Vaikka tästä aiheesta on jo aijjemminkin kirjoiteltu niin kuitenkin haluan kysyä muutamasta asiasta...Millaisia fyysisiä oireita teillä pelkojen takia on tullut? Mikä "laukaisi" tämän sairauksien pelon, stressi vai mikä?
Itse mitin tässä että onko kipuni peräisin sterssistä ja sairauksien pelosta vai onko mulla oikeesti jokin sairaus. Lääkärissä olen käynyt ja verikokeissa ei ainakaan ole mitään häikkää, muita kokeita ei ole vielä tehty.
Mulla on kipeenä väliin (varsinkin yöllä) Kyljet, rinta, niskat ja pää sitten tulee varmaan kipeeks näytten niskakipujen takia. Välillä on pahoinvointia ja maha kipeenä ja jopa ripulia kun oikein pelkää jotain. Voiskohan olla sressiä, mistä voin tietää ja kun on näitä kipuja niin on koko ajan ihan varma että on syöpä tai joku muu vakava sairaus ja haluis et ihan joka paikka tutkitaan tosi tarkkaan. Ei päivää ilman syövän ja kuoleman pelkoa. Mut en oo varma et tuliko noi kivut ensin vai nuo pelot ja en tiiä oonko sressaantunu. Vaikee tilanne.
sairauksien pelkääjät!
60
29132
Vastaukset
- pelkääjä
No täältä löytyy ainakin yksi kohtalontoveri. Olen potenut nyt tätä "luulosairautta" keväästä 2004 ja ravannut lääkärissä moneen, moneen kertaan. Jotain ihan konkreettista on kyllä löydettykin, nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminta. Tästä johtuen on aika vaikeaa sanoa, että mitkä oireet johtuvat tuosta kilpparista ja mitkä ovat ihan tämän pelon aiheuttamia...Yritän kuitenkin listata joitakin oireita, joista kärsin ihan päivittäin, johtuivatpa sitten mistä hyvänsä.
- lihasjännitys ja kivut etenkin niska-hartiaseudulla
- hirvittävä väsymys
- vatsaoireet (joskus kun oikein jännittää, niin ripulille mennään täälläkin)
- hiustenlähtö (stressaan tästä asiasta hirmuisesti ja tukka tuntuu todellakin tippuvan päästä)
- uniongelmat
- masennus ja ahdistus
Kuten sinäkin tuota stressiä epäilit, niin ihan samaa on ilmassa täälläkin. Pelkään myös ihan kauheasti olevani vakavasti sairas ja huoli on läsnä arjessa koko ajan :( Minun on todella vaikeaa keskittyä oikeastaan mihinkään (ongelmia opiskeluissa), kun ajatukset kiertävät koko ajan yhtä ja samaa rataa näiden sairauksien ympärillä. Pikkuhiljaa tämä on ruvennut vaikuttamaan myös mielialaan, ja entinen iloinen ja reipas minä on varmaan kohta muisto vain. Joten ei ole helppoa, ei...
Onko täällä muuten ketään, joka olisi päässyt eroon elämää haittaavasta sairauksien pelosta? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan, en todellakaan halua hukata koko elämääni olemattomista (?) oireista murehtimiseen. Mahtaisikohan tähän auttaa esim. joku psyykelääke? - pelkääjä
Täältä löytyy vielä kolmas.
Mä olen kärsinyt tästä vaivasta jo yläasteesta lähtien. Mutta lukion loputtua se paheni. Aloin saamaan paniikkihäiriöitä. Luulen, että minulla nuo laukaisi suuri elämänmuutos. Muutin ulkomaille yksin poikaystävän takia ja alku oli hankalaa. Vieras paikka, vieras kieli, ei ystäviä. Kesällä kävin Suomessa kuukauden ajan psykologilla juttelemassa ja sen jälkeen paniikkihäiriöt loppuivat.
Tuo sairauksien pelko on siis ollut jo kauan. Ala-asteellakin pelkäsin sairastavani aivokasvainta. Itsetarkkailu alkaa heti kun ei ole muuta tekemistä. Olen kärsinyt siitä jokaikinen kesäloma kuudennen luokan jälkeen. Ja nyt viime keväästä asti taas. Välillä on parempia kausia, mutta tällä hetkellä on meneillä taas huonompi kausi.
Mulla stressi ja tekemisen puute aiheutta...
Minkä ikäisiä olette?- pelkääjä taas
Minä olen 22-vuotias. Ja mitä olen aiheesta kuullut, niin yleensä me "luulotautiset" ollaan just tässä kahdenkympin puolin ja toisin. Joten jospa tämä tästä iän myötä ;)
Itsellänikin tämän laukaisi todennäköisesti stressi ja muutenkin vaikea elämäntilanne. Mulla oli silloin keväällä kauheat paineet pääsykokeista, poikaystävää kauhea ikävä (oli intissä toisella puolella suomea), stressiä tulevasta kesätyöstä yms. Sitten kun ajoin itseni ihan piippuun ja aloin saada ihan oikeastikin fyysisiä oireita, niin siinähän se olikin soppa valmiina. Eikä tilannetta ainakaan yhtään helpottanut yleislääkäri, joka alkoi minua ensimmäisen kerran hoitoon hakeutuessani pelotella mm. ms-taudilla (oire, jonka takia tuolloin hakeuduin hoitoon, oli sekä henkinen, että fyysinen väsymys).
Tietäisipä vaan, miten tästä noidankehästä pääsisi pois! Antaisin mitä vaan, että ei enää tarvitsisi pyöritellä pienessä päässään näitä tuskaisia asioita. Oliskohan jonkin sortin terapiasta apua? - alkuperäine
pelkääjä taas kirjoitti:
Minä olen 22-vuotias. Ja mitä olen aiheesta kuullut, niin yleensä me "luulotautiset" ollaan just tässä kahdenkympin puolin ja toisin. Joten jospa tämä tästä iän myötä ;)
Itsellänikin tämän laukaisi todennäköisesti stressi ja muutenkin vaikea elämäntilanne. Mulla oli silloin keväällä kauheat paineet pääsykokeista, poikaystävää kauhea ikävä (oli intissä toisella puolella suomea), stressiä tulevasta kesätyöstä yms. Sitten kun ajoin itseni ihan piippuun ja aloin saada ihan oikeastikin fyysisiä oireita, niin siinähän se olikin soppa valmiina. Eikä tilannetta ainakaan yhtään helpottanut yleislääkäri, joka alkoi minua ensimmäisen kerran hoitoon hakeutuessani pelotella mm. ms-taudilla (oire, jonka takia tuolloin hakeuduin hoitoon, oli sekä henkinen, että fyysinen väsymys).
Tietäisipä vaan, miten tästä noidankehästä pääsisi pois! Antaisin mitä vaan, että ei enää tarvitsisi pyöritellä pienessä päässään näitä tuskaisia asioita. Oliskohan jonkin sortin terapiasta apua?minulla on ikää kohta 24 vuotta. Onko teillä muilla pelkääjillä muuten pääkipuja, mulla ollut viime aikoina, vai johtuuko niskojen jännittämisestä kun koko ajan pelkää...en tiedä. On sellanen puristava tunne päässä. Ja se tässä on kauheeta kun ei tiedä onko oikeesti sairas vai luulotautinen. Mies ainakin sanoo että olen luulosairas. Mulla näitä pelkoja tullut vasta ihan viimeaikoina, ollut nyt parin viikon ajan. Minulla on ollut aika stressaava aika elämässä, rankkaa opiskelua ollut ja kun on vielä kaksi pientä lasta. Kertoisitteko tarkemmin fyysisistä oireistanne?
- alkuperäne
alkuperäine kirjoitti:
minulla on ikää kohta 24 vuotta. Onko teillä muilla pelkääjillä muuten pääkipuja, mulla ollut viime aikoina, vai johtuuko niskojen jännittämisestä kun koko ajan pelkää...en tiedä. On sellanen puristava tunne päässä. Ja se tässä on kauheeta kun ei tiedä onko oikeesti sairas vai luulotautinen. Mies ainakin sanoo että olen luulosairas. Mulla näitä pelkoja tullut vasta ihan viimeaikoina, ollut nyt parin viikon ajan. Minulla on ollut aika stressaava aika elämässä, rankkaa opiskelua ollut ja kun on vielä kaksi pientä lasta. Kertoisitteko tarkemmin fyysisistä oireistanne?
niin ja tällä hetkellä mulla on muuten ms-tauti pelko, oon siis ihan varma et mulla on ms-tauti, kauheeta kun ei tiedä onko nää oireet kuvitelmaa vai onko oikeesti ms-tauti. Vielä eilen mulla oli varma tieto et mulla on syöpä ja tällä hetkellä mulla on myös aivokasvain, kun päätä särkee.
- oireistani
alkuperäine kirjoitti:
minulla on ikää kohta 24 vuotta. Onko teillä muilla pelkääjillä muuten pääkipuja, mulla ollut viime aikoina, vai johtuuko niskojen jännittämisestä kun koko ajan pelkää...en tiedä. On sellanen puristava tunne päässä. Ja se tässä on kauheeta kun ei tiedä onko oikeesti sairas vai luulotautinen. Mies ainakin sanoo että olen luulosairas. Mulla näitä pelkoja tullut vasta ihan viimeaikoina, ollut nyt parin viikon ajan. Minulla on ollut aika stressaava aika elämässä, rankkaa opiskelua ollut ja kun on vielä kaksi pientä lasta. Kertoisitteko tarkemmin fyysisistä oireistanne?
Kyllä minullakin päätä jomottaa ja aivokasvain-ajatukset yms. ovat tuttuja täälläkin. Minulla on myös tuota puristavaa tunnetta, tuntuu ihan kuin olisi vanne pään ympärillä. Mutta se sama vanne on ollut siinä jo pitkään, joten tuskinpa on oire mistään vakavammasta. Ja kyllähän tuo niskahartia-seudun jumi on selkeästi altistamassa pääkivuille yms.
Stressaava elämänvaihe on varmaankin sinunkin ongelmiesi taustalla. Yritä sinä nyt vaan päästä nopeasti eroon noista ajatuksista, jos ne ovat vain noin lyhyen aikaa vaivanneet. Ei nimittäin ole ollenkaan herkkua tämä elämä, jos koko ajan pelkää. Nimimerkillä kokemusta todellakin on.
