Pekka Vesterinen meni perimänsä puutalon vintille, josta löysi isoäitänsä vanhan muistikirjan. Siinä luki:
ISOÄIDIN MUISTIKIRJA
Kirjoitan tämän siksi, että haluan kertoa elämästäni sinulle. Olen jo vanha ja näköni ei ole kuin nuorena. Käteni vapisevat ja muistini pätkii.
Olen Helena Varpula ja syntynyt Terijoella. Terijoki kuului Karjalaan, joka kuului aikoinaan Suomelle. Siellä oli valkoista hiekkarantaa, jossa lapsena leikimme.
Meillä oli myös tapana leikkiä autiohuviloissa kummitusta.Kerran Römppäsen Matti onnistui pelästyttämään minut kunnolla.
Terijoella oli upeita huviloita ja valkoista hiekkaa. Kesäisin uimme paljon. Päästyämme syvemmälle, niin vastaan tuli vedenalainen hiekkasärkkä,jossa vesi ulottui vain polviin asti.
Vanhempani viljelivät perunaa, porkkanaa ja hernettä. Kun kasvoin, niin olin isän mukana torilla myymässä tuotteitamme. Isä kävi myymässä perunaa aina Pietarissa asti, jossa kysyntä oli kova.
Koulussa minua sanottiin lahjakkaasi ja pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon asti.
Kesäisin kuitenkin palasin aina Terijoelle.
Merikylpylässä tutustuin Arvo Vesteriseen, josta myöhemmin tuli mieheni.
Kun kaiken piti olla kohdallaa, niin syttyi sota. Miehet joutuivat sotaan. Pommikoneet kylvivät pelkoa ja tuskaan. Pommit tuhosivat kaiken kauniin.
Synnytin ensimmäisen lapseni pommitusten keskellä. Muistan vieläkin, miten lasit helisivät lapseni synnyttyä.
Kun tuli rauha, niin Arvo palasi sodasta kotiin ilman toista jalkaansa.Tunsin itseni juurettomaksi. Kotini oli jäänyt rajan taakse. Kotitaloani asuttivat nyt vieraat.
ISOÄIDIN MUISTIKIRJA
Kirjoitan tämän siksi, että haluan kertoa elämästäni sinulle. Olen jo vanha ja näköni ei ole kuin nuorena. Käteni vapisevat ja muistini pätkii.
Olen Helena Varpula ja syntynyt Terijoella. Terijoki kuului Karjalaan, joka kuului aikoinaan Suomelle. Siellä oli valkoista hiekkarantaa, jossa lapsena leikimme.
Meillä oli myös tapana leikkiä autiohuviloissa kummitusta.Kerran Römppäsen Matti onnistui pelästyttämään minut kunnolla.
Terijoella oli upeita huviloita ja valkoista hiekkaa. Kesäisin uimme paljon. Päästyämme syvemmälle, niin vastaan tuli vedenalainen hiekkasärkkä,jossa vesi ulottui vain polviin asti.
Vanhempani viljelivät perunaa, porkkanaa ja hernettä. Kun kasvoin, niin olin isän mukana torilla myymässä tuotteitamme. Isä kävi myymässä perunaa aina Pietarissa asti, jossa kysyntä oli kova.
Koulussa minua sanottiin lahjakkaasi ja pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon asti.
Kesäisin kuitenkin palasin aina Terijoelle.
Merikylpylässä tutustuin Arvo Vesteriseen, josta myöhemmin tuli mieheni.
Kun kaiken piti olla kohdallaa, niin syttyi sota. Miehet joutuivat sotaan. Pommikoneet kylvivät pelkoa ja tuskaan. Pommit tuhosivat kaiken kauniin.
Synnytin ensimmäisen lapseni pommitusten keskellä. Muistan vieläkin, miten lasit helisivät lapseni synnyttyä.
Kun tuli rauha, niin Arvo palasi sodasta kotiin ilman toista jalkaansa.Tunsin itseni juurettomaksi. Kotini oli jäänyt rajan taakse. Kotitaloani asuttivat nyt vieraat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi muistuttaa kuvitteellista elämänkertaa.
Kirjoitelmasi näytti olevan muistoja Karjalasta.
Mielenkiintoinen ajatus.
Musta toi oli mielenkiintoinen tarina.Sä voisit kirjoittaa siitä pidemmän.