Täällä yksi yksinäinen etsii ystävää, haluaako kukaan kuulla miltä minusta tänään (tai ehkä huomenna) tuntuu tai mitä olen tehnyt? Vai onko kaikilla jo joku? Meneekö kaikilla muilla paitsi minulla hyvin? Yksinäinen ja ulkopuolinen olen ollut koko elämäni, ja 31 vuotta on pitkä aika kun yksin tallustaa. Uuden opettelu pelottaa, mutta yksinäisyys vieläkin enemmän. Minulla saattaa mennä parikin viikkoa että en puhu kenellekään sanaakaan, koska ei ole ketään kenelle puhuisi. Ihmiskontakteja on hyvin vähän ja uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. Monia olen tavannut ja ohittanut, mutta ketään en ole kohdannut.
[email protected]
[email protected]
Vastaukset 13
Vanhimmat
pidät? Minkätyyppinen? Kiinnostaako esim. luonto ja ulkoileminen?
Voitko tosiaan olla ollut noin kauan ilman puhumatta kenellekään? Jos olet niin minun lienee turha uskotella itselleni olevani yksinäinen. Onpa harmi jos olet noin syrjään erakoksi joutunut tahi asettunut. Kyllä minusta sinun kannattaisi irtautua sieltä sopukoista nyt ja lähteä ulos ja rohkeasti juttelemaan vaan miehille ja naisille tasapuolisesti, vaikka vähän hirvittäisikin.
Itse tykkään tietyllä tapaa ajoittain olla yksin pitkiäkin aikoja, mutta suoritan tämän erakoitumisen luonnon helmassa, kaupunkikämpässä neljän seinän sisällä se olisi minulle yhtä h...ttiä. Ihmisiin kuitenkin aina alkuvaikeuksista huolimatta tottuu ja niiden kanssa on mukava kanssakäydä, vaikkei se aina ihan ongelmatonta olekaan.
Toivon sinulle kavereita ja halauksia :) Voithan kertoa minulle lisää tässäkin, vähän arveluttaa nuo sähköpostijutut tämmösissä. Sitä paitsi, kaikilla ei ole sitä yhtä ja ainutta vaikka mullakin ikää viittä vaille sun vuodet. Enpä oikein tiedä voitko tarkoittaa tuolla "joku":lla siis pelkkää kaveria???
T: Joskus ehkä vastaavaa tuntenut ja kokenut mies.
Lisäyksenä, että nainen ja lounaissuomesta olen, mutta en ole etsimässä erityisesti miestä, enkä naista, vaan ystävää. Ihmistä jolle vois kertoa vaikka päivän tapahtumista vaikka mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kyllä minä ulkona käyn; ulkoilemassa, kaupassa ja esim. elokuvissa, mutta aina yksin. Päivässä saattaa olla kymmeniä ihmisiä ympärilläni, mutta minä en tunne heistä ketään, eikä kukaan puhu minulle. Ja ihmettelijöille; kaksi viikkoa puhumatta menee aivan liian helposti, jos mukaan ei lasketa kaupantädeille sanottuja: "hei ja kiitos". Pitäisi varmaan tarttua hihasta jokaista vastaan/ohi kulkevaa ihmistä ja kysyä että kelpaanko sinulle ystäväksi, mutta sen kontaktin ottaminen ei ole niin helppoa.
kertoisit hiukan enemmän itsestäsi täällä näin, niin huomaisimme onko meillä mitään yhteistä. Varmasti voit olla hieno ja tutustumisen arvoinen ihminenkin, mutta ei sinua kukaan sieltä neljän seinän sisästä löydä! ;)
Sivumennen sanoen, on vähän sääli ettei ohikulkevia ihmisiä käytännössä oikein voi "tarttua hihasta" ja pyytää heitä ystävikseen. Tai siis ymmärtääkseni ihmiset saattavat vain pitää pöpinä silloin (?). Vai onko joku kokeillut tätä oikeasti ja onnistunut siinä?
jo luulin, että oot ollu siis ihan ilman yhtä sanaa kaksi viikkoa. No eihän hätä sitten ole tämän näköinen :) Itellä mennyt joskus pari viikkoa, etten ole edes nähnyt ketään toista ihmistä. Mutta ymmärrän kyllä, että ei se aina fyysistä etäisyyttä tarvi se yksinäisyys. Joskus kaverit voi olla lähellä mutta "kaukana". Tämänhän voi todeta jo alempaakin yhden vastauksesta, tämä "nostaa hattua" sillekin ja sulle.
