Olen 15 vuotias tyttö ja sain eilen kuulla että olen raskaana. Haluaisin pitää lapsen, mutta en ole varma tulenko pärjäämään. Lapsen isä haluaisi myös pitää lapsen, mutta on myös tarvittaessa valmis aborttiin.
Kummankin vanhemmat suhtautuivat hyvin asiaan ja monilta ihmisiltä tukea saamme päätimme mitä tahansa.
Olisiko täällä ihmisiä joilla on esim. omakohtaisia kokemuksia nuorena saadusta lapsesta. Neuvoja kaivattaisiin =)
Kummankin vanhemmat suhtautuivat hyvin asiaan ja monilta ihmisiltä tukea saamme päätimme mitä tahansa.
Olisiko täällä ihmisiä joilla on esim. omakohtaisia kokemuksia nuorena saadusta lapsesta. Neuvoja kaivattaisiin =)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Moikka!
Saat melko nuorena näköjään lapsen. 15-vuotias. Minä myönnän olleeni vielä kyllä melko lapsi silloin. En voi tuomita päätöstäsi, mutta siltikin olet hurjan nuori. En sano, ettetkö olisi hyvä äiti tulevalle lapselle. Ajatus tuntuu vain hassulta.
Te kerroitte näköjään vanhemmillenne suht nopeasti? (Mikäli eilen oli jo tullut ilmi tämä) Ja he suhtautuivat hienosti. Hyvä. Nimittäin meijän isä ei puhunu mulle kahteen viikkoon :P Mutta nyt kun tuli sairaalaan katsomaan tuossa meidän poikaa, niin oli jo niin hulluja että olla voi.(Tämä näyttäytyi jo jokunen aika sitten, kun systerin kissat oli täällä, ni hän puhui niille mitä ihanimmalla äänensävyllä). Hyvä ukki varmasti tulee hänestä!
Meidän alkuraskaus oli mulle tosi raskasta aikaa, oksentelin ja jos vähänki stressasin oksensin kaks kertaa pahemmin. Mm. hernekeiton haju jo pelkästään sai oksennuksen tulemaan.
Ajan myötä paha olo häipyi.
Nyt meillä on kotona pieni tuhiseva poika, onnellinen äiti sekä isä.
Se että mitä päätätte, on teidän asia. Meillä ei ole tuo nk. arki vielä tullut vastaan. Onhan poika ollut vasta yhden yön kotona!! :] Hyvin me raskauden ajan ainakin pärjättiin. Nyt katsotaan mitä elämä antaa meille :)
Onnea ratkaisuusi ja koita kestää. Raskaus aikakin voi olla raskasta! Teet miten teet, eiköhän se oikeasti osoittaudu.
Kunhan muistat, MIKÄLI pidät lapsen, ole hänelle hyvä äiti. Niin minäkin yritän tehdä parhaani meidän poikamme kanssa!
miksiköhän viestini on poistettu? Ei siinä ollut mitään pahaa, mutta kerro nyt jotain. Kuis synnytys sujui? Entäpä miltä tuntui nähdä lapsi ensi kertaa... Jne. Paljon onnea vielä kerran! ;) Ja tietysti olis kiva kuulla miksi poistettiin ihan asiallinen viesti?
Synnytys meni oikein hienosti ja potra poika syntyi maailmaan. Oli kyllä maailman ihanin tunne saada se oma pienoinen syliini. Unohdin hetkessä synnytyksessä tulleen kivun.
On niin paljon asiaa, enkä viitsi tässä alkaa kaikille sopertaa. Pistä mulle vaikka mailia, niin voidaan keskustella lisää!
Itse olin 15 kun tulin raskaaksi.Kerkesin tosin täyttämään 16 ennen kuin lapsi syntyi.Arkikin on alkanut tulla jo vastaan ja ollaan rutinoiduttu.Tosin,lapsi on helppo kuin mikä,eli en tiedä millaista arki ns.vaikean vauvan kanssa on.
Rahallisesti ei aina ole helppoa,mutta onneksi tukiverkosto on oman tilanteensa mukaan lainannut.Tietysti sitä voi sosiaalitoimistosta voi käydä pyytämässä jotain taloudellista apua.
Itse en sinua tunne,mutta uskoisin että kyllä sinä pärjäät.Äitiyteen kasvaa,jokainen lähtee samalta viivalta,niin vanhat kuin nuoret äidit!
