mulla on ennestään jo 2vuotias tyttö,mieheni kans thesä haluttiin tätä toista. mulla viikkoja nyt jotain 11 mut nyt yhtäkkiä kaikki on muuttunu...kaiken näköset haukkumiset,lyömiset jne on tullu kuvioihin...oon niin lopussa...mitä mun pitäs tehä sillä tää on niin helvetin raskasta niin henkisesti kui fyysisesti.kysymys kuuluuki et voinko vielä saada aborttia?
auttakaa
minä vaan
121365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Soita heti aamulla lääkäriin ja ota asiasta selvyys.
kun kuvaan on tullut väkivaltaa.. niin eikö silloin olisi parempi erota kuin tehdä abortti? et nimittäin kertonut kuka haukkuu ja ketä ja kuka lyö ketä, niin oletan että mies lyö sua tai lastanne.. jos 2v. tyttöä tai raskaana olevaa tai ylipäänsä ketään haukutaan ja lyödään ni pitäis jo alkaa järkeä käyttää! parisuhteessa pitäis yleensäkin pystyä hoitamaan asiat keskustelemalla niin että molempien osapuolten huolet kuullaan ja asioille tehdään jotain, en kuitenkaan kannata aborttia, ellei kyse ole siitä että raskaus itsessään olisi hengellesi vaarana!
syytä pyytää apua sukulaisilta tai ystäviltä. Kerätä kimpsut ja kampsut ja muuttaa omaan kotiin lapsesi kanssa. Ehdit vielä hyvin järjestelemään asiasi kuntoon, ennen kuin lapsi syntyy. Kipin kapin asunnonhakuun.
Raskautesi on kyllä jo niin pitkällä, ettet ehkä kerkiä enää aborttia saamaan.
Saat kyllä vielä omat ja lapsesi asiat kuntoon ennen kuin synnytys on käsillä.
Tilanteesi kuulostaa siltä, että varmasti olet todella ahdistunut. Raskaudenkeskeytys on mahdollista viikolle 12 asti, sen jälkeen tarvitsen oikeusturvakeskuksen luvan. Nyt varmaan olisi kuitenkin tärkeintä päästä pois väkivaltaisen miehesi luota, jotta voit rauhassa harkita mitä haluat ja hankkia joku kenen kanssa voit keskustella asiasta ja saat apua tilanteeseesi. Voimia!
Lapsi:
Pää on pyöristynyt, mutta se on kooltaan puolet muusta vartalosta. Nenä on valmis, ja suu alkaa muotoutua. Silmäluomet peittävät silmiä, jotka avautuvat vasta viikolla 26. Kädet ja jalat kasvavat ja liikkuvat. Korvan kuuloluut alkavat kehittyä. Sydän lyö 110 - 160 kertaa minuutissa.
Koko: Sikiöpussin läpimitta on n. 5 cm. Sikiön pituus n. 4,1 cm.
Viikko 12
Lapsi:
Pää kehittyy edelleen. Sama koskee myös korvanlehtiä ja silmiä. Sormet ja varpaat erottuvat yhä selvemmin, ja niissä voi nähdä viitteitä nivelistä ja kynsistä.
Koko: Sikiön pituus n. 5,2 cm.
vaikka vittu!
..tyyppi.Itse ehdottaisin kuten joku aikaisempikin että ottaisit etäisyyttä mieheesi ja mietit rauhassa miten haluat ja jaksat elämääsi jatkaa tyttäresi kanssa. Voimia sinulle päätäntään. :)
Ajatteletko, että raskautesi on mahdollisesti aiheuttanut nuo muutokset suhteessanne? Monilla on raskauden aikana ongelmia parisuhteessa. Nainen voi olla normaalia herkempi ja ailahtelevampi, mikä voi ärsyttää miestä. Miehelläkin voi olla monenlaisia raskauteen liittyviä sisäisiä kriisejä. Näistä on keskusteltu aika ajoin paljonkin odotukseen liittyvillä keskustelupalstoilla.
Kun en tunne miestäsi enkä tiedä tilannettasi tarkemmin, on vaikea antaa neuvoja. Lyöminen ym. on tietysti saatava loppumaan, mutta miten? Onko tilanteessanne paras tapa keskustelu ja terapia, pako sukulaisten luo tai jopa turvakotiin vai joku muu?
