmisten edessä. He ovat kaikki hiekkaan kirjoitettuja. Kaikki heidän hurskautensa on tomun vertaista ja ehkä he kuin aavistukselta ymmärtävät jotakin mikä heiltä ennen on ollut kuin piilossa: Jumala näkee ja tietää kyllä kaiken katsoessaan maailmaa korkeudestaan ja pyhyydestään. Hän tuntee jokaisen ihmisen nimeltä ja Hän tietää nimeltä meidän salaisimmatkin syntimme. Emme voi kätkeä sydäntemme salaisia pimeitä nurkkauksia uskonnollisen viittamme alle. Toisten edessä voimme ehkä tehdä viittamme tupsut suuriksi ja raamatunlausekotelomme leveiksi, soitattaa torvea edellämme antaessamme almuja, mutta Jumalan katse menee läpi kaiken ulkonaisen hurskauden ja tavoittaa sisimpämme. Se mikä ei kestä Jumalan katsetta on tomua: kun tuuli puhaltaa siihen ei mitään jää jäljelle. Kerran olemme Jumalan edessä tuomiolla siitä kuinka olemme suhtautuneet Hänen totuuteensa ja ovatko ajassa julistamamme tuomion sanat olleet oikeita vai vääriä. Laupeudettomalle tulee tuomio olemaan laupeudeton, koska hän on kovasydämisyydellään ottanut Jumalan roolin asettuessaan muiden yläpuolelle Jumalan edessä, ja niin hän on vetänyt Hänen tuomionsa itsensä päälle.
Jokainen olemme jossain määrin syyllistyneet tähän. Vain nöyrä katumus voi murtaa uskonnollisuutemme niin että Jumalan rakkaus pääsee muuttamaan asenteitamme.
Jumalan armon ja rakkauden valossa, joka säteili Jeesuksen kasvoista kuin aurinko maailman pimeyteen ja hätään, fariseukset ja kirjanoppineet saattoivat nähdä uskonnolliset motiivinsa uudessa valossa.
Ehkä he olivat luulleet olevansa oikeasti närkästyneitä kun Jumalan pyhyyttä vastaan oli rikottu, ehkä he luulivat että oikeudentunto ja halu oikeudenmukaisuuteen oli laittanut heidät liikkeelle, mutta Jumalan rakkauden valossa totuus paljastui.
En ole kivittämässä syntistä naista siksi, että olisin loukkaantunut Jumalan ja Hänen lakinsa tähden, totuus on että minua ajaa tähän tekoon oma vihani, närkästymiseni siitä että sitä mihin minä uskon ja mitä minä pidän tärkeänä on loukattu.
Ihmisiä siis ajoi eteenpäin omien uskonnollisten intressien korostaminen, joka teki heidät sokeiksi lain todelliselle tarkoitukselle, sen oikealle sisällölle. Lain puolesta kiivaillessaan he olivat ajat sitten kulkeneet kauas Hänestä joka on lain todellinen sisältö. Laista käskyineen oli tullut heille tärkeämpi kuin lain antaja ja siksi heidän lain noudattamisensa oli vain irvikuvaa todellisesta kuuliaisuudesta. Ehkä he ymmärsivät jotakin tästä todellisuudesta Jeesuksen rakkauden edessä, siinä pyhässä läsnäolossa, jossa ei ole sormella osoittelua eikä vihaa, ainoastaan tinkimätön totuus.
Yksi kerrallaan kivet putoavat. Päät painuvat alas ja ihmiset kääntyvät häpeissään pois.
Yksikään ei ollut synnitön Jeesuksen edessä.
Kenelläkään ei ollut oikeutta eikä valtaa tuomita aviorikoksesta tavattua naista. Ainoastaan Jumalalla itsellään on valta.
Nyt tulee kertomuksen huipentuma. Itse asiassa sen ydin. Hämmästyn joka kerta lukiessani tätä uudelleen ja uudelleen. Jeesus jos kuka tiesi tarkalleen naisen synnin hirvittävyyden, tarkemmin kuin kukaan muu. Synnittömänä hänellä olisi ollut oikeus kivittää tuo nainen. Kaiken järjen mukaan Jeesuksen olisi pitänyt tehdä niin. Vaikka ihmiset jättivätkin naisen kivittämättä tämä kuitenkin olisi viimeisellä tuomiolla Jumalan edessä ja tulisi tuomituksi syntisyydestään. Miksi Jeesus ei iskenyt häntä kivellä maahan ja lähettänyt Jumalan eteen saamaan iankaikkista rangaistustaan? Kuinka Jeesuksella oli mahdollisuus armahtaa tämä nainen lain langettamasta rangaistuksesta ja sitten vielä iankaikkisesta tuomiosta?
Tämä oli Jeesukselle mahdollista koska Hän otti aviorikoksesta tuomitun naisen synnit päälleen.
Golgatan ristillä Hän kuoli tämän naisen syntien tähden. Fariseusten syntien tähden. Ja tietysti meidän syntiemme tähden.
Viattoman uhrikaritsan veri vuoti syntiemme peitoksi että saisimme elää lunastettuna Jumalan kansana kiittäen Herraa tästä sanoinkuvaamattomasta laupeudesta ja armosta.
4. JUURI MINÄ TARVITSEN HÄNET!
Eivät ainoastaan avionrikkojat vaan myös murhaajat oli tuomittu kuolemanrangaistukseen Mooseksen lain mukaan. Joka riisti toiselta hengen menetti samalla itse oikeuden elää.
"Joka lyö ihmistä, niin että tämä kuolee, se rangaistakoon kuolemalla". 2.Moos.21:12.
"Joka lyö kuoliaaksi kotieläimen, korvatkoon sen; mutta joka lyö kuoliaaksi ihmisen, se surmattakoon." 3.Moos.24:21.
Oli olemassa määrätty poikkeus: jos lyönti ei ollut tarkoitettu tappamisen aikomuksessa vaan oli äkkipikaistuksissa tapahtunut vahinko, kuolemanrangaistus saatettiin välttää. Siksi asiaa oli tutkittava.
Niinpä 4.Moos.35:16 todetaan että jos joku rauta-aseella lyö toista ja tämä kuolee, surmaaja on rangaistava kuolemalla. Hänenhän täytyi ymmärtää että raskaalla esineelä lyöminen saattaa johtaa kuolemaan.
4.Moos.35:20,21: "Ja jos joku vihassa iskee toista tahi heittää häntä jollakin murhaamisen tarkoituksessa, niin että tämä kuolee, tahi vihaa kantaen lyö häntä kädellään, niin että tämä kuolee, rangaistakoon lyöjä kuolemalla, sillä hän on tahallinen tappaja..."
Vuorisaarnassaan Jeesus tulkitsee lakia oikein.
Joka katsoo naista himoiten on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan ja on saman tuomion alainen kuin avionrikkojat.
Joka puhuu lähimmäisestään pilkallisesti ja mitätöivästi on verrattava murhaajaan ja täysin saman tuomion alainen.
Eikä konkreettisella haureuden teolla ja haureellisella ajatuksella siis ole mitään eroa? Onko pilkallinen sana ja murha saman arvoinen asia Jumalan edessä?
Jos olen katsonut himoiten, voin toki langeta myös käytännön tasolla, koska syntini on jo muutenkin tehty? Jos olen puhunut lähimmäisestäni halveksivaan sävyyn, enkö voi saman tien tappaa hänet fyysisesti, koska joka tapauksessa olen saman tuomion alainen?
Ei. Näillä asioilla on valtavan suuri ero. Raamattu antaa ymmärtää että meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Pienestä teosta (haureellinen katse) tulee rangaistus, mutta pienempi rangaistus kuin suuremmasta rikoksesta (konkreettinen aviorikos). Henkilökohtainen näkemykseni on että niin helvetissä kuin taivaassakin on ikäänkuin eri asteita riippuen hyvästä ja pahasta mitä olemme tehneet. Toisen kärsimys ja vaiva on syvempi kuin toisen. Uskovina meidät tuomitaan Kristuksen tuomioistuimen edessä ja uskon että toiset saavat enemmän kirkkautta kuin toiset, mutta kiitos Jumalalle taivaassa ei ole minkäänlaista syntiä, siksi siellä ei ole myöskään kateutta, on ainoastaan keskinäinen rakkaus, yhteys ja ilo täydellisesti. Tämä on siis henkilökohtainen näkemykseni enkä ryhdy kiistelemään siitä.
Vaikka synneillä siis on eroa keskenään, ne kuitenkin ovat syntejä. Siinä mielessä niissä ei ole mitään eroa. Pilkallinen sana osoittaa meidät yhtä lailla syyllisiksi kuin murhakin. Kukaan ihminen ei ole Jumalan edessä puhdas eikä kelvollinen.
