Kaino Metsänen innostui jo nuoruudessaan autoista, moottoripyöristä ja yleensä tekniikasta. Kaino sai jouluna 1957 ollessaan 3-vuotias isältään lahjaksi leikkiauton, joka oli kuplavolkkari. Varhaisin muisto auton kyydistä olemisesta hänellä on vuodelta 1958, jolloin hän istui isänsä vieressä volkkarissa matkalla mummolaan.
Myöhemmin Kaino tutustui innolla mopoihin kavereittensa kanssa ja lähes kaikki vapaa aika meni mopojen ja autojen moottoreita rassatessa ja tutkiessa. Männät, männänrenkaat, stefat, moottorintilavuudet, sylinterit ja iskunvaimentimet yms. tulivat nuorukaiselle tutuksi - kuin omaksi luonteeksi. Koulussa Kaino oli keskitason oppilas ja hän pääsi vaivoin sen aikaisesta kansakoulusta oppikouluun.
Oppikoulussa Kainolle tuottivat kielet suunnattomia ongelmia, matematiikassa hän menestyi hiukan paremmin. Fysiikka ja kemia olivat hänen lempiaineitaan, koska niissä oli myös ns. käytännöllisiä työtunteja. Kaino oli kunnianhimoinen ja jatkoi lukioon - kovalla lukemisella hän arveli pärjäävänsä. Tähtäimenään Kainolla oli jopa diplomi-insinöörin tutkinto.
Lukiossa Kainolla meni 5 vuotta, koska hän ns. kertasi sekä lukion 1. että 2. luokan. Ruotsin- , englanninkielestä ja äidinkielestä Kaino sai kustakin ylioppilaiskirjoituksissa a:n eli approbaturin. Reaalista hän sai c:n eli cumlaudeapprobaturin ja pitkästä matematiikasta vahvan b:n. Kainosta tuli kuin tulikin ylioppilas ja ensimmäinen etappi oli saavutettu.
Hän pyrki kolme kertaa Polille eli Tekniseen Korkeakouluun Otaniemeen - ja tietenkin konetekniikan koulutusohjelmaan. Kaino ei kuitenkaan koskaan selviytynyt sisään Polille, vaikka juuri konetekniikan puolelle pääsypisteet olivat alhaisimmat.Masentuneena Kaino pyrki sitten Vaasan "Tekuun" konetekniikkaa opiskelemaan. Hän selviytyi upeasti pääsykokeista ja aloitti opiskelut syksyllä 1978.
Koko nuoruutensa ajan hän oli tutkinut ja korjaillut erilaisia sen aikaisia autoja, kuten Fordeja, Volkkareita, Opeleita, Bemareita, Fiateja jne. Ainoastaan ranskalaisten autojen tuntemus oli jäänyt Kainolla vähemmälle, koska lähipiirissä niitä ei juuri ollut. Muutamia Renaulteja ja Citroeneja hän oli sen verran tarkistellut, että totesi niiden olevan jotenkin erilaisia tai jopa kummallisia.
Kovan opiskelun jälkeen Kaino valmistui konetekniikan insinööriksi keväällä 1982. Ensimmäinen työpaikka nuorella insinöörillä oli Kurikassa Velsan peräkärrytehtaalla. Kainololle se oli upeaa aikaa: Tekniikkaa käytännössä, peräkärryjen hydraulisia nostimia yms.
Pian Kaino kuitenkin koki tarvitsevansa haasteellisempia tehtäviä. Hän pääsi lyhyen lisäkoulutuksen jälkeen Hämeenlinnaan katsastusinsinööriksi eräälle katsastusasemalle. Nyt Kaino koki olevansa siihen astisen elämänsä huippukohdassa - saada ihan palkkaa vastaan tutkia, mitata ja koeajaa erilaisia autoja! VAU, JIHUU!
Kainolle autot olivat todella tuttuja ja hän koki olevansa todella pätevä katsastusinsinööri. Kaino oli se katsastusmiehistä, joka löysi muita paremmin autoista vikoja. Varsinkin ranskalaisista malleista Kaino etsimällä etsi vikoja - ja löytyihän niitä, kun vain sinnikkäästi etsi!
Kaino viihtyi työpaikalla vapaa-aikanaankin ja hänestä tuli katsastuskonttorin päällikkö. Kaino opasti alaisiaan: "Rellut, Pösöt ja Sitikat on aina tehosyynättävä!"
