Kaipaisin keskustelua sisarusten erilaisista ikäeroista, niiden hyvistä ja huonoista puolista. Miten olette itse ajatelleet, millä ikäerolla olette lapsenne saaneet, oliko ikäero sopiva tai liian pieni tai liian suuri..?
Itse hoitelen esikoistani ja poden aikamoista vauvakuumetta, jonka vuoksi painiskelen näiden ajatusten kanssa likimain päivin öin: olisiko jo nyt hyvä yrittää toista, vai antaa esikoisen vielä kasvaa, vai miten... Kommentteja ja kokemuksia, kiitos!
Itse hoitelen esikoistani ja poden aikamoista vauvakuumetta, jonka vuoksi painiskelen näiden ajatusten kanssa likimain päivin öin: olisiko jo nyt hyvä yrittää toista, vai antaa esikoisen vielä kasvaa, vai miten... Kommentteja ja kokemuksia, kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on esikoisen ja kuopuksen ikäero n. 3 vuotta. Kolmas on toiveissa siten, että keskimmäisen ja kuopuksen ikäeroksi tulisi myös tuo 3v. Meidän perheessä hyväksi havaittu ikäero. :o)
En olisi jaksanut toista pienemmällä ikäerolla. Tämä on siis hyvin henk.kohtainen juttu. Olin hyvin väsynyt vaikka vauva melko "helppo". Halusin siis palautua mahdollisimman hyvin. Imetin myös yli vuoden, mikä olisi saattanut hankaloittaa raskaaksi tuloa. Mutta sitä en kylläkään miettinyt..
Koimme myös tosi tärkeäksi, että esikoinen sai olla pitkään "pieni" ja saada huomiomme ja hoivamme 100%. Tai ainakin 95%.. :o)
Kun toinen syntyi, oli esikko jo sen verran iso, ettei ollut vaipan vaihtoa, syöttämistä tai pukemista edessä kahdelle. Hän toimitti mielellään pieniä juttuja kuten vaipan roskiin vientiä ja viihdytti vauvaa lattialla.
Itselläni on 3v nuorempi sisko ja olemme hyvin läheisiä olleet aina.
Nämä ovat siis minun ajatuksia ja kokemuksia. Tunnen kyllä äitejä, jotka ovat saaneet lapset "samalla valvomisella" ja ovat tyytyväisiä. Oma hyvinvointini ei olisi siihen taipunut..
Meillä kaksi tyttöä ja ikäero on 6v. Se on mielestämme hyvä ja täysin etukäteen suunniteltu homma.
Vauva kun tuli taloon isompi osasi jo ottaa syömistä, hoitaa oman puhtauden ja vaatepuolen jne. Isompi ymmärsi toisen lapsen tulon taloon ja auttoi innoissaan. Malttoi odottaa vuoroaan esim. annan eka vauvalle ruokaa ja sit sulle.
Kavereiksi heistä on toisilleen siinä määrin mikä nyt sisaruksille on tarpeen, onhan niitä muitakin kavereita ja pitääkin olla.
Eipä ollu kahta vaippaikäistä ja kahta valvomiskautta putkeen. Välillä kävin töissä pari vuotta niin äippärahakin oli parempi, sai muutenki taloudellisesti korjattua kotona olemista.
Ja ennenkaikkea sai annettua esikoiselle huomiota ihan eri tavalla ku et ois kaksi pientä kiljumassa syliä.
Mut meillä tää homma on toiminu ja niinku on monesti jo todettu - jokainen tyylillään.
Ja se mikä oli myös toimiva ja hyvä homma, oli se et ku vanhempi oli eskarissa(4h) tein kotihommia, kävin lenkillä vauvan kaa jne.
ku vanhempi meni ekalle luokalle, sama juttu. Mut esikoiselle se etu et oon kotona aamuisin ja iltapäivisin ku hän tulee kotiin koulusta. Saan antaa aikaa ja huomiota esikoisen koulun aloitukselle ku oon hoitovapaalla.
Meillä tyttöjen ikäero oli aika tasan 1v ja kolme kk. Nyt nuorimmainen täyttää 1v ja 4kk eli ensimmäinen melko kaaottinen, rasittava ja vaikeakin "eka vuosi" on onnellisesti takana.