Luulen että tämä oli Jeesuksen laintulkinnan tarkoitus. Hän osoittaa lain tarkoituksen ja hengen. Laki ei ole itsetarkoitus. Lain tarkoitus on tehdä meidät syyllisiksi, näyttää meille meidän todellinen, kelvoton tilamme, että kääntyisimme Jumalan puoleen. En voi mitään muuta kuin pyytää Jumalalta anteeksi, kääntyä Hänen puoleensa tyhjin käsin ja ottaa vastaan Hänen tuomionsa. Ainoa toivoni on armo jos sellaista ehkä on olemassa Pyhän Jumalan kaikkivaltiuden edessä.
Daavid oli löytänyt armollisen Jumalan.
Psalmissa 119 hän laulaa sydämen avartumisesta.
Saako laki ihmisen laulamaan näin? Saa, jos hän on vapautunut lain ikeestä pakottavina suorituksina, joihin hänen kohtalonsa vääjäämättä on sidottu.
Jos ja kun laki on johtanut hänet nöyrästi kohtaamaan Jumalaansa niin että Jumala on saanut vuodattaa armon hänen sisimpäänsä anteeksiantamukseksi ja ikuiseksi toivoksi.
Ajattelen, että armo on ikäänkuin lakiin kätketty siemen, joka avautuu eläväksi toivoksi niille jotka suhtatuvat lakiin vakavasti.
Lain noudattaminen ei vielä ole vakavaa suhtautumista. Silloin en vielä ole ymmärtänyt Jumalan pyhyyttä ja lain tarkoitusta.
Vasta kun ymmärrän että laki ehdottomuudessaan on minulle mahdoton täyttää tullakseni sen kautta vanhurskaaksi ja kelvolliseksi, olen suhtautunut lakiin sen edellyttämällä vakavuudella.
Silloin tahdon toki elää oikein, mutta ymmärrän etten koskaan omilla teoillani kuitenkaan kykene elämään niin täydellisesti oikein, että tekojeni kautta voisin olla otollinen, siksi tarvitsen Jumalan armon. En elä lain vaan armon voimasta.
Jeesuksen veri on ikuinen turvani.
Me emme ole kelvollisia tuomitsemaan toisiamme. Ainoastaan Jumala voi tuomita. Ainoastaan Jeesuksella synnittömänä on se valta. Mutta mitä Hän sanoo? Hän kertoo meille, ettei ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.
Jumala ei tahdo tuomita vaan armahtaa.
Hän voi meitä armahtaa Jeesuksen tähden, joka on ottanut syntivelkamme päälleen, on Golgatan ristinpuulla kuollut syntiemme ja saastaisuuksiemme tähden, jotka julistavat meille kuolemantuomion ja kadotuksen.
Raamattu lupaa ihanasti:
"Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat."
Tässä on evankeliumi.
"Jumala, auta meitä suhtautumaan syntiin lain edellyttämällä vakavuudella. Ja auta meitä syntimme anteeksi saaneina niin rakastamaan toisiamme, että emme katselisi lähimmäisiämme tuomion, vaan laupeuden silmin. Sinun armahtavan rakkautesi kautta Kristuksessa."
Katumus ei autuuta. Ainoastaan sellainen katumus jossa otamme vastaan Jeesuksen häneen uskoen ja hyväksyen armon Hänessä, on autuuttavaa katumusta. Synnin tunnustaminen ja synnin katuminen itsessään ei pelasta. Usko Jeesukseen pelastaa.
Sinulle joka nyt kadut syntejäsi ja tunnustat että olet Jumalaa vastaan rikkonut, julistan kaikki sinun syntisi anteeksi annetuiksi kun Jeesukseen uskot:
USKO SYNTISI ANTEEKSI JEESUKSEN NIMESSÄ JA SOVINTOVERESSÄ TÄYTEEN ILOON, RAUHAAN JA VAPAUTEEN SAAKKA.
5. ANSIOTTOMAN PALVELIJAN ARMOPALKKA.
Vielä tahdon sanoa sinulle palkasta. Kristittyinä saamme Jumalalta palkan vain niistä teoista jotka armo on vaikuttanut. Siksi se on armopalkkaa. Se tulee ilman omia ansioitani. Antautuessani Jeesukselle saan Jumalalta palkan kaikesta siitä hyvästä mitä Jeesus minussa vaikuttaa. Saan siis palkkaa siitä mitä Jeesus tekee. Se on ihmeellistä.
Jumala katsoo sydäntemme asenteisiin.
Köyhän lesken ropo oli Jumalan edessä suuri teko koska sen oli vaikuttanut Jumalan rakkaus. Hän oli antanut Jumalan rakkauden vaikuttaa itsessään vastarakkautta Jumalaan.
Lopulta voi olla niin että se, joka evankeliumin työssä ei inhimillisin määrein ole saanut aikaan paljoakaan, mutta on vähäisyydessään rakastanut Jumalaa ja ollut aralla tunnolla Hänen edessään, saa taivaassa kirkkaan kruunun. Ehkä Jumala on hänen rakastavien ja vilpittömien rukoustensa kautta tehnyt paljonkin sellaista mitä hän ei itse voinut nähdä eikä ymmärtää.
On kallisarvoistaa elää elämäänsä ilman karkeita lankeemuksia ja rikoksia. Voi kuinka Jumala tahtookaan että me niin eläisimme! Se on Hänen sydämensä harras toive ja kaipaus. Niin että antaisimme myös kunnian Jumalalle kiittäen Häntä osaksemme tulleesta armosta emmekä ottaisi siitä kunniaa itsellemme.
On kuitenkin syntisiä naisia ja miehiä. Monin eri tavoin syvästi ja raskaasti langenneita. Mitä heille sanomme?
Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeisistä ensimmäisiksi.
Kyse on sinun asenteestasi Jeesukseen.
Kummasta kerskaat, teoistasi vai osaksesi tulleesta armosta?
Kun saamme raskaat syntimme anteeksi ja lähdemme palvelemaan Jumalaa ilolla meidän palkkamme taivaassa on suurin mahdollinen palkka, se on iankaikkinen pelastus, ja ehkä sitten saamme paljon armoa armon päälle, kirkkauden runsautta armopalkkana siitä mitä Hän rakastavissa sydämissämme tässä ajassa vielä vaikuttaa.
Uskon ettei meidän ole tarkoitus lähteä mittailemaan tekojamme. Kun ajattelemme Jeesuksen tekoa ja Hänen rakkauttaan siinä on kyllin. Jos otamme Jumalan armoa vastaan jotta saisimme kirkkaamman kruunun siitäkin tulee vain suoritus. Jumala antakoon anteeksi nämä suorituksemme. Vilpitön usko Jeesukseen ja halu kulkea Hänen seurassaan riittää. Silloin Jeesus itse palvelee meitä lihansa ja verensä täyteydessä.
Sanoin alussa että evankeliumi on ilosanoma joka tekee meidät kykeneviksi palvelemaan Jumalaa ilolla.
Mitä siis on Jumalan palveleminen muuta kuin sitä, että Jeesus Kristus itse meitä palvelee?
Kun annamme syntimme Hänen päälleen ja otamme vastaan anteeksiantamuksen ja armon, jossa Kristus meitä palvelee puhdistaen sydämiämme, juuri se on syvimmältään Jumalan palvelemista. Kun rukoilemme ja pyydämme Häntä vaikuttamaan meissä kaikkea hyvää tahtonsa mukaan, se on Jumalan palvelemista. Ja kun tämä Jumalan vaikuttama hyvä sitten tulee näkyviin elämässämme muuttuneina asenteina ja arkisina tekoina, joita emme välttämättä itse edes huomaa, se on Jumalan palvelemista.
Jumalan palveleminen on sitä että annat Kristuksen palvella itseäsi.
Kristillisyys merkitsee aina suhdetta. Se on ihmisen suhde Jumalaan.
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr.11:1.
Edellinen luku kertoo tästä. Meillä on pääsy Jeesuksen veren kautta kaikkeinpyhimpään, 10:19. Se olkoon luja luottamuksemme!
Kun syntini huutavat minulle että olen kelvoton ja ikuisesti hukassa, minä ojentaudun evankeliumin totuuden mukaan ja sanon: kyllä, itsessäni olen aivan kelvoton ja hukkaan tuomittu, mutta Jeesuksesta Kristuksesta on tullut minun vanhurskauteni Isän edessä. Kun häpeäni on liian syvä uskaltaakseni Jumalan eteen ja sielunvihollinen niin tahtoo vetää minua syvemmälle itsesyytöksen ja masennuksen syöveriin, minä Jumalan sanan totuuden tähden päätän luottaa Häneen ja käydä, en omien ansioideni vaan Jeesuksen täytetyn työn kautta Jumalan eteen: "Herra, tässä olen."