Kainon johtamassa katsastusasemassa hylättiin suhteellisesti ottaen Suomen eniten katsastettavia autoja. Kainon maine tiukkana katsastusinsinöörinä kiiri 1980-luvun lopussa myös TM:n toimistoon.
TM otti yhteyttä Kainoon - hänet haluttiin autojen koeajajaksi lehteen. Kaino suostui, koska hän koki sen olevan juuri sitä, mitä hän oli AINA unelmoinut. Kaino ryhtyi hommaan ja TM:n toimituksessa pantiin pian ilolla merkille Kainon testiraportit - Kaino näytti arvostavan saksalaistyylisiä ratkaisuja autojen tekniikassa ja ajo-ominaisuuksissa.
Kaino sai juuri esikoeajaa Citroen C6:sta. Kaino pani merkille, että auto oli upea ja erilainen kuin muut yläluokan autot. Josusitus tuntui todella mahtavalta mutta SITTEN Kaino ONNEKSI löysi vikaa:
"Ohjaustuntuma C6:ssa oli keskivaiheilla jotenkin tunnoton ja etäinen!"
Myöhemmin Kaino tutustui innolla mopoihin kavereittensa kanssa ja lähes kaikki vapaa aika meni mopojen ja autojen moottoreita rassatessa ja tutkiessa. Männät, männänrenkaat, stefat, moottorintilavuudet, sylinterit ja iskunvaimentimet yms. tulivat nuorukaiselle tutuksi - kuin omaksi luonteeksi. Koulussa Kaino oli keskitason oppilas ja hän pääsi vaivoin sen aikaisesta kansakoulusta oppikouluun.
Oppikoulussa Kainolle tuottivat kielet suunnattomia ongelmia, matematiikassa hän menestyi hiukan paremmin. Fysiikka ja kemia olivat hänen lempiaineitaan, koska niissä oli myös ns. käytännöllisiä työtunteja. Kaino oli kunnianhimoinen ja jatkoi lukioon - kovalla lukemisella hän arveli pärjäävänsä. Tähtäimenään Kainolla oli jopa diplomi-insinöörin tutkinto.
Lukiossa Kainolla meni 5 vuotta, koska hän ns. kertasi sekä lukion 1. että 2. luokan. Ruotsin- , englanninkielestä ja äidinkielestä Kaino sai kustakin ylioppilaiskirjoituksissa a:n eli approbaturin. Reaalista hän sai c:n eli cumlaudeapprobaturin ja pitkästä matematiikasta vahvan b:n. Kainosta tuli kuin tulikin ylioppilas ja ensimmäinen etappi oli saavutettu.
Hän pyrki kolme kertaa Polille eli Tekniseen Korkeakouluun Otaniemeen - ja tietenkin konetekniikan koulutusohjelmaan. Kaino ei kuitenkaan koskaan selviytynyt sisään Polille, vaikka juuri konetekniikan puolelle pääsypisteet olivat alhaisimmat.Masentuneena Kaino pyrki sitten Vaasan "Tekuun" konetekniikkaa opiskelemaan. Hän selviytyi upeasti pääsykokeista ja aloitti opiskelut syksyllä 1978.
Koko nuoruutensa ajan hän oli tutkinut ja korjaillut erilaisia sen aikaisia autoja, kuten Fordeja, Volkkareita, Opeleita, Bemareita, Fiateja jne. Ainoastaan ranskalaisten autojen tuntemus oli jäänyt Kainolla vähemmälle, koska lähipiirissä niitä ei juuri ollut. Muutamia Renaulteja ja Citroeneja hän oli sen verran tarkistellut, että totesi niiden olevan jotenkin erilaisia tai jopa kummallisia.
Kovan opiskelun jälkeen Kaino valmistui konetekniikan insinööriksi keväällä 1982. Ensimmäinen työpaikka nuorella insinöörillä oli Kurikassa Velsan peräkärrytehtaalla. Kainololle se oli upeaa aikaa: Tekniikkaa käytännössä, peräkärryjen hydraulisia nostimia yms.
Pian Kaino kuitenkin koki tarvitsevansa haasteellisempia tehtäviä. Hän pääsi lyhyen lisäkoulutuksen jälkeen Hämeenlinnaan katsastusinsinööriksi eräälle katsastusasemalle. Nyt Kaino koki olevansa siihen astisen elämänsä huippukohdassa - saada ihan palkkaa vastaan tutkia, mitata ja koeajaa erilaisia autoja! VAU, JIHUU!
