Tyttäreni 8v aloitti innoissaan koripallon pelaamisen syksyllä. Joukossa on super hyviä pelaajia, jotka ovat jo vuoden kauemmin pelanneet. Katson joka harkat ja kehuja ei tule kun hyville pelaajille. Valmentajat kannustavat ja taputtavat päähän niitä hyviä koko ajan. Huonoille ei edes heitetä palloa kertaakaan pelin aikana. Pitäisikö puuttua asiaan. Oma lapseni ei vielä ole huomannut tätä valmentajan touhua, kun on niin innoissaan kentällä mukana. Ottaa niin aivoon katsella. Niin taitaa olla joka lajissa nykyään. Huonot menkää kotiin ja vaan hyvät tulkaa harkkoihin. Rahat he kyllä huolivat ja ilmaista työvoimaa äideiltä kun on turnaukset.
ei kehuja huonolle
äiti
223369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joukkueeseen pitää mahtua niin hyvät kuin huonotkin. Ja tuossa iässä pitää kaikkien saada yhtälailla kehuja ja peliaikaa. Eli tuossa iässä se voiton tavoittelu ei saa olla tärkeintä.
Jos valmentaja ei asiaan puutu ja vielä kannustaa hyvien käytöstä (eivät heitä huonommille), niin keskustele asiasta heidän kanssaan
Asiantunteva valmentaja kyllä osaa asiansa ja on tasapuolinen.
PS: oma poikani pelaa jääkiekkoa ja on porukan kömpelöin. Jotkut vanhemmat alkoivat vaatia hänen peliaikansa rajoittamista, mutta valmentaja ei suostunut. Valmentaja ilmoitti, että syksyllä on sovittu, että kaikkia peluutetaan ja siitä ei tingitä. Ei tässä iässä, kun poika on vasta 10.
Minun 8-vuotias tyttöni on kuorossa. Laulaa usein nuotin vierestä, mutta häntä kehutaan ja kannustetaan siinä missä muitakin. Onneksi.
Poikani jalkapallojoukkueessa valmentaja päättää peluuttamisesta. Vanhemmat eivät siihen puutu - se on yhteisesti sovittu. Tähän asti peliaikaa on kaikille herunut.
Pojat tosin itse haluaisivat, että heikoimmat eivät saisi yhtä paljon peliaikaa, koska häviö on usein näistä heikoimmista kiinni. Onneksi valmentaja ottaa myös heikoimmat huomioon ja AINA kannustaa myös heitä.
En ole valmentaja, mutta touhuan kuitenkin lasten kanssa kaikenlaista. Ja aina! kehutaan myös sitä joukon surkeintakin "kyllä oli koppi tosi lähellä" "seuraavalla kerralla varmaan osuu" "kato kato, sinne meni jee", peukkua ylös jne muita merkkejä. Ainakin se tekee itsetunnolle hyvää, kun kehutaan, ja kyllä se auttaa, se kannustus sitä huonompaakin. Meillä yks hoki koko ajan-en ossaa, en ossaa-
mutta mepä sanottiin: ei tarvii, harjoitellaan, kun harjoitellaan, kohta osaat. Eipä hoe enää!
Eli paappa valkulle pikku kirje menemmään.
Kiitos vastauksista. Seuraaavissa harkoissa otan kyllä asian puheeksi.
tosi ongelmallinen juttu....Koripallo on ihan älyttömän vaikee laji ja sitte jos lapsi ei oikeesti oo palloilija ja siltä puuttuu "pallosilmä" tai on hidas ja kömpelö, pallo putoilee jne. Valmentaja ei voi tietenkään kehua tyhjästä, ja varsinkin siksi pitää olla varovainen ettei anna lapsen luulla itsestään liikoja, tarkoitan että jos kehuu tyhjästä niin lapsi ei saa oikeaa tietoa siitä mitä pitää treenata ja tietoa omista heikkouksista.
Tilannetta voi vaikeuttaa se jos joukkueessa on esim jo 3 vuotta treenanneita ja oma lapsesi on näihin verrattuna teknisesti jäljessä, eli hän vasta opettelee pallon käsittelyä ja toiset jo tekee harjoittelee jo pelin rakentamista.
No hyvä valmentaja tietenkin huomioi vastalakajat ja olisi varmaan hyvä jos treeneissä olisi 2 valmentajaa joista toinen treenauttausui aloittelijoita ja toinen jo pidempään treenanneita (Näin meidän pojan jengissä tehdään)Sitten peleataan yhdessä. Heikompaa pelaajaa vahvistaa pelaaminen vahvempien joukossa, kyllä se lapsi itse itseään sieltä punkee ja taistelee palloa itselleen, jos ei parissa vuodessa onnistu niin huomaa itsekin ettei tää oo mun laji, kaikista kun ei oo koripalloilijoiksi. No jos valmentaja ei koskaan anna korjaavaa ja kannustavaa palautetta yrittämisestäkään niin sitten on syytä hänen kanssaan reilusti jutella...