Ja yhä uudelleen Jumala sanoo minulle:
- Mene, äläkä enää syntiä tee.
Tiedän tekeväni syntiä uudelleen. Apostoli Johannes kirjoittaa että jos emme tätä tunnusta petämme itsemme. On kuitenkin ero syntiin lankeamisessa ja jatkuvassa synnissä elämisessä. Ne ovat eri asioita. Jumala kutsuu kaatunutta parannukseen eikä hän jää maahan makaamaan vaan pyytää Jumalalta ja tarpeen tullen myös lähimmäisiltään anteeksi.
Sinulle joka olet langennut aviorikokseen, sanotaan tänä päivänä:
"Mene, äläkä enää lankea siihen."
Mutta vaikka et lankeaisikaan aviorikokseen, voit eräänä hetkenä langeta katsomaan himokkaasti, tai jos et lankea siihen, ehkä lankeat johonkin muuhun. Juoruiluun. Kateuteen. Ylpeyteen. Monin tavoin ja monessa kohdin kaikki me hairahdumme.
Rukoillen ja Jumalan tuntemisessa kasvaen edistymme pyhityksessä mutta pyhityksen alkukohta ja sen voima on aina armossa, ei omissa teoissamme.
Tarvitsemme joka hetki anteeksiantamusta.
Kiitos Jumalalle: uskovina olemme Jeesuksen veren alaisuudessa.
Sinulle, joka olet varastanut:
"Mene rauhassa, äläkä enää ota sellaista mikä ei ole omaasi."
Sinulle, joka olet syyllistynyt juoruilemiseen:
"Mene rauhassa, äläkä enää levittele lähimmäisistäsi vahingollisia asioita, joiden puhuminen ei ole hyödyllistä vaan tyydyttää turhanpäiväistä uteliaisuutta ja aiheuttaa vahinkoa."
Jos tämä on sinun heikko alueesi, kiinnitä huomiota kielen synteihin, älä hemmottele äläkä puolustele niitä.
Jumalalle on mahdollista auttaa sinua juuri sinun heikkouksissasi.
Se on mielenkiintoista, eikö vain?
Elämä uskovana on jännittävää koska olemme keskeneräisiä ja epätäydellisiä, mutta keskeneräisyytemme ei vie meitä tuomion alle, omistamme armon Kristuksessa. On mielenkiintoista nähdä kuinka tämä armo meissä vaikuttaa. Kiitos Jumalalle.
Vien kaiken heikkouteni Hänen eteensä ja luotan että Hän minuakin auttaa. En katso heikkouteeni vaan katson Häneen. Epätäydellisten uskovien keskellä seurakunnan täydellisyys on vain siinä että täydellinen Kristus saisi meitä enemmän ja paremmin hallita jotta Hänen täyteytensä tulisi esiin rikkaina armon ihmeinä.
Evankeliumi on sanoma voitosta.
Voimme olla voittajia vain yhdellä tavalla. Antautumalla Jeesuksen voittamiksi. Mitä syvemmin Jeesus saa voittaa meitä itselleen sen syvemmin olemme synnin voittajia.
Herra, tässä olen.
Evankeliumi merkitsee henkilökohtaista suhdetta rakastavaan Jumalaan.
Ihmisen on vaikeaa tulla avuttomaksi. Ja kuitenkin avuttomuus on se sana joka parhaiten kuvaa suhdettamme Jumalaan.
Muistutan sinua että Kristuksen evankeliumi on valtakunnan evankeliumi, ja nimenomaan TÄMÄN valtakunnan evankeliumi, erotukseksi kaikista muista valtakunnista. Hän tahtoo olla sydänten hallitsija ja Kuningas.
Valtakunnan portti on ahdas siksi koska ihminen niin mielellään turvautuisi omiin tekoihinsa.
6. JEESUKSEN LIHA JA VERI EHTOOLLISESSA, OIKEA AUTUUS.
Monet olisivat tahtoneet uskoa Jeesukseen opettajana. He pitivät järjellisesti totena että Jumala on ja tahtoivat ehkä palvella ja kunnioittaa Häntä kykyjensä mukaan. He uskoivat Häneen tunteellisella tavalla.
Mutta heidän sydämensä oli todella kaukana Jumalasta ja Hänen henkilökohtaisesta tuntemisestaan.
Varsinkin fariseukset luulivat että Jumalan palveleminen Mooseksen lain eli tooran, kaikenlaisten Jumalan pyhyyteen perustuvien juutalaisten säädösten ja niistä edelleen johdettujen muotomenojen kautta merkitsi samaa kuin Jumalan tunteminen. Ihminen ei voinut seurustella läheisellä tavalla Jumalan kanssa, sillä Jumala oli liian kaukana ja liian pyhä. Ainoa keino elää lähellä Jumalaa oli elää Hänen käskyjensä ja säädöstensä mukaan: läheisyys perustui tottelevaisuuteen, joka perustui annettuun lakiin.
Sekä fariseukset että tavallinen kansa olisivat yhtä kaikki kyenneet hyväksymään Jeesuksen jos hän olisi tyytynyt olemaan rabbi tai profeetta ja niin julistanut Jumalan valtakuntaa. Jos hän vain olisi sanonut: "tehkää näin ja näin", se olisi kyllä kelvannut kansalle.
Heidän uskonsa perustui tekoihin. Sen joka pyrkii hurskautumaan tekojen kautta ei tarvitse antaa sydäntään toiselle. Hän pyrkii sydämessään noudattamaan toisen tahtoa niin hyvin kuin kykenee mutta hänen sydämensä on kuitenkin yhä hänen.
Juuri tähän Jumala todellisessa evankeliumissa puuttuu.
Jeesus sanoi vallankumoukselliset sanat: kukaan ei voi tulla taivaallisen Isän tykö ellei syö minun lihaani ja juo minun vertani.
Onko opetusten noudattaminen Jumalan Pojan syömistä?
Onko ulkokohtainen Jumalan kunnioittaminen Jeesuksen Kristuksen veren osallisuuteen tulemista ja Hänen nauttimista iankaikkiseksi elämäksi?
Ei.
Jumalaan uskomisen ja Hänen lakinsa noudattamisen sijasta Jeesus käänsi katseen itseensä, persoonalliseen Jumalaan, hän osoitti että kaikesta uskomisesta huolimatta ihmisiltä puuttui tärkein ja se tärkein oli elävä yhteys.
Uskominen ei hyödytä mitään. Parhaat teotkaan eivät hyödytä mitään. Uskominen on näet ulkokohtaista ja kuollutta jos se kohdistuu ainoastaan Jumalaan joka odottaa meiltä tekoja, silloin uskomme ei itse asiassa edes kohdistu Jumalaan, vain omiin käsityksiimme ja uskomuksiimme Jumalasta, sillä Jeesus Kristus sanoo että Isän tykö pääsee yksistään Pojan kautta. Vain hän joka raamatullisella ja kristillisellä tavalla uskoo Jeesukseen uskoo myös Isään, koska Isä on asettanut Jeesuksen ainoaksi tieksi Hänen yhteyteensä, on sisällyttänyt itsensä Jeesukseen evankeliumissa niin, että joka syö ja juo Jeesusta eli siis tulee sisällisesti osalliseksi Hänestä, on sisällä Jumalan tuntemisessa. Siinä on Jumalan valtakunta. Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän ei sano: "tee näin ja näin niin pelastut", vaan Hän sanoo: "minä teen, ota vastaan minut ja sinä pelastut". Kuinka hämmästyttävä sanoma!
Tämän kuullessaan monet loukkaantuivat Häneen, ja yhä loukkaantuvat uskonnollisuuksissaan, joilla tahtoisivat korvata tämän yksinkertaisen mutta samalla koko elämämme huomiota vaativan sanoman.
Ulkokohtainen uskominen Jumalaan ei riitä. Ulkokohtainen uskominen Jeesukseen ei riitä. Edes ehtoollinen ulkonaisena tekona ei riitä, sillä portti Jumalan valtakuntaan on henkilökohtainen usko.
Usko Jeesukseen Kristukseen niin että avaat sisimpäsi Hänelle ja alati otat Hänet vastaan kuin lapsi, tunnustaen että elämäsi ei enää ole sinun yksityisomaisuuttasi jota voit hallita kuten itse tahtoisit, se kuuluu Herrallesi jonka oma olet.