Kainolle autot olivat todella tuttuja ja hän koki olevansa todella pätevä katsastusinsinööri. Kaino oli se katsastusmiehistä, joka löysi muita paremmin autoista vikoja. Varsinkin ranskalaisista malleista Kaino etsimällä etsi vikoja - ja löytyihän niitä, kun vain sinnikkäästi etsi!
Kaino viihtyi työpaikalla vapaa-aikanaankin ja hänestä tuli katsastuskonttorin päällikkö. Kaino opasti alaisiaan: "Rellut, Pösöt ja Sitikat on aina tehosyynättävä!"
Kainon johtamassa katsastusasemassa hylättiin suhteellisesti ottaen Suomen eniten katsastettavia autoja. Kainon maine tiukkana katsastusinsinöörinä kiiri 1980-luvun lopussa myös TM:n toimistoon.
TM otti yhteyttä Kainoon - hänet haluttiin autojen koeajajaksi lehteen. Kaino suostui, koska hän koki sen olevan juuri sitä, mitä hän oli AINA unelmoinut. Kaino ryhtyi hommaan ja TM:n toimituksessa pantiin pian ilolla merkille Kainon testiraportit - Kaino näytti arvostavan saksalaistyylisiä ratkaisuja autojen tekniikassa ja ajo-ominaisuuksissa.
Kaino sai juuri esikoeajaa Citroen C6:sta. Kaino pani merkille, että auto oli upea ja erilainen kuin muut yläluokan autot. Josusitus tuntui todella mahtavalta mutta SITTEN Kaino ONNEKSI löysi vikaa:
"Ohjaustuntuma C6:ssa oli keskivaiheilla jotenkin tunnoton ja etäinen!"
Vastaukset 33
Vanhimmat
menee ja varmasti. Tuolaisia juuri ne tm-toimittajat on.
Olisiko nyt ihan noinkaan?
...perusteluja varmaan löytyy?
Ilmeisesti tunnet henkilökohtaisesti nuo TM-toimittajat?
Sinä se jaksat sitten itses kanssa keskustella.
Lehden linja on ranskalaisautoja vastaan tai ainakin joidenkin testaajien.
ilmiö tuo Ranskalaisautojen vastaisuus,
ainoat,jotka niitä kehuvat ovat Ranskalaisten
omat autolehdet.
Tuulilasin toimittajat etenkin Ketonen haukkuvat ja aliarvioivat ranskalaisia autoja. Halveksivin oli käytetyn auton käyttötesti Xantialla, vasta viimeisin nro 1/06 Ketonen antaa hiukan löysäämistä arviointiinsa todeten että "ei se citikka nyt niin huono olekaan". Vaan annappa olla jos käyttötestissä on vanha japsi kuten vanha Primera aikoinaan niin johan oli ylistystä.
Muutama vuosi sitten Tuulilasissa oli oikein monisivuinen reportaasi, humoristinen sellainen, heidän reissustaan Pariisiin muistaakseni vm. -56 tai -58 rättärillä. Siinä sitikasta puhuttiin kyllä lempeästi ja hyväntahtoisella huumorilla maustettuna. Ettei olisi ollut Ketonen vielä joka sen oli kirjoittanut..?
Vaikka eipä kyllä tarvitse ihmetellä mistä isot pojat "tietää" ettei ranskalaisilla tee mitään. Kyllä noita asenteita näkyy rivien välistä...
t. Rellu-kuski
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Kun oma automerkki ei pärjää testeissä tai koeajoissa, niin syyhän siihen on todellakin TM:n tai muiden lehtien ammattitaidottomat, lahjotut ja muutenkin epäpätevät toimittajat/testaajat, vai mitä.
Tsekatkaapa vaikka Volvopalstalta, millainen itku siellä alkoi kun V70 jäi viimeiseksi farkkutestissä. Syitähän löytyy vaikka kuinka paljon miksi Volvo oli testin oikea voittaja.
Sama juttu näyttää olevan täällä.
On tainnut Le Citroen lukea uusinta TM:ää, jossa oli C6:n koeajo. Eipä kovin mairittelevaa tulosta saanut (vaikka ei vielä täysin valmis tuotantoauto ollutkaan). Tässä oli siis L.C:n "vastaisku" ja puolustus.
