Uutisissa kerrottiin, että vielä 80-90-lukujen vaihteessa pienille lapsille tehtiin leikkauksia ilman kipulääkitystä kun ajateltiin, ettei pieni lapsi tunne kipua.
Eräällä vuonna 1989 syntyneellä lapsella oli kampurajalka, jota leikattiin parin viikon ikäisenä.
Kun kahden vuoden kuluttua leikkauksesta kävimme sairaalassa näyttämässä jalkaa, lääkäri väänsi jalkaa niin kovasti, että minusta näytti kuin hän olisi lapsen parkuessa aikonut korjata paljain käsin sen, mikä ei leikkauksella ollut asettunut.
Lapselle sattui todella paljon monenlaisia onnettomuuksia vielä koulua käydessään. Minusta näytti sille, että hän ei keskittynyt siihen mitä kulloinkin teki, vaan tarkkaili ympäristöään.
"Minä kuolin silloin kun minun jalkaa leikattiin", kertoi lapsi vielä 6-vuotiaana.
Onkohan mahdollista saada luotettavaa tietoa siitä, käytettiinkö leikkauksessa nukutusta tai puudutusta?
Eräällä vuonna 1989 syntyneellä lapsella oli kampurajalka, jota leikattiin parin viikon ikäisenä.
Kun kahden vuoden kuluttua leikkauksesta kävimme sairaalassa näyttämässä jalkaa, lääkäri väänsi jalkaa niin kovasti, että minusta näytti kuin hän olisi lapsen parkuessa aikonut korjata paljain käsin sen, mikä ei leikkauksella ollut asettunut.
Lapselle sattui todella paljon monenlaisia onnettomuuksia vielä koulua käydessään. Minusta näytti sille, että hän ei keskittynyt siihen mitä kulloinkin teki, vaan tarkkaili ympäristöään.
"Minä kuolin silloin kun minun jalkaa leikattiin", kertoi lapsi vielä 6-vuotiaana.
Onkohan mahdollista saada luotettavaa tietoa siitä, käytettiinkö leikkauksessa nukutusta tai puudutusta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän siitä pitäis sairaskertomus olla, mutta vain omaiset voivat saada niistä kopioita ja nekin vain kirjallisella hakemuksella. Kannattaa ottaa yhteys operoineeseen sairaalaan.
Eipä se mikään ihme ole vaikka lapsi asian olisi juuri noin muistanutkin. Ite olen vanhempieni hakkaama, siis ruoskima, ja edelleen yhä (ikää on nyt jo rapiat kuuskyt) minulla on kiputiloja aivan kuin tuollaisen ruoskinnan jäljiltä. Eli jonkinlainen tuntemus-muisti on taltioinnut tuon kivun eikä se lähde varmaan kuin vasta dementian myötä tai haudassa. Samanlaisia kertomuksia voit kuulla muiltakin 'oudoista kiputiloista' kärsiviltä ihmisiltä.
Toisaalta lohdutukseksi voin sanoa että asiasta keskusteleminen auttaa ja siten asian voi ottaa tavallaan kuin haltuunsa ja tapauksessasi kipu on syntynyt aivan eri tavalla joten se ei tietenkään ole suoraan verrannollinen kokemaani.
Oman mieltymyksen mukaisesta liikunnasta on selvästi tervehdyttävä vaikutus. -89 syntynyt on nuori ihminen joten asiallisella ja oikealla asenteella annetulla tuella voidaan tilanne kääntää vielä voitoksi!
1967 tai 1969( olen ollut kahdesti ), huonetoverit kertoivat vauvojen makaavan siten, että kirkas lampunvalo paistoi suoraan niiden silmiin. Kun äidit kertoivat ihmetelleensä hoitajalle, että eikö suoraan silmiin paistava valo ole vaivoille pahaksi, hoitaja oli sanonut: "Päinvastoin, tällä tavoin vauvat pysyvät rauhallisempina!".
( Itse olin tuolloin niin loppu, että en päässyt katsomaan sairaalan lastenhuomeeseen, mutta myöhemmin asia muistui mieleeni kun lasten näkökyky heikkeni jo peruskoulussa )
Tässä en nyt mainitse sairaalan nimeä, mutta ajattelin, että ainakin jos lastenne näkö on heikentynyt jo heidän lapsina ollessaan, uskon teidän muistavan minkä sairaalan huoneessa tästä em. oli puhetta.
Onko lapsillanne nykyään silmälasit? Koska sukuni jäsenillä on yleensä ollut silmälasien tarvetta vasta 45-65 ikäisinä, on herännyt kysymys turmeliko suoraan silmiin paistanut kirkas valo lasteni näön jo heidän lapsina ollessaan.
silmiä lamppu oli, jos käytäntö oli tuohon aikaan yleinen kaikissa synnytyssairaaloissa?