Galluppia taas vaihteeksi

1. Minulla on siksi mäyräkoira, koska perheessäni oli kääpiömäyräkoira kun asuin vielä vanhempieni luona. Kääpiömäyräkoira tuli meille vähän sattumalta, ekaksi hoitoon mutta jäi sitten meille asumaan pysyvästi sillä entiset omistajat olivat jo melko iäkkäitä eivätkä jaksaneet lenkittää koiraa. Nyt minulla on mäyräkoira, koska tiesin että en ole sille allerginen ja tykkään rodusta tosi paljon, muista roduista ei ole kokemusta. Tykkään mäyräkoirista niiden ulkonäkönsä ja luonteensa vuoksi, pieniä mutta luulevat olevansa suuria =)

2. Hyviä puolia on koiran luonne, itsepäinen jääräpää joka tottelee silloin kun huvittaa, tämä on myös yksi "huono"puoli. Huono puoli on myös metsästysvietti, sillä emme metsästä. Mutta tämä kuuluu rotuun ja tiesin kyllä ennen hankintaa. Tämä haittapuolena vain siksi, että en uskalla pitää koiraa vapaana juuri lainkaan. Pelottaa myös se mäyräkoirahalvaus, mutta se tulee jos on tullakseen.

3. Rodusta minulla ei hirveästi ole kokemusta, vain sen minkä oma koirani on tuonut, ikää 10kk. Vanhempani hoitivat edellisen käppänän kaikinpuolin enkä siihen paljon puuttunut, kokemusta ei siis ole silta ajoilta juurikaan muusta kun mäyräkoiran jämäkästä luonteesta. Ruokinnasta, harrastusmahdollisuuksista ym ei ollut aiempaa tietoutta. Rotuvalintaan olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, mielestäni minulla on täydellinen koira, jota rakastan koko sydämestäni!

rotuun niin tottunut,luonteen tiimoilta ja ulkonäkö kaunis,kolmekymmentä vuotta koiria pitäneenä, hoitaneena,yksi parhaista,ilman papereita ja papereilla,allergia piippu,jouti pois, ja koirat pysyi,pitkään jo mennyt muutkin rodut ,ei oireita,kiitän villakoiria.

kerran tullessani koulusta kotiin ja aika synkkänä vielä juoksi minua vastaan oudoin siihen asti näkemäni otus, isä huusi olkkarista se on sinun kun olet ollut niin ahkera. Itkuhan minulta pääsi, koska olin tehnyt kaikkea muuta kuin läksyjä.
Siitä se sitten lähti koira oli silloisella rotunimellä Brysselin Griffon. Näin rantautui luokseni Suvisalon Nöpö.

Griffon minun juttuni aina hautaan asti. Griffon on itsepäinen haukkuherkkä rotu. Joka jaksaa sillä kovalla leikkimisellä ja omatoimisuudella antaa minulle jatkuvasti touhua ja hyvän mielen. Mistään en hämmästy mitä tämä rotu tekee. Se luulee pystyvänsä tappamaan vaikka elefantin. Tämä rotu jakaa täydestä sydämmestään hellyyttä, oli se sitten suuri uroksen mölli ja kulman kovin kingi.

Tämä rotu on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Rotua on ollut jo 40 vuotta minulla. Ei tajunnut Leksa mitä teki ja mihin joutui kun minut vaimokseen halusi.

Ihan itsestään selvää on mulle ollut jo ihan niin pienestä, kuin muistan, että saksanpaimenkoira on ainoa oikea koira ;)
Muita rotuja voin ottaa sen sakemannin lisäksi, mutta sakemanni on se the Koira.

Hyviä puolia on paljon, tai ainakin niitä puolia, joita minä arvostan.
Sakemanni on aina valmis toimimaan, mutta silti ei häslää turhia. Se on miellyttämisen haluinen, eli sen kanssa ei tarvi turhaan tankata asioita, kun se pyrkii ihan luonnostaan toimimaan yhdessä ohjaajan kanssa.
Se on loistava harrastus ja kisakoira juuri siksi ja sille käy melkeen laji, kuin laji.
Se ei ole arka eikä herkkis koira, vaan kestää ohjaajalta virheitä ottamatta nokkiinsa ja sen kanssa voi mennä mihin vaan rytinöihin tarvitsematta miettiä, että saako koira nyt sätkyn.
Se on koiran kokoinen ja sään kestävä. Sille ei tule taatusti kylmä ennen omistajaa, vaikka joutuisi minkälaiseen keliin.

