tiedä kuka tai mitä on? mitä haluaa elämältään ja pelkää haaskaavansa ainoan elämänsä turhuuteen..
pelkään huomaavani muutaman vuoden päästä että ei perkele mä haluankin jotain ihan muuta ja oon turhaan haaskannut vuosia...
pelkään huomaavani muutaman vuoden päästä että ei perkele mä haluankin jotain ihan muuta ja oon turhaan haaskannut vuosia...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tarkkaan mistä puhut! Mulla on ollut sama ongelma jo yli vuoden, ja siinä sivussa on syntynyt myös pakonomainen tulevaisuuden suunnittelu...Usein tulee 'kohtaus', jonka aikana melkeen itkee siksi ku masentaa ja ahdistaa kaikki tulevaisuuden ajattelu, mutta välillä taas on pitkiä aikoja jolloin ei ajattele elämänsä tarkoitusta yms. juttuja ollenkaan. Mäkin olen miettinyt että: Miksi mä elän täällä? Pitäiskö mun olla vaan tavallinen kansalainen ja elää paivä päivältä eteenpäin (herätä aamulla, syödä, käydä töissä, nukkua, herätä.....), vai pitäisikö mun olla jokin erityinen henkilö, maailman pelastaja, tai vaan erikoisen uran luova ihminen? Mun pitäis tehdä kaikkea muuta, kuin istua monta tuntia päivässä koneella, ettei elämä vaan kuluisi turhaan paskaan, ja ettei vaan jokin tärkeä asia elämästä livahtaisi ohi. Mun pakonomaisen tulevaisuuden suunnitteluun liittyy vahvasti 'tee mahdollisimman paljon asioita elämässä' -kuvio, vaikka tärkeintä elämässä on mitä tekee ennen kuolemaa, ei kuinka paljon. Mutta niin se vain että kun murehdimme kaikkea mitä meillä EI ole, saattaa unohtaa kaiken hyvän mikä sillä hetkellä on siinä rinnalla. Jos suuntaat katseet vaan kauas, etkä näe että on jotain aivan käden ulottuvilla. Ja kaikista pahinta, kun menetät sen mikä on ollut lähelläsi, mutta mitä et ole aikasemmin huomannut, vasta sitten tajuat miten paljon sinulla on ollutkaan vierelläsi... Ja "ihmisellä ei tule ikinä olemaan kaikkea mitä se haluaa, vaan aina on jotain uutta mihin pyrkiä ja mitä tavoitella"...
Loppujen lopuksi me olemme vain ihmisiä, ja me vain elämme lyhyen elämämme. Kohtalo muovaa ihmistä, ei ihminen kohtaloa. Voi itse johdattaa itseään elämässä (mm. ammatti, tai jokin kiinnostus), mutta loppujen lopuksi sitä vain eletään päivä kerrallaan, siksi me täällä olemme!
Koska kaikki tämähän on "vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koita ymmärtää. Vain elämää, ei sen enempää, myös kesä tää kohta taakse jää..."
Sitä se on!
Pärjäile ja mieti elämäsi arvoja, ehkä huomaat omistavasi enemmän kuin luulet omistavasi!
Elämän suuntaa ja tyyliä voi vaihtaa sen mukaan mikä milloinkin tuntuu hyvältä ja oikealta. Menneitä ei kannata murehtia vaan elä tätä hetkeä ja tätä päivää. Asian näin ollessa et koskaan pilaa elämästäsi hetkeäkään, koska teet aina mielihalujesi mukaan. Elämä kuluu hukkaan sillä, että ulkopuoliset johdettelevat ja sotkevat juuri sinun suunnitelmiasi.
Joo, ihan viisas näkökanta.
vuodet voi pitää itsellään arvokkaina elämänkokemuksina. Itse en ainakaan kadu menneitä työ- tai opiskelupaikkoja, vaikka niistä ei ole varsinaista hyötyä nykytilanteeseen - elämänkokemusta kuitenkin. Toisekseen ihmisen lahjakkuus ei rajoitu välttämättä yhteen asiaan, joten se on lopulta rikkautta, että voi välillä vaihtaa suuntaa. Nykyisin suuntaa voidaan vaihtaa alaspäinkin, eli joku voi kokea, että ammatti on liian vaativa ja stressaava. Ei se ole kasvojen menetystä, jos itse haluaa helpompaa työtä ja enemmän rentoutumista tai vapaa-aikaa.
Toisinaan työ ei ole riittävän vaativaa ollakseen kiinostavaa tai että työstä ei makseta riittävästi. Nim. Kokemusta on.
Niistä työasioista, että vähemmän lahjakkaiden toimintapa on juuri sitä, että kyvykkäät ajetaan selkä seinää vasten mm. työelämässä. Mikäli osoitat jonkimoista kyvykkyyttä, niin sitten joudut myös tekemään. Jorma Ollilla tokaisi tv:ssä, että asema yhtiössä määräytyy tekijän uskollisuudesta yhtiötä kohtaan. Toisaalta ne kyvykkäät ei välttämättä jaksa vähemmän lahjakkaita tekijöitä. Asian näin ollessa itse en ainakaan päästäisi yksityis-sektorille mukaan laisinkaan vähemmän kyvykkäitä ja ns. julkisensektorin toimissa antaisin ainoastaan palvelutehtäviä joissa ei olisi edes toridemokratian verran sananvaltaa tekijöillä.
Suomessa lääkärit ovat lääkäreiden puoskareita, koska kyvykkäämmät poistuvat maasta koulutukset saatuaan. Tämä ei edelleenkään estä kehittämästä olemassaoleva lääkärikuntaa. Mielestäni kehitystyö pitää aloittaa siitä, että huonotasoisemmat hoitajat vaijennetaan täysin, jonka jälkeen lääkärille jää enemmän aikaa ja mahdollisuuksia kehittyä ja harjoittaa ammattiaan.
Elämänsuunnan muutoksista lisäisin, että riippuen tilanteesta, että minkälaisen harakirin kukakin niiden raha-asioiden suhteen työelämässään tekee. Joku saattaa panostaa epävarmaankin työhön koko elämänsä ja velkansa ja toiset pelaavat epävärmassa tilanteessa varman päälle siten, ettei ole velkaongelmia jos työt loppuvat. Asian näin ollessa työn voi myös lopettaa jos vaikuttaa siltä ettei työpaikka tai jokin muu asia ole täysin mielekkäällä tavalla.