Kylläpä sitä aina mullekin kaverit kelpaisi, kuten vaikka naiset (ilman mitään sen kummempaa(kin)) mutta kun ite oon täältä susirajalta niin sinne varsinaissuomeen ei täältä heilahdeta ihan joka päivä moikkaamaan.
Mutta en taida olla oikeen sopiva juttukaveri muutenkaan, kun alan aina heti syleilemään maailmoja jutuissani :)
Kerrotte että olette olleet parikin viikkoa yksin, mutta onko teillä kuitenkin ollut netti, jossa olette keskustelleet ihmisille? Itsekin olen pärjäillyt useitakin viikkoja yksin, mutta jos netin katkaisee, niin vasta silloin alkaa tulemaan oikeasti orpo ja huono olo. Sitäkin kautta saa siis "sosiaalista energiaa" (ja ennen pitkää voi tavata samoja henkilöitä myös oikeassa elämässä).
tai ainakin voi olla suhteellisen varma ettei ystäviä saa. Siinäpä se ongelma ydin juuri onkin. Mihin yksinäisen (niinkuin minä) sitten pitäisi mennä niitä ystäviä (tai juttukaveria edes) etsimään? Esim. ravintolaan ei ole kiva yksin mennä, enkä edes kaipaa sellaista seuraa mitä siellä naiselle tarjotaan. Kahviloissa olen istunut tunti tolkulla ihmisten ympäröimänä ja seurannut toisia ihmisiä, mutta heistä kukaan ei noteeraa minua mitenkään ja miksi pitäisikään? Miten ihminen joka on jokaiselle näkymätön tulisi taas näkyväksi edes jollekin?
paitsi ehkä nyt juuri nyt tässä. En minä ainakaan ole täältä netistä löytänyt ketään (en edes sitä juttukaveria), tosin en ole kovasti etsinytkään. Tässä suomi24 sätissä olen joskus käynyt (harvoin tosin) mutta sielläkin olen saanut seuraa vain miehistä joita tuskin ystävyys voisi vähempää kiinnostaa. Eli jälleen kerran tarvitsen apua, missä täällä bittien joukossa voisi jutella tavallisen ihmisen kanssa?
meikäläinen on ollut metsässä eli skutsissa eli autbäkissä eli siellä missä ei ees känny kuulu, sen kaksi viikkoo ja reilut, useasti ;) Mutta ei sitä siellä oikeastaan yksinäistä ole, syytä en osaa selittää. Mutta ootas kun oot neljän seinän sisällä vaikka viikonlopun, niin jo ahistaa, siinä ei netti auta yhtään mitään. Oikeastaan luulen, että netti voisi olla se syy siihen yksinäisyyteen. Sitä sokeutuu omalle sosiaaliselle käyttäytymiselleen siinä sivussa ja huomaa vaan olevansa koneella!!!
Vastatkaa kiitos antamaani sähköpostiosoitteeseen, mikäli todella kiinnostaa vaikka vain jutella, jos ei kiinnosta antakaa olla. En ole hieno, en huono, vaan tavallinen ihminen. En oleta että kukaan tulee minua kotoa hakemaan, ja juuri siitä syystä tässä nyt kirjoitan, koska en ole ystävää (tai edes sitä juttukaveria) tuolla ulkona vieraillessani kohdannut.
yksi yksinäinen, perhettä minulla on mutta useasti tuntuu että olen silti todella yksinäinen. Olen etelä-suomesta. Pistä mailia
[email protected]
...lapsia? Meinaan jos on niin toisista äideistä saattaisi löytyä jopa hyviä uusia tuttavia.