Takuuaika kului omalla 110:lläni umpeen.
Millaisia kokemuksia muilla on takuuajan jälkeisestä elämästä?
Mitä on odotettavissa?
Toivoisin, että vain kokemusta omaavat reagoisivat...
Ladan vihaajat laittavat tietysti luettelon kaikista mahdollisista vioista.
Mutta siis kokemusten pohjalta.
Millaisia kokemuksia muilla on takuuajan jälkeisestä elämästä?
Mitä on odotettavissa?
Toivoisin, että vain kokemusta omaavat reagoisivat...
Ladan vihaajat laittavat tietysti luettelon kaikista mahdollisista vioista.
Mutta siis kokemusten pohjalta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mun omassa 110:ssa ollut seuraavat viat:
Jarruongelmia, jarrut puoltavat ja laahaavat, käsijarru on heikkotehoinen.
Jarrutehostinvikoja.
Jarruputket ruostuvat ja jarruletkut murtuvat.
Suuttimet tukossa, uimuriventtiili juuttuu.
Polttoainepumppuvikoja.
Laturivikoja.
Jakohihnavikoja.
Kaapeliliittimissä ja sytytyskaapeleissa vikoja.
Virranjakajavikoja, muun muassa pyörijä on murtunut.
Muita sytytyslaitevikoja.
Sähkölaitteet ovat yleisesti ongelmana.
Virtalukkovikoja.
Tuulilasin pyyhin ja pesin eivät toimi.
Vetonivelien suojuskumit ovat rikki.
Hammastangon suojuskumit ovat rikki.
Moottorin ja vaihteiston öljyvuotoja.
Pakokaasupäästöarvot liian korkeat.
Ruostevikoja.
Eipähän toi haittaa!
?!?!?!
Tottakai sillä kannattaa mujuttaa luistossa vaan metsään!!! Henkilökohtaisesti kyl pidän enemmän takavetoisista Ne sentään menee aina metsään ainaskin multa on lipsahtanu jo monta ladaa...
Sinulla varmaan ainut Lada 110, missä on virranjakaja, oisko ihan uusi konstruktio :))
http://www.helsinginsanomat.fi/extrat/autojaliikenne/vikasarja/99vikalada.html
Ja nekin on Samaran eikä 110:n. En kyllä mistä/kenen P:stä noi viat on revitty. Omassa Samarassa Laturi- ja ruostevikojen lisääksi ei ollut mitään muuta. Laturi ' vika' olikin sellainen jolla pysty ajamaan iha rauhassa pari vuotta ilman mitän ongelmia. Vai latausvalo paloi mut mitä siitä ku latausjännite ihan hyvä ja auto läynnistyy erinomaisesti talvipakkasellakin.
Lada 111 stw ollut nyt 2v ja kolme kuukautta.(sehän periaatteesa melkein sama kuin 110) Takuun jälkeen en ole laittanut rahaa korjauksiin. Jäähdytysnesteen varoitusvalo palaa yleensä aina, ei haittaa, annan palaa, kun tarkistan nesteen säännöllisesti. Autossa on sähköikkunat (jotka tuli vahingossa, niistä en maksanut) yksi takaikkuna ei aukea, mutta olkoon sitten kiinni. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen ja liittynyt Lada-kerhoonkin.
Miksi ihmeessä et korjauta sitä sivuikkunaasi, joka ei aukea??? Takaikkuna aukeaa harvassa autossa, tosin Ladassahan kaikki on mahdollista.
Itselläni on ollut reilun kuukauden ajan 1500S 2105 vm. -91... Olisin kysynyt pääseekö silläkin Ladalla Lada-kerhoon ja miten siihen liittyminen tapahtuu?
Ladakerhoon voi liittyä netissä muistaaksena www.mobilia.fi/ladakerho. Siellä tuntuu olevan oikeaa asennetta, eikä pikkuviatkaan maailmaa kaada.
Ja, joo tarkoitin sivuikkunaa, joka ei aukea, mutta en korjaa sitä, koska kolme aukeavaa ikkunaa riittää. Maailma on epätäydellinen :) (onneksi).
Kun 110:stä puhutaan, niin vähän toisenlainen kysymys:
Jos en haluaisi osoittaa näkyvästi ostaneeni Lada 110:n, minkä olen tehnyt, voisin poistaa takaa vasemmalta Lada-tarratekstin.
Onko joku näin menetellyt?
Lähteekö se helposti ja vaaditaanko poistamiseen jotakin ainetta?
Jäljelle jäisi pelkästään "HB", ja kukapa siitä arvaisi, että kyseessä on Lada.
Olisikin hauska nähdä asiaa tuntemattomien kysyjien naamat, kun he saavat tietää näkevänsä edessään Ladan.
Onko samoin ajattelevia?
Omistin pari vuotta Lada 110:n. Kävin takuuaikana 19 kertaa huollossa. Ongelmia aiheuttivat mm. kuskin puoleisen oven kiinnimeno, krooniset nestevuodot, keskuslukitus, sähköiset ikkunanostimet, turvavyö, pakosarjan tiiviste sekä starttimoottorin johdot.
Takuuajan jälkeen tilanne rauhoittui hetkeksi. Seuraava murheenkryyni oli sulakkeiden
palaminen. Ykkösproppuja kärysi liukuhihnalta kolmen kuukauden ajan. Vika löytyi
lopuksi mittariston takaa. Mittarin takaa taustavaloihin lähtevä kisko käpristeli sen verran, että se kosketti piirilevyyn. Mittariston piirilevy on mielestäni näkemisen arvoinen –
tinaukset olivat todella tökeröä työtä.