Näin jäkikäteen pohdittuna olisi ollut viisasta odotella hieman pitempään. Nuorimmaisen raskaus ei ollut varsin suunniteltu, muttei vahinkokaan. Annettiin neidille kerran "tilaisuus" ja hienostipa osasi sen käyttää... ;)
Etukäteen kaikki sanoivat, että "eka vuosi on pahin" ja sen allekirjoitan kyllä itsekin. Kaksi syötettävää, kaksi vaippaikäistä, kaksi vauvaa... Kauhulla olen nyt katsellut pienemmän touhuja ja miettinyt, että mitä jos tässä olisi nyt mulla pieni vauva vielä hoidettavana... Joskus mietin, että olisiko kaksostenkin kanssa päässyt helpommalla, siis siinä mielessä, että olisivat kehittyneet samaan tahtiin. Reilu vuosi sitten olin yksin päivät ja illat(ja välillä yötkin) pienen tississä jatkuvasti roikkuvan vauvan ja touhukkaan (ihan "päättömän") vuosikkaan kanssa, joka tarvitsi JATKUVAA valvontaa... Liekö tuolle meidän nuorimmaiselle tullut jotain "traumoja", kun ei raukka saanut syödä varmaan kertaakaan rauhassa ensimmäiseen puoleen vuoteen- no, ihan "terveelle" ja tasapainoiselle tyttö kaikesta huolimatta vaikuttaa :) Vanhemman tytön kohdalla harmittaa näin jälkikäteen, että häntä tuli kohdeltua kuin paljon vanhempaa lasta ja odotin hänen osaavan jo asioita, mitä hän ei VOINUT vielä osata/ymmärtää, koska oli itsekin vielä ihan vauva...
Toisaalta, on tässä kaikessa alkanut nyt huomaamaan ne hyvätkin puolet. Me asutaan vähän syrjemmässä, eikä täällä ole juurikaan tyttöjen ikäisiä kavereita. Eli on noista tytöistä toiselleen seuraa. Varsinkin kun ovat samaa sukupuolta ja samat lelut ja leikit kiinnostavat. Nytkin touhuvat tuossa tosi sopuisasti, kun pienempikin on alkanut jo vähän ymmärtää noiden leikkihommien päälle :) Ja juuri tästä ne "viisaat" etukäteen kanssa puhuivat, että tulee niistä tytöistä tosi läheiset ja hyvät kaverit keskenään. Toisaalta pelkään, että tulevat myöhemmin "liiankin" läheisiksi, eivätkä haluakaan muita kavereita. Saa nähdä miten syksyllä käy, kun arki koittaa ja tytöt lähtevät hoitoon... Mutta jospa löytäisivät sitten molemmat uusia ystäviä silloin myös kodin ulkopuolelta :)
meillä on ikäero 11kk rankkaa mutta palkitsevaa :)
Hei samaa asiaa olen itsekin /mieheni kanssa miettineet,että mikä olisi viisasta ?
meidän neiti syntynyt keväällä 05 ja koska haluaisimme myös toisen lapsen syntymän ajoittuvat mahd. alkuvuoteen on siis kohta mahd. hetki käsillä kun pitäisi päättää että haluammeko sen toisen ensivuonna vaiko odotammeko vielä yhdellä vuodella jolloin ikäero olisi sen noin 3 vuotta????
siinä on monta monessa monta asiaa pitkä vaikuttaa mutta kaikkein tärkein juttu on varmasti se oma jaksaminen.siis äidin jaksaminen kun minähän se täällä päivisin sitten olisin lapsien kanssa kotona.
että jaksanko ja jaksaako pää ?
Asumme myös vähän syrjemmässä ja sitä kaveri juttua ja muutenkin sisarusten välistä ikäero asiaa pohdittu siis itselläni on 10 vuotta vanhempi vali ja 15 vuotta vanhempi sisko ja ne ikäerot ehdottomasti liikaa.
Tosin tälläkin kylällä kyllä hyvin lapsia ja seuraa ei se siittä kiinni ole mutta onlisihan se toisaalta kiva saada lapsen nyt ja ajatella keskittyä muuten,sitten töihin myöhemmin.
nämä kun ovat niitä ikuisuus kysymyksiä ja aina on helppo olla jälkiviisas.
jokainen lapsi omanlaisensa ja koskaan ei tiedä mitä tulevan pitää.
meillä esikoinen on ollut helppo ja raskaustaas olihirveän rankka mulla koska oksensin sen 8 kuukautta.
mitäs jos nytkin oksennann niin kauan ja lapsi olisi "vaikea " .
No ei kaikki kuitenkaan ikuisuutta kestä mutta että jaksaisi siittä arjesta selviytyä !
nämä olivat minun ajatuksia.....
kirjoitelkaa muutkin ihmeessä koska on mielenkinnotoinen aihe !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!