Voimia sulle ja muista et teet päätökses itte,kukaan ei sun puolesta tee!
mä oon 17 ja mulla on 10kk ikänen lapsi. :) TODELLA hyvin olen pärjännyt,enkä luopuis lapsestani ikinä! lapsen isän kanssa erottiin muutama kk sitte, ku ei oikeen suhde enää toiminu, mut isi on kyl koko ajan mukana lapsen hoidossa. poika on 3 kertaa viikos isän luona ja joskus yötäki ja meil on yhteishuoltajuus. :) kyllä sitä pärjää! :D
hyvin jos tukiverkko pelaa. Itse tulin raskaaksi 7 vuotta vanhemmalle poikaystävälleni kun täytin 16, olin unohtanut yhden pillerin ja käytimme sen takia kumia, joka sitten hajosi. Spermaa ei ollut paljon, mutta näköjään riitti... Jälkiehkäisypilleriä emme miehen kanssa suoritetun pohdinnan jälkeen viitsineet hakea, koska e-pillerien PERIAATTEESSA pitäisi olla täysin pitävät, kumikin oli vain varmistelua.
Vanhemmat eivät ensinnäkään olleet tienneet miehestä mitään koska eivät hyväksyneet seurustelua ja tämän tietäen salasin suhteemme (ja kuultuaan hänestä eivät halunneet olla hänen kanssaan missään tekemisissä, kielsivät minua tapaamasta häntä). Kuultuaan että olin raskaana, ja että kahden kuukauden ankaran pohdinnan jälkeen aikoisin synnyttää lapsen vanhemmat sanoutuivat täysin irti minusta ja muutin viikon sisällä miehen luo asumaan mukanani vain pari matkalaukkua.
Niin, mikä sai minut päätymään raskauteen abortin sijasta? Tähän johti mm. se, että kuulin ettei enää minun vaiheessani ollut mahdollista tehdä pillereillä aborttia, vaan olisin joutunut kaavintaan, jota henk. koht. pidän äärettömän kuvottavana. Pillerit olisin siis vielä sietänyt jotenkin. Kait. En tiedä. Miehellä oli myös oma kämppä ja työtä, eli taloudellisesti emme olleet kovin heikoilla. Mies oli myös aikaisemmin ennen raskautta puhunut miten kivaa oli kun kavereilla (hänen ikäisillään) alkoi jo olla mukeloita joita oli kiva sylkytellä.
Eli niin sitten asustelimme hänen luonaan, hän teki töitä ja minä kävin lukiota, kunnes raskaus alkoi näkyä (minä olen aika pitkä ja hieman ylipainoinen, joten meni melkein puoli vuotta ennen kuin alkoi näkyä yhtään mitään). Sitten jäin kotiin pyörittelemään peukaloita, lukemaan, hoitamaan huushollia yms. Koin kotona istumisen puuduttavaksi, töitä en vielä tuon ikäisenä saanut ja kavereilla oli lukion takia paljon läksyjä, ja he pääsivät kyläilemään vasta illasta jolloin taas myös mies kotiutui, ja halusin olla hänen kanssaan. Tavallaan itse autoin kavereitani etäytymään itsestäni, oma moka. Eli sitten oli aika yksinäistä se raskauden loppupuoli. Raskaus sinällään sujui aika hyvin, pahoinvointia toki oli muttei mitenkään hillittömän paljon. Huonoina päivinä pysyttelin yleensä kotona, en viitsinyt kouluun mennä oksentamaan.
Ihana tytär sitten syntyi maailmaan talvella. Siitä ne ongelmat sitten alkoivatkin. Synnytys oli vaikea, vaikka kipukynnys onkin korkea, tuntui ettei halunnut moneen kuukauteen seksiä. Lisäksi vauva valvotti, väsytti, olin yksinäinen, rinnat valuivat ja jomottivat, lihoin 10 kiloa.. Mies jäi kiinni pettämisestä, ja tämä aiheutti suukopua. Sitten erään riidan aikana mies pieksi minut. Pyyteli kovasti anteeksi itkien.. Mutta mutta.. Välit viilenivät pitkäksi aikaa, elin vain vauvaa varten. Ihana sulotar se onkin. Riidat pahenivat ja mukaan tuli molemminpuolinen läimiminen.