Huonoja puolia rotuna ei minusta ole, paitsi tietysti perinnölliset sairaudet, mutta niitä nyt on joka rodussa.
Huonoja puolia on sitten ihmisten ja harrastajien kesken vallitsevat erimielisyydet, mutta nekään eivät varsinaisesti koirarotuun sinänsä kuulu.

Täysin tyytyväinen olen rotuvalintaani ja muuksi en vaihda mistään hinnasta. Kokemusta rodusta on ihan pikkukersasta asti, mutta ensimmäinen ihan ihkaoma omilla rahoilla ostettu koira tuli 90-luvun alussa.

Olin kiinnostunut snautsereista ja Nelli (suursnautseri) osui sitten kohdalle. Maailman ihanin koira. Sitten minulla on sekarotuinen. Halusin seuraa Nellille ja kohdalle sattui juuri tämä pystykorva-belgianpaimenkoirasekoitus (aika villi yhdistelmä). Pahoinpidelty, elämänhalunsa menettänyt.. Kovalla päättäväisyydellä hoidin koiran kuntoon ja nyt vasta elää nuoruuttaan (kohta 2v!).
Varjopuolia en osaa eritellä.. Kaikki ovat niin yksilöitä. Paljon olen käynyt keskusteluita saman rodun omistavien kanssa.
Olen tyytyväinen suursnautseriini ja tyytyväinen myös seropiini.
Suursnautsereista kokemusta on tuon Nellin verran (ja tuttavien/ystävien riiseneistä) ja seropista sen muutaman vuoden...heh. Mamin pienet mussukat!!

alunperin olin siis varma että t-doggi on mun juttu mutta ne pari metsään mennyttä kokeilua sai mut vaihtamaan pyreneittenmastiffiin varmasti siksi että koko on sama mutta muuten ominaisuudet hyvin erilaiset ja siihen rotuun jäin heti koukkuun,pyreneittenmastiffeja on ollut v-93 asti,vuonna -90 tuli t-doggi ensimmäinen.En ole yhden rodun ihminen,pidän niin monenlaisista koirista mutta nyt on sitten toi chow chow ja jos englanninbulldogin vielä joskus saisi niin koiraperhe olisi täydellinen :)

ensimmäinen tuli taloon -86.Oli metsästys linjainen ja toimikin metsässä.
Jokainen joka on setterin tavannut tietää hyvät puolet.Sehän on täysin kaikille ystävällinen sydänten murskaaja joka ei ymmärrä kokoaan.Huono puoli on kovapäisyys ja myöhään aikuistuminen.

Tyytyväinen olen ja setterin voin vielä toki laittaa.Kiinnostus on vaan kummasti kääntynyt vuosien saatossa noutaja ja ajokki puolelle.

Karva on yksi setterin parhaista jutuista.Karvaa lähtee tosi vähän,se ei "haise"koiralle märkänäkään pahasti ja karvanlähtö on päinvastainen kuin esim.pystykorvilla.Karkeaa karva on noutajan turkkiin verrattuna mutta mitä miellyttävin rapsuteltava.Ja omituista on se ettei setteri ole niitä pahimpia astmaatikon kauhuja.Astmaattisia lapsiakin on käynyt leikkimässä ilman oireita.Toki itsellä on toisinaan sellainen olo että tuliko oireita,onko lääkkeet mukana,heti jos hengitys muuttuu lähdet kotiin jne.

Summana:kiva on rotu mutta ulkonäkö ei kerro kaikkea.

Lapsesta asti koirahaaveissa elänyt, ikinä vanhemmat eivät valitettavasti siihen suostuneet, kuulin vain että sitten kun olet omassa asunnossa niin...

Sitten lopulta tuli meille westie noin 4 vuotta toinen 2 vuotta sitten joten noviisina olen ihan näiden omien koirien kanssa. Rotuun viehätyin sen terhakkuuden, iloisuuden ja koon vuoksi. Valitettavaa on että rodulla on allergia taipumus aika suuri. Rotuun muuten olen ollut tyytyväinen, mutta välillä tuo "riistavietti" ärsyttää, kaikken perässä juostaan (lintu,kissa,orava ym) ja haukutaan tietysti kun on saanut sen esim. puuhun... samaten tuo ns. jästipäisyys korpeaa joskus.
Viehätystä löytyy moneen rotuun: Snautseri, villakoira, berninpaimenkoira.
No katsellaan mitä elämä tuo eteensä ja mitä koiria sitä tulee olemaan.

on rotuni.Tutustuin rotuun työpaikallani,kun eräällä autokuskilla oli aussi "apumiehenä" hänen tuodessaan meille tavaraa.Aussi kävi tervehtimässä kaikki paikallaolijat.Olin myyty.Hankin aussin ja parin vuoden päästä toisen.Nämä veijarit ovat koko perheen lemmikkejä ja hauskaa on niiden touhuja seurata.Aussista tulee hyvälle tuulelle.
Huonona puolena on valikoiva kuulo eli oppii,jos huvittaa.Kova riistavietti pidettävä mielessä ulkoilutettaessa.
Aussi on terve rotu joka on aina valmis sinne minne omistajakin.Turkki on helppohoitoinen.Aussi on hyvä nukkumaan,piirre jota arvostan suuresti varsinkin vapaapäivinä.
Ausseja on minulla ollut 7-vuotta ja tulee varmaan olemaan jatkossakin.

Miksi sunulla on juuri tämän(rotu) rotuinen koira,
ja miten päädyit juuri tähän rotuun ?
-Seropini oli jouduttu lopettamaan, siitä kului hieman aikaa ja sitten rupesin etsimään perheelle uutta koiraa. Joskus olin koiran kanssa lenkillä nähnyt erästä naista, jolla oli mukanaan viisi collieta. Koirat olivat erittäin kauniita ja olivat erittäin rauhallisia, mutta kun nainen sitten eräällä kentällä päästi koiransa vapaaksi, ne riehuivat keskenään, mutta silti ne näyttivät jotenkin myös riehuessaan tyyneiltä (sitä ei voi selittää tarkemmin) ja sitten kyselin naiselta, että minkäslaisia colliet ovat luonteeltaan ja sopisiko collie lapsiperheeseen, nainen kertoi kaiken minkä tiesi collieista ja ihastuin hänen koiriinsa. Ystäväni sitten osti yhden colliepennun, mutta tuli koiralle allergiseksi (koira oli tuolloin n. 3 kk vanha) ja minä ostin häneltä tämän pennun. Berni taas tuli, kun halusin ostaa toisen koiran perheeseen ja halusin hieman collieta suuremman koiran. Poikani oli halunnut akitan tai suurijapaninkoiran, mutta kun sitten otin näistä roduista selvää, niin mielestäni molemmat rodut olivat liian "vaikeita". Sitten näyttelyssä, kun olin koiria katsomassa, huomasin berninpaimenkoira. Otin selvää tästä koirasta ja siinä se oli, seuraava koira tulee olemaan berninpaimenkoira! Ja nyt minulla on berninpaimenkoiran pentu! (kuinka kauan sitä voi kutsua pennuksi? =))

Kerro hyvistä ja mahdollisista varjopuolista
koirassasi (tai rodussa).
-Collie on kaunis, valpas ja todella ihana omalle väelleen, mutta saattaa olla erittäin pidättyväinen vieraille ihmisille ja tätä piirrettä saatetaan joskus pitää arkuutena. Collie myös oppii nopeasti ja muistaa sen, mutta saattaa nopeasti kyllästyä vanhan toistoon ja mennä jonnekin murjottamaan ja virheet collie myös muistaa, joskus liiankin hyvin. Collieta ei voi lenkeillä saada väsyneeksi, mutta ei pidä kauheata haloota, jos ei pääse lenkille (hyvä puoli siksi, että joskus on sairas tai jotain, ettei pääse koiran kanssa lenkille, mutta myös huono, koska koira ei valita, kun ei pääse lenkille, niin sitä voi sitten jotkut ihmiset "hyvällä omalla tunnolla" jättää lenkittämättä).
-Berninpaimenkoirat ovat hieman hömelöitä, uskollisia ja myös erittäin kauniita koiria. Oppivat nopeasti, mutta saattavat joskus olla jääräpäitä. Kaikkea, mikä liikkuu, lähestytään iloisesti heiluvalla hännällä =). Pari kertaa on eräs ihminen sanonut, että iso koira otetaan vain egon jatkeeksi, mutta jos olisin halunnut koiran egon jatkeeksi, olisin valinnut jonkin toisen rodun (egon jatke heiluttaa iloisesti häntää kaikille..?).

Oletko ollut tyytyväinen rotuvalintaasi ja
kuinka pitkä kokemus sulla on rodusta ?
-Jossain vaiheessa ajattelin perustaa kennelin, mutta sitten kun otin selvää kaikesta kenneltoiminnasta, niin sanonpa, että antaa olla. Kennelissäni olisin kasvattanut juuri noita edellä mainittuja rotuja, eli collieta ja berninpaimenkoiraa =).
Olen erittäin tyytyväinen rotuvalintaani =)

1. Minulla on Cairnterrieri ja päädyin siihen tulokseen kun en olisi muuten saanut koiraa. Alkuun halusin vain Pienimünsesterin seisojan, mutta äiti ei halunnut sitä joten olin jo hankkimassa kissaa, kun kaverin kissa oli saanut pentuja. Kerran äiti tuli vain ja otti koira kirjan ja näytti Cairnin kuvan ja kysyi entäs tämä.. mietin hieman, mutta koska pelkäsim että jos kieltäydyn tai rupean tinkimaan niin en saa koko koiraa joten sustuin. :)

2. En ole katunut yhtään päätöstäni. Cairni on aivan ihana koira sen jääräpäisyydestään huolimatta, mutta kyllä siitä saa todella ihanan ja kiltin koiran kouluttamalla. Oma koirani on todella leikkisä ja oikean energia pakkaus xD tuntuu kuin sen energia ei loppuisi koskaa. Mutta sitten se taas on sellainen unikeko että huhu.. vaikka kasvattaja sanoi että varautukaa heräämään ainakin viideltä aamulla, mutta Aksu se nukkuu vaan vaikka me nousisimme jossakin aamu kymmeneltä ja silloinkin sitä pitää vähän houkutella nousemaan, mutta nopeasti se virkoaa ja sitten on taas vauhti päällä. xD Se on kaikkien kaveri ja sen katse on niin sympaattinen. :3

3. Olen todella tyytyväinen valintani.. kokemusta minulla ei ole tästä rodusta mutta netin kautta sain aika hyvää tietoa ja aijon seuraavana koirana hankkia saman rotuisen. :D

Collieita, sheltti ja berni on meillä.

Colliepoika meillä oli jo kotona kun olin lapsi. Berni tuli taloon collieitten lisäksi kun muutin omaan kotiini ja aikuistuin. Niiden lisäksi on ollut shelttejä, se on sitten taas miehen perheen peruja.

Tunnistin rodut Ranalin tekstistä.
Collie on ihastuttavan rauhallinen ja samalla leikkisä. Hyvä kaveri ja erittäin empaattinen. Nukkuu mielellään pää tyynyllä. Uskollinen eikä tee syrjähyppyjä vieraiden rapsuteltavaksi. Ensin pitää tutustua.

Berni on suloinen mussukka joka kuvittelee olevansa pienikokoinen sylikoira (siis myös tahaton koomikko). Rakastaa suurella sydämellä kaikkia. Aina valmis pallo-kepinheitto-köydenveto- yms. leikkeihin tai vain makaamaan vieressä rapsuteltavana.

Sheltti on luonteeltaan kovasti lähellä berniä. Naureskelemme, että shelttimme ja bernimme ovat identtiset kaksoset.

Yhdestäkään en luopuisi.

Varjopuolia, hmmm, Collie vahtii joskus liiankin kanssa, lentokoneet, vieraat, epäilyttävät kolinat pitää haukkuen pelotella, joskus yölläkin. Asumme omakotitalossa joten emme onneksi häiritse muita.

Bernin seurallisuus ja rakastavuus menee joskus yli, erityisesti jos kädessä on esim kahvikuppi ja se nyhjää juuri kuppikättä että rapsuta.. Siivottu on ja usein. Vieraiden kahvi kaatuu aina. Oma enää kerran kuukaudessa.

Sheltti,... en meinaa millään keksiä mitään varjopuolia.

Collieista kokemus n.40v, shelteista n.25v ja bernejä on ollut kaksi.

Mulla on oma karjalankarhukoira narttu, jonka saimme perhetutuilta koska eivät voineet pitää sitä muuttaessaan kaupunkialueelle (haukkuherkkä). Tuli meille 2-vuotiaana, kaltoin kohdeltuna, joten on arka ja alistuva, mutta luottaa minuun nykyään henkensä edestä :)

Mun koiruus on todella arka, joka on juuri rodulle epätyypillistä. Arkuuden ja pelokkuuden takia se on kova puolustamaan itseään etenkin toisten koirien edessä. "Varjopuolia" ei hirveästi ole vaikka koirani on kokenut kovia. Rakastettava koira on, kiintyy helposti ihmisiin, jotka osoittavat hiemankin välittämistä. Hyvinä puolina voin mainita mm. leikkisyyden, joka on tullut uutena piirteenä sterilisaation seurauksena. Kova tyttö lenkkeileen, harrastamme yhdessä paljon ja monipuolisesti, vuodenajasta riippumatta.

Olen tyytyväinen koiraani ja rotuun jota edustaa. Ulkoilmaihmisenä rotu on juuri sopiva. Pennut on teetätetty ennen sterilisaatiota, joten sitäkin kautta rotu on tullut tutummaksi 10 pennun kautta :) Kotiini jäi yksi pentu, uros joka on 1,5 vuotta.

mun mielestä on Saksanpaimenkoira.Päätin jo 10 vuotiaana, että kun muuta pois kotoa ja on työpaikka, niin hankin 4 Saksanpaimenkoiraa. Ja tämä toteutui v 1982. 4 oli kylläkin vasta vuosien päästä ekasta kun oli 3.ssa polvessa omat kasvatit.

Hyvä puolia: luotettava,siinä kaikki.
Huonoja puoli:lähtee karvaa.

Olen ollut tyytyväinen omiin koiriin jotka ovat olleet terveet ja myös nykyiseen kohta 2 v.koiraan. Mutta nyt kun olen ottamassa toista koiraa niin rotu on ehkä muu kun Saksanpaimenkoira. Ja syy on se ,että voi olla kiven alla löytää hyvä yhdistelmä mistä tulee terve koira.

Perheessäni oli vuoden ikäinen Sheltti silloin, kun synnyin. Voisi sanoa, että kasvoimme yhdessä. :)
Nyt minulla on ensimmäinen oma koira ja se on tietenkin Sheltti. ihan siitä syystä, että rotu oli minulle tuttu ja tiesin siinä olevan kaikki ne ominaisuudet, mitä koirissa rakastan.

Rodun varjopuolia on herkkähaukkuisuus ja mahdollinen arkuus. Meillä koira on vasta 5½kk ja ainakaan vielä ei ole kumpaakaan näistä ilmennyt.
Hyviä puolia, voi niitä vasta onkin. Mutta muutaman mainitakseni: Sheltti on helppo kouluttaa. se haluaa olla osa perhettä ja osallistuu kaikkeen mitä teet. se jaksaa pitkiä lenkkejä, mutta viihtyy myös sohvalla makoillen, kunhan pääsee kainaloon. voiko näin sanoa...se on sopivan kokoinen...ei liian pieni eikä suuri. Sen turkki on komea ja helppo hoitaa.

Olen ollut tyytyväinen. Sheltti on kaikkea sitä mitä odotinkin sen olevan.

käy katsomassa kuva koirasta galleria sivullani.

Minulla on kaksi kääpiöpinseriä vilisemässä täällä kämpässä. Rotu on helppo hoitaa ja energinen,eli hyvä lenkkeily kaveri,kun energia ei lopu kesken. Oppii nopeasti asiat.(ainakin meillä)
Tähän rotuun päädyin sen pienen koon ja energisyyden vuoksi, sekä hienon värityksen.

Hyvät puolet:
-helppohoitoinen turkki
-energinen luonne
-"isokoira" pienessä koossa
-mahtuu pieneen tilaan

Olen hyvin tyytyväinen rotuvalintaani, ja lisää kääpiöpinsereitä tulee olemaan taloudessani.
minulla on 2vuoden kokemus rodusta.Ja lisää tulee koko ajan.

Minulla on ollut perheessä dalmis ja kaksi kettistä. Dalmis oli hieno rotu kanssa mutta kettis on jäänyt rodukseni pienemmän koon takia.

Kettis on hauska, iloinen, avoin joka paikan touhu.
En metsästä joten koira on minulla vain harrastuksessa(tokoilen) ja seurana. Metsästysvietti ei ole haitannut vaan olen pystynyt pitämään koiria myös vapaana hiihtolenkeillä.
Kettis on valloittanut sydämmeni..tosin haluaisin sille kaveriksi myös hiukan rauhallisemman rodun mutten vielä ole löytänyt toista rotua joka valloittaisi minut samoin.

Huonoja puolia rodussa on kiireisinä päivinä älytön sähläys ja uteliaisuus. ;))

JOS OIS KOIRA JOSKUS NIIN SE OIS VARMAAN SEEFFERI TAI BERNHARDILAINEN
EIKS NOITA OO
JOS MULLA OIS NOISTA JOMPI KUMPI NIIN OLISIN TAATUSTI

1. Vanhempani ottivat aikoinaan Airedalenterrierin ollessani jotain 6 vuotias. Sen kanssa vartuin ja päätin että kun joskus isona otan oman koiran, se on ehdottomasti airis. Niinpä tällä hetkellä minulla on 9kk ikäinen valloittava airispoika.