Abortti on nopeasti toimimalla vielä mahdollinen ilman mitään sen ihmeellisempää, mutta joudut tekemään päätöksen todella nopeasti. Kun olet vielä joku aika sitten halunnut lasta, tulee mieleeni, että tulisitko kuitenkin katumaan päätöstäsi. Ajatteletko aborttia siksi, että et halua lasta kärsimään huonosti toimivaan parisuhteeseen tai et halua kahden lapsen yksinhuoltajaksi, vai ajatteletko jotenkin kostaa miehellesi abortoimalla "lapsen", joka on myös hänen?
Voi ei. Oikein itseäkin alkaa ahdistaa, kun ajattelee tilannetta. Toivon, että elämä kääntyy pian mallilleen.
heippa
mulla on hyvin sama tilanne kuin sulla. raskaus on vaan ihan alulla tosin ja ero jo tullut, jäisin ihan yksin kahden pienen lapsen kanssa sillä ex mieheni muutti kauas pois. ahdistaa ja en tiedä mitä teen.
toisaalta haluan toisen lapsen mutta tiedän kuinka rankkaa on yksin jo yhden kanssa, olisin aivan yksin kahden pienen kanssa ja mietin että olenhan kuitenkin vielä suht nuori että sen lapsen ehdin saada jonkun ihanan miehen kanssa joka ei hauku ja lyö??? tiedän mitä abortin vastustajat tähän sanoo, mutta en tiedä kumpi on parempi, elää sossun luukulla seuraavat 2 vuotta vai turvata hyvä tulevaisuus itselleni ja lapselleni ensin. raskaus oli täysin vahinko koska ehkäisy petti, ja ero tuli sen jälkeen koska minut pahoinpideltiin. toisaalta minusta n julmaa kieltää pikkutytölleni veljeä tai siskoa, toisaalta ajattelen omaa mielenterevyttä ja elämänlaatua. minulla ei ole töitä joten saisin todella vähän rahaa mistään seuraaville vuosille. tsemppiä päätökseesi, minun kai pitää päättää myös ihan näinä päivinä, vaikka luulen että olen päätökseni jo tehnyt.
Hei!
Ihan tiedoksi: abortti on helvetin rankka vaihtoehto. Henkisesti ja fyysisesti. En jaksa edes kirjoittaa, miten rankka, vaikka mielellään kertoisin kokemuksistani. Jos olet epävarma, kannattaa soittaa Ituprojektin neuvontapuhelimeen, ks. www.ituprojekti.net. Siellä annetaan tukea ja tietoa päätöksenteossa ja myös sen jälkeen, olipa päätös minkälainen tahansa.
Lasta ei koskaan unohda. Hän ei koskaan katoa, vaan on jollakin tapaa läsnä sydämessä vähän niin kuin edesmenneet läheiset yleensäkin. Ja lasta kaipaa aina. Sitä omaa, ainutlaatuista pienokaista, joka ei koskaan tule takaisin. Luuletko voivasi elää sellaisen surun kanssa? Abortin tehneiden on pakko, mutta teillä muilla on vielä mahdollisuus päättää toisin. Valinta elämän puolesta on kokemukseni mukaan kaikkein turvallisin ja tyydyttävin vaihtoehto, kaikkine vaikeuksineenkin.
Jos haluat tehdä abortin on se henkisesti vieläkin raskaampaa koska olet jo niin pitkällä, minä itse tein juuri ennen 11. viikon alkamista abortin ja se sikiö näytti jo ihan pikkuvauvalta, mutta "minikokoiselta", silti en ikinä unohda, ja aikaa on kulunut abortistani jo pian vuosi.... tulin viime vuoden helmikuussa raskaaksi tuoreelle poikakaverilleni, jonka kanssa jatketaan edelleen yhdessä ja elo sujuu OK,minulla on ennestään yksi lapsi, joka on nyt pian 4v. ja hänen isästään erosin kun lapsemme oli täyttänyt 2v. Juuri väkivallan takia jätin mieheni/lapsemme isän.
Nyt uusi mies on isäpuoli tavallaan ja olemme kihloissa, väkivaltaisuus on taaksejäänyttä mieselämää, ja tämä elämä se vasta onkin sitä mistä oikeasti osaan nauttia! Ei tarvitse enää pelätä ja kuunnella huutoja tai uhkauksia!
PS. Mies voi alkaa häiriköidä mutta siinö tapauksessakaan et palaa! Sillä itse palasin, asiat ei vaan parempaan enää muuttuneet...
poliisit olivat "ystäviäni" eron aikaan, silä mies uhkaili minun ja poikamme henkeä.
Se jatkuu olet tappanut lapsesi.
Jätä mielummin miehesi ja aloita uusi elämä.