Joskus kuulen kun vanhemmat suuttuu siitä kun valmentajat huutaa.No se on vain osa lajia ja ne ei takoita mitään pahaa, on vain käytettävä ääntä koska ohjeet ei kuulu kentälle pompotuksen ja töminän sekaa jos ei huuda. Lapset ei yleensä itse edes uomaa koko juttua jos ovat keskittyneitä peliin, ja ne lapset jotka valmentajan huudot noteeraa niin eivät yleensäkään keskity peliin ja ottavat siksi huudot itseensä -eli tästä voi sitten taas tehdä johtopäätöksiä.
No tsemppiä teille, koris on älyttömän hieno ja viisaiden ihmisten laji joka kehittää myös vuorovaikutustaitoja reaktiivisuutta ja empaattisuutta sen lisäksi että kunto ja itsetunto kasvaa.
Siinä ryhmässä on monta muutakin jotka aloittivat vasta syksyllä. Kaikkien taidot ovat karttuneen harkkojen myötä. Pieni kehu ei ole pahitteeksi kenellekkään. Valmentaja taputtelee vain korin tekijöitä päähän ja kehuu kuinka oli mahtava kori. Koripallo on ihanaa lasten mielestä ja toivon että se säilyykin niin. Ei niistä kaikista tule suuria tähtiä, mutta jokaisella on omat tähtihetket ja ne kyllä pitäisi hyvän valmentajan huomata.
Tarkoituksena on koko ajan karsia porukkaa, niin että kilpavalmennettavat jäävät jäljelle. Mistään kuntourheilusta tai leikkimielisestä harrastamisesta ei lasten urheilussa ole kyse. Lisäksi junioritouhu on raakaa rahastusta ja vanhempien työvoiman väärinkäyttöä. En voi suositella urheiluharrastusta kenellekään.
Ei sitä rahaa turhanpäiväisyyksiin kerätä. Välineet maksavat, tilat maksavat ja pelimatkat maksavat. Luuletko että kaupungit/kunnat kustantavat nämä.
Eikä sinun ole pakko mennä mukaan talkoisiin tai muihinkaan työhommeleihin - kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
aikuisten kilpaurheilua. Sen tähden esim koripallosssa (ja luultavasti myös muissa lajeissa) lisenssi on niin kallis. Seurojen omat maksut taas vaihtelevat sen mukaan, onko seura rikas vai köyhä, ja kuinka paljon vanhemmat ovat valmiit talkootyöhön.
Kyllä junnuporukat keräävät ihan ite rahat itelleen. Ja myös käyttävät ne. Lisenssimaksuilla ei kilpaurheilua, varsinkaan aikiúisten tueta yhtään, kyllä ne maksut menevät vakuutusyhtiöille ja lajiliittojen pyörittämiseen, eikä edes riitä. Sponsorit hoitavat aikuisten kilpaurheilun rahoittamisen periaatteella; mitä näkyvävämpi laji ja paremmin menestystä, sitä paremmin saat.
Jos lapsi harrastaa, on vanhemman melkeinpä pakko osallistua jos mihinkin naukujaisiin; pullanleivontaan, myyntiin, arpajaisiin jne... ellei osallistu, katsovat aktiivisemmat kieroon ja hyvä niin, sillä nykyään on pakko kaivaa kuvettaan tai tosiaan osallistua. En minä ainakaan halua ylläpitää joidenkin laiskojen vanehmpien muksujen salimaksuja, pelipukuja, kisamatkoja, sillä en usko, että minulla on yhtään enempää aikaa kuin muidenkaan lasten vanhemmilla.
Talkootyöhän on vapaaehtoista ja ainakin meidän porukassa ne muutamat harvat, jotka eivät osallistu mihinkään talkoisiin, tirin tarin välittävät josko joku katsoo kieroon tai ei. Meitähän on joka junaan....
itsekin miettinyt... miksi ihmeessä ei voi harrastaa enää vain huvin vuoksi? Melkeempä laji kun laji, niin aina tähdätään johonkin kilpailuihin... Onko kaikessa aina pakko löytää se paras? Itsellä tullut pienenä inho tiettyihin lajeihin juuri tuon takia... eihän kukaan ole kaikessa hyvä. Mutta ei sen takia tarvitse pilata liikunnasta riemua.
Minä ainakin peräänkuuluttaisin liikunnassa mukavaa yhdessä oloa!... siinä vaivihkaa kuntokin kohoaa.
Miksi olet noin katkera?