Tsemppiä sinulle! - nimimerkillä aiemmin vastannut
alkuperäne kirjoitti:
niin ja tällä hetkellä mulla on muuten ms-tauti pelko, oon siis ihan varma et mulla on ms-tauti, kauheeta kun ei tiedä onko nää oireet kuvitelmaa vai onko oikeesti ms-tauti. Vielä eilen mulla oli varma tieto et mulla on syöpä ja tällä hetkellä mulla on myös aivokasvain, kun päätä särkee.
mä olen 19 vuotias.
mun oireina on päänsärky. ja ajoittainen asennonvaihdon yheydessä oleva huimaus. lääkärissä on käyty ja sydämmen läppävika todettiin, mutta tää päänsärky ja huimaus johtuu kyllä niskoista kun mulle on tullut kamala ryhtimuutos vuoden tietokoneella monta tuntia päivässä huonossa asennossa istumisen takia. toinen olkapää on noin 10 senttiä alempana ja selkäranka kääntyy lievästi oikealle. ja kädet ja jalat puutuu tosi helposti. yöllä herää tunteeseen kun ei tunne jalkaa tai kättä. mä olen pelännyt ja ms tautia. aivokasvain on koko ajan peloissa mukana. ja suusyöpä ja imusolmuke syöpä. lähinnä siis syövät :/ - alkuperäne
nimimerkillä aiemmin vastannut kirjoitti:
mä olen 19 vuotias.
mun oireina on päänsärky. ja ajoittainen asennonvaihdon yheydessä oleva huimaus. lääkärissä on käyty ja sydämmen läppävika todettiin, mutta tää päänsärky ja huimaus johtuu kyllä niskoista kun mulle on tullut kamala ryhtimuutos vuoden tietokoneella monta tuntia päivässä huonossa asennossa istumisen takia. toinen olkapää on noin 10 senttiä alempana ja selkäranka kääntyy lievästi oikealle. ja kädet ja jalat puutuu tosi helposti. yöllä herää tunteeseen kun ei tunne jalkaa tai kättä. mä olen pelännyt ja ms tautia. aivokasvain on koko ajan peloissa mukana. ja suusyöpä ja imusolmuke syöpä. lähinnä siis syövät :/siis mulla on aivan samojen sairauksien pelko kun sulla, siis imusolmukesyövän, suusyövän, aivokasvaimen ja ms-taudin ja lisäksi vielä on pahasti levinneen syövän ja rintasyövän pelko ja väliin myös parkinsonin taudin pelko ja usein oon varma et mulla on varmasti joku näistä...se sairaus mikä mulla on vaihtuu päivittäin, tällä hetkellä oon ihan varma et on ms-tauti.
Mulla on muuten kans tuota puutumisen tunnetta jalossa ja käsissä, tosi helposti puutuu, jos esim.istuu pitkään samassa asennossa ja yöllä kans herään monesti siihen että joku ruumiinosa ihan puuduksissa, täytyy pitkän aikaa hieroa et menee ohi. Just tän puutumisen takia oon varma et mulla on ms-tauti.Ja pää on koko ajan kipeenä.
Voisiko tuo puutuminen johtua luulotaudista vai pitäskö mennä lääkäriin? Ja väliin myös pistelee jalkoja ja käsiä.
Levinneen syövän pelko on muuten pahin, se saa väliin mut ihan paniikkiin, melkein hysteeriseksi kun alan ajatella kivuliasta kuolemaa. Ja aina kun luen netistä jostain sairaudesta huomaan aivan samat oireet itselläni ja ajattelen että mulla on todellakin tää sairaus. - oireet
alkuperäine kirjoitti:
minulla on ikää kohta 24 vuotta. Onko teillä muilla pelkääjillä muuten pääkipuja, mulla ollut viime aikoina, vai johtuuko niskojen jännittämisestä kun koko ajan pelkää...en tiedä. On sellanen puristava tunne päässä. Ja se tässä on kauheeta kun ei tiedä onko oikeesti sairas vai luulotautinen. Mies ainakin sanoo että olen luulosairas. Mulla näitä pelkoja tullut vasta ihan viimeaikoina, ollut nyt parin viikon ajan. Minulla on ollut aika stressaava aika elämässä, rankkaa opiskelua ollut ja kun on vielä kaksi pientä lasta. Kertoisitteko tarkemmin fyysisistä oireistanne?
pääkipu, niskahartiat jumissa, vihloo rintoihin ja joka paikkaan, rytmihäiriöt, ahdistus sekä henkinen että fyysinen, palan tunne kurkussa ja vaikka mitä muuta.
- minä
alkuperäne kirjoitti:
niin ja tällä hetkellä mulla on muuten ms-tauti pelko, oon siis ihan varma et mulla on ms-tauti, kauheeta kun ei tiedä onko nää oireet kuvitelmaa vai onko oikeesti ms-tauti. Vielä eilen mulla oli varma tieto et mulla on syöpä ja tällä hetkellä mulla on myös aivokasvain, kun päätä särkee.
anteeksi kun naurattaa mutta olen vaan niin iloinen että vihdoin löysin kohtalotovereita. mulla on just samat tuntemukset. aina on syöpä tai kasvain jossain ja ms tauti on mullakin ollu mielessä usein. samoin sydänvika ym.
eniten ehkä oon pelänny rintasyöpää viimeaikoina. - alkuperäine
oireet kirjoitti:
pääkipu, niskahartiat jumissa, vihloo rintoihin ja joka paikkaan, rytmihäiriöt, ahdistus sekä henkinen että fyysinen, palan tunne kurkussa ja vaikka mitä muuta.
Siis tuntuuko sulla oikeesti siltä että ois jotain kurkussa, siis ettei vaan henkisesti oo sellanen palan tunne kurkussa? Mulla on nimittäin siitä asti kun heräsin tuntunu että kurkussa on jotain ylimäärästä, ei näy kuitenkaan mitään kun sinne kattoo. Siis ei henkisesti tunnut et pala kurkussa vaan oikeesti tuntuu et siellä on jotain, esim.kun nielasee. Ja nyt oon sitten varma et mulla on kurkkusyöpä, joku kasvain siellä...
- mulla
alkuperäine kirjoitti:
Siis tuntuuko sulla oikeesti siltä että ois jotain kurkussa, siis ettei vaan henkisesti oo sellanen palan tunne kurkussa? Mulla on nimittäin siitä asti kun heräsin tuntunu että kurkussa on jotain ylimäärästä, ei näy kuitenkaan mitään kun sinne kattoo. Siis ei henkisesti tunnut et pala kurkussa vaan oikeesti tuntuu et siellä on jotain, esim.kun nielasee. Ja nyt oon sitten varma et mulla on kurkkusyöpä, joku kasvain siellä...
on siis palan tunne kurkussa ja sitä tutkittiinkin joskus mutta mitään ei ikinäälöydetty. palan tunne on yleinen vaiva luulosairaudessa :) otin kerran rauhottavan lääkkeen kun tuli se tunne ja sittenpä se hävisikin!
- nimimerkillä taas
alkuperäne kirjoitti:
siis mulla on aivan samojen sairauksien pelko kun sulla, siis imusolmukesyövän, suusyövän, aivokasvaimen ja ms-taudin ja lisäksi vielä on pahasti levinneen syövän ja rintasyövän pelko ja väliin myös parkinsonin taudin pelko ja usein oon varma et mulla on varmasti joku näistä...se sairaus mikä mulla on vaihtuu päivittäin, tällä hetkellä oon ihan varma et on ms-tauti.
Mulla on muuten kans tuota puutumisen tunnetta jalossa ja käsissä, tosi helposti puutuu, jos esim.istuu pitkään samassa asennossa ja yöllä kans herään monesti siihen että joku ruumiinosa ihan puuduksissa, täytyy pitkän aikaa hieroa et menee ohi. Just tän puutumisen takia oon varma et mulla on ms-tauti.Ja pää on koko ajan kipeenä.
Voisiko tuo puutuminen johtua luulotaudista vai pitäskö mennä lääkäriin? Ja väliin myös pistelee jalkoja ja käsiä.
Levinneen syövän pelko on muuten pahin, se saa väliin mut ihan paniikkiin, melkein hysteeriseksi kun alan ajatella kivuliasta kuolemaa. Ja aina kun luen netistä jostain sairaudesta huomaan aivan samat oireet itselläni ja ajattelen että mulla on todellakin tää sairaus.tota, toi puutuminen voi johtua ihan just siitä että on niskat niin jumissa ettei veri kierrä.
mulla on tänään tärissy vasenkäsi kun se on lepoasennossa, siis ilmassa, kun sitä nostaa, mut sit jos nostaa kädellä esim kahvikupin niin ei tärise, niin nyt alko pelotta yllätys yllätys parkinsonin tauti, tai ms. aivokasvain on edelleen pelkona, ja suusyöpä. niin ja imusolmuke syöpä.
nyt voisin sanoa, että ahdistaa...
joo, oon lukenu aivo kasvaimesta niin monta kertaa ja aina on samat oireet. kamalaa. lääkärissä köävin alkukesästä ja sanottiin ettei ole aivokasvainta. mutta magneettikuvassa en käynnyt, joten mistä ne sen sitten voi tietää. neurologiset testit tehtiin, kun halusin, ja ne oli ihan normaalit. ahistaa silti. kamalaa.
ja kaikki oireet yhdistettynä pyrin selvittämään sillä, että mulla on syöpä, joka on levinny kaikkialle... siis etäpesäkkeillä. kamalaa.
ja netistähän tosiaan löytää vaikka minkä taudin.. :( - nainen29v
Mulla myös ollut n.15 vuotta samanlaista, viime vuodet kyllä jo helpompia. Oli pakko alkaa ajattelemaan, tuhlaanko elämäni lääkärissä juoksemiseen ja sairauksien ajattelemiseen, onneksi on ollut ymmärtäväinen mies rinnalla=).
Mutta luulotautinen-leima otsassa lääkärillä joutuu käymään vieläkin. Pieni paikkakunta. Ja sieltähän ne sairausketomuksissa näkyy kaikki käynnit ja asiat ja pelot.
Tutkittu on päästä varpaisiin, verikokeita on otettu niin, että vieläkin näkyy lukuisia pistojälkiä ja kuvattu ultralla, röngtenillä ja magneettikuvauksella. Tähystetty moneen otteeseen. Ja mitään erityisempää ei ole löytynyt, laktoosi-intoleranssi ainoastaan. Mielialalääkkeitä olen käyttänyt aikaajoin.
