Tämä ei ole varsinaisesti uskonnollista pohdiskelua, vaan ihan käytännön kysymys: Onko netissä olevat roolipelit (runescapet yms fantasiapelit) kuinka haitallisia esim. 8-9-vuotiaille lapsille? Olemme antaneet lasten pelata sitä (kun kaikki koulukaverit pelaa), mutta kun sitä seuraa, ja niistä seuraavia lasten leikkejä, niin se imasee näköjään mukaansa rajusti jo lyhyistä pelikerroista. Koko ajan oltais vaatimassa lisää sitä pelaamista, olemme kuitenkin yrittäneet pitää rajaa.
Onko roolipelaaminen vain hauskaa virikettä, vai onko noissa peleissä lapsen kehitystä häiritseviä elementtejä? Jotenkin se eläytyminen on niin intensiivistä. Kyllähän niissä tapetaan välillä "siististi" :-) mutta niin myös inkkarileikeissäkin.
Onko roolipelaaminen vain hauskaa virikettä, vai onko noissa peleissä lapsen kehitystä häiritseviä elementtejä? Jotenkin se eläytyminen on niin intensiivistä. Kyllähän niissä tapetaan välillä "siististi" :-) mutta niin myös inkkarileikeissäkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tapetaan "siististi", soveliaita edes aikuiselle? Ei mitään pelejä noin pienille lapsille missä tapetaan, eikä ne pyssyleikitkään ole hyvästä kenellekkään. En ole sitten vl, jos vastaus tuntui väärälle.
pienten poikien pitää saada pelata "inkkaripelinsä", koska pojan kasvuun tietyssä iässä tulee kuulua tämäntyyppinen "roolipeli" kasvamisessa seksuaalisesti "normaaliksi" mieheksi!
Tämä on faktaa eikä mitään humpuukia!!
Tulee tietenkin käyttää. Pojille ne leikit, ja miksei tylöillekkin on aivan normaaleita. Inkkarileikit sun muut, rope ja pope, se on leikkiä hyvän ja pahan taistelusta.
Se mikä lähtee lapsen omasta mielikuvitukseta liikkeelle on hyvä asia. Jos pienen lapsen annetaan pelata netti ja tietokenepelejä, joissa taistellaan, niin lapsen leikit eivät ole enään oman mielikuvituksen tuotetta. Pelit muokkaavat lapsen ajatusmaailmaa joka on herkässä kehitysvaiheessa.
Pelejä voi pelata, mutta vanhempien pitää olla tietoisia mitä lapset pelaavat. Netissä pelaamisessa tarvitsisi olla erityisen tarkka kun lapset pääsevät pelaamaan vaikka mitä pelejä.
olen myös lapsena pelannut roolipelejä mutta en tietenkään netissä.
roolipelit eivät sinällään ole paha asia.
Roolipeli. Mutta netissä pelatessa se voi saada huimat ulottuvuudet, ja voi olla vaarallista pienen lapsen ajatusmaailmaan, lapsi eläytyy liikaa.
Kaveriporukassa jos sitä pelaa, siis ilman sitä nettiä, se voi olla hauska harrastuksena.
jos vertaa mitä TV:ssä on, pornoa, verta ja suolenpätkiä ym väkivaltaa.
Kyllä nämä pelit meidän lapsilla on sallittuja (9v.) ja (11v.)
puhumassa asioista, joista ei ole omakohtaista kokemusta. Minkähän se Päivämieheen kirjoitettu kielto perustuukaan: onko saarnamiehet tehneet oikein tieteellisestä tutkimusta asiasta katsomalla vaikka yhden kuukauden kaikki tv-ohjelmat läpi!!!??
Jos ovat niin mihin perustuu sitten se kielto??!
ja olet katsonut telvisioa paljonkin, kun kommentisi on tämäntyyppinen vai oletko vain Päivämiehen papukaija!!!
Roolipelien haitallisuudesta tai hyödyllisyydestä on käyty keskusteluja jo kauan aikaa. Roolipelien eräs keskeinen viehätys on luoda osanottajan sisäiseen maailmaan "eksoottinen" seikkailu, johon asianomainen voi eläytyä ja näin laajentaa kokemusmaailmaansa yli tavanomaisen elämänkontekstin. Onko tuo aidon roolipelaamisen sisäinen kokemuselementti elämää rikastuttava ja persoonallisuutta kehittävä tai sitten kohti pimeitä sisäisiä vesiä vievä, sen tietää vain pelejä kunnolla pelannut.
Sopivaa aineistoa muiden mielipiteiden lukemiseksi löytyy paljon eri tietolähteistä.
Itsekään en ole pelannut koskaan "oikeita" roolipelejä, vain peligenren rajallisia tietokoneversioita. Siispä en ole mikään aiheen asiantuntija! Haluaisin kuitenkin mielipiteenäni sanoa sen verran, että
1. Tietokonepelaaminen on parhaimmillaan todella mukavaa, mutta joskus myös liiankin "mukaansa tempaavaa".
2. Kristillisen kasvatuksen näkökulmasta useiden fantasiapelien sisäinen maailma hahmoineen ei ole täysin ongelmaton.
3. Lapsen kehitykselle täytyy olla paljon muitakin rakennusaineita kuin pelit: vanhempien läsnäolo, kaikenlainen perheen yhteinen tekeminen, ulkoliikunta samanikäisten kavereiden kanssa.
Pelien persoonallisuuteen muovaama sisäinen maailma ei saa luoda liian suurta elintilaa ulkoisen arkitodellisuuden kustannuksella. Kannattaa ehdottomasti pitää pelaamisessa rajaa, varsinkin kun kyseessä on 8-9v lapset.
Kirkossa on ev.-lut. seurakuntanuoria, jotka pelaavat ahkerasti erilaisia rooli- ja fantasiapelejä. Sitten saattaa olla ihmisiä, jotka pitävät moisia pelejä aika lailla "alakellarin" sponsoroimina tuotteina.