Poikani on harrastanut 8 v uintia ja olemme olleet tosi tyytyväisiä tällaiseen harrastukseen. Poika sai kavereita ja ihanat valmentajat, kävi aikansa kilpailemassa ja jatkaa vielä harrasteryhmässä muiden entisten kilpailijoiden kanssa ja on jopa alkanut valmentamaan kahta pienten ryhmää. Tällä hetkellä uinti maksaa 75€ kaudelta, kun käy 1 x vk uimassa ja vielä hintaan sisältyy kuntosali. En ymmärrä miksi sanot että urheilu on rahastusta. Seuramme toimii täysin talkooporukalla, joudumme maksamaan hallivuokrat, valmentajain kulukorvaukset, lisenssimaksut. yms. pakolliset menot ja harrastusmaksut mitoitetaan kattamaan vain pakoliset menot, ei yhtään enempää. Seurassamme on 165 jäsentä, joista parikymmentä uimaria kilpailee muuallakin kuin aluekisoissamme, ja kaikki muu on ns. leikkimielistä harrastetoimintaa ja kuntourheilua. Vanhempien työvoiman käytöstä vielä senverran, että se kyllä kelpaisi jotta toimintaa voitaisiin pyörittää, mutta mistään ei löydy enää vapaaehtoisia, joita lastensa toiminta kiinnostaisi pätkän vertaa (on oma nahka lähinnä...)
Ei kuule ole joka lajissa tällaista. Vika on vanhempien, joilla ei ole mielikuvitusta tutustuttaa lasta mihinkään muuhun kun näihin kilpaurheilun pilaamiin pallopeleihin.
Viepä judoon tai jujutsuun sellaiseen seuraan, jossa on koulutettu ja lapsimyönteinen valmentaja. Annat tytöllesi samalla roppakaupalla itseluottamusta, ja harrastuksen, jossa kilpailu ei ole tärkeää, eikä ulkonäöllä tai sukupuolella ole mitään väliä, vaan kaikki kunnioittavat toisiaan ja ovat kavereita.
Tyttäreni harrastaa koripallon lisäksi kilpauintia ja ennen myös balettia. Joten kyllä on harrastettu monia asioita. Enhän minä nyt hänettä koripalloa lopeta, kun siitä itse niin kamalasti tykkää ja on hyvää liikuntaa ja paljon kavereita ryhmässä. Valmentaja voisi vaan olla kannustavampi näille uusille alan harrastajille.
Minkä ikäisenä judoa voi rueta harrastamaan ja mistä ne judo harrastuspaikat löytää?
Aika pienenä voi aloittaa, tällöin homma on pääosin leikkiä, koordinaatioharjoituksia ja leikkimielistä painia.
Katso vaikka täältä:
http://www.judoliitto.fi/
asian vaivihkaa puheeksi valmentajan kanssa. Voihan sitä ystävällisesti ja rakentavasti sanoa, että on huolissaan lapsensa puolesta. Valmentaja ei välttämättä itse huomaa omaa käyttäytymistään.
Onpa kumma juttu, että aloittelevat lapset pistetään samaan porukkaan sellaisten kanssa, jotka ovat jo harrastaneet. Tietty jos seurassa ei ole tarpeeksi porukkaa eikä resursseja niin ei voi mitään... Itse valmennan telinevoimistelua ja meidän seurassa tytöt (ja pojat) jaetaan ryhmiin sukupuolen, iän ja TASON mukaan. On leikkimielisiä harrastajarymiä, mutta myös kilparyhmiä ja ns. harrastajakilparyhmiä sellaisille, jotka haluavat kilpailla, mutta eivät kuitenkaan omistaa koko elämäänsä jumpalle. Jokaiselle jotakin.
Ei kenenkään ole kivaa olla selkeästi huonompi kuin muut ryhmässä, mutta ei ole pidemmän päälle kivaa olla se kaikista paraskaan, jos ei valmentaja osaa tarjota tarpeeksi haasteita. Noh, pointti oli vaan se, että samantasoisessa ryhmässä on helppo kehua kaikkia. Ja vaikka rymässä olisi eri tasoisia, pitää lapsille antaa palautetta jokaisen oman tason mukaan. Jos ylittää itsensä (vaikka olisi silti huonompi kuin kaikki muut ryhmässä) siitä tulee antaa kehuja. Jos taas jokin temppu ei oikein onnistu voi rakentavaa kritiikkiä antaa muodossa "yritäppä korjata vielä tuo asia, niin liikkeestä tulee vielä parempi".
Nojuu, meni ehkä vähän sivuraiteille, mutta kyllä minun mielestäni asiasta kannattaisi mainita valmentajalle. Jos juttelisit myös muiden vanhempien kanssa ja menisitte sitten yhdessä keskustelemaan valmentajan kanssa?
Sinun hommasi on kehua lastasi. Siitä hänenkin itseluottamuksensa kasvaa ja alkaa uskoa pärjäämiseensä. Silloin sitä oppii myös olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. Älä odota kehuja muilta, tee se itse.
Tuollaista sattuu ehkä useammin kun on liian nuoret vetäjät, mutta olen kyllä nähnyt niitä yli neljäkymppisissäkin.
Kun itse pelasin nuorena, niin meillä oli niin että ne jotka olivat treeneissä saivat myös peliaikaa matseissa. Hyvät eivät saaneet yhtä paljon peliaikaa jos eivät olleet treeneissä.
Nykyään harrastukset maksaa niin paljon ettei kukaan ole poissa, mutta landella ei otettu mitään niin vakavasti.