Joskus yläaste-ikäisenä muistaakseni alkoi ja paheni ammattikoulun päätyttyä jäädessäni kotiin ja isäni sairastui siihen aikaan aika vakavaan sairauteen. Siihen aikaan sitten kävinkin säännöllisesti mielenterveyshoitajalla ja söin noita masennuslääkkeitä. Hoitajani sanoi silloin minulle, että olin nuorin asiakas "sillä" puolella terveydenhoitoa...hävetti itseä suunnattomasti. Ja kun siitä ajasta saa vieläkin vihjailuja terveyskeskuksen henkilökunnalta =(. Lapsien syntymän jälkeen tilanne mulla rauhoittunut. Vieläkin toki tulee ajatuksia ja pelkoja, mutta vielä olen pystynyt ne hallitsemaan ja itse ajattelin aikaisemmin, että kohdistanko tulevaisuudessa pelkoni lapsiin/lasten sairauksiin, mutta ei ole niin käynyt, toki joskus säikähtää jotain asiaa pahemmin.
Helpottavaa on lukea että muitakin on ja silloin sain sen kuvan, että olin ainoa sen ikäinen/niin nuori "luulosairas". Pahin ajanjakso mulla oli siis n. 17-22 ikäisenä.
Iän myötä kuitenkin näyttäis, että tämmöinen "panikointi" helpottaa! Tsemppiä kaikille saman asian kanssa taisteleville!!! - lady85
minä kirjoitti:
anteeksi kun naurattaa mutta olen vaan niin iloinen että vihdoin löysin kohtalotovereita. mulla on just samat tuntemukset. aina on syöpä tai kasvain jossain ja ms tauti on mullakin ollu mielessä usein. samoin sydänvika ym.
eniten ehkä oon pelänny rintasyöpää viimeaikoina.Hei!
Mua alko kans kauheesti naurattamaan!! OOn just tänää kuvitellu, et millaseen arkkuun mut pitäis laittaa, ku pelkään niin paljon! Ja samalla oikeen ärsyttää, et mitä mä pelkään.. Tai siis KAIKKI kuolee, miks sitä viel sit stressaa ite niin paljon, millon milläki taudilla. Nyt mua on pelottanu rintasyöpä ihan kauheesti! OOn uskaltanu sanoo vaan yhelle kaverille asiasta.. Ja kolmen viikon päästä mulle on rintojen uä-kuvaus, ku se on paras kulemma nuorille.. no en mä voi 3 viikkoo oottaa!! pakko soittaa aamulla yksityiselle. sen lääkärin mukaan ei oo mitään stressiä, mut ite tietty keksii kaikki kauhet.. ja kaikki mun muut vaivat tietty selittyy sitte ylipäätään syövällä. oon 21-v.. mut ihana, et on muitaki, jotka pelkää/luulee/luulee olevansa varmoja, et sairastaa jtn!!!
- Gee
Minulla on ikää kaksi kertaa niin paljon kuin teillä, mietin miten voisin verrata tuntemuksiani tai auttaa.
Omien pelkojeni taustalla lienee seuraavat:
-Eläköityminen antoisasta työstä. Siitä seurasi valtava yksinäisyyden ja tarpeettomuuden kokemus.
-Jonkinasteinen asiantuntemus elimistöjen toiminnoista. Niukka tieto taitaa olla vaarallisenpaa kuin ei mitään tietoa.
-Oman menneisyyden kelaaminen ja varsinkin katumusta aiheuttavien muistojen ylikorostus. Kukaan muu ei varmastikaan uhraa sekuntiakaan kauan sitten tekemilleni mokille, mutta minä en pääse niistä.
- Netistä löytyy aina oireita, jotka ovat just kuin minun tarinaani.Mitä enemmän lukee sitä varmemmin luulee olevansa sairas.
- Tapasin kyllä kerran lääkärinkin, joka iloisesti ehdotti ensin MS-tautia ja sitten Parkinsonin tautia oireisiini. Tuosta vain! No, oireet kyllä poissuljettiin.(Koin jotain häikkää kävelyn hallinnassa,samoin käsien liikkeissä. Sydän tykytteli miten sattuu).
Tässä ketjussa vastanneet ovat hienosti analysoineet itseään: tekemisen puute tuo esiin oireita. - samaa
kylläpä kuullosti niin tutulta tuo sun juttu! mulla on ihan samanlaisia oireita ja oon tutkituttanu itteeni vähän väliä ja tullu siihen tulokseen että mun oireet on ihan täysin psyykkistä. toi sun tarina varmisti sen. kiitos :)
- ihmisiä
...jotka tietää miltä tuntuu.
oon kyllä menossa huomenna sairaalaan rintoja tutkituttaan, et musta ainakin todella tuntuu että en oo pelkästään luulosairas. oon jotenkin varma että jotain paljastuu huomenna ja se joku on syöpä. oon aatellu ja pelänny jo kauan ja tiedän että nyt saan kuulla sen suoraan. oon jo muistolauseenki valinnu ja aatellu miten valmistaudun kertomaan kaikille ja miten valmistaudun kuolemaan.. pelottaa niin..:(- minä
Toivon sinulle onnea lääkäriin!! ja uskon ettei mitään kauheuksia löydy. mikä sai siunt pelkäämään? mitkä oireet sulla on että menet lääkäriin?
- lady85
joo!! kerro hei miten kävi!! mul on toi sama edessä!! oon niin peloissani.... toivottavasti syyttä.. epäilyttää vaan niin kovin..
- Tyttö
Täällä vielä yksi luulotautinen. Kiva kun huomaa, ettei ole ainut :) Olen 17- vuotias naisenalku ja ollu oikeastaan koko ikäni tälläinen luulotautinen. Varsinkin nyt isompana.. Kun sattuu vaikkapa päähän, ihan vähänkin niin heti alan ajattelemaan, että minulla on aivokasvain. Harvoin mulla on niin, että tosi kovasti sattuu jonnekkin. Useimmiten ne on sellasta pientä kipuilun tunnetta, joka ei häiritse. Mutta luulotautinen kun olen niin heti alkaa tulla kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Välillä tää on tosi stressaavaa, kun pelottaa että kaikki ei ookkaan hyvin.
Mun suurin pelko on just se syöpä tai sit ms-tauti.. Ms-tautia aloin pelätä heti, kun kuulin yhden tuttavan puhuvan siitä. Välillä mua ihan hävettää tää luulosairaus, mutta kun sille ei voi mitään. Monet kerrat oon itkeny sen takia kun oon ajatellu, että oon sairas. Onneksi mulla on ollu aina joku lohduttamassa.
Ois ihanaa kun pääsis eroon tästä. En usko, että se ihan sormia napsauttamalla käy. Jospa se sitten menee itsestään ohi vanhempana :) Onkos ketään joka ois päässy yli tästä? Jos on niin miten se tapahtu? - kans
yks pelkääjä!!
Muutama vuosi sitten alkoi..nyt jo osaan ottaa rennommin, mut oli aikoja et pelkäsin syöpää, umpisuolen puhkeamista, kohdun ulkopuolista raskautta, vatsasyöpää (ja tästä "kauheet mahakivut") SIt tuli vuoroon rintasyöpä..sit aivokasvain.. (jännityspäänsärky) Joo ja sain hoidettua hampaani kuntoon tuos toissakeväänä (7 vuoden väli hammashuollossa) ja oon sit käyny tarkastuksissa ja KAIKKI ON OLLU OK,jopa kehuttu suuhygieniaa, mut eipäs se käykään mulle, joka päivä on peili suussa et näkyykö reikiä ja onko paikkoja lohjennu.. SIIS ÄLYTÖNTÄ!! Mut minkäs teet.. Onneks osaan siis järkeillä itteni ulos täst tilanteesta mut sit taas ajatukset menee suuhun.. Ja tämän takia narskutan hampaitani yöllä, ja arvatkaas vaan kipeytyykö ne ja johan sitten on taas mieli maassa et joo ei ku tekareita suuhun vaan.. Mut se on totta, et kun on tekemistä, ei näitä ehdi murehtia..miten muuten voiskaan selittää et kesäisin mä en ees muista koko sairaudenpelkoja! (puuhaan puutarhassa ja liikun paljon ja kalastelen, uin, mökkeilen)
Mut tsemppiä kaikille, ihana kuulla et en ole yksin!! (vaik eihän tällasta kellekään toivo)
HYMYJÄ!!!!!!!!- Toomy
Todella paljon samoja oireita myös mulla.
25v mies, aktiiviurheilija, lääkärin mukaan juuri kellään ei ole parempaa terveyttä.
Silti:
päätä särkee, vatsa kipeä , vapinaa, puutumista kasvoissa, käsissä, lihasten nykimistä = elohiiri joka paikassa. sydämentykytystä, palan tunne kurkussa... "muka" tasapainohäiriöitä...
Kaikki on silti kunnossa. Periaatteessa tiedän sen itsekin, silti koko ajan stressaan. ihan koko ajan. jos nimittäin olen yksin.
Liikunta auttaa. ja oon aloittanut olemaan lukematta lääkärisivustoja, katsomatta lääkäriohjelmia, lukematta sairauksista.
Tunnetteko kaikkien pelkäämienne sairauksien oireet ulkoa? Pystyttekö tuntemaan pienenkin muutoksen elimistössä? Tuntuuko että suuta kuivaa ja janokin taitaa olla vähän koko ajan? pikkusen "ehkä" sydänkin lyö liian lujaa... Kaikki on muka päin peräseiniä, mutta silti kaikki on hyvin.
Nimittäin mulla on muuten elämässä kaikki hyvin, täydellisesti. Stressaan vaan siitä kun stressaan näistä sairauksista.
Tottahan sitä nyt yks MS, syöpä ja AIDS:kin on...
Kyllä meitä on! tästä selviää kyllä! välttäkää nettisivustoja ja lukekaa niistä vain ne jutut jotka on helpottaneet teidän oloa! - hormonihullu
Toomy kirjoitti:
Todella paljon samoja oireita myös mulla.
25v mies, aktiiviurheilija, lääkärin mukaan juuri kellään ei ole parempaa terveyttä.
Silti:
päätä särkee, vatsa kipeä , vapinaa, puutumista kasvoissa, käsissä, lihasten nykimistä = elohiiri joka paikassa. sydämentykytystä, palan tunne kurkussa... "muka" tasapainohäiriöitä...
Kaikki on silti kunnossa. Periaatteessa tiedän sen itsekin, silti koko ajan stressaan. ihan koko ajan. jos nimittäin olen yksin.
