Sunnuntaisin pidettävät asuntonäytöt ovat pieniä näytelmiä, joissa on aina sama käsikirjoitus. Esirippu vetäytyy tasan kello kaksitoista. Asuntojen ovet aukeavat, ja ihmislaumat täyttävät vieraiden ihmisten kodit. Joku huudahtaa aina jo ovensuussa, että "keittiön ja pikkuhuoneen seinä pitää ainakin välittömästi kaataa."
Toinen on jo hionut ja käsitellyt lattiat.
Pian saapuu tyylikkäästi pukeutunut mies, joka kertoo aavistuksen liian kovalla äänellä, että huoneisto ei täytä hänen tarkkoja kriteereitään. Perheelle kelpaa kuitenkin korkealaatuinen neljän-kuuden huoneen asunto muualta.
- Skideille rauhalliselta kadulta.
Hän saattaa vielä sanoa, että "ehkä vaimon kuitenkin pitäisi tulla katsomaan tätä". Nämä vaimot ovat vaarallisia. He kylpevät kotona kolikkomeressä kuin Roope-ankat ja nousevat sieltä ottamaan sen, minkä haluavat.
Rikkaat vaimot tulevat ja vievät kaikki asunnot!
Omasta kodista kilpaileminen on kovaa puuhaa.
Monet eivät ole paikalla ostoaikeissa. He käyvät katselemassa huvikseen ja sisustelevat mielessään tyhjiä koteja. Se on tietenkin täysin sallittua - ja lisää kodinostajan ahdinkoa. Näin paljon potentiaalisia kiinnostuneita! Miljonäärejä!
Luulin aikaisemmin, että mikään ei ole pahempaa kuin vuokra-asunnon etsiminen. Silloin piti yrittää vakuuttaa välittäjä tai omistaja henkilökohtaisella tasolla. Raha ei ratkaissut. Piti pukeutua siististi. Oli hyvä olla hyväntuulinen mutta ei liian päällekäyvä. Rento mutta ei lupsakka. Uskottava. Luotettava. Mieluiten suomalaisia lokeroivan Risc-nelikentän 4F-ryhmän Huolehtija (samassa veneessä ollaan -tyyppi).
Vuokra-asuntotaistelussa pärjäsivät myös ne, jotka olivat spontaaneja ja toimivat fiilispohjalta.
Eräs koti irtosi opiskeluaikoina sillä, kun kävelimme sisään, katsoimme puolihuolimattomasti ympärillemme ja totesimme välittäjälle keskellä ihmismerta, että jep, me otetaan tämä.
Välittäjä näki jo itsensä kotona saunan lauteilla ja sanoi tyytyväisenä:
- Hyvä, pannaan nimet alle, huomio, kämppä meni jo!
Muistan vieläkin muiden asuntoa katselleiden pöyristyneet ilmeet.
Viime sunnuntaina perheasunnon ensiesittelyssä mahtui juuri ja juuri kulkemaan. Silti asuntomarkkinat ovat alkaneet rauhoittua. Hypoteekkiyhdistyksen nettisivuilla lukee, että ylikysyntä leikkaantuu, koska asuntolainojen korot jatkavat nousuaan. On alkanut pieni "hengähdystauko". Se syntyi, koska markkinat ovat olleet niin pitkään ylikuumentuneet. Ostajan asema paranee.
Ne, jotka joutuvat pitämään kerrostalon tulevaa putkiremonttia "ihan hemmetin positiivisena asiana", eivät välttämättä tunne, että olisi ostajan markkinat. Lasi on aina puolityhjä. Rahaa ei ole ikinä tarpeeksi.
Sunnuntainäytelmät päättyvät siihen, että välittäjä vetäytyy sivuun muutaman potentiaalisen ostajan kanssa. Nämä kysyvät aina muutaman kysymyksen enemmän kuin muut. Tässä vaiheessa välittäjä kehuu ikkunasta avautuvaa näkymää. Jännite nousee.
Kliimaksi tulee, kun paikalla on myös ihminen, joka on jo tehnyt samasta asunnosta tarjouksen. Hän seuraa vihollisia vierestä muka kaappitiloja tutkiskellen ja pelottelee muita sopivan hetken koittaessa ääneen:
- Ai mitä, putkiremppa tulossa? Ei todellakaan sovi meidän perheelle.
Sitten hän menee kotiin ja odottelee jännittyneenä välittäjän puhelinsoittoa.
http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200601103945461_ko.shtml
Toinen on jo hionut ja käsitellyt lattiat.
Pian saapuu tyylikkäästi pukeutunut mies, joka kertoo aavistuksen liian kovalla äänellä, että huoneisto ei täytä hänen tarkkoja kriteereitään. Perheelle kelpaa kuitenkin korkealaatuinen neljän-kuuden huoneen asunto muualta.
- Skideille rauhalliselta kadulta.
Hän saattaa vielä sanoa, että "ehkä vaimon kuitenkin pitäisi tulla katsomaan tätä". Nämä vaimot ovat vaarallisia. He kylpevät kotona kolikkomeressä kuin Roope-ankat ja nousevat sieltä ottamaan sen, minkä haluavat.
Rikkaat vaimot tulevat ja vievät kaikki asunnot!
Omasta kodista kilpaileminen on kovaa puuhaa.