No ei se mitään, siitä vaan ostamaan uusiin kuoriin pakattua vanhaa tekniikkaa 70 teurolla. Eihän se ole vielä paljon mitään sitikasta.
citikasta on suorastaan hävytön ja sellaista idioottia ei ainakaa tässä maassa ole, joka tuollaisella hinnalla sen ostaisi. Itse en ostaisi ollenkaan koko merkkiä. Minulla on neljällä kaverilla ollut sitikka. Muuta eivät ole kehuneet, kuin tasaista kyytiä. Yksi sanoi autoa epäluotettavimmaksi autoksi, jolla hän on ajanut ja se ajamisen fiilis oli aina kadoksissa kun oli epävarmuus mikä hajoaa seuraavaksi. Autot olivat vuosimallia 99-03.
puhe siitä, että esim. Saksassa Citikan arvo säilyy aivan samoin kuin saksalaisautojenkin arvo.
Suomessa vaan on vanhat epäluulot säilyneet.
Olethan itsekin täällä kalikkana älähtelemässä, jos oman autosi -merkkistä autoa täällä moititaan.
Eihän vaan ole malka omassa silmässä?
Senkin Nissan-tojota-VW-audi -hyypiö!
Tämänköhän takia en voita koskaan lotossa, kun meidän perheessä on ollut jo 70-luvulta lähtien toisena autona sitikka ja 90-luvun lopusta myös pösö. Nyt meillä lapsillakin on ranskalaiset autot, eikä mitään vikoja ole ollut. Taitaa onni lykästää autojen kohdalla ja loton päävoitto kiertää sen vuoksi kaukaa. Ei liian paljon hyvää tuuria samaan perheeseen. On aina ihmetyttänyt, että kaikkien joiden tutuilla on ranskalainen auto, niin ne ovat aina korjaamolla ja koskaan ei ole ollut niin vikaherkkää autoa.
ja esimerkkejä kiitos.
Sulla on aika ohut tuo sanavarasto.....
mutta niin saksalaisessa kuin ruotsalaisessa lehdessä ylistivät C6:sta vallan tavattomasti ja erityisesti sen ajo-ominaisuuksia, pehmeyttä, muita hienouksia jne. Mutta eihän ne ruotsalaiset ja saksalaiset autotoimittajat ole läheskään TM:n ja Tuulilasin toimittajan tasoisia.
TM:n toimittajille aikanaan riitti, kun vaihdekeppi oli enintään 15 sm:n pitkä ja kytkin äkäinen. Muutoin auto ei koskaan ollut riittävän urheilullinen. Niihin älyttömiin testituloksiin loppui TM:n ja Tuulilsin tilaaminen ja myös lukeminen. Voi olla, että osaavat jo arvostella muutakin kuin vaihdekepin pituutta. Kas sitä, kun en tiedä, en lue po. lehtiä, koska niiden lukemisen jälkeen pitää aina pestä kädet.
yksi auton keskeinen ominaisuus on Suomalaisten autolehtien juttujen perusteella istuinten selkänojien portaaton säätö. Ellei sitä ole auto on p-ska TM:n ja Tuulilasin mukaan...
selkänojissa on heille niin tärkeä. Siksi koska ovat lihavia ja liikkumattomia vantteria suomalaisjullikoita pitkine selkineen.
Lihakset on lässähtäneet selässä ja mahassa ja perse niillä on tavattoman iso ja välilevyt selässä ovat muljahdelleet paikoiltaan.
kehittyy tämä vihanpurkaus TM:n toimittajia kohtaan totta tosiaan!
Ja rikos oli siis se, että oli erehtynyt autotoimittaja toteamaan, että uuden sitikan ohjaus on jotain (tai eihän sillä asialla ole enää väliä).