Liikunta auttaa. ja oon aloittanut olemaan lukematta lääkärisivustoja, katsomatta lääkäriohjelmia, lukematta sairauksista.
Tunnetteko kaikkien pelkäämienne sairauksien oireet ulkoa? Pystyttekö tuntemaan pienenkin muutoksen elimistössä? Tuntuuko että suuta kuivaa ja janokin taitaa olla vähän koko ajan? pikkusen "ehkä" sydänkin lyö liian lujaa... Kaikki on muka päin peräseiniä, mutta silti kaikki on hyvin.
Nimittäin mulla on muuten elämässä kaikki hyvin, täydellisesti. Stressaan vaan siitä kun stressaan näistä sairauksista.
Tottahan sitä nyt yks MS, syöpä ja AIDS:kin on...
Kyllä meitä on! tästä selviää kyllä! välttäkää nettisivustoja ja lukekaa niistä vain ne jutut jotka on helpottaneet teidän oloa!Täälläkin yksi hyväkuntoinen urhelilija, joka on näin nopeasti lueteltuna pelännyt seuraavia tauteja: lähes kaikki mahdolliset syövät, aivoverenvuoto, kuolema itsessään, läheisten kuolema...
En ole sairastanut edes kunnon flunssaa melkein kahteen vuoteen mutta silti ajattelen että jokin järkyttävä kuolemantauti iskee pian tai johonkin muuhun tuttuun. Olen huomannut, että panikointini sijoittuu n. viikkoa ennen kuukautisen alkamiseen ja kuukautisten loppumisen välille, eli hormonien hyrräys tekee minusta ahdistuneen, pelokkaan, masentuneen ja luulotautisen. Olen kerran käynyt psykiatrilla (oli todella outo tyyppi!) ja hän määräsi minulle satunnaiseen käyttöön Alprox 0,5mg. Olen syönyt 30 kpl pillerin purkista neljän kuukauden aikana kaksi tablettia (puolikkaita ja 1/4) pahimpina hetkinä ja ahdistus ja muut oireet loppuvat kuin seinään ennen kuin ne taas alkavat seuraavien kuukautisten lähellä. En ole kokenut tarvetta napsia pillereitä muina aikoina enkä annan itselleni edes lupaa ottaa niitä muulloin kuin todella pahoina hetkinä.
Toivon että joskus tulevaisuudessa tämä hulluus loppuisi.
- höhlä
joo täällä kanssa yks sekopää.. pelkää lähinnä aina kaikkia trendi sairauksia etenkin kun uus juttu tulee esille mediasta tai kuulen joltai ihmiseltä jostai sairaudesta alkaa ahdistus heti jos se tulee mullekkin apua.. sitten tulee paniikkikohtauksia ja menen ihan loppuu näiden huonojen jaksojen aikana jolloin mulla on siis lähes kaikki sairaudet... onks muilla semmosta ihan normi pöpöjen kammoo?? kun mulla on siis näiden vakavien sairauksien lisäks semmostakin ..
- pelkääjä täälläkin
Minä pelkään kaikkia mahdollisia sairauksia ja eniten on tietenkin oireita niistä vakavammista,kuten Ms-tauti,syöpä,Hiv yms...
Muutenkin olen kauhean pöpö kammonen! Tällanen elämä on kuluttavaa kun ei oikeestikaan voi olla varma onko kyseisiä tauteja kun ei oikein uskaltais mennä lääkäriinkään kun nolottaa kertoa noista tuntemuksista,ja jotenkin pelottaa se jos saakin varmuuden jostain taudista!Mutta onneks teitä kohtalo tovereitakin on.Se helpottaa kummasti!ainakin hetkeks! - Nimetön
pelkääjä täälläkin kirjoitti:
Minä pelkään kaikkia mahdollisia sairauksia ja eniten on tietenkin oireita niistä vakavammista,kuten Ms-tauti,syöpä,Hiv yms...
Muutenkin olen kauhean pöpö kammonen! Tällanen elämä on kuluttavaa kun ei oikeestikaan voi olla varma onko kyseisiä tauteja kun ei oikein uskaltais mennä lääkäriinkään kun nolottaa kertoa noista tuntemuksista,ja jotenkin pelottaa se jos saakin varmuuden jostain taudista!Mutta onneks teitä kohtalo tovereitakin on.Se helpottaa kummasti!ainakin hetkeks!Noin 2 vuotta sitten aloin pelkäämään eri asioita.
Ensin aloin pelätä suu syöpää jonka pelko lähti pois aivan yhtäkkiä.. Nytten on ollut vuoden pelkoa että olisi aivokasvain. Pelkään kokoajan että kohta tulee aivohalvaus tai aivoverenvuoto. Aina kun kuulen jostakin uudesta oireesta joka johtuu kasvaimeen sun muuhun nii saan ne oireet. Olen käynyt lääkärissä monesti ja aina vaan annettu rauhoittava ja laitettu kotia nukkumaa ja kasvaimet pois suljettu. Pitäisi käydä kuvaamassa aivot se varmana auttaisi mielenrauhaan, Mutta entä jos siellä onkin jotain niin elämä menee tosiaan pilalle? :S
- ootteko
muuten huomannu että miten mielellä on merkillinen vaikutus saada ikaan ihan oikeita oireita ja kipuja kun tarpeeks syvällisesti pohtii,ihan ILMAN SYYTÄ!!!!
- Neiti_
On tullu huomattua kyllä. Kun tarpeeks aattelee ja pelkää niin alkaa oikeestikkin sattua johonkin kohtaan.. Tuttua ainakin mulle.
- minä vaan
huh huh kun luin tarinaas niin tuli aivan kuin itse olisin ollut sitä kirjottamassa itelläni on myös sairauden pelkoa ja tuntuu että ei osaa nauttia arjen pienistä asioista ajatuksissa eole muuta kun jos sairastuu syöpään koko ajatuskin saa jo mielikuvituksen liikkeelle olis mukava olla yhteyksissä tällä hetkellä olen raskaana ja heinäkuus pitäis vauva syntyä ja tästä odotus ajasta pitäs nauttia mutta tuntuu mieli vaan niin pelokkaalta ,,olis mukava rupatella sun kans ollaan yhteyksissä.
- Esgeg
Tuntuu että suurinosa kirjoittajista on naispuolisia.
Itse olen 19 vuotias miehenalku ja kaikki oireet kuulostaa tutulta.
Eniten pelkään syöpää.
Kokoajan päällä itsetarkkaillu, kaikki poikkeava tottakai viittaa sairauksiin. Kuitenkin tiedän lähes varmasti että tämä on psyykkisellä puolella.
Muistan että samoja ajatuksia oli todella nuorella iällä, ala-aste ikäisenä. Olen aina stressannut kaikenmailmat asiat ja nimenomaan omasta terveydestä.
Ahdistuksen saa lievenneystä jos löytää muuta ajateltavaa ja tekemistä.
Pitäisi kait käydä lääkärissä hommaamassa asiantuntija apua, sairaudeksihan tämä on luokiteltu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypokondria- ihan samaa
.. ja tuntuu ettei se koskaan lopu! täytyy yrittää...
- Saha
Hei kaikille stressaajille!
Olen samanlainen stressaaja kuin monet teistä ja mietin aika usein, että mahdanko olla terve. Stressiä minulla on usein ja olenkin sen seurauksena saanut monesti paniikkikohtauksia. Tosin nykyään olen oppinut tunnistamaan paniikkikohtauksen, jolloin se menee nopeammin ohitse tai se ei ns. ala ollenkaan. Stressi on vaan niin kummallinen juttu, että jos ei osaa relata, niin se äityy sellaiseksi, että kroppa huutaa, että nyt otat iisimmin.
Huomaan myös, että liikunnan vähentyminen ja päivittäinen koneella työskenteleminen aiheuttaa minulle sellaisia lihasjännitystiloja, jotka sitten taas aiheuttavat sellaisia oireita, joiden luulen olevan vakavampaa, kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Hierojalla siis kannattaa myös käydä.
Ja jos tekee tietsikalla hommia, niin työasento kannattaa tarkistuttaa jossain, vaikka työergonomiaan perehtyneellä ammattilaisella. Itselläni juuri huonosta työasennosta ja liikunnan vähentymisestä tuli rintaontelon ahtauma, joka plokkasi verenkierron käteen ja painoi vielä hermoja samalla. Siksi minulla puutui käsi. Jalkojen puutuminen voi johtua siitä, että joku nikama on jännitystilan takia väärin ja se pitäisi "aukaista" kiropraktikolla tai fysioterapeutilla.
Omaan käden puutumiseen lääkärin ohje oli, että kuntosalille ja ryhti kuntoon. Ja se auttoi. Turhaan syö mitään lääkkeitä, jos ongelmn voi aluksi koittaa ratkaista liikunnalla. Myös niskan jännitystila saattaa ilmetä päänsärkynä ja korvien poksumisena tai vanteen tuntuisena kiristyksenä ohimoilla...
Lääkärillä käynti on tietenkin suositeltavaa, jos tuntuu siltä, ettei oireet lopu. Monesti olen saanut asian pois mielestä sillä, että olen käynyt lääkärissä. Tai sitten hierojalla, jolloin olen rentoutunut fyysisesti. Lääkkeitä olen pyrkinyt välttämään sen takia, etteivät ne poista sitä aiheuttajaa vaan lievittävät hetkellisesti tilannetta.
Paniikkikohtaukset ovat tunnollisten ihmisten tauti. Pitäisi siis ottaa rennommin, eikä stressata aina kaikesta. Mutta ehkä helpommin sanottu, kuin tehty.
Jaksamisia kaikille kanssasisarille- ja veljille.- Unnamed90
Juu tää on ihan perussettä... Oon itsekkin pelännyt 5 vuotiaasta saakka et aina on joku sairaus :D. Itse-asiassa muistan pienenä laskeneeni kalenteriin "Hyvä jos oon viellä tolloin hengissä"... Ku urheilee ja nukkuu hyvin nii ei tuu stressattua niin paljon näistä...
- Nenehh
Unnamed90 kirjoitti:
Juu tää on ihan perussettä... Oon itsekkin pelännyt 5 vuotiaasta saakka et aina on joku sairaus :D. Itse-asiassa muistan pienenä laskeneeni kalenteriin "Hyvä jos oon viellä tolloin hengissä"... Ku urheilee ja nukkuu hyvin nii ei tuu stressattua niin paljon näistä...
On se helpottavaa huomata ettei ole yksin tämän sairauspelkotilansa kanssa..vaikka ikäväähän tämä on.
Itse teini-iästä asti pelännyt kaiken maailman sairauksia ja tauteja (nyt 24v).
Se ei sitten yhtään auta että kirjottaa omat oireet googleen ja katsoo mikä tauti tulee tulokseksi. Siis aivan rasittavaa!
Lähipiirissä kukaan ei stressaa terveydestä niinkuin minä ja oikeastaan vain äitini ja poikaystäväni tietävät "oma-analyyseistäni".
Äidilläni on kuitenkin rauhoittava vaikutus, kuitenkin toiminut terveysalalla sen verran kauan että tietää mistä puhuu. silti joskus jään miettimään entä jos.
Itse koen että omalla kohdallani sairaudenpelko johtuu suurimmasta osin siitä että olen utelias luonne ja haluan nähdä maailmaa niin pitkälle kuin mahdollista. Eli toisinsanoen kuolemanpelosta. Faktahan on että kaikki me joskus kuolemme mutta se että on elävien kirjoissa ja miettii "entä jos" asenteella on erittäin ärsyttävää ja stressaavaa.
Kun haluaisi olla miettimättä asiaa sen enempää ja mennä tutkimuksiin niin kuin muutkin ihmiset.
Monia öitä mennyt siihen että en ole saanut unta koska mietin koko ajan mikä minulla on.
Aina sama tunne kun kehossa tapahtuu jotain uutta "outoa".
Edellinen oli kun minua huimasi ja en pystynyt kävelemään ja selkäni ja niskani oli tulikuuma niin että kuumekin nousi. Soitin heti äidilleni ja sanoin että minulla on aivokalvontulehdus tai joku muu vakava tauti. Selvisi että kaikki johtui niskasta.
Se että työskentelee koneella ja liikunta jää vähäiseksi ei myöskään auta :(.
Eilen luulin että minulla oli sydänkohtaus..tai joku sydänvika. Ja silmät on kuivat ja suu on kuiva yms. Googletin taas kunnon analyysin ja taas mietin koko viime yön mikä minulla on.
Rintakehässä paineen tunnetta ja röyhyttää muttei tule röyhyä. Mahakaan ei toimi ja ihan paisunut tai turvonnut. tuntuu kuin olisi joku tukkeessa.
Mitään lääkkeitä en ole ottanut, nyt 5:des päivä menossa. Pakko kai mennä lääkäriin testeihin jos vielä kauan vaivat jatkuvat. Toivotaan kuitenkin että normaaleja ruoansulatusvaikeuksia.
Ai niin ja rintalastani on näkyvästi koholla.
Kyllä näitä oireita riittää.
Ja stressaaminen ei auta, sen kun saisi omaan pääkoppaan perille.
Tsemppiä meille kaikille samaa luulotautia "sairastaville" ja otetaan iisimmin ja tosiaan kaikki nyt liikkeelle ja joku harrastus kehiin ettei ole aikaa miettiä liikaa!
Nenehh
- eccentrial
Tosiaankin mukava huomata, että en ole yksin tämän asian kanssa.
Itse olen tällä hetkellä 21-vuotias mies ja olen pelännyt erilaisia sairauksia n.18-vuotiaasta saakka. Lähinnä pelkään yllättäen erilaisia syöpiä, lähinnä suu- ja kurkkusyöpää. Tiedostan kyllä, että itsetarkkailuni on aivan sairaalloista, mutta en mahda sille mitään.Lääkäreissä on tullut ravattua jo useamman vuoden ajan. Urheilen kyllä säännöllisesti ja olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Olen harrastanut kuntosalilla käyntä n.5v ja lihaakin löytyy jo kohtalaisesti, mutta yleensä juuri kun saa treenin ja ruokavalion kohdilleen, niin alkaa aivan tajuton ahdistus jostain sairaudesta ja siinä sitten ollaankin syömättä ja nukumatta kunnolla useampi päivä, jopa viikkoja, paino putoaa ja voimatasot laskevat ja sitten tuleekin masennus. juuri ja juuri olen vielä toistaiseksi pystynyt töissä käymään, mutta jos sama rata jatkuu, niin taitaa sairaseläke pian kutsua.
Nyt uusin pelko on, kun olen tässä nyt ollut viikon flunssassa ja tarkastelin kurkkua, niin normaalin punoituksen lisäksi sieltä löytyi rakkulouita ja varmaan arvaattekin jo, että mitä luulen niiden olevan.
Ja hauskintahan tässä on, että minulla on aivan tajuton lääkärikammo.
Rankkaa elämää tämä on, enkä kyllä toivo tätä kenellekkään. Mutta jaksamisia teille kohtalotovereille- stressaaja
eihän tämä ilon asia ole mutta ihana todella huomata että teitä on muitakin. olen itse "sairastanut" useamman vuoden varmaankin lukemattomia sairauksia. tällä hetkellä "sairastan" rintasyöpää. rinnat ovat jo arat kun olen ne niin monta kertaa tarkistanut kyhmyjen varalta... yhdestä taudista ja oireista kun selviää niin joku uusi tulee kyllä ajan mittaan tilalle.
itselläni on ollu suhteellisen pitkä tauko (n.1,5v) siitä kun viimeeksi hairahduin tähän pitkään "sairastelukierteeseen. kaksi vuotta sitten minulla todettiin lievä masennus ja tästä pelkonikin juonsivat juurensa. söin muutan kuukauden masennuslääkkeitä, mutta psykologilla en käynyt. (nyt kaduttaa että en menny)
nämä auttoivat minulla.
nyt olen huomannut että sirauden pelko palaa pikkuhiljaa. pitäisi kai mennä käymään lääkärin juttusilla, mutta en koe masennuslääkkeiden olevan lopullinen ratkaisu. kenties keskustelu ja perimmäisen syyn etsiminen olisi parempi vihtoehto.
onneksi perheeni ymmärtää todella hyvin neuroottisuuttani ja saatamme joskus jopa vitsailla siitä, mitä nyt sairastan. pakko pystyä nauramaan itselleen ja tälle uskomattomalle päähänpinttymälle.
parhaiten minulla on kuitenkin auttanut se että jätän googlettamatta sairauden oireet. heti kyllä alan löytää itsestäni samoja oireita ja olen vielä sairaampi. paras apu meille kaikille löytyy siitä, että tiedostamme tilamme näinkin hyvin. kun tiedät olevasi luulosairas, joka paikan kipeä voit yrittää vakuuttaa itsesi ja kääntää ajatuksesi johonkin muuhun asiaan. harrasta jotain...
älä sinäkään eccentrial jätä menemättä sinne kuntosalille tai lenkille ensi kerralla kun "oireita" tulee. näe ystäviäsi, puhu niille kenelle voit. pakkohan se on myöntää että kaikki eivät ymmärrä tämän sortin neuroottisuutta, mutta erottuvatpahan todelliset ystävät.
- sairauksien kuningatar
Allekirjoitan kaikkien edellisten vuodatusten saldon! Itsetarkkailun koukusta olen päässyt itsekurilla ja kohtaamalla oman pelkoni sekä fyysisesti itseäni rasittamalla:pitkät kävelylenkit,hölkkä....siihen sauna/suihku... Ja "unohtamalla itsensä" hyvien ystävien tai mielekkään tekemisen avulla.Jos tekee asiat samoin kuin on aina tehnyt,saa samaa kuin on aina saanut! Fyysinen ja psyykkinen kunto kulkevat käsi kädessä.
- luulija
Itselläni on äärettömän vaikeita hetkiä tämän pelon kanssa.
Normaali sairastaminen on mahdotonta. Se, että saat flunssan, on aivan hirveää. Tieto siitä, että keuhkokuumeen vaara kasvaa, järkyttää mieltä enemmän kuin mikään. Sitä on varma makaavansa kohta sairaalassa puolikuolleena. Ja mites siitä ylös noustaan?
Pelkään jatkuvasti kaikkea diapeteksestä syöpään, sydäntauteihin ja keuhkokuumeisiin.
Tarkkailen mm. pulssiani hyvin paljon. Saatan katsella itseni läpi monesti päivässä siltä varalta, ettei ole mitään poikkeavaa.
Katson todella usein peiliin, koska pelkään olevani kalpea tai sininen. Tämä kuulostaa kauhean tyhmältä, mutta ikävä kyllä se on mun elämää. Tiettyinä hetkinä sitä ei kestä. - tunnen...
luulija kirjoitti:
Itselläni on äärettömän vaikeita hetkiä tämän pelon kanssa.
Normaali sairastaminen on mahdotonta. Se, että saat flunssan, on aivan hirveää. Tieto siitä, että keuhkokuumeen vaara kasvaa, järkyttää mieltä enemmän kuin mikään. Sitä on varma makaavansa kohta sairaalassa puolikuolleena. Ja mites siitä ylös noustaan?
Pelkään jatkuvasti kaikkea diapeteksestä syöpään, sydäntauteihin ja keuhkokuumeisiin.
Tarkkailen mm. pulssiani hyvin paljon. Saatan katsella itseni läpi monesti päivässä siltä varalta, ettei ole mitään poikkeavaa.
Katson todella usein peiliin, koska pelkään olevani kalpea tai sininen. Tämä kuulostaa kauhean tyhmältä, mutta ikävä kyllä se on mun elämää. Tiettyinä hetkinä sitä ei kestä.Olen 20 vuotias, ja minulla on myös samoja oireita kun teillä. Saan päähäni jostakin pinttymän sairaudesta, löydän oireen itsestäni, etsin netistä lisää tietoa, ja löydän lisää oireita itsestäni, alkaa ahdistaa ja pelottaa se että olen vakavasti sairas.
Luulen, että tämä kaikki alkoi viime keväänä kun erosin poikaystävästäni, ja aloin pelätä sukupuolitauteja.
Tämä pelko johti ylävatsan kipuihin ja muihinkin vatsavaivoihin (milloin ummetusta, milloin ripulia)(myös muut kuvailevanne oireet ovat tuttuja; univaikeudet, niskan jäykkyys, isossa ahdistuksessa jopa tärisen). Pelkäsin paljon, että itselläni olisi HIV, ja eihän sitä tietenkään ollut. Tästä varmaankin ovat myös muut pelkoni saaneet alkunsa. Sen jälkeen olen pelännyt olevani raskaana, sairastavani jotakin naisten tulehduksellista tautia esim, kohdun rungon syöpää yms vastaavan alueen syöpiä. Tämän jälkeen olen pelännyt mahasyöpää, suolistosyöpiä, tulehduksellisia suolistosairauksia esim. haavainen paksusuolen tulehdus tai crhonin tauti. Viimeisimmäksi joulun aikaan flunssassa sain taas päähäni, että minulla on HIV (eipä ollu), ja rintasyöpä (rintaa sattui, ja löysin itse patin...taisin osua ennemminkin kylkiluuhun :D). Tämän jälkeen olen pelännyt suusyöpää. Asian tiimoilta kävin lääkärissä, ja sen jälkeen hammaslääkärissäkin. Ja onneksi mitään ei todettu, vaikka sen kyllä osasin jo aavistaakkin. Jotenkin tuntuu, etten osaa olla pelkäämättä sitä, että itselläni jokin sairaus olisi. Vaikka mahdollisuus sellaisiin sairauksiin joita täälläkin monet ovat pelänneet/pelkäävät on minimaalinen.. syöpä 20 vuotiaalla, aniharvoin.. tai sitten suusyöpä, sehän on yli 65 vuotiaiden miesten sairaus..
Luulen että osan pelkooni voi johtaa myös se, että opiskelen sairaanhoitajaksi, ja olen koko ajan tekemisissä erilaisten sairauksien kanssa. Tosin aina kun pääsee hoitamaan muita, huomaan kuinka hyvin suomen terveydenhuolto toimii ja sairaudet saadaan hoidettu. Turhaa siis stressata siitä, että niin sanottua sairautta jota pelkäisin (ja jota minulla ei tod. näköisesti edes ole) ei hoidettaisi kunnolla ja kuolisin siihen. Eli kai tämä kaikki johtaa siihen ajatukseen, että pelkään kuolemaa. - opiskelija88
tunnen... kirjoitti:
Olen 20 vuotias, ja minulla on myös samoja oireita kun teillä. Saan päähäni jostakin pinttymän sairaudesta, löydän oireen itsestäni, etsin netistä lisää tietoa, ja löydän lisää oireita itsestäni, alkaa ahdistaa ja pelottaa se että olen vakavasti sairas.
Luulen, että tämä kaikki alkoi viime keväänä kun erosin poikaystävästäni, ja aloin pelätä sukupuolitauteja.
Tämä pelko johti ylävatsan kipuihin ja muihinkin vatsavaivoihin (milloin ummetusta, milloin ripulia)(myös muut kuvailevanne oireet ovat tuttuja; univaikeudet, niskan jäykkyys, isossa ahdistuksessa jopa tärisen). Pelkäsin paljon, että itselläni olisi HIV, ja eihän sitä tietenkään ollut. Tästä varmaankin ovat myös muut pelkoni saaneet alkunsa. Sen jälkeen olen pelännyt olevani raskaana, sairastavani jotakin naisten tulehduksellista tautia esim, kohdun rungon syöpää yms vastaavan alueen syöpiä. Tämän jälkeen olen pelännyt mahasyöpää, suolistosyöpiä, tulehduksellisia suolistosairauksia esim. haavainen paksusuolen tulehdus tai crhonin tauti. Viimeisimmäksi joulun aikaan flunssassa sain taas päähäni, että minulla on HIV (eipä ollu), ja rintasyöpä (rintaa sattui, ja löysin itse patin...taisin osua ennemminkin kylkiluuhun :D). Tämän jälkeen olen pelännyt suusyöpää. Asian tiimoilta kävin lääkärissä, ja sen jälkeen hammaslääkärissäkin. Ja onneksi mitään ei todettu, vaikka sen kyllä osasin jo aavistaakkin. Jotenkin tuntuu, etten osaa olla pelkäämättä sitä, että itselläni jokin sairaus olisi. Vaikka mahdollisuus sellaisiin sairauksiin joita täälläkin monet ovat pelänneet/pelkäävät on minimaalinen.. syöpä 20 vuotiaalla, aniharvoin.. tai sitten suusyöpä, sehän on yli 65 vuotiaiden miesten sairaus..
Luulen että osan pelkooni voi johtaa myös se, että opiskelen sairaanhoitajaksi, ja olen koko ajan tekemisissä erilaisten sairauksien kanssa. Tosin aina kun pääsee hoitamaan muita, huomaan kuinka hyvin suomen terveydenhuolto toimii ja sairaudet saadaan hoidettu. Turhaa siis stressata siitä, että niin sanottua sairautta jota pelkäisin (ja jota minulla ei tod. näköisesti edes ole) ei hoidettaisi kunnolla ja kuolisin siihen. Eli kai tämä kaikki johtaa siihen ajatukseen, että pelkään kuolemaa.Olen 21-vuotias ja olen itse pelännyt sairauksia nytten noin 5kk. Ensimmäisenä oli oikeastaan pelko siitä, että minulla on jokin tauti/syöpä kädessä koska se tuntui jotenkin omituiselta, en osaa selittää koska en osannut selittää edes lääkärille, pelkään amputointeja enemmän kuin kuolemaa, tätä pelkoa kesti 3vko jonka jälkeen kuin yhtäkkiä tuli epätodellinen olo kun olin kavereiden kanssa minun kämpillä, tästä seurasi todennäköisesti paniikkikohtaus, jonka pidin sisälläni hiiskahtamatta kavereilleni. yritin vain olla vaikka tuntuin siltä, että kuolen kohta. Tämän jälkeen alkoi tulla tinnitystä, unettomuutta, väsymystä. kävin lääkärissä jossa otettiin verikokeet joista ei ilmennyt mitään eikoista. en kuitenkaan uskonut lääkäriä joka sanoi, että kaikki olisi ok.
Aloitin uuden koulun puoli viikkoa sen jälkeen kuin epätodelliset olotilat alkoivat. en mielestäni stressanut tätä joten en usko olojen johtuvan siitä. kävin koulua 3-4vko olo alkoi olemaan niin tukala, koska uskoin sairastavani ms-tautia, aina kun googleen jonku oireen laitoin ekana tuli ms-tauti vastaan. eräänä päivänä tuntui vain että sekoan kaikki oli niin omituista ja kuolema runtui, niin läheiseltä. sain ajan varattua lääkärille seuraavalle päivälle, kerroin lääkärille ensimmäistä kertaa ms-taudin pelosta ja hän onnistui vakuuttamaan että tämä ei ollut sitä. Osittain auttoi kans se, että päätin jatkaa vain normaalia elämää kävi miten kävi. Tässä onnistuinkin aika hyvin hiihtolomaan asti. hirveä stressi painoin koulun takia koko ajan lomaan asti, olo ei kyllä ollut aivan täysin normaali tänä aikan mutta melkein.
Kun loma alkoi luulin kaiken helpottavan mutta toisinkävi, henkeä alkoi ahistamaan, tuntuu välillä, että se johtuu keuhkoista välillä taas tuntuu, että kurkku ahistaa tässä vaiheessa pelkään keuhko ja kurkku syöpää. oikeastaan tiedän tai ainakin uskon ja toivon että se johtuu vain stressistä tai näistä pelkotiloista. Mutta tämä taas saa minut pelkäämään että olen jotenkin mielisairas ja en koskaan palaa normaaliksi. Poltan tupakkia, joka lisää keuhko/kurkku sairauksien pelkoa. olen yrittänyt lopettaa mutta se tuntuu olevan paras rentouttaja näihin oloihin mutta se on myös pahin pelkokin. kumpa kaikki kääntyisi taas normaaliksi, voisin olla taas se positiivinen itseni joka tsemppaa muita.
Tulipa kirjoitettua pitkä litania tekstiä, henkeä alkoi ahistamaan kun tätä kirjoitin. mutta hieman myös rauhoitti, kun kävin kirjoittaen läpi mitä olen kokenut. - lohduton,,,,
opiskelija88 kirjoitti:
Olen 21-vuotias ja olen itse pelännyt sairauksia nytten noin 5kk. Ensimmäisenä oli oikeastaan pelko siitä, että minulla on jokin tauti/syöpä kädessä koska se tuntui jotenkin omituiselta, en osaa selittää koska en osannut selittää edes lääkärille, pelkään amputointeja enemmän kuin kuolemaa, tätä pelkoa kesti 3vko jonka jälkeen kuin yhtäkkiä tuli epätodellinen olo kun olin kavereiden kanssa minun kämpillä, tästä seurasi todennäköisesti paniikkikohtaus, jonka pidin sisälläni hiiskahtamatta kavereilleni. yritin vain olla vaikka tuntuin siltä, että kuolen kohta. Tämän jälkeen alkoi tulla tinnitystä, unettomuutta, väsymystä. kävin lääkärissä jossa otettiin verikokeet joista ei ilmennyt mitään eikoista. en kuitenkaan uskonut lääkäriä joka sanoi, että kaikki olisi ok.
Aloitin uuden koulun puoli viikkoa sen jälkeen kuin epätodelliset olotilat alkoivat. en mielestäni stressanut tätä joten en usko olojen johtuvan siitä. kävin koulua 3-4vko olo alkoi olemaan niin tukala, koska uskoin sairastavani ms-tautia, aina kun googleen jonku oireen laitoin ekana tuli ms-tauti vastaan. eräänä päivänä tuntui vain että sekoan kaikki oli niin omituista ja kuolema runtui, niin läheiseltä. sain ajan varattua lääkärille seuraavalle päivälle, kerroin lääkärille ensimmäistä kertaa ms-taudin pelosta ja hän onnistui vakuuttamaan että tämä ei ollut sitä. Osittain auttoi kans se, että päätin jatkaa vain normaalia elämää kävi miten kävi. Tässä onnistuinkin aika hyvin hiihtolomaan asti. hirveä stressi painoin koulun takia koko ajan lomaan asti, olo ei kyllä ollut aivan täysin normaali tänä aikan mutta melkein.
Kun loma alkoi luulin kaiken helpottavan mutta toisinkävi, henkeä alkoi ahistamaan, tuntuu välillä, että se johtuu keuhkoista välillä taas tuntuu, että kurkku ahistaa tässä vaiheessa pelkään keuhko ja kurkku syöpää. oikeastaan tiedän tai ainakin uskon ja toivon että se johtuu vain stressistä tai näistä pelkotiloista. Mutta tämä taas saa minut pelkäämään että olen jotenkin mielisairas ja en koskaan palaa normaaliksi. Poltan tupakkia, joka lisää keuhko/kurkku sairauksien pelkoa. olen yrittänyt lopettaa mutta se tuntuu olevan paras rentouttaja näihin oloihin mutta se on myös pahin pelkokin. kumpa kaikki kääntyisi taas normaaliksi, voisin olla taas se positiivinen itseni joka tsemppaa muita.
Tulipa kirjoitettua pitkä litania tekstiä, henkeä alkoi ahistamaan kun tätä kirjoitin. mutta hieman myös rauhoitti, kun kävin kirjoittaen läpi mitä olen kokenut.Joudun rintasyöpäleikkaukseen lähiaikoina, pelkään niin että tutisen. Elämäni hirvein kokemus. Hirvein pelko, mikä ikinä on ollut. olen ajatellut tiedon jälkeen itsemurhaa. Se olisi helpomaa, kuin se kaamea leikkaus ja pelko, mitä sen jälkeen. En mitenkään jaksaisi läpikäydä niitä hoitoja. Aina olen ollut terve.. Nyt tämä hiveä juttu. Leikkaus pelottaa niin hirveästi ja kaikki siihen liittyvä. Miksi minä, suvussani en tiedä ketään, joilla olisi ollut syöpää ja sukua on aika paljon.
Tämä on ihan hirveää. - opiskelija88
lohduton,,,, kirjoitti:
Joudun rintasyöpäleikkaukseen lähiaikoina, pelkään niin että tutisen. Elämäni hirvein kokemus. Hirvein pelko, mikä ikinä on ollut. olen ajatellut tiedon jälkeen itsemurhaa. Se olisi helpomaa, kuin se kaamea leikkaus ja pelko, mitä sen jälkeen. En mitenkään jaksaisi läpikäydä niitä hoitoja. Aina olen ollut terve.. Nyt tämä hiveä juttu. Leikkaus pelottaa niin hirveästi ja kaikki siihen liittyvä. Miksi minä, suvussani en tiedä ketään, joilla olisi ollut syöpää ja sukua on aika paljon.
Tämä on ihan hirveää.Älä vain edes mieti itsemurhaa. Mieti läheisiäsi ja kuinka itsekästeko se olisi. Itsekkin sitä jossain määrin mietin kuin oloni oli todella ahdistunut, mutta päätin että kidun vaikka koko loppuelämäni ennemmin kuin tekisin niin hirveä tempun perheelleni ja kavereilleni. olen nähnyt mitä läheisille tapahtuu itsemurhan jälkeen. Puhu asiasta muille, puhuminen auttaa aina. Yritä jaksaa, ei elämä lopu vaikka vähän aikaa olisi vaikeaa. Tsemppiä
- weird__
Joo.. Uskon, että kyseinen "luulotauti" on hyvin yleinen. Itse olen 18-vuotias, ja erityisesti viime ksestä asti kärsinyt erilaisista "luulo-oireista". Suuremmissa määrin oireet alkoivat siitä, kun päätäni särki useammin kuin ennen. Johtui luultavasti viisaudenhampaista ja toistuvista nielutulehduksista. Nyt yksi hampaista on poistettu ja nielurisat leikattu. (Ihme, että uskaltauduin leikkaukseen, olisihan siellä voinut tapahtua vaikka mitä kamalaa... :D) Päänsäryt ovat nyt helpottaneet, kun en ole asiaa ajatellut. Kyseessä ei siis tainnutkaan olla aivokasvain. ;D
Noh, seuraava epinemia tuli kun yhdenillan juttuni antoi minulle suojaamatonta suuseksiä. Tästäkös olen panikoinut kolmen kuukauden ajan aivan hillittömästi. Koko ajan on olevinaan kaikenlaisia oireita. Olen vienyt klamydia- ja tippuritestin. Molemmat negatiiviset. Ennen tulosten saapumista minulla oli aivan selvät klamydian oireet, jotka kuitenkin helpottivat heti, kun tulokset saapuivat. Nyt kyttään vielä kuitenkin koko ajan, että ilmestyykö minulle kondyloomia tai herpesrakkuloita. (Aivan varmastihan minulla jompi kumpi vähintään on.) Eikä tilannetta auta yhtään se, kun hyvin usein lueskelen netistä kaikkia juttuja. "Herpes tarttuu oireettomana ja yli viidesosa suomalaisista saa sen alapäähänsä jossain vaiheessa elämäänsä. Herpes voi ilmaantua vasta vuosienkin kuluttua tartunnasta." Tämä tarkoittaa, että kyttään herpestä vielä vähintään kymmenen vuotta! Mitään oikeasti herpekseen viittaavaa ei koskaan ole ollut havaittavissa. Kuitenkin aina silloin tällöin huulessa tuntuu pistävää tunnetta. Het pitää juosta katsomaan, josko se on herpes. Ei ole kertaakaan puhjennut huuleenkaan. Papa-kokeetkin olivat puhtaat (eihän siihen oikeasti voi täysin luottaa, sillä hpv voi itää hyvin kauan). "Mutta pakkohan minulla on vähintään HPV olla, kun olen tuollaisiin tekoihin sortunut..."
Tätä ennen len tosin ehtinyt pelätä vaikka mitä, kuten vatsasyöpää muutaman päivän vatsakipujen "innoittamana". Ainiin, ja tottakai tarkkailen kokoajan, että ovatko imusolmukkeeni suurentuneet. Ja hiv-testiinkin varmasti juoksen jossain vaiheessa. Teen myös laskelmia, että kuinka todennäköistä mikäkin tauti olisi saada. Ynnä muuta...
Voin tiivistää kaiken yhteen sanaan: HERMOROMAHDUS. Pistää kyllä väkisin suun hymyyn, kun myöntää kaiken tämän ja pukee sen sanoiksi. Ehkäpä vielä joskus voimme elää normaalisti ilman jatkuvaa pelkoa.. :)- kammottavaa
Todellakin aivan kammottava syövän pelko. Ajatuskin syövästä saa minut vapisemaan. Sitten vielä jos on syöpä ne etäispesäkkeet ja kontrollikäynnit. Ajatus itsemurhasta tuntuisi helpottavammalle, kuin se, jos sairastaisi syöpää. Syöpä sananakin on jo nin karsee, että sitä sanaa ei haluaisi ikinä kukaan kuulla.
- åp
kammottavaa kirjoitti:
Todellakin aivan kammottava syövän pelko. Ajatuskin syövästä saa minut vapisemaan. Sitten vielä jos on syöpä ne etäispesäkkeet ja kontrollikäynnit. Ajatus itsemurhasta tuntuisi helpottavammalle, kuin se, jos sairastaisi syöpää. Syöpä sananakin on jo nin karsee, että sitä sanaa ei haluaisi ikinä kukaan kuulla.
ihanaa lukee näitä juttui et meitä on muitakin! mä oon ollu aina tosi neuroottinen näitten asioitten tiimoilta. nyt multa poistettiin pari viikkoa sitten sellanen pikku patti joka kuitenkin lähetettiin patologille tutkittavaksi, pelottaa ihan helvetisti! mulle sanottiin ku sitä kuvattiin et on hyvänlaatunen, sanottiin myös kun leikattiin et on mut.... sairaalle päälle ei voi mitään. mun suurin pelko on syöpä ja nyt et mä oon joutunu tähän tilanteeseen et musta on poistettu joku patti, syöpähän sen on oltava! oon 24, mä oon kans "sairastanu" kaikki nää taudit mistä tääl on puhuttu. mä en oo hirveesti lääkärissä juossu, oon kelaillu ittekseni näitä, VUOSIA! se on tosi kuluttavaa.. viime aikoina oon ollu ihan ok mut sit tuli tää patti. iha ku mua rangaistais siitä et kaikki on ollu niin hyvin :( no ylihuomenna meen kuulemaan mun tuomion. tää on ollu iha kauhee ajanjakso. syvällä sisällä tiiän kuin hölmöö tää on mut väli tulee siis suoranainen kauhu olotila. lohduttavaa lukee näitä, päässä se vika on.... koittakaa jaksella, iän myötä ehkä helpottaa ;)
- am.
åp kirjoitti:
ihanaa lukee näitä juttui et meitä on muitakin! mä oon ollu aina tosi neuroottinen näitten asioitten tiimoilta. nyt multa poistettiin pari viikkoa sitten sellanen pikku patti joka kuitenkin lähetettiin patologille tutkittavaksi, pelottaa ihan helvetisti! mulle sanottiin ku sitä kuvattiin et on hyvänlaatunen, sanottiin myös kun leikattiin et on mut.... sairaalle päälle ei voi mitään. mun suurin pelko on syöpä ja nyt et mä oon joutunu tähän tilanteeseen et musta on poistettu joku patti, syöpähän sen on oltava! oon 24, mä oon kans "sairastanu" kaikki nää taudit mistä tääl on puhuttu. mä en oo hirveesti lääkärissä juossu, oon kelaillu ittekseni näitä, VUOSIA! se on tosi kuluttavaa.. viime aikoina oon ollu ihan ok mut sit tuli tää patti. iha ku mua rangaistais siitä et kaikki on ollu niin hyvin :( no ylihuomenna meen kuulemaan mun tuomion. tää on ollu iha kauhee ajanjakso. syvällä sisällä tiiän kuin hölmöö tää on mut väli tulee siis suoranainen kauhu olotila. lohduttavaa lukee näitä, päässä se vika on.... koittakaa jaksella, iän myötä ehkä helpottaa ;)
Jotkut on ku suoraan mun kirjottamia :) Mut joo, mulla 2006 vuodesta paniikkihäiriö joka sittemmin saanu kaveriks masennukset ja ahdistuneisuushäiriöt yms. Ei ole yhtäkään päivää ollu aikoihin ettenkö tarkkailis itteeni. Mullaki ollu aivokasvaimen, aivohalvauksen, eri syöpien, ms-taudin, sydänvian/kohtauksenpelko, sekoamisen pelko, ja nyt uusin on vatsa-aortan pullistuman pelko. Ku tuli elohiiri pallean kohdalle, ja mahassa tuntuu patti. Itselle ehdotettiin sairaalahoitoo jossa alotan lääkityksen (en ole vieläkään suostunu koti-oloissa alottaan pitkäaikaislääkitystä sivuvaikutusten pelossa). ja unirytmi korjataan, unet kun on tarkkailun ja paniikkien myötä jääny vähän vähemmälle.
- luulutautinen
am. kirjoitti:
Jotkut on ku suoraan mun kirjottamia :) Mut joo, mulla 2006 vuodesta paniikkihäiriö joka sittemmin saanu kaveriks masennukset ja ahdistuneisuushäiriöt yms. Ei ole yhtäkään päivää ollu aikoihin ettenkö tarkkailis itteeni. Mullaki ollu aivokasvaimen, aivohalvauksen, eri syöpien, ms-taudin, sydänvian/kohtauksenpelko, sekoamisen pelko, ja nyt uusin on vatsa-aortan pullistuman pelko. Ku tuli elohiiri pallean kohdalle, ja mahassa tuntuu patti. Itselle ehdotettiin sairaalahoitoo jossa alotan lääkityksen (en ole vieläkään suostunu koti-oloissa alottaan pitkäaikaislääkitystä sivuvaikutusten pelossa). ja unirytmi korjataan, unet kun on tarkkailun ja paniikkien myötä jääny vähän vähemmälle.
Pelkonsa kullakin.Minä pelkään sairaalloisesti saavani korvatulehduksen (juoksen lähes kuukausittain lääkärissä tarkistuttamassa korviani,kun koko ajan "tuntuu" jotain outoa,mukamas...) tai tulevani vahongossa raskaaksi. :( Voitte uskoa että en pahemmin seksiä harrasta tuon pelon takia (onneksi olen sinkku...). Raskauden pelkoon en keksi mitään syytä,koska en ole koskaan ollut raskaana (tietääkseni,voihan olla että olenkin ollut ja saanut keskenmenon jota olen luullut kuukautisiksi...apua,ei tollaisi voi ruveta miettiin!sekoo vielä pää...) enkä ole kokenut seksuaalista väkivaltaa tai ahdistelua. kai se pelko vaan johtuu siitä että en missään tapauksessa halua lapsia (koska olen niiin luulosairas että viimeistään lapsen "oireita" kytätessä tulisin hulluksi).
- entinenpelkääjä
Minuakin ennen vaivasi kaikki mahdolliset taudit, syöpää, sydänvikoja, maksassa vikaa millon mitäkin. Olin n 16-vuotias kun pelkäsin kaikkia mahdollisia tauteja. Kerran sydämmen kohdalta pisti lähes joka päivä ja sain suostuteltua äitinikin viemään minut lääkäriin. Juurikun oltiin lähdössä niin isä kysyi minne oltiin menossa ja kun selitettiin ni melko kuuluvalla äänellä totes "Jumalauta ei noin nuorella mitään sydänvikoja ole, ihan turhaan menette".. no jännä juttu mut siihen loppui pelot :D Myöhemmin selvis sattumalta että ne pistot sydämmen kohdalta johtui todennäköisesti närästyksestä ja arvatkaas oliko paha kun en tienny asiasta. Kun pisti sydämmen kohdalta aloin stressaa yhä enemmän ja stressi pahensi närästystä ja helvetti oli irti.
Tsemppiä vaan kaikille luulotaudista kärsiville- sami87
Nonii, mul meni sillee et menin eka kertaa elämässäni kunnol töihin ja samoihin aikoihin mun kaks parast kaverii alko seurustelee ja sain kauhean stressin siitä työstä. Aluksi ku menin töihi mua alko pöyrryttää ihan tajuttomasti ja sitte alko tuleen semmosia "elohiiri" tyyppisiä lihasnykimisiä. Näiden takia kävin sitten lääkärissä, mutten kehdannut sanoa mitään ahdistuksesta/stressistä. Lääkäri sanoi että ei liity mihinkään vakavaan ja passitti vielä verikokeisiin. Verikokeissa ei ollut mitään.
Sitten aloin ajattelemaan että oon yksin ja joudun tungeksiin joka paikkaan yms ja ahdistuin entistä enemmän... en saanut nukuttua öisin..tärisin vain sängyssä ja pelkäsin että tää on jotain pahaa sairautta kuten ms tautia..sitte jos sain nukuttua, heräsin siihen että suu oli aivan kuiva ja sama tärinä alkoi taas. Päivisin mulla oli taas semmonen aivan epätodellinen olo, Aivan hirveää aikaa.
nyt tilanne on vähän parempi, muttei paras kuitenkaan! nykyäään tuntuu että leuka olis tavallaan puutunut tai puutuu sitten kun siihen koskee, jotenki outoa. Niskat on tosi jumissa ja välillä kipeät, voiskohan johtua niistä, hierojalla kävin muutama kuukausi sitten ja se sanoi että todella jumissa ovat ja että minulla täytyy olla hyvä kipukynnys kun olen kestänyt niskoja. Oon kokoaika jonku sairauden pelossa...... - pelkään!
sami87 kirjoitti:
Nonii, mul meni sillee et menin eka kertaa elämässäni kunnol töihin ja samoihin aikoihin mun kaks parast kaverii alko seurustelee ja sain kauhean stressin siitä työstä. Aluksi ku menin töihi mua alko pöyrryttää ihan tajuttomasti ja sitte alko tuleen semmosia "elohiiri" tyyppisiä lihasnykimisiä. Näiden takia kävin sitten lääkärissä, mutten kehdannut sanoa mitään ahdistuksesta/stressistä. Lääkäri sanoi että ei liity mihinkään vakavaan ja passitti vielä verikokeisiin. Verikokeissa ei ollut mitään.
Sitten aloin ajattelemaan että oon yksin ja joudun tungeksiin joka paikkaan yms ja ahdistuin entistä enemmän... en saanut nukuttua öisin..tärisin vain sängyssä ja pelkäsin että tää on jotain pahaa sairautta kuten ms tautia..sitte jos sain nukuttua, heräsin siihen että suu oli aivan kuiva ja sama tärinä alkoi taas. Päivisin mulla oli taas semmonen aivan epätodellinen olo, Aivan hirveää aikaa.
nyt tilanne on vähän parempi, muttei paras kuitenkaan! nykyäään tuntuu että leuka olis tavallaan puutunut tai puutuu sitten kun siihen koskee, jotenki outoa. Niskat on tosi jumissa ja välillä kipeät, voiskohan johtua niistä, hierojalla kävin muutama kuukausi sitten ja se sanoi että todella jumissa ovat ja että minulla täytyy olla hyvä kipukynnys kun olen kestänyt niskoja. Oon kokoaika jonku sairauden pelossa......Ihan niinku joku ois minusta kertonu! Kaikki tuntemukset, niin fyysiset kuin psyykkisetkin on ihan samoja kuin múlla. Olen siis 19 v tyttö ja olen kärsinyt peloista, välillä enemmän ja välillä vähemmän, noin 10 vuotta. Olen käynyt läpi mahasyövät, diapeteksen, aivoverenvuodon/halvauksen, kohtusyövän, suusyövänja kaikki muutkin sairaudet. Viimeisimpänä on sitten tullut ihosyöpä, jota pelkään nyt aivan kauheasti. Tarkkailen koko ajan luomiani ja koko ajan tuntuu, että niitä on tullut hirveästi lisää ja ne on kasvanu. Tämä pelko sai 'siivet' siitä, että olin pari vuotta sitten amerikassa ja otin siellä tietenkin aurinkoa. Nyt sitten olen ihan varma, että tästä auringonotosta johtuen minulle on tullut ihosyöpä! :(
Olen puhunut asiasta vanhempieni kanssa ja se helpottaa aina vähäksi aikaa. Lääkärissä en ole käynyt kuin tosi harvoin, koska pelkään lääkäriin menoa. Minusta se tarkoittaisi varmaa diagnoosia jollekin vakavalle sairaudelle, eli tunnen samoin kuin muut tämän viestiketjun kirjoittajat. Pelko on ollut nyt vähän aikaa tosi kovaa ja olen tuntenut itseni täysin voimattomaksi sen edessä! Kavereiden kans en oikein uskalla lähteä minnekään, koska pelkään että sairastun just siellä ja sairaus etenee niin nopeasti, etten kerkeä enää kotiin näkemään vanhempiani.
Pelon taustalla on minullakin varmasti kuolemanpelko, koska pelkäsin pienenä kuolemaa aivan kauheasti! Nyt vähän vanhempana se sitten on muuttanut muotoaan ja nyt pelkään sairauksia.. Tilanne tuntuu tosi turhauttavalta ja on tosi raskasta henkisesti! Joskus tuntuu, että olisi melkein helpompi kuolla, ettei tarvitsisi koko ajan pelätä...Noh toivottavasti pelot ajan mukana helpottavat ja saan nauttia elämästä niinkuin ne jotka eivät kärsi näistä peloista! :) - luulotautinenteini
pelkään! kirjoitti:
Ihan niinku joku ois minusta kertonu! Kaikki tuntemukset, niin fyysiset kuin psyykkisetkin on ihan samoja kuin múlla. Olen siis 19 v tyttö ja olen kärsinyt peloista, välillä enemmän ja välillä vähemmän, noin 10 vuotta. Olen käynyt läpi mahasyövät, diapeteksen, aivoverenvuodon/halvauksen, kohtusyövän, suusyövänja kaikki muutkin sairaudet. Viimeisimpänä on sitten tullut ihosyöpä, jota pelkään nyt aivan kauheasti. Tarkkailen koko ajan luomiani ja koko ajan tuntuu, että niitä on tullut hirveästi lisää ja ne on kasvanu. Tämä pelko sai 'siivet' siitä, että olin pari vuotta sitten amerikassa ja otin siellä tietenkin aurinkoa. Nyt sitten olen ihan varma, että tästä auringonotosta johtuen minulle on tullut ihosyöpä! :(
Olen puhunut asiasta vanhempieni kanssa ja se helpottaa aina vähäksi aikaa. Lääkärissä en ole käynyt kuin tosi harvoin, koska pelkään lääkäriin menoa. Minusta se tarkoittaisi varmaa diagnoosia jollekin vakavalle sairaudelle, eli tunnen samoin kuin muut tämän viestiketjun kirjoittajat. Pelko on ollut nyt vähän aikaa tosi kovaa ja olen tuntenut itseni täysin voimattomaksi sen edessä! Kavereiden kans en oikein uskalla lähteä minnekään, koska pelkään että sairastun just siellä ja sairaus etenee niin nopeasti, etten kerkeä enää kotiin näkemään vanhempiani.
Pelon taustalla on minullakin varmasti kuolemanpelko, koska pelkäsin pienenä kuolemaa aivan kauheasti! Nyt vähän vanhempana se sitten on muuttanut muotoaan ja nyt pelkään sairauksia.. Tilanne tuntuu tosi turhauttavalta ja on tosi raskasta henkisesti! Joskus tuntuu, että olisi melkein helpompi kuolla, ettei tarvitsisi koko ajan pