Jospa mä nyt kaikkien synkkien viesteni jälkeen kysyisin teiltä vaihteeks iloisempaa (toivottavasti) asiaa =)
Keneen siis ensimmäiseksi retkahdit, ja milloin se tapahtui?
Oma: kauan sitten ennen kuin olin edes koulussa, juuri paikkakunnalle muuttanut kerhokaverini... ja oli tietysti myös kirja-hahmoja sun muuta mutta jos nyt puhutaan oikeista ihmisistä =)
Keneen siis ensimmäiseksi retkahdit, ja milloin se tapahtui?
Oma: kauan sitten ennen kuin olin edes koulussa, juuri paikkakunnalle muuttanut kerhokaverini... ja oli tietysti myös kirja-hahmoja sun muuta mutta jos nyt puhutaan oikeista ihmisistä =)
Vastaukset 19
Vanhimmat
ja vastaus on. Tarhatätiin joka tuli meidän tarhaan kun olin 5-6v. Varsinainen iso ihastus tuli ylä-asteella ja se oli rinnakkaisluokkalaiseen tyttön. Vieläkin kun nään tän tytön rupee hymyilyttään.
Muistan kuin eilisen päivän, kun katselin ihanaa ruotsalaista matkaopasta perhelomalla. Olin varmaan n. 12. Silloin en kyllä ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta muistan vieläkin sen katselemisen ja sen tunteen, kun tämä kaunistus oli näköpiirissä. Täti tuntui silloin aika vanhalta. Oli varmaan 25 tai jotain...
ensimmäinen oikea ihastukseni oli maailam kaunein tyttö! olin silloin 15 kun ihastuin häneen. hän asuu erikaupungissa kuin minä ja vaikka meidän juttumme loppui lyhyeen niin pidän häntä vieläkin kauneimpana tyttönä jonka olen nähnyt!
ensimmäinen ihastukseni..kulki kuin maailmanvalloittaja, lihaksikas vaalea tyttö, lyhyet hiukset. Sydän läpätti kaiket koulumatkat..;)Kolmen vuoden ero tuntui älyttömältä. Olin ala-asteella kuudennella. Se oli kaksoissiskoista kauniimpi. Toinen ihastus oli se ärsyttävä..minä olen tässä ja alamaiset on tuolla.
kouluiän kynnyksellä jollain leirillä jossa hän (ihana nuori nainen) oli isoisena ja jonka huomiota kalastelin kovasti. Taisinpa saada univaikeuksien puolesta selkähieronnankin..hih:-)
Kolmannella meiän luokalle tuli poika, johon ihastuin. Se ei ollut niinku muut pojat vaan enemmän niinku tytöt, siks mä siitä tykkäsin. :)
ihastuminen oli päiväkerhoikäisenä tutustuimme ja koulut käytiin yhdessä ala/ylä-asteella. En tajunnut olleeni häneen aina ihastunut, muistan kävelytyylin hymyn ja kaikki vieläkin.
Olimme reilut kymmenen vuotta ettemme tienneet toisistamme mitään, sittemmin olen törmännyt häneen sattumalta ja vaihtaneet kuulumisia. Hän on perheenäitinä. hän ei koskaan tiennyt tunteistani ja itseasiassa ei tiedä vieläkään elämästäni. Vaihtelemme kuulumisia edelleen ihan vain vanhoina tuttuina. (siis oli todellakin eka ihastus ei muuta)
Mun eka "oikea" ihastuksen kohde oli yläasteella eräs ihana söpöliini. Vieläkin häntä haikeana muistelen... :)
En mitenkään muista ekaa ihastustani kun ei niistä tunteista ymmärtänyt mitään ihan kerho-ikäisenä. Tällaisen ihastuksen kuitenkin muistan: olin seurakunnan(!) leirillä joskus ala-asteen lopussa, ja siinä oli sellainen ihana nuoriso-ohjaaja. Sanat menivät sekaisin hänen seurassaan. Muistan viimeisenä leiri-iltana kun hän otti musta (ja muista) valokuvan, olin niin onnellinen mutta myös surullinen.
Meidän luokalle tuli uus oppilas kun oltiin kahdeksannella. Ihastuin välttömästi. En tosin sillon vielä ymärtänyt minkälaisesta ihastuksesta on kyse. Silmät tuikkien kuuntelin tän tytön juttuja ja tuntui, että kaikki mitä se teki/sanoi tai miten hän liikkui, oli jotenkin taikaa :)
Eka ihastus, että tajsuin olevani ihastunut, oli vasta pari vuotta sitten, eli kakskymppisenä. Olin tajuttoman ihastunut. Nykyään ollaan tän tytön kans "vaan" kavereita. Mut hyvä niin :)
Ensimmäinen lumottu henkilö taisi olla tyttö, oikeastaan nuori neitokainen, vain ihailtu, ei mitään seksuaalista tietenkään. Kasvoin maalla isän ja veljien keskellä, leikkikavereina pari naapurinpoikaa (ja yksi aina nuhassa oleva tyttö, poissa laskuista, sitä ei ikinä saanut minnekään). Pulaa kavereista. Naapuritaloon (jossa oli toinenkin lumottu kohde, kirjakauppa) tuli vähäksi aikaa opiskelemaan, mitä lie ainetta, tyttö, joka kertoi olevansa etäistä sukua äidin puolelta. Pikkukakarat ovat ensin epäluuloisia, minä myös, mutta sulin kuin voi. En kauneuden tähden, ensiksi, vaan koska hän aina HUOMASI minut - ehkä 8-vuotiaan - hymyili, oli herttainen, kuunteli. On suurta, jos vähän vanhempi tyttö edes hiukan noteeraa pientä tirsaketta, mutta että se katsoo nauravin silmin valoisesti ja leikkii! Eikä mennyt kauan, kun sukulaistyttö oli minusta myös maailman kaunein.
Siinä kävi sitten niin, että tyttö muutti kai kotiinsa, mutta samalla luokalla oli pikkuveli, hän sai uuden hohteen. Poika oli sairas, usein poissa, lopulta kokonaan, ja kuoli 13-vuotiaana. Mitään niin kauniin ja riuduttavan haaveellista en ole tuntenut sen koommin, kuin tuon mielenkiintoisen kalpean pojan kaipuu. Mutta poika, mahdoton asia siinä iässä (eipä silti, niin yli 20v myöhemminkin). Perhe oli tällä välin myynyt tilansa ja muuttanut asumaan vastapäätä, kävin kerran tai pari poikaa tapaamassa, mutta kumpikaan ei tiedetty, mitä sanoa, kun toinen makaa sängyssä. Voi.
En tarkalleen muista, minkä näköinen tyttö oli, kuulin kyllä, että muutkin puhuivat hänestä todella kauniina, ehkä hän oli sitä. Ihana joka tapauksessa. Poika ainakin oli söpö luokkakuvien mukaan, meillä oli pulpetit sattumalta ekaluokan kuvassa vierekkäin ;).
Sanat takertuivat kurkkuun, punastuin ja kaadoin vielä lasini ja satutin itseni sirpaleisiin.
Kerta kaikkiaan jysähti.
Ihastukseni kohde oli parikymppinen älykäs rastapää.
Se taisi olla ala-asteella... luokan suosituin tyttö. Siinä se.
Aloin oikein pohtimaan ihastuksiani :D Vaikea määritellä kuka oli se ihan ensimmäinen oikea ihastus...
Ensimmäinen muistikuva on esikoulusta, jolloin ihailin erästä samassa ryhmässä ollutta söpöä tyttöä, jolla oli todella kauniit silmät. Ei se oikeastaan vielä mikään ihastus ollut. Oli myös eräs tarhatäti, jonka kauneutta (lapsen silmin nähtynä) ihailin kaukaa. Ihailin monien muidenkin aikuisten naisten ja kuvitteellisten piirrettyjen hahmojen kauneutta.
Kouluiässä paras (oikeastaan ainoa) tyttökaverini "jätti" minut löytäessään uusia kavereita ja se särki sydämeni. Mutta en laskisi sitäkään varsinaiseksi ihastukseksi. Ainakaan en vielä silloin tiedostanut sitä, että tyttöihinkin voi ihastua.
Joistakin pojistakin muistan kiinnostuneeni, mutta nämä olivat aina sellaisia lapsen näköisiä pikkupoikia eikä ollenkaan vielä maskuliinisia (ennen murrosikää).
Murrosiässä aloin ihailemaan tyttöjä ja naisia pinnallisella tasolla ja ihastuksia tuli ja meni päivittäin. Yläasteella muistan erään fiksun kovis-tytön, joka uskalsi aina sanoa mielipiteensä ääneen ja oli ulkoisesti punkkari-tyylinen. Häntä muistan ihailleeni salaa hänen itsevarmuutensa ja erilaisen ulkonäön vuoksi.