Koska alaikäiset eivät saa kunnon töitä, omaa rahaa ei ollut, eikä mahdollisuutta lainata mistään. Eikä näin ollen mahdollisuutta lähteä miehen luota, vaikka välillä sisin huusi että nyt riittää. Sitten täysi-ikäiseksi tultuani menin töihin ja sain vähän omaa rahaa. Tilanne kotona tuntui paranevan. Kunnes kerran mies sitten löi jäätyään toisen kerran kiinni pettämisestä, vahingossa sylissäni makaavaa prinsessaa vaikka kohde olin minä.
Kävelin siltä seisomalta hotelliin yöksi. Olemme vielä asumuserossa, en tiedä mihin tämä päättyy. Minulla on nyt töitä ja oma asunto, tyttö on toistaiseksi minulla. Mies käy katsomassa lasta, en ole kyennyt kieltämään häntä tulemasta. Vie lapsen välillä mukanaan, vastahakoisen luvan kanssa, ja joka kerta pelkään ettei hän tuo lasta takaisin.
Tämä on vain minun tarinani. En tiedä oliko meillä ongelmia ennen vauvaa, pahensiko vauva niitä vai synnyttikö se ne. Tytär on kuitenkin kaikki kaikessa minulle, eli vaikka elämä menisi päin helvettiä jos päädyt teiniäidiksi, lastasi tulet joka tapauksessa rakastamaan ja sille kaikkesi uhraamaan. Helpomman elämän luultavasti saat jos päädyt aborttiin ja myöhemmällä iällä koulutuksen hankkineena ja vakinaistuneen suhteen aikana lapsen saat, lapsi on kyllä ihana mutta raskas hoidettava. Taakaksi en koskaan osaisi pientäni mieltää. Mieti oletko valmis vastuuseen joka ylittää kaiken aikaisemmin kokemasi. Onnea, valitsitpa kumman tahansa vaihtoehdon.
Olin myös 15 kun tyttöä aloin odottamaan:) Mietimme poikaystäväni kanssa,ja päätimme,että meidän aika saada vauva on nyt.Tyttäremme syntyi kuukausi ennen 16-vuotissyntymäpäivääni!Hyvin ollaan pärjätty!Ja tekin pärjäätte,jos vain niin päätätte. Hienoa että tukiverkko toimii,meillä ainakin on vanhemmista ollut apua,voinut kysyä jos on ollut ongelmia. Nyt vain mietitte poikakaverisi kanssa tarkkaan,ja teette sen pohjalta päätöksenne. Onko sinulla messengeriä?olisi mukava siellä jutella vähän enemmän:)
-Tyttö ja Prinsessa 6kk
Kyllähän minulta sellainen löytyy. En vaan tiedä viitsisnkö sitä tänne laittaa :)
Muuten kiitoksia kaikille vastauksista. Luultavasti pidämmevauvan ja on vähän suunniteltu että kesllä mennään kihloihinkin. Toivottavasti käy nyt hyvin :)
aloin odotamaan kun olin 15,helmikuussa täytin 16. poikaystävä on ollut aluista saakka mukana. ihanaa olla kotona pojan kanssa,huomata päivä päivältä uusia piirteitä hänessä. en mistään hinnasta vaihtaisi. monet sanovat että nuoruus menee pilalle,ei mene se voi elää eritavalla.
voimia sinulle joka teet valtavaa päätöstä,koska kumpikin päätös muuttaa elämääsi.
sitä ei voi kukaan muu tehdä kuin sinä ja miehesi.
t.äiti 17 ja poika 5kk
Elätkö sitten murkkuikäsi vasta nelikymppisenä tai sen jälkeen uudelleen yksinhuoltajana? Ota se huomioon että uutta miestä on vaikee löytää yksinhuoltajana, kakara jaloissa pyörien. Mieti tarkkaan etukäteen jos haluat tulevaisuutesi pilata. Sen mukulan isä ei meinaan kauaa pyöri kuvioissa.
Itse elät murkkuikää murkkuikäisen lapsesi kanssa kahdestaan ja olet jo mummokin mahdollisesti murkkuikäiselle lapsen lapsellesi. Sillä lapsesi toistaa omat virheesi tasan tarkkaan kun keskenkasvuisena alat lasta kasvattaan vaikka korvienvälissä ei ole yhtään mitään.
Onko vanhempanne ihan täysjärkisiä jos yllyttävät murkkuja lapsentekoon? Ovatko hekin sikinneet jo mahdollisesti kymmenvuotiaina? Ei jumankauta! Lapsen isä on tietysti joku kaks- tai kolmekymppinen työtön luureri. Tai joku pikkujätkä joka leikkii pleikkareilla.