Jeesus ei siis vaadi mitään. Ei mitään omaehtoisia tekoja ja kompromissiratkaisuja. Ei mitään lain noudattamisia tienä Jumalan yhteyteen. Hän kerta kaikkiaan tekee täysin mahdottomiksi kaikki sellaiset tiet.
Ainoa mitä evankeliumi meiltä edellyttää tullaksemme osalliseksi kaikesta Jumalan hyvyyden rikkaudesta joka meille lahjana annetaan, on Jeesuksen Kristuksen vastaanottaminen koko elämämme painolla.
Evankeliumi on sanoma voitosta:
Jeesus Kristus voitti kuolemallaan synnin ja kuoleman vallan. Iankaikkisella voittoteollaan Hän kukisti perkeleen.
Ristin sanoma evankeliumi julistaa Jeesuksen voittoa myös minun elämäni yli.
Voimme olla voittajia vain yhdellä tavalla. Antautumalla Jeesuksen voittamiksi. Mitä syvemmin Jeesus saa voittaa meitä itselleen sen syvällisemmin voimme kokea olevamme voittajia Hänessä.
Herra, tässä olen.
Evankeliumi merkitsee henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.
"...ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme." 1.Joh.5:4.
Evankeliumi on kristityn toivo. Hänen ainoa toivonsa. Evankeliumin tähden voimme hyvin mielin käydä eteenpäin ja palvella Jumalaa iloiten.
Mutta mitä on evankeliumi?
Evankeliumi on hyvä sanoma. Ilosanoma.
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken joihin Hänellä on mielisuosio."
Evankeliumi on Kristuksen evankeliumi.
"Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku..." Mark.1:1.
Ensin meidän syytä ymmärtää miksi tarvitsemme evankeliumia ja miksi tämä evankeliumi on nimenomaan Kristuksen evankeliumi.
Evankeliumi on ilosanoma vain tarvitseville, sen sijaan niille jotka ovat yltäkylläisiä - kyllin tyytyväisiä - itsessään, se ei tarjoa muuta kuin ajatuksia ajatusten joukkoon. Onhan sanottu että rikkaat lähtevät Hänen luotaan pois yhtä tyhjinä kuin ovat tulleetkin? Surkeaa on etteivät he itseriittoisuudessaan edes huomaa tyhjyyttään. He voivat suhtautua julistettuun evankeliumiin mielenkiintoisena teoriana, pohdiskella sitä älyllisesti, ehkä omaksua siitä joitain mielestään hyviä ajatuksia. Näin he lisäävät rikkautta rikkauteensa etteivät kaiken rihkamansa läpi kuulisi Jumalan ääntä, joka niin rakkaasti tahtoo muistuttaa heitä heidän täydellisestä köyhyydestään.
Ihmisen on vaikeaa tulla avuttomaksi.
Jos sanot ihmiselle joka iloiten ja itseään vapaaksi luullen kulkee vihellellen kaupungin katuja: "minä vapautan sinut", luuletko että hän ottaa sanasi vastaan riemuiten? Vapaa ei tarvitse vapauttamista. Mutta jos hän tietää olevansa köyhä ja alaston ja kaikella tapaa synteihinsä vangittu avuton kurja, ja silloin juuri hänet luvataan vapauttaa, toki hän ilolla ottaa sanasi vastaan kun ymmärtää että sanoillasi on myös katetta?
Jumalan valtakunnan sanoilla on katetta, sillä ne ammentavat taivaan totuudesta. Niiden sisältö on Kristus. Siksi ne ovat sanoja joilla on iankaikkisuusmerkitys.
Kun kuulet evankeliumin sanoja ne ovat arvokkaita sanoja, ota niistä kiinni.
Pohjimmiltaan evankeliumi on Hän joka evankeliumin puhuu niin että se tulee todeksi.
Me vain kerromme Hänestä ja puhumme mitä Hän on puhuttavaksemme antanut, mutta kun Hän saa sanojemme kautta puhua kaipaavaan sydämeen, silloin sanoille tulee katetta, sillä Hänen oma kertakaikkinen lunastustyönsä on sanojen ikuisena vakuutena.
Siksi Kristuksen evankeliumi on ilosanoma vangituille.
Katsomme siis miksi tarvitsemme evankeliumin, elävän toivon.
2. AVIOLIITON PYHYYS.SYNTINEN NAINEN. JOKU TOINEN?
"Älä tee huorin". 2.Moos.20:14.
Raamattu tuomitsee haureellisuuden erityisen selvästi. Kaikki esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi on haureutta.
Käskyn tarkoitus on suojella avioliittoa ja sen arvoa, sillä se on Jumalan asettama liitto, kuvana miehen ja naisen yhteydestä, jotka toisilleen omistautuen tuovat esiin Hänen kauneuttaan, sitä hyvää suunnitelmaa, joka Jumalalla on ihmisiin nähden.
Kyse ei kuitenkaan ole vain ihmisten keskinäisistä suhteista. Jumala on tarkoittanut ihmisen elämään yhteydessään. Haureellisuus on epäjumalanpalvelusta joka houkuttaa ja vetää puoleensa turmelevia ja eksyttäviä voimia.
Hoosea 4:11 mainitsee että haureus voi viedä järjen.
Hoosea 5:4:
"Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässänsä, eivätkä he tunne Herraa."
On tietenkin olemassa hengellistä haureutta. Kun kristitty pitää jotakin muuta tärkeämpänä kuin Jumala niin että sen tähden lähtee rikkomaan Jumalan asetuksia vastaan ja tekee omien himojensa mukaan, hän lankeaa hengelliseen haureuteen, vaikka kyseessä ei varsinaisesti olisi seksuaalisuuden alueella tapahtuva lankeemus. Usein räikeä tottelemattomuus kuitenkin tapahtuu juuri näissä asioissa ja tottelemattomuuden tielle lähteminen heijastuu ennemmin tai myöhemmin myös seksuaalisuuteen.
Jumala on yhä edelleen liittojen Jumala. Ei minkä tahansa liittojen mutta asettamiensa. Avioliitolla on tärkeä merkitys maailmassa. Juuri se on se liitto jossa Jumalan pyhyyden kunnioittaminen tulee näkyviin ihmisten keskellä.
Siksi aviorikoksesta määrättiin kuolemanrangaistus, 3.Moos.20:10, 5.Moos.22:22.
Kun Juuda sai kuulla miniänsä Taamarin langenneen haureuteen, hänen reaktionsa oli selkeä: "Viekää hänet poltettavaksi", 1.Moos.38.luku.
Ystäväni. Tämä on Jumalan laki. Ehdoton kuolemantuomio oli ja on oikea ja kohtuullinen rangaistus huoruudesta.
Lain välityksellä Jumala ilmoittaa syntiemme vakavuuden.
3. SYNTINEN NAINEN. JOKU MUU?
Elämme uuden liiton aikaa.
Joskus tuntuu että kristillinen maailma suhtautuu syntiin kuin synnistä nyt olisi tullut jotenkin hyväksyttävämpi? Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, yhä edelleen laki ilmoittaa synnin vakavuuden. Synti on yhtä vakava asia nyt kuin se oli Vt:n aikana.
Laki ei ole muuttunut.
Uusi testamentti kertoo että erään kerran Jeesuksen eteen raahattiin aviorikoksesta tavattu nainen. Fariseukset tahtoivat kivittää tuon naisen. Ehkä he tahtoivat kivittää Jeesuksenkin. Jos Jeesus nyt asettuisi puolustamaan naista hän tekisi itsensä tavallaan tämän rikoskumppaniksi, lain rikkojaksi, sillä hän nousisi Mooseksen lakia vastaan, sitä lakia vastaan jonka Jumala itse oli Mooseksen kautta antanut. Tämä oli heidän ajatuskulkunsa. He eivät siis tuoneet naista Jeesuksen eteen sen vuoksi että olisivat kaivanneet Jeesuksen totuudellisia ja hyviä sanoja, vaan että he Jeesuksen armollisuuden kautta saisivat osoittaa hänet väärämieliseksi ja lain pilkkaajaksi.
Mitä Jeesus teki?
Huomionarvoista on ettei hän ollenkaan ryhtynyt puolustamaan naista. Hän ei vedonnut naisen vaikeaan lapsuuteen, kasvatukseen joka oli turmellut hänen moraalisen kykynsä, vaikeisiin elämän olosuhteisiin, inhimilliseen heikkouteen - ei mihinkään sellaiseen johon me niin usein vetoamme kun tahdomme paeta Jumalan totuutta.
Jeesus kääntää katseensa naisesta fariseuksiin.
Jos joku teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisellä kivellä.