Vasta lukioaikana noin 16-vuotiaana ihastuin niin, että se myllersi koko maailmani. Ihastus oli samalla luokalla oleva tyttö. Olin niin ihastunut häneen, että näin hänestä paljon unia, en uskaltanut puhua hänelle enkä katsoa häntä silmiin. Piirtelin hänen kuvaansa muistivihkojen sivuille. Silloin epäilin, että onko kyseessä jokin outo pakkomielle kun en saanut häntä mielestäni, mutta nyt jälkeenpäin ymmärrän tietenkin paremmin mistä oli kyse. Pelkkä hänen läsnäolonsa sai minut ihan jännittyneeksi ja itsetietoiseksi. Sydän hakkasi ja kädet hikoili. En koskaan edes tutustunut tähän tyttöön vaan ihailin häntä aina kauempaa. Muistan toivoneeni kovasti, että hän tulisi joskus juttelemaan minulle, mutta sitten yhden ainoan kerran kun hän sanoi jotain niin menin täysin paniikkiin ja töksäytin jotain tökeröä takaisin. Vaikutin varmaan aika välinpitämättömältä ja ylpeältä. Mutta sitä se ihastus teettää...
esimmäinen ihastukseni oli ala- asteella. hän oli samalla luokalla kuin minä ja oli paras ystäväni ja muistan kuinka paljon halusin olla hänen kanssaan aina. olin hänestä jopa mustasukkainen kun luokan pojat käviät hakemassa häntä tanssimaan. ala-asteen jälkeen ei olla nähty ja vaikka hän vieläkn soittelee minulle en vain osaa enää nähdä häntä.
oli ala-asteella. Luokalle tuli uusi tyttö ja huomasin kehittäväni häntä kohtaan sellaisia omituisia tunteita joita en ollut ennen tuntenut. Myöhempi käsitykseni on se että ihastuin häneen osittain juuri sen takia että hän sattui tulemaan sopivasti 'uutena ihmisenä' elämääni silloin kun minussa alkoi herätä muutakin kuin ystävien välisiä kiintymyksentunteita toisia tyttöjä kohtaan. En varmaan olisi pystynyt ihastumaan keneenkään jo luokalla olleisiin tyttöihin joiden kanssa olin kaveerannut vuosia. En silloin vielä ymmärtänyt mistä oli kysymys. Yritin kaikenlaisin kyseenalaisinkin keinoin herättää hänen huomionsa ja hän varmaan piti minua täysin kilahtaneena. Olin myös kauhean mustasukkainen sille tytölle josta tuli hänen paras ystävänsä. Meistä ei koskaan tullut muuta kuin etäisiä luokkakavereita ja varmaan ihan hyvä niin :D
Oiih onpa ihana kysymys. Mä retkahdin viidennellä luokalla aivan täysin kun isokokoinen vahvaluonteinen tyttö leikkasi perseeseen ulottuvan tukkansa aivan lyhyeksi. Mun mielestä tuo uroteko oli sanoinkuvaamattoman rohkeaa ja mun sydän sykähti aina kun tuo tyttö käveli ohi. Sama ilmiö toistui yläasteella kun eräs toinen pitkätukka ilmaantui kouluun aivan siilipäänä. Tuolloin en vielä osannut selittää itselleni että ihastunuthan minä olin korviani myöten.. Nyt tiedän että ala-asteihastuksellani on mies ja lapsia, nyyh. Yläastetyttönen sentään on umpilesbo ja olenkin kertonut hänelle tämän tukkatarinan nyt myöhemmin kun itse elän vakiintuneessa lesbosuhteessa. Vieläkin kaikki lyhyttukkaiset poikamaiset naiset saavat sydämeni pamppailemaan ja huomaan että omakin tukkani on lyhentynyt vuosi vuodelta aina siilipituuteen saakka :D
oli naapurin poika, mutta ensimmäiset selvästi seksuaaliset kokemukset tapahtuivat kyllä tytön kanssa. Olin reilusti alle 10-vuotias, miten vanha, sitä en muista.
Murrosiässä ihastukset olivat ns nättejä poikia (pitkät hiukset, stailit vaatteet, elettiin 60 - 70 -lukujen vaihdetta).
tapahtui ollessani 5-vuotias. Hän oli vaalea sairaanhoitaja ja niiiiiiiiin kaunis =) Nyt avovaimonani on vaalea sairaanhoitaja !! Mitähän ukko Freud tästä tuumaisi ..?