Lapsi sitoo 24 h vuorokaudessa, oletko valmis siihen? Oletko valmis siihe että siittäjää ei kiinnosta mikään kotileikki ja kakaranhuuto kovinkaan pitkään vaan se häipyy hyvin äkkiä kuin tuhka tuuleen. Oletko valmis yksinhuoltajaksi? Mietippä sitä. Oletko valmis ottaan vastuun yksin siitä penskasta? Älä kuvittele että se jätkä tai mikä lie sen lapsen on siittänyt seisoo rinnallasi hoitaen sitä kakaraa. Viihde- elämä kutsuu pikemmiten. Ja kenelle tuuppaat kakaraa hoitoon kun kotileikit alkaa tympiä neljän seinän sisällä yksistään? Kyllästyy ne vanhemmatkin hetken päästä jatkuvaan kakaran hoitamiseen. Ja yksi kysymys: teetkö lapsen itsellesi vai vanhemmillesi taakaksi? Kenellä sitä hoidatutat, itselläsi vai muilla?
Tyyppi on vaan niin katkera omasta elämästään
Ehkä hän on muutaman teiniäidin äiti ja tosi kyllästynyt hoitamaan lapsensa lapsia. Eikös se päävastuu ole lapsenhoidossa synnyttäjällä.
Mielestäni lapsia kannattaa hankkia vasta sitten, kun on jalat oman pöydän alla, eikä roikuta katraineen vanhempien nurkissa ja leikitä kotia.
Sinulla ei todellakaan ole mitään syytä tulla tänne haukkumaan lapsen isää tai meidän vanhempia. Taidat itse vaan olla niin tyytymätön elämääsi että se on pakko kohdistaa muihin.
Anteeksi vaan mutta mua ei nuo sun puheet paljoa hetkauta. Enemmän naurattaa. Ja nii lapsen isä ei todellakaan ole mikään 20-30 vuotias. Ja jos päättäisin lapsen pitää hän todellakin auttaisi.
Turha tulla tänne purkamaan sun huonoa elämää. Ota vaikka lusikka käteen ja veä ranteet auki. Niin ehkä pääsisit eroon ongelmistas
Hei luin sun viestin aika törkeetä sun suusta eiköhän jokanen tee lapsia jos on siihen valmiita sinä et varmaan ole itse kovinkaa varma omasta elämästä kun pitää mollata toisten elämää mieti vähän mä sain lapset 22v ja nyvin mennyt 2tyttöä että revi siitä sulla ei varmaan ole miestä kun olet niin varma asioista häpee teini akka
Oma kohtainen kokemus: Olin 15 v. kun aloin odottamaan lasta. Poikakaverin kanssa yhdessä päätettiin että lapsi pidetään, vaikka kaikki sukulaiset oli ensin vastaan kun oltiin niin nuoria(mies 18v.), ja ei oltu seurusteltu kuin vajaa 2 kuukautta. Tuli jos minkäkinlaista tekstiä ettei seurustelumme tule kestämään ja viimeistään siinä vaiheessa erotaan kun lapsi syntyy. Mutta eipä erottu.
Yhteen muutettiin miehen kanssa kun mulla loppui peruskoulu. Maha pystyssä hain todistuksen, olin nimittäin kuudennella kuukaudella kun koulu loppui.
En voi sanoa että olisi ollut helppoa pienen lapsen äitinä kun ikääkin oli vasta 16v. mutta periksi ei annettu.
Nyt ollaan oltu yhdessä 11v. ja meillä on 3 lasta.
Jos haluat jutella lisää niin laita sähköpostia mulle. [email protected]
Minulla on monta ihmistä lähipiirissä jotka on saanut lapsia nuorena. He ovat pärjänneet oikein hienosti. Lapsen pitäminen riippuu niin siitä, että kuinka valmis itse olet äidiksi. Luulen että jos päätät pitää lapsen se tulee olemaan rankkaa, mutta selviät siitä hienosti. Jos väsymys iskee ja tuntuu ettei jaksa niin läheiset ja kunta auttaa. Neuvolan kautta saa apua tarvittaessa, että koskaan et yksin jää ongelmien kanssa. Sain itse 3vko sitten pojan jonka kanssa päivät menee kuin lentäen. Väsynyt olen mutta niin varmasti kaikki muutkin äidit ovat. Sinulla on onnellinen tilanne koska lapsen isä on valmis myös pitämään lapsen. Kaksin on aina helpompaa...
