Usein perustellaan opillisia näkemyksiä siteraamalla Lestadiusta tai Lutheria ikään kuin Jumalan sanana. Heillä tietenkin on kirkkohistoriallista ja teologista (Luther) sekä opillista (Lestadius) merkitystä meille lestadiolaisille, mutta he eivät ole Raamattuja. Vai ovatko? Mikä merkitys heidän sanomisillaan on? Ovatko he Raamatun ajan jälkeisiä "profeettoja"? Ovatko Luther ja Lestadius molemmat oppimme kannalta yhtä merkittäviä, vai onko toinen toista tärkeämpi. Vai pitäisikö meidän pitäytyä pelkästään Raamatussa, tutkia vain sitä ja löytää oppimme vain sieltä: Jeesuksen sanoista?
Ja Raamatun suhteen: onko Vanha testamentti opillisesti tärkeä? Onko uskon ja pelastuksen kannalta olellista vain Uusi Testamentti, Jeesuksen sovitustyö?
Ja Raamatun suhteen: onko Vanha testamentti opillisesti tärkeä? Onko uskon ja pelastuksen kannalta olellista vain Uusi Testamentti, Jeesuksen sovitustyö?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja tietenkin yksin Raamattu on ylin ohje. Ihmisiä ei tule nostaa sen rinnalle, eikä jalustoille. Molemmat olivat uskovaisia ja mielestäni Lutherin työ (Jumalan armosta) oli erikoisen merkittävä. Lestadiuksen työtäkään ei voi väheksyä. Molempien uskon päässeen "taivaalliseen" lepoon.
Maallinen ja hengellinen totuus eroavat toisistaan.
Hengellinen totuus=siionin neuvot.
Maallinen totuus=hyvin perusteltu uskomus esim. empiirinen tutkimus.