Minusta portaaton selkänojan säätö on hyvä asia, siitä on helppo pyöräyttää just sopiva istumiskulma niin ei tarvii sitten kiemurrella. Entisessä xantiassani sellainen oli ja nykyisessäkin autossani. Xantian penkissä oli kyllä sellaisiakin säätöjä, joille en keksinyt kummempaa käyttöä. Olivat tehdasasetuksina sopivassa kohdassa. Sen sijaan sähköllä ohjatut penkin säädöt on minusta aika turhia.
mielipiteeni citikan arvostelusta johdu vaan po. lehtien toimittajien, mielestäni murrosikäiselle ominaisesta urheilullisuuden ihailusta. Minustakin siinä iässä kaikki koelaudat, missä nopeusmittarissa oli lukemat päälle 200 km/h ja paljon nappuloita ja vaihdekeppi pieni nysä oli hienoja. Nyt murroiän ohitettuani arvostan turvallisuutta, ajomukavuutta, tilavuutta jne. Niihin kiinnitetään ruotsalaisissa lehdissä enemmän huomiota. Lieneekö syynä siihen Volvon ja Saabin kyseisiin ominaiuuksiin tekemät satsaukset.
kirjoitusta voi odotella, tämä se ei ollut.
Autotoimittajien tehtävänä on tosiaan suhtautua kriittisesti ja tietyllä varauksella niinkin upeisiin autoihin kuin uusi iso sitikka varmaan on. Varaukseton ylistys taas on markkinointiosastojen työtä. Huomautettavaa varmasti löytyy kaikista autoista ja lukijan ymmärrettäväksi jää, että C6:n hintaisen auton "ohjaustuntuman puute" (tms) ei tarkoita ihan samaa kuin 15000 euron autossa.
Kirjoituksesi on tarkoitettu huumoriksi, mutta olisiko sittenkin paikallaan, että tekniikan erikoislehden autojuttuja kirjoittavat henkilöt, jotka ovat perillä myös autojen tekniikasta. Jos arvioinnin kohteena ovat ensisijaisesti muut asiat, kuten vaikkapa tyylikkyys tai seksikkyys, jutun oikea paikka voisi olla esim Muoto-lehti, V8 Hot Magazine tai vaikkapa Erotiikan Maailma (jos sellainen vielä on olemassa?).
Tämä menee nyt aivan eri asiaan, mutta en malta olla väittämättä että tuo vanhan lukion tapa jättää oppilaita luokalleen ei välttämättä ollut huono asia. Siinä lukiolaisella tuli kerrattua koko vuosikurssin asiat ja sillä tavalla pohja jatko-opntoihin vahvistui. Nykyisessä luokattomassa lukiossahan ei jäädä luokalleen, vaan uusimaan joutuu vain hylätyn kurssin (eikä aina sitäkään). Näin ollen heikoin oppimistuloksin eteenpäin rimpuileva lukiolainen pääsee läpi heikoin tuloksin.
Noinhan se juuri on. Mä tunnen yhden autolehden toimittajan. Tuntuu, ettei ne osaa suhtautua Citroeniin. Se on niille vähän liikaa. Esimerkiksi C4:n hajustejutuista tää toimittaja oli aivan tuohduksissaan.
Renault ja Peugeot vielä menee mutta Citroen on vähän kuin punanen vaate. Ne on liian epäilyttäviä. C6 taas on niille liikaa siksi että se tunkee liian korkealle tasolle.
Euroopassa on taas sellaisia tyyppejä paljon, jotka ostaa tuon C6:n sen erikoisuuden vuoksi. Meillä on liian köyhää porukkaa verrattuna Eurooppaan, joten rahamiehet ostaa vaan jonkin taviksen kuten kalliin mersun tai ausin tms.
Onpa se lapsellinen ja ymmärtämätön, kun ei ymmärrä sitikoita. Suorastaan anteeksiantamatonta ja tyhmää mollata maailman parasta tuotetta!
Kainolle, koska C6 koeajon jälkeen hänen housunetumuksessaan oli vihreää nestettä. "Mitäs sulla on tullut pöksyihin?", kysyivät muut naureskellen.
"No kun tossa pakkasella ajelin moottoritietä, alkoi tulla öljynkäry kabiiniin. Ajattelin sitten, että taas on Citikasta huohotin jäätynyt ja roiskii öljyjä ympäriinsä - kun ei muistettu sitä pahviakaan laittaa. Vedin sitten tiensivuun. Avasin konepellin ja sieltä roiskahti samalla myös LHM-nestettä - oli vuotanut tosi vähiin. Auto piti jättää sinne enkä saanut edes ovia lukkoon, kun ei ne menneet enää kiinni pakkasen takia. Joku muu saa koeajaa ensi kerralla!"