2. Hyviä puolia iloinen, rohkea ja huumorintajuinen luonne. Tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja harrastaa voi oikeastaan mitä vaan. Huonoja ehkä terrierimäinen jääräpäisyys...

3. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Airis on ehdottomasti minun rotuni, samanlainen luupää kuin itsekkin :)

aikoinaa oli seroppi. Omaan kotiin kun muutin otin rotikan. Aivan ihana tapaus joka joutui liian aikaisin koirien taivaaseen. Seuraavaksi halusin hieman pienemmän koiran kun asun kerrostalossa ja päätös oli staffi. Ennen sitä taloon tuli myös japsi jonka sain kaveriltani kun sille ei löytynyt kotia.
Staffi on mun rotu!! Toden näköisesti mulla tulee aina olee vähintään kaksi koiraa ja toinen on aina staffi. Toinen voi olla melkein mikä vaan.
Staffi on persoona. Ihana, vaivan oma persoonansa. Jotenkin vähän enemmän kuin koira.
Helppo turkin hoito on iso , iloinen, ystävällinen ja aina valmis touhuun. Valmis myös nukkumaan aamulla pitkään. Huonoja puolia on jääräpäisyys. Kokemusta ei rodusta ollut yhtään ennen oman hankkimista.
Japsi on kiva, iloinen ja oikea sylivauva, mut haukku herkkyys ja karvanlähtö on kurja puolet. Japsista oli kokemusta sen verran että kaveri kasvatti niitä aijemmin. Ei ehkä ihan eka rotu jota oilisin valinnut, mut otinhan minä kun kerran annettiin ja ihana mussukka toi karvakasa on.

Jaa jaa... pistit vaikean.

Eli meillä on Keskiaasianpaimenkoira ja Pyreneittenkoira urokset.

Ennen näitä oli saksanpaimenkoiria.
Päätyminen tähän rotuun oli oikeastaan onnellinen sattuma. Viimeisen sakemannin lonkat meni erittäin huonoon kuntoon jo 2-vuotiaana. Edessä oli lopetus. =(

Keskari tuli meille ihan kennelistä, sen emä oli kuollut. 7 pentua ja ikää 4kk, tarjous tuli yllättäen. Tutkimme koirarodun historiaa ja käyttäytymistä tarkaan, mietimme sopiiko se varmasti lapsiperheeseen. Noh, onneksi tulimme siihen tulokseen, että sopii.
Haimme koiran, joka on osoittautunut juuri siksi mitä etsimme. Se osaa vahtia, tarvittaessa puolustaa omiaan, rauhallinen ja erittäin nopea oppimaan.

Keskarissa on omasta mielestäni vain hyviä puolia, se on itsenäinen ja silti erittäin luotettava ja mukava persoona. Aivan ihana.
Olen tyytyväinen ja kokemus rodusta on koiran ikä eli rapiat 3-vuotta.

Pyrre taasen tuli meille kun etsimme toista koiraa, halusimme tietenkin laumanvartijan, mutta aavistuksen energisemmän ja seurallisemman. Näyttelyissä viihtyvän ja karvaisen. =)

Pyrre vaikutti ominaisuuksiltaan juuri oikealta.
Ja oikea se onkin. Olen tyytyväinen ja kokemus on koiran ikä eli kohta 2-vuotta.

Pyrren hyvät ominaisuudet ovat nopea oppiminen, rauhallisuus, pieni leikkisyys kuitenkin ja rapsutuksia rakastava luonne. Sillä on aivan ihana itseajatteleva persoona, sen kanssa ei aika käy pitkäksi. Se osaa vahtia tarvittaessa ja ei ole aivan niin "hyökkäävä" kuin keskari.

Huonot puolet on ainoastaan pyrren uskomattoman itsepäinen luonne ja reviirin laajentamisen halu. Siinä missä keskari on oppinut olemaan omalla alueelleen vahdittaessa irti, pyrre menee menojaan eikä kuuntele siinä vaiheessa kuin puolella korvalla =) Eli pyrre ei pysy pihassa, sen uteliaisuuden halu on isompi.

Ihania molemmat ja kun näistä aika jättää, tulee meillä aina kuitenkin olemaan yksi keskari, Pyrrestä en ole ihan varma vielä.