Nämä ovat sellaisia asioita,että niihin ei ole yhtä oikeaa vastausta olemassa. Toiset voi pärjätä hyvinkin nuorena vauvan kanssa,toiset ei sitä opi koskaan.
Oma tyttäreni sai vauvan juuri kun oli 15 vuotta täyttänyt ja on kasvanut lapsen myötä aika paljon. Toki haluaa välillä viettää aikaa nuorten parissa niinkuin ihan oikein onkin. Ei vauvan saanti nuorena tarkoita sitä että koko muu elämä täytyy unohtaa. Vauva on tottakai aina ensimmäisellä sijalla joka asiassa,mutta ei ole kenenkään edun mukaista hautautua neljän seinän sisälle leikkimään kotia. Ei nuorena eikä vanhana.
Meidän perheessä vauva on osa elämää,sillä tytär vauvoineen asuu vielä kotona. Vauvan isä ottaa lapsen mielellään luokseen vaikka itsekin on vielä nuori.
Alusta lähtien on ollut selvää,että tytär itse hoitaa vauvan ja minä olen mummon roolissa. Hyvin on kaikki mennyt,vaikka epäilijöitä kyllä aluksi riitti.Tyttö ei halunnut aborttia ja olimme siitä samaa mieltä alusta lähtien.
En ymmärrä vanhempia jotka katkaisevat välinsä lapsiin,jos sattuu vahinko. Silloin juuri se rakkaus ja huolenpito on kaikista tärkeintä.
Me ihmiset elämme täällä vain hetken ja uuden ihmistaimen syntymä ei todellakaan ole kaikille itsestään selvää. Otetaan vain rakkaudella vastaan nämä pienet ihmiset ja pidetään heistä hyvää huolta. Tuetaan ja rakastetaan toinen toisiamme.
Olet kuulemma 15v ja sait kuulla olevasi raskaana kyllä mä toivoisin että pidät lapsesi sillä se on hieno lahja minkä ihminen voi saada mä olin 21v kun sain kuulla olevani raskaan mutta nyt lapseni on 2v ja 1v molemmat tyttöjä nyt olen 24v ja hyvin mennyt ei tarvitse pelätä ettäkö ei pärjää mä olen pärjännyt ihan hyvin mieheni kanssa ei hätää pitäkää vaan se on ihanaa kun saa vauvan synnytyksen jälkeen rinnan päälle mutta se on teidän elämä mutta toivon että pidät sillä itse ole joutunut tekemään keskeytyksen kun ei ole toivottu lapsi ollut mutta kyllä sekin sattuu mutta mieti
olen 17 vuotias ja nyt raskaana ja olen päättänyt pitää lapsen,vaikka poikaystäväni ei niin paljon olisi halunnut sitä. niin ja minulla ei myöskään ole mtn kunnon koulutusta, lukio jäänyt kesken ja nyt kun tulin raskaaksi saa nähdä koska koulun penkille takaisin. voimia/onnea päätöksen tekoon. =)
lisäisin vielä että kyllä uskon että tulisitte pärjäämään,kerran saatte tukea ystäviltä yms. :)
Sulla ei välttämättä ole muuta tarjottavaa nyt sun lapselle kuin rakkautta, eikä se ehkä riitä. Tiedän että on siunaus saada lapsi, mutta olisi hullua pitää se. Sullahan jää koulut ja kaikki kesken. Oma on päätöksesi, mutta ajatuskin on jo outo. 15 vuotias on aivan liian nuori hoitaakseen lasta, en väitä ettetkö olisi ehkä hyvä äiti, mutta et ole tarpeeksi kypsä. Olet vielä lapsi itsekin !!!
eli siis päätös tuli tehtyä ja viimeviikolla tein abortin. kiitoksia kuitenkin kaikille vastanneille
moi tiiän tosi hyvin miltä susta tuntuu oon itse saman ikäinen ja aion pitää lapsen tosin oon jo 3kuulla raskaana lapsen isä täyttää 18 ja itse täytän kesäkuus 16... asuntoa haetaan yhdessä viimistään toukokuun lopussa aukeaa mahdollisuus muuttaa yhteiseen kotiin :) se päätös mitä teet... no millane suhde/kuinka pitkä teillä on ollut miten perhe on suhtautunu? ne o aika tärkeit juttui: [email protected]