Sulakevian jälkeen autosta räjähti 44 tkm:ssa ihan ykskaks ulompi vetonivel apukuskin puolelta.
Pari kuukautta myöhemmin alkoivat taas keskuslukko – ja sähköikkunaongelmat.
Mittani tuli täyteen siinä vaiheessa, kun vaihteistosta alkoi öljyt valumaan tielle.
Tilanne äityi sen verran pahaksi, että jouduin pitämään mukana öljykanisteria.
Lada 110 oli melutasoltaan ehkä mainettaan parempi – ainakin sen jälkeen, kun tulipellin
molemmille puolille sekä jalkatiloihin liimasi äänieristysmattoa. Kulutus oli myös varsin mukavaa tasoa. Ajo-ominaisuudet maantiellä eivät mielestäni olleet juuri takavetoista
Lada 1600:sta kummoisemmat.
Suurin ongelma oli kuitenkin se, että auto yritti hajota käsiin. Sytytystulpat, ilman- ja
öljynsuodattimet olivat ainoita ns. normaaleja kuluvia osia, joita jouduin vaihtamaan.
Oletan, että merkkihuoltajan kommentti ”110:ssä vikoja riittää harmiksi asti” on yksi syy miksi
110:n mainoskampanjat ovat käytännössä päättyneet. Viimeisestä näkemästäni
110-mainoksesta on pian puolitoista vuotta.
Oman 110-ajan perusteella sanoisin, että hyvä niin.
Samanlaisen tapaiseen vikakierteeseen minäkin farmariversiollani jouduin. Omistin 80-lun alussa Ladan ja kuvittelin sen jo kehittyneen edes jotenkin, menin uskomaan mainoksiin ja toisaalta tarvitsin edullista farmaria. Takuu oli lyhyt ja asentajat tulivat liiankin tutuiksi. Laskin, että samalla rahalla kai käytetty länsimerkkinen farmari olisi tullut huomattavasti edullisemmaksi ja järkevämmäksi hankinnaksi. No, oppia ikä kaikki - enään en ns, neuvostotuotetta hanki, en missään muodossa. Työn tökeröyden laatu näkyi minullakin muissakin kuin juotoksissa mutta nissäkin havaintoni oli samanlaiset kuin edelliselläkin kirjoittajalla. Minulla kävi ilmeisesti tuuri kun vaihdoin ajoissa toiseen merkkiin, sillä vielä siinä vaiheessa onnistuin neuvottelemaan edes jonkinlaisen arvon Ladastani. Nythän sen arvo tuntuu laskeneen pohjalukemiin. Lada on Lada vaikka voissa paistais, siis samoin kuin tekijänsäkin, kuuluisaa sanontaa lainaten. Petyin autoon kertakaikkiaan ja astuinkin menneeltä aikakaudelta aivan uuteen kehityksen aikakauteen ja autoilun riemuun kun pääsin irti Ladasta ja kierteestä.
Kiinnostaisi minkä vuoden auto oli kyseessä. Olikohan tämä heti 90-luvun puolivälin tienoilla tehtyjä autoja?
Eipähän tarvitse Ladalla ajavan maksaa auton hinnassa mainostamisesta.
Viimeeksi näin Maaseudun tulevaisuudessa mainoksen 110HB:stä. Kehuttiin kovasti rekisteröintien määrän kasvaneen... ;)
morjes
mulla on 3 vuotta vanha 110 sedan ja hyvä ajaa.
takuuajan jälkeenhän viat muuttuvat ominaisuuk-
siksi. esim vinkkari ei aina palauta käännyt- täessä vasemmalle. jarruvalot eivät aina pala.
jarrut ravistaa jarrutettaessa välillä 60-50 km
tunissa. Viimeksi mainittu vika saatiin takuuna
korjattua pari kuukautta sitten, mutta se ilmaan-
tui uudelleen. tässä muutamia ominaisuuksia.
joke
Takana on nyt reilut 3000 km uudella 110 HB 16 veellä. Ja huollossakin on jouduttu käymään.
Takaluukun lukko oli niin jäykkä, ettei sitä tahtonut saada iskemälläkään kiinni - huollossa säätämällä kuntoon.
Polttoainesäiliön luukku oli eri paria muun auton kanssa - säätäminen ei auttanut, luukku vaihdettiin.
Hansikaslokeron kansi oli omituisen vetelä - huolto kiristeli pultit ja toimii.
Nämä kaikki korjattiin yhdellä kertaa.
Varsinaisia tekniikkamurheita ei ole vielä esiintynyt. Näitä viimeistelypuutteita osasin toki odottaakin. Kertoilenpa mahdollisesti lisääkin, kun matka etenee.
Miten on mennyt matka 110:lla edellä kuvatun jälkeen?
Minulla ei toiminut kello ja oikean takavalon pistoke irtoili helposti. Ne korjattiin.
Jos vioista syytetään valmistajia, pitäisi myös syyttää jälleenmyyjää. Autoa ostettaessa saa todistuksen, jossa todetaan, että se on tarkastettu.
Jouduin itse toteamaan, ettei näin ollut tapahtunut, tai sitten havaittuja puutteita ei oltu korjattu.