Monet eivät ole paikalla ostoaikeissa. He käyvät katselemassa huvikseen ja sisustelevat mielessään tyhjiä koteja. Se on tietenkin täysin sallittua - ja lisää kodinostajan ahdinkoa. Näin paljon potentiaalisia kiinnostuneita! Miljonäärejä!
Luulin aikaisemmin, että mikään ei ole pahempaa kuin vuokra-asunnon etsiminen. Silloin piti yrittää vakuuttaa välittäjä tai omistaja henkilökohtaisella tasolla. Raha ei ratkaissut. Piti pukeutua siististi. Oli hyvä olla hyväntuulinen mutta ei liian päällekäyvä. Rento mutta ei lupsakka. Uskottava. Luotettava. Mieluiten suomalaisia lokeroivan Risc-nelikentän 4F-ryhmän Huolehtija (samassa veneessä ollaan -tyyppi).
Vuokra-asuntotaistelussa pärjäsivät myös ne, jotka olivat spontaaneja ja toimivat fiilispohjalta.
Eräs koti irtosi opiskeluaikoina sillä, kun kävelimme sisään, katsoimme puolihuolimattomasti ympärillemme ja totesimme välittäjälle keskellä ihmismerta, että jep, me otetaan tämä.
Välittäjä näki jo itsensä kotona saunan lauteilla ja sanoi tyytyväisenä:
- Hyvä, pannaan nimet alle, huomio, kämppä meni jo!
Muistan vieläkin muiden asuntoa katselleiden pöyristyneet ilmeet.
Viime sunnuntaina perheasunnon ensiesittelyssä mahtui juuri ja juuri kulkemaan. Silti asuntomarkkinat ovat alkaneet rauhoittua. Hypoteekkiyhdistyksen nettisivuilla lukee, että ylikysyntä leikkaantuu, koska asuntolainojen korot jatkavat nousuaan. On alkanut pieni "hengähdystauko". Se syntyi, koska markkinat ovat olleet niin pitkään ylikuumentuneet. Ostajan asema paranee.
Ne, jotka joutuvat pitämään kerrostalon tulevaa putkiremonttia "ihan hemmetin positiivisena asiana", eivät välttämättä tunne, että olisi ostajan markkinat. Lasi on aina puolityhjä. Rahaa ei ole ikinä tarpeeksi.
Sunnuntainäytelmät päättyvät siihen, että välittäjä vetäytyy sivuun muutaman potentiaalisen ostajan kanssa. Nämä kysyvät aina muutaman kysymyksen enemmän kuin muut. Tässä vaiheessa välittäjä kehuu ikkunasta avautuvaa näkymää. Jännite nousee.
Kliimaksi tulee, kun paikalla on myös ihminen, joka on jo tehnyt samasta asunnosta tarjouksen. Hän seuraa vihollisia vierestä muka kaappitiloja tutkiskellen ja pelottelee muita sopivan hetken koittaessa ääneen:
- Ai mitä, putkiremppa tulossa? Ei todellakaan sovi meidän perheelle.
Sitten hän menee kotiin ja odottelee jännittyneenä välittäjän puhelinsoittoa.
http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200601103945461_ko.shtml
Vastaukset 7
Vanhimmat
jotka huvikseen käyvät hinnoittelemassa omaa asuntoaan viereisestä talosta.
Jos ei ole ostoaikeita, niin tullan yksin ja hyvänä tekosyynä kerrotaan vaimon tai miehen kanssa käytävä keskustelu ensin. He ovat tietysti kotona eivätkä pääse esittelyyn.
Hauskoja on myös tapaukset, joissa ollaan juuri seuraavana päivänä lähdössä matkalle ja siten ei tarvitse antaa välittäjälle yhtystietojaan.
Paras oli kylläkin tapaus, jossa viime hetkellä sanotaan jotain tyhmää, että päästäisiin pois asunnosta. Yleensä näillä on yhteistä rahan puute, tai silkka uteliaisuus, myös tarve hinnoitella oma vastaava viereisestä rapusta.
Itse kun käyn asuntoesittelyissä en puhu mitään muuta kuin sanon päivää tullessani ja heippa lähtiessäni. Jos välittä kysyy jotain niin murahdan vain jotain epämääräistä.
Vittuako siellä jauhaa paskaa ja selittelee turhaan esittelyssä oloaan. Silmät näkee ja lisätietoja saa tarvittaessa niin paljon kuin haluaa.
luki muuten myös vuosi sitten, että markkinat ovat kuumentuneet. Ja kaksi vuotta sitten ...
että suurissa kaupungeissa hinnat tulevat laskemaan ihan hirveästi, mutta maaseudulla jatkavat hienoista nousua :-)
zzzzzzzzzzzzz..............
Miksi asunnnonnäytön vakiokalustoon kuuluva sunnuntaijuoppo puuttuu?
Eihän se ole näyttö eikä mikään jos vahvasti tuhnulle tuoksuva sunnuntaijuoppo, joka on selvästi eksynyt osoitteesta, laatota kylpyhuonetta uudelleen.
Ainakin viime sunnuntaina näytöllä oli tosi hiljaista. Kesti peräti 45 minuuttia odotella paria eksynyttä sunnuntaijuoppoa paikalle, eivätkä he tulleet sittenkään.