"Mä en ainakaan lähde Citikkaa koeajamaan ilman mekaanikkoja": huusivat kaikki kuin yhdestä suusta.
ohjaustuntuma keskivaiheilla "tunnoton ja etäinen",jos näin on niin kaikki on kunnossa sillä niinhän sen pitääkin olla jos aiotaan suoraan ajaa.
saattoihan se olla kaverisi Kaino joka Räyskälän kentällä 80-luvun alkuvuosina "koeajoi" uutukaista
nimeltä Peugeot309 ja sai sen katolleen,varmaan uransa tähtihetki.
ranskalaiset tekevät hyviä ehkäisyvälineitä.
hyviä autoja. Perheessä on Sitikka ja Pösö eivätkä muunmaalaisiin merkkeihin vaihdu.
Niin miksi ei vaihdu? Entä jos tarjolla olisi vaikka kaikin puolin parempi tuote samaan tai edullisempaan hintaan? Miksi identiteettisi on kiinni valmistusmaasta? Oletko huolestunut Ranskan kauppataseesta? Oletko itse tai perheenjäsenesi kenties ranskalaisia?
Tätä fanaattista merkkiuskollisuutta minä sitten millään jaksa ymmärtää. Minkä merkkinen ruohonleikkurin pitää olla? Entä tietokoneen? Mikä on ainoa oikea polkupyörä? Entä hevospistooli?
Minusta Karjala on hirveetä kuraa. En ymmärrä miten joku pystyy sitä juomaan! Aivan toista on Koff. Niissä eron huomaa selvästi. Purkin kyljestä.
Heh heh... Tyypillinen lause tm:n testaajilta.
näin on!
eivät ole tarinassa kovin hyvin edustettuina, vaan pikemminkin ilmeisesti salattuina.
Tarina on huolellisesti kirjoitettu, esimerkiksi lyöntivirheitä on todella vähän. Kielioppikin on enimmäkseen kohdallaan. Tarinan kehittely on loogista, joskin puisevaa ja monesti ennalta arvattavaa. Luettavuus säilyy kuitenkin alusta loppuun. Siitä kirjoittajalle on annettava tunnustusta. Tarinan kaari ei kuitenkaan pääse kehittymään todelliseen katharsikseen, vaan loppuratkaisu jää vaisuksi muodostuen lopulta ns. flopiksi. Lukija tuntee itsensä jotenkin petetyksi. Tarinan lukijaa ei palkita vitsillä tai oivalluksella.
TM:n juttu tuosta sitikasta oli minusta ihan asiallinen. Sellaiset silkat ylistykset, joita jotkut ilmeisesti kaipaavat, ovat tyhjänpäiväistä luettavaa, niitä on autokauppojen omissa esitteissä. Maksan itse niin TM:ni kuin Tuulilasini, jos niitä joskus ostan. Minusta on hyvä, että toimittajat kirjoittavat asiantuntevia juttuja, joissa esitellään autoa monipuolisesti. Tämä ohjaustuntuma-asiahan on sinänsä aika mystinen. Sellaista täydellisen ohjauksen autoa ei varmaan autotoimittaja koskaan löydä. Minusta useimmissa ajamissani autoissa ohjaus on ollut ihan hyvä. Auto on pysynyt aina tiellä, paitsi kerran meni metsähallituksen puolelle kun poimin palavaa tupakkaa lattialta. Vauhtia oli n 10 km tunnissa, joten vahingot jäi onneksi vähäisiksi. Sittemmin olen lopettanut tupakanpolton.
miten niin tarinan kehittely oli puisevaa ja mitä vikaa kieliopissa oli. enkä tuntenut itseäni petetyksi niinkuin väitit.
Sen verran kielestä, että kaksoispisteen jälkeen ei yleensä aloiteta isolla kirjaimella ja paikallissijat voivat olla harhaanjohtavia, jos niitä käytetään väärin (tarinan katsastusasemassa kun pitäisi olla katsastusasemalla). Suomen kielen sanajärjestys on sinänsä vapaa, mutta siinäkin on syytä noudattaa vakiintuneita konventioita, jotta viittaussuhteet säilyvät ymmärrettävinä.
Tarinan kehittely on toki johdonmukaista, vailla yllätyksiä ja sillä tavalla helppoa luettavaa. Jos loppuhuipentuma kelpaa sinulle vitsiksi, en toki voi auttaa sinua kuin ihailemalla lapsenomaista elämäniloasi.
Ei näin voi jatkaa.