Tavallaan Jeesus sanoo: tämä nainen on rikollinen ja hänen tuomionsa on aivan oikea, on oikein ja kohtuullista että hänet surmataan tästä hirvittävästä ja saastaisesta asiasta jonka hän on tehnyt, nyt se joka teistä on lain edessä täysin synnitön ja puhdas, hän ojentakoon kätensä ja rangaiskoon syntistä naista kuolemalla.
Fariseukset ovat hiljaa. Jotakin kummallista tapahtuu tuossa väkijoukossa. Jeesus on kirjoittanut maahan ihmisten edessä. He ovat kaikki hiekkaan kirjoitettuja. Kaikki heidän hurskautensa on tomun vertaista ja ehkä he kuin aavistukselta ymmärtävät jotakin mikä heiltä ennen on ollut kuin piilossa: Jumala näkee ja tietää kyllä kaiken katsoessaan maailmaa korkeudestaan ja pyhyydestään. Hän tuntee jokaisen ihmisen nimeltä ja Hän tietää nimeltä meidän salaisimmatkin syntimme. Emme voi kätkeä sydäntemme salaisia pimeitä nurkkauksia uskonnollisen viittamme alle. Toisten edessä voimme ehkä tehdä viittamme tupsut suuriksi ja raamatunlausekotelomme leveiksi, soitattaa torvea edellämme antaessamme almuja, mutta Jumalan katse menee läpi kaiken ulkonaisen hurskauden ja tavoittaa sisimpämme. Se mikä ei kestä Jumalan katsetta on tomua: kun tuuli puhaltaa siihen ei mitään jää jäljelle. Kerran olemme Jumalan edessä tuomiolla siitä kuinka olemme suhtautuneet Hänen totuuteensa ja ovatko ajassa julistamamme tuomion sanat olleet oikeita vai vääriä. Laupeudettomalle tulee tuomio olemaan laupeudeton, koska hän on kovasydämisyydellään ottanut Jumalan roolin asettuessaan muiden yläpuolelle Jumalan edessä, ja niin hän on vetänyt Hänen tuomionsa itsensä päälle.
Jokainen olemme jossain määrin syyllistyneet tähän. Vain nöyrä katumus voi murtaa uskonnollisuutemme niin että Jumalan rakkaus pääsee muuttamaan asenteitamme.
Jumalan armon ja rakkauden valossa, joka säteili Jeesuksen kasvoista kuin aurinko maailman pimeyteen ja hätään, fariseukset ja kirjanoppineet saattoivat nähdä uskonnolliset motiivinsa uudessa valossa.
Ehkä he olivat luulleet olevansa oikeasti närkästyneitä kun Jumalan pyhyyttä vastaan oli rikottu, ehkä he luulivat että oikeudentunto ja halu oikeudenmukaisuuteen oli laittanut heidät liikkeelle, mutta Jumalan rakkauden valossa totuus paljastui.
En ole kivittämässä syntistä naista siksi, että olisin loukkaantunut Jumalan ja Hänen lakinsa tähden, totuus on että minua ajaa tähän tekoon oma vihani, närkästymiseni siitä että sitä mihin minä uskon ja mitä minä pidän tärkeänä on loukattu.
Ihmisiä siis ajoi eteenpäin omien uskonnollisten intressien korostaminen, joka teki heidät sokeiksi lain todelliselle tarkoitukselle, sen oikealle sisällölle. Lain puolesta kiivaillessaan he olivat ajat sitten kulkeneet kauas Hänestä joka on lain todellinen sisältö. Laista käskyineen oli tullut heille tärkeämpi kuin lain antaja ja siksi heidän lain noudattamisensa oli vain irvikuvaa todellisesta kuuliaisuudesta. Ehkä he ymmärsivät jotakin tästä todellisuudesta Jeesuksen rakkauden edessä, siinä pyhässä läsnäolossa, jossa ei ole sormella osoittelua eikä vihaa, ainoastaan tinkimätön totuus.
Yksi kerrallaan kivet putoavat. Päät painuvat alas ja ihmiset kääntyvät häpeissään pois.
Yksikään ei ollut synnitön Jeesuksen edessä.
Kenelläkään ei ollut oikeutta eikä valtaa tuomita aviorikoksesta tavattua naista. Ainoastaan Jumalalla itsellään on valta.
Nyt tulee kertomuksen huipentuma. Itse asiassa sen ydin. Hämmästyn joka kerta lukiessani tätä uudelleen ja uudelleen. Jeesus jos kuka tiesi tarkalleen naisen synnin hirvittävyyden, tarkemmin kuin kukaan muu. Synnittömänä hänellä olisi ollut oikeus kivittää tuo nainen. Kaiken järjen mukaan Jeesuksen olisi pitänyt tehdä niin. Vaikka ihmiset jättivätkin naisen kivittämättä tämä kuitenkin olisi viimeisellä tuomiolla Jumalan edessä ja tulisi tuomituksi syntisyydestään. Miksi Jeesus ei iskenyt häntä kivellä maahan ja lähettänyt Jumalan eteen saamaan iankaikkista rangaistustaan? Kuinka Jeesuksella oli mahdollisuus armahtaa tämä nainen lain langettamasta rangaistuksesta ja sitten vielä iankaikkisesta tuomiosta?
Tämä oli Jeesukselle mahdollista koska Hän otti aviorikoksesta tuomitun naisen synnit päälleen.
Golgatan ristillä Hän kuoli tämän naisen syntien tähden. Fariseusten syntien tähden. Ja tietysti meidän syntiemme tähden.
Viattoman uhrikaritsan veri vuoti syntiemme peitoksi että saisimme elää lunastettuna Jumalan kansana kiittäen Herraa tästä sanoinkuvaamattomasta laupeudesta ja armosta.
4. JUURI MINÄ TARVITSEN HÄNET!
Eivät ainoastaan avionrikkojat vaan myös murhaajat oli tuomittu kuolemanrangaistukseen Mooseksen lain mukaan. Joka riisti toiselta hengen menetti samalla itse oikeuden elää.
"Joka lyö ihmistä, niin että tämä kuolee, se rangaistakoon kuolemalla". 2.Moos.21:12.
"Joka lyö kuoliaaksi kotieläimen, korvatkoon sen; mutta joka lyö kuoliaaksi ihmisen, se surmattakoon." 3.Moos.24:21.
Oli olemassa määrätty poikkeus: jos lyönti ei ollut tarkoitettu tappamisen aikomuksessa vaan oli äkkipikaistuksissa tapahtunut vahinko, kuolemanrangaistus saatettiin välttää. Siksi asiaa oli tutkittava.
Niinpä 4.Moos.35:16 todetaan että jos joku rauta-aseella lyö toista ja tämä kuolee, surmaaja on rangaistava kuolemalla. Hänenhän täytyi ymmärtää että raskaalla esineelä lyöminen saattaa johtaa kuolemaan.
4.Moos.35:20,21: "Ja jos joku vihassa iskee toista tahi heittää häntä jollakin murhaamisen tarkoituksessa, niin että tämä kuolee, tahi vihaa kantaen lyö häntä kädellään, niin että tämä kuolee, rangaistakoon lyöjä kuolemalla, sillä hän on tahallinen tappaja..."
Vuorisaarnassaan Jeesus tulkitsee lakia oikein.
Joka katsoo naista himoiten on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan ja on saman tuomion alainen kuin avionrikkojat.
Joka puhuu lähimmäisestään pilkallisesti ja mitätöivästi on verrattava murhaajaan ja täysin saman tuomion alainen.
Eikä konkreettisella haureuden teolla ja haureellisella ajatuksella siis ole mitään eroa? Onko pilkallinen sana ja murha saman arvoinen asia Jumalan edessä?
Jos olen katsonut himoiten, voin toki langeta myös käytännön tasolla, koska syntini on jo muutenkin tehty? Jos olen puhunut lähimmäisestäni halveksivaan sävyyn, enkö voi saman tien tappaa hänet fyysisesti, koska joka tapauksessa olen saman tuomion alainen?
Ei. Näillä asioilla on valtavan suuri ero. Raamattu antaa ymmärtää että meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Pienestä teosta (haureellinen katse) tulee rangaistus, mutta pienempi rangaistus kuin suuremmasta rikoksesta (konkreettinen aviorikos). Henkilökohtainen näkemykseni on että niin helvetissä kuin taivaassakin on ikäänkuin eri asteita riippuen hyvästä ja pahasta mitä olemme tehneet. Toisen kärsimys ja vaiva on syvempi kuin toisen. Uskovina meidät tuomitaan Kristuksen tuomioistuimen edessä ja uskon että toiset saavat enemmän kirkkautta kuin toiset, mutta kiitos Jumalalle taivaassa ei ole minkäänlaista syntiä, siksi siellä ei ole myöskään kateutta, on ainoastaan keskinäinen rakkaus, yhteys ja ilo täydellisesti. Tämä on siis henkilökohtainen näkemykseni enkä ryhdy kiistelemään siitä.
Vaikka synneillä siis on eroa keskenään, ne kuitenkin ovat syntejä. Siinä mielessä niissä ei ole mitään eroa. Pilkallinen sana osoittaa meidät yhtä lailla syyllisiksi kuin murhakin. Kukaan ihminen ei ole Jumalan edessä puhdas eikä kelvollinen.
Luulen että tämä oli Jeesuksen laintulkinnan tarkoitus. Hän osoittaa lain tarkoituksen ja hengen. Laki ei ole itsetarkoitus. Lain tarkoitus on tehdä meidät syyllisiksi, näyttää meille meidän todellinen, kelvoton tilamme, että kääntyisimme Jumalan puoleen. En voi mitään muuta kuin pyytää Jumalalta anteeksi, kääntyä Hänen puoleensa tyhjin käsin ja ottaa vastaan Hänen tuomionsa. Ainoa toivoni on armo jos sellaista ehkä on olemassa Pyhän Jumalan kaikkivaltiuden edessä.
Daavid oli löytänyt armollisen Jumalan.
Psalmissa 119 hän laulaa sydämen avartumisesta.
Saako laki ihmisen laulamaan näin? Saa, jos hän on vapautunut lain ikeestä pakottavina suorituksina, joihin hänen kohtalonsa vääjäämättä on sidottu.
Jos ja kun laki on johtanut hänet nöyrästi kohtaamaan Jumalaansa niin että Jumala on saanut vuodattaa armon hänen sisimpäänsä anteeksiantamukseksi ja ikuiseksi toivoksi.
Ajattelen, että armo on ikäänkuin lakiin kätketty siemen, joka avautuu eläväksi toivoksi niille jotka suhtatuvat lakiin vakavasti.
Lain noudattaminen ei vielä ole vakavaa suhtautumista. Silloin en vielä ole ymmärtänyt Jumalan pyhyyttä ja lain tarkoitusta.
Vasta kun ymmärrän että laki ehdottomuudessaan on minulle mahdoton täyttää tullakseni sen kautta vanhurskaaksi ja kelvolliseksi, olen suhtautunut lakiin sen edellyttämällä vakavuudella.
Silloin tahdon toki elää oikein, mutta ymmärrän etten koskaan omilla teoillani kuitenkaan kykene elämään niin täydellisesti oikein, että tekojeni kautta voisin olla otollinen, siksi tarvitsen Jumalan armon. En elä lain vaan armon voimasta.
Jeesuksen veri on ikuinen turvani.
Me emme ole kelvollisia tuomitsemaan toisiamme. Ainoastaan Jumala voi tuomita. Ainoastaan Jeesuksella synnittömänä on se valta. Mutta mitä Hän sanoo? Hän kertoo meille, ettei ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.
Jumala ei tahdo tuomita vaan armahtaa.
Hän voi meitä armahtaa Jeesuksen tähden, joka on ottanut syntivelkamme päälleen, on Golgatan ristinpuulla kuollut syntiemme ja saastaisuuksiemme tähden, jotka julistavat meille kuolemantuomion ja kadotuksen.
Raamattu lupaa ihanasti:
"Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat."
Tässä on evankeliumi.
"Jumala, auta meitä suhtautumaan syntiin lain edellyttämällä vakavuudella. Ja auta meitä syntimme anteeksi saaneina niin rakastamaan toisiamme, että emme katselisi lähimmäisiämme tuomion, vaan laupeuden silmin. Sinun armahtavan rakkautesi kautta Kristuksessa."
Katumus ei autuuta. Ainoastaan sellainen katumus jossa otamme vastaan Jeesuksen häneen uskoen ja hyväksyen armon Hänessä, on autuuttavaa katumusta. Synnin tunnustaminen ja synnin katuminen itsessään ei pelasta. Usko Jeesukseen pelastaa.
Sinulle joka nyt kadut syntejäsi ja tunnustat että olet Jumalaa vastaan rikkonut, julistan kaikki sinun syntisi anteeksi annetuiksi kun Jeesukseen uskot:
USKO SYNTISI ANTEEKSI JEESUKSEN NIMESSÄ JA SOVINTOVERESSÄ TÄYTEEN ILOON, RAUHAAN JA VAPAUTEEN SAAKKA.
5. ANSIOTTOMAN PALVELIJAN ARMOPALKKA.
Vielä tahdon sanoa sinulle palkasta. Kristittyinä saamme Jumalalta palkan vain niistä teoista jotka armo on vaikuttanut. Siksi se on armopalkkaa. Se tulee ilman omia ansioitani. Antautuessani Jeesukselle saan Jumalalta palkan kaikesta siitä hyvästä mitä Jeesus minussa vaikuttaa. Saan siis palkkaa siitä mitä Jeesus tekee. Se on ihmeellistä.
Jumala katsoo sydäntemme asenteisiin.
Köyhän lesken ropo oli Jumalan edessä suuri teko koska sen oli vaikuttanut Jumalan rakkaus. Hän oli antanut Jumalan rakkauden vaikuttaa itsessään vastarakkautta Jumalaan.
Lopulta voi olla niin että se, joka evankeliumin työssä ei inhimillisin määrein ole saanut aikaan paljoakaan, mutta on vähäisyydessään rakastanut Jumalaa ja ollut aralla tunnolla Hänen edessään, saa taivaassa kirkkaan kruunun. Ehkä Jumala on hänen rakastavien ja vilpittömien rukoustensa kautta tehnyt paljonkin sellaista mitä hän ei itse voinut nähdä eikä ymmärtää.
On kallisarvoistaa elää elämäänsä ilman karkeita lankeemuksia ja rikoksia. Voi kuinka Jumala tahtookaan että me niin eläisimme! Se on Hänen sydämensä harras toive ja kaipaus. Niin että antaisimme myös kunnian Jumalalle kiittäen Häntä osaksemme tulleesta armosta emmekä ottaisi siitä kunniaa itsellemme.
On kuitenkin syntisiä naisia ja miehiä. Monin eri tavoin syvästi ja raskaasti langenneita. Mitä heille sanomme?
Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeisistä ensimmäisiksi.
Kyse on sinun asenteestasi Jeesukseen.
Kummasta kerskaat, teoistasi vai osaksesi tulleesta armosta?
Kun saamme raskaat syntimme anteeksi ja lähdemme palvelemaan Jumalaa ilolla meidän palkkamme taivaassa on suurin mahdollinen palkka, se on iankaikkinen pelastus, ja ehkä sitten saamme paljon armoa armon päälle, kirkkauden runsautta armopalkkana siitä mitä Hän rakastavissa sydämissämme tässä ajassa vielä vaikuttaa.
Uskon ettei meidän ole tarkoitus lähteä mittailemaan tekojamme. Kun ajattelemme Jeesuksen tekoa ja Hänen rakkauttaan siinä on kyllin. Jos otamme Jumalan armoa vastaan jotta saisimme kirkkaamman kruunun siitäkin tulee vain suoritus. Jumala antakoon anteeksi nämä suorituksemme. Vilpitön usko Jeesukseen ja halu kulkea Hänen seurassaan riittää. Silloin Jeesus itse palvelee meitä lihansa ja verensä täyteydessä.
Sanoin alussa että evankeliumi on ilosanoma joka tekee meidät kykeneviksi palvelemaan Jumalaa ilolla.
Mitä siis on Jumalan palveleminen muuta kuin sitä, että Jeesus Kristus itse meitä palvelee?
Kun annamme syntimme Hänen päälleen ja otamme vastaan anteeksiantamuksen ja armon, jossa Kristus meitä palvelee puhdistaen sydämiämme, juuri se on syvimmältään Jumalan palvelemista. Kun rukoilemme ja pyydämme Häntä vaikuttamaan meissä kaikkea hyvää tahtonsa mukaan, se on Jumalan palvelemista. Ja kun tämä Jumalan vaikuttama hyvä sitten tulee näkyviin elämässämme muuttuneina asenteina ja arkisina tekoina, joita emme välttämättä itse edes huomaa, se on Jumalan palvelemista.
Jumalan palveleminen on sitä että annat Kristuksen palvella itseäsi.
Kristillisyys merkitsee aina suhdetta. Se on ihmisen suhde Jumalaan.
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr.11:1.
Edellinen luku kertoo tästä. Meillä on pääsy Jeesuksen veren kautta kaikkeinpyhimpään, 10:19. Se olkoon luja luottamuksemme!
Kun syntini huutavat minulle että olen kelvoton ja ikuisesti hukassa, minä ojentaudun evankeliumin totuuden mukaan ja sanon: kyllä, itsessäni olen aivan kelvoton ja hukkaan tuomittu, mutta Jeesuksesta Kristuksesta on tullut minun vanhurskauteni Isän edessä. Kun häpeäni on liian syvä uskaltaakseni Jumalan eteen ja sielunvihollinen niin tahtoo vetää minua syvemmälle itsesyytöksen ja masennuksen syöveriin, minä Jumalan sanan totuuden tähden päätän luottaa Häneen ja käydä, en omien ansioideni vaan Jeesuksen täytetyn työn kautta Jumalan eteen: "Herra, tässä olen."
Ja yhä uudelleen Jumala sanoo minulle:
- Mene, äläkä enää syntiä tee.
Tiedän tekeväni syntiä uudelleen. Apostoli Johannes kirjoittaa että jos emme tätä tunnusta petämme itsemme. On kuitenkin ero syntiin lankeamisessa ja jatkuvassa synnissä elämisessä. Ne ovat eri asioita. Jumala kutsuu kaatunutta parannukseen eikä hän jää maahan makaamaan vaan pyytää Jumalalta ja tarpeen tullen myös lähimmäisiltään anteeksi.
Sinulle joka olet langennut aviorikokseen, sanotaan tänä päivänä:
"Mene, äläkä enää lankea siihen."
Mutta vaikka et lankeaisikaan aviorikokseen, voit eräänä hetkenä langeta katsomaan himokkaasti, tai jos et lankea siihen, ehkä lankeat johonkin muuhun. Juoruiluun. Kateuteen. Ylpeyteen. Monin tavoin ja monessa kohdin kaikki me hairahdumme.
Rukoillen ja Jumalan tuntemisessa kasvaen edistymme pyhityksessä mutta pyhityksen alkukohta ja sen voima on aina armossa, ei omissa teoissamme.
Tarvitsemme joka hetki anteeksiantamusta.
Kiitos Jumalalle: uskovina olemme Jeesuksen veren alaisuudessa.
Sinulle, joka olet varastanut:
"Mene rauhassa, äläkä enää ota sellaista mikä ei ole omaasi."
Sinulle, joka olet syyllistynyt juoruilemiseen:
"Mene rauhassa, äläkä enää levittele lähimmäisistäsi vahingollisia asioita, joiden puhuminen ei ole hyödyllistä vaan tyydyttää turhanpäiväistä uteliaisuutta ja aiheuttaa vahinkoa."
Jos tämä on sinun heikko alueesi, kiinnitä huomiota kielen synteihin, älä hemmottele äläkä puolustele niitä.
Jumalalle on mahdollista auttaa sinua juuri sinun heikkouksissasi.
Se on mielenkiintoista, eikö vain?
Elämä uskovana on jännittävää koska olemme keskeneräisiä ja epätäydellisiä, mutta keskeneräisyytemme ei vie meitä tuomion alle, omistamme armon Kristuksessa. On mielenkiintoista nähdä kuinka tämä armo meissä vaikuttaa. Kiitos Jumalalle.
Vien kaiken heikkouteni Hänen eteensä ja luotan että Hän minuakin auttaa. En katso heikkouteeni vaan katson Häneen. Epätäydellisten uskovien keskellä seurakunnan täydellisyys on vain siinä että täydellinen Kristus saisi meitä enemmän ja paremmin hallita jotta Hänen täyteytensä tulisi esiin rikkaina armon ihmeinä.
Evankeliumi on sanoma voitosta.
Voimme olla voittajia vain yhdellä tavalla. Antautumalla Jeesuksen voittamiksi. Mitä syvemmin Jeesus saa voittaa meitä itselleen sen syvemmin olemme synnin voittajia.
Herra, tässä olen.
Evankeliumi merkitsee henkilökohtaista suhdetta rakastavaan Jumalaan.
Ihmisen on vaikeaa tulla avuttomaksi. Ja kuitenkin avuttomuus on se sana joka parhaiten kuvaa suhdettamme Jumalaan.
Muistutan sinua että Kristuksen evankeliumi on valtakunnan evankeliumi, ja nimenomaan TÄMÄN valtakunnan evankeliumi, erotukseksi kaikista muista valtakunnista. Hän tahtoo olla sydänten hallitsija ja Kuningas.
Valtakunnan portti on ahdas siksi koska ihminen niin mielellään turvautuisi omiin tekoihinsa.
6. JEESUKSEN LIHA JA VERI EHTOOLLISESSA, OIKEA AUTUUS.
Monet olisivat tahtoneet uskoa Jeesukseen opettajana. He pitivät järjellisesti totena että Jumala on ja tahtoivat ehkä palvella ja kunnioittaa Häntä kykyjensä mukaan. He uskoivat Häneen tunteellisella tavalla.
Mutta heidän sydämensä oli todella kaukana Jumalasta ja Hänen henkilökohtaisesta tuntemisestaan.
Varsinkin fariseukset luulivat että Jumalan palveleminen Mooseksen lain eli tooran, kaikenlaisten Jumalan pyhyyteen perustuvien juutalaisten säädösten ja niistä edelleen johdettujen muotomenojen kautta merkitsi samaa kuin Jumalan tunteminen. Ihminen ei voinut seurustella läheisellä tavalla Jumalan kanssa, sillä Jumala oli liian kaukana ja liian pyhä. Ainoa keino elää lähellä Jumalaa oli elää Hänen käskyjensä ja säädöstensä mukaan: läheisyys perustui tottelevaisuuteen, joka perustui annettuun lakiin.
Sekä fariseukset että tavallinen kansa olisivat yhtä kaikki kyenneet hyväksymään Jeesuksen jos hän olisi tyytynyt olemaan rabbi tai profeetta ja niin julistanut Jumalan valtakuntaa. Jos hän vain olisi sanonut: "tehkää näin ja näin", se olisi kyllä kelvannut kansalle.
Heidän uskonsa perustui tekoihin. Sen joka pyrkii hurskautumaan tekojen kautta ei tarvitse antaa sydäntään toiselle. Hän pyrkii sydämessään noudattamaan toisen tahtoa niin hyvin kuin kykenee mutta hänen sydämensä on kuitenkin yhä hänen.
Juuri tähän Jumala todellisessa evankeliumissa puuttuu.
Jeesus sanoi vallankumoukselliset sanat: kukaan ei voi tulla taivaallisen Isän tykö ellei syö minun lihaani ja juo minun vertani.
Onko opetusten noudattaminen Jumalan Pojan syömistä?
Onko ulkokohtainen Jumalan kunnioittaminen Jeesuksen Kristuksen veren osallisuuteen tulemista ja Hänen nauttimista iankaikkiseksi elämäksi?
Ei.
Jumalaan uskomisen ja Hänen lakinsa noudattamisen sijasta Jeesus käänsi katseen itseensä, persoonalliseen Jumalaan, hän osoitti että kaikesta uskomisesta huolimatta ihmisiltä puuttui tärkein ja se tärkein oli elävä yhteys.
Uskominen ei hyödytä mitään. Parhaat teotkaan eivät hyödytä mitään. Uskominen on näet ulkokohtaista ja kuollutta jos se kohdistuu ainoastaan Jumalaan joka odottaa meiltä tekoja, silloin uskomme ei itse asiassa edes kohdistu Jumalaan, vain omiin käsityksiimme ja uskomuksiimme Jumalasta, sillä Jeesus Kristus sanoo että Isän tykö pääsee yksistään Pojan kautta. Vain hän joka raamatullisella ja kristillisellä tavalla uskoo Jeesukseen uskoo myös Isään, koska Isä on asettanut Jeesuksen ainoaksi tieksi Hänen yhteyteensä, on sisällyttänyt itsensä Jeesukseen evankeliumissa niin, että joka syö ja juo Jeesusta eli siis tulee sisällisesti osalliseksi Hänestä, on sisällä Jumalan tuntemisessa. Siinä on Jumalan valtakunta. Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän ei sano: "tee näin ja näin niin pelastut", vaan Hän sanoo: "minä teen, ota vastaan minut ja sinä pelastut". Kuinka hämmästyttävä sanoma!
Tämän kuullessaan monet loukkaantuivat Häneen, ja yhä loukkaantuvat uskonnollisuuksissaan, joilla tahtoisivat korvata tämän yksinkertaisen mutta samalla koko elämämme huomiota vaativan sanoman.
Ulkokohtainen uskominen Jumalaan ei riitä. Ulkokohtainen uskominen Jeesukseen ei riitä. Edes ehtoollinen ulkonaisena tekona ei riitä, sillä portti Jumalan valtakuntaan on henkilökohtainen usko.
Usko Jeesukseen Kristukseen niin että avaat sisimpäsi Hänelle ja alati otat Hänet vastaan kuin lapsi, tunnustaen että elämäsi ei enää ole sinun yksityisomaisuuttasi jota voit hallita kuten itse tahtoisit, se kuuluu Herrallesi jonka oma olet.
Jeesus ei siis vaadi mitään. Ei mitään omaehtoisia tekoja ja kompromissiratkaisuja. Ei mitään lain noudattamisia tienä Jumalan yhteyteen. Hän kerta kaikkiaan tekee täysin mahdottomiksi kaikki sellaiset tiet.
Ainoa mitä evankeliumi meiltä edellyttää tullaksemme osalliseksi kaikesta Jumalan hyvyyden rikkaudesta joka meille lahjana annetaan, on Jeesuksen Kristuksen vastaanottaminen koko elämämme painolla.
Evankeliumi on sanoma voitosta:
Jeesus Kristus voitti kuolemallaan synnin ja kuoleman vallan. Iankaikkisella voittoteollaan Hän kukisti perkeleen.
Ristin sanoma evankeliumi julistaa Jeesuksen voittoa myös minun elämäni yli.
Voimme olla voittajia vain yhdellä tavalla. Antautumalla Jeesuksen voittamiksi. Mitä syvemmin Jeesus saa voittaa meitä itselleen sen syvällisemmin voimme kokea olevamme voittajia Hänessä.
Herra, tässä olen.
Evankeliumi merkitsee henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.
"...ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme." 1.Joh.5:4.
Vastaukset 16
Vanhimmat
yhdelle aaneloselle. saarnaajatauti
tosin paljon hyvää asiaa.
kirjoitit: "Henkilökohtainen näkemykseni on että niin helvetissä kuin taivaassakin on ikäänkuin eri asteita riippuen hyvästä ja pahasta mitä olemme tehneet. Toisen kärsimys ja vaiva on syvempi kuin toisen. Uskovina meidät tuomitaan Kristuksen tuomioistuimen edessä ja uskon että toiset saavat enemmän kirkkautta kuin toiset"
Tämä on tosiaan henkilökohtainen näkemyksesi. Raamattu ei suinkaan opeta näin.
Voisitko kertoa, mitä Raamattu tuosta asiasta opettaa?
Naurettava jo pelkkä ajatuskin viedä taivaaseen tuo kilpailuhenki ja maalliset arvoasteet. Onneksi taivaassa on täydellisiä ja kaikki ovat alkuisin YHDESTÄ, joka Pyhäksi ja täydelliseksi tekijä on, Jeesus Kristus.
Ne jotka Jumalan hengestä syntyvät, ovat tädellisiä sen tädellisen Hengen kautta joka heissä on. Täydellisyydessä ei ole mitään eri asteita, se on täydellinen.
Ihmispoloiset näemmä kilpailisivat paremmuudesta vielä taivaassakin /:-))) paha vamma sekin.
Onneksi kaikki kilpailut ja arvoasteet ovat sieltä jo poissa, on vain iäinen lepo ja rauha. On iäinen kiitos ja ylistys!!!
Kol. 4:12 Tervehdyksen lähettää teille teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, ...
- että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto.
Kol. 3:14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
en tiedä. Jos olisin tuollaisen ajatuksen jostakin Mellerin kirjasta omaksunut ja sen pohjalta ruvennut sitä esittämään, sitten voitaisiin sanoa että on Mellerin oppia.
> Naurettava jo pelkkä ajatuskin viedä taivaaseen tuo kilpailuhenki ja maalliset arvoasteet. <
Niin onkin. Siis kilpailuhenki ja maalliset arvoasteet.
Kaikki kilpailut ja arvoasteet on sieltä poissa. Amen. Siinä olen ihan just samaa mieltä kanssasi.
Kirjoitin nimenomaan että taivaassa ei ole minkäänlaista syntiä, siksi siellä ei ole myöskään kateutta, on ainoastaan keskinäinen rakkaus, yhteys ja ilo täydellisesti.
Kilpailuhenki on meissä täällä alhaalla. Ajattelumme on niin syntisyyden vääristämää että meidän on mahdotonta ajatella eritasoisia kirkkauksia ilman että liitämme sen heti kilpailuun. Jokin meissä reagoi välittömästi vastakarvaan: nyt ollaan toisia asettamassa toisten yläpuolelle. Mutta eihän se niin ole. En sanonut että toinen asetetaan toisen yläpuolelle tai että toinen on toista arvottomampi.
Ei ole olemassa kahta kirkkautta, on vain yksi.
Ja hän on Jumala itse, joka sitten kirkastaan Kristuksen verellä lunastetut oman kirkkaan kuvansa kaltaiseksi. Kirkkaudesta kirkkauteen.
2. Kor. 3:18 Mutta ...
... *me kaikki*, ...
.. jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, ...
... muutumme *saman kuvan* kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Kirkkauusasteet ovat täysin ihmislihan tuotosta.
Tämä oli hyvä vastaus. Jotain sisälläni läikähti niin lämpimästi. Osoitat viestissäsi hyvin yksinkertaisesti ja kauniisti Kristusta. Tällaista otan mielelläni vastaan.
Kiitos sinulle Jeesus!
Hepr. 3:17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
Hepr. 3:18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
Hepr. 3:19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
Hepr. 4:1-2 Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; ...
... mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, *koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat*.
mitataan myös sillä, kykeneekö esittämään asiansa lyhyesti,selkeästi ja ymmärrettävästi; ydinkohdat ja -asiat kiteyttäen. Tähän sulla on vielä pitkä matka. Kuka hyvänsä kykenee kopioimaan tänne vaikka Raamatun kannesta kanteen ja lisäksi pari sen selitysteosta, mutta se ei liene tämän palstan tarkoitus.
Oikein sanottu.
Ennen pidettiin yhtenä ohjeena Caesarin teosta Gallian sota, jossa hän sanoo lyhyesti: Tulin, näin, voitin - jaarittelematta yhtään mitään, mutta kertoen silti jo oleellisen.
En tavoitellut täydellistä suoritusta. Sen mitä kirjoitin kirjoitin sydämestäni. Tietysti olisin voinut jäädä tiivistämään ja hiomaan tekstiä, mutta kirjoittamisessa vierähti jo muutenkin lähes puoli päivää, olen näet hidas kirjoittaja, ei sitten enää ollut aikaa tiivistellä. Luullakseni ne joita tuollaiset ajatukset henkilökohtaisella tasolla kiinnostavat ja joilla se on osa sydämen elämää Kristuksessa, kykenevät kyllä poimimaan tekstistä olennaisen, vaikka kirjoitus pitkä onkin.
Evankeliumi ei ole tarkoitettu ihmisten seliteltäväksi, vaan ....
... USKOLLA VASTAANOTETTAVAKSI.
Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joh. 3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Joh. 3:19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
Joh. 3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen,
- ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
Joh. 3:21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
vastaanottavat, jos eivät tiedä mitä evankeliumi on?
Silloinhan kuka tai mikä tahansa opettaja tai ryhmä kirkkokunta tai yhteisö voi sanoa tämä ja tämä on evankeliumi ota se vastaan.
Sitä paitsi. Voidaanhan asioista joka tapauksessa keskustella.
Ei pyhät asiat menetä pyhyyttään sillä että niistä puhutaan.
Emme koskaan ymmärrä evankeliumin kaikkia puolia niin täydesti etteikö niistä voisi keskustelun kautta jotakin meille syvemmin avautua.
Vain Pyhä Henki voi lain kautta herättää ihmisen oman tunnon synnin unesta. Silloin ihminen kyllä ihan itse kysyy että mitä minun pitäsi tehdä etten joutuisi helvettiin.
Silloin tuleekin selittää, kysyvälle siis, tarkemmin mistä on tarkkaan ottaen kysymys.
Mutta ei tämäkään tee tyhjäksi sitä että voimme uskovina näistä keskustella.
Jumalan sana on nimenomaan tutkittavaksemme ja uskottavaksemme annettu.
Mutta se pitää langenneen ja sokean ihmisen aina muistaa että pysymme VAIN sanassa.
Ihmisen mielikuvituksella ei ole näet rajoja. Huvittavaa kyllä, mutta ei myöskään silloin kun hän ryhtyy Jumalalle oppaaksi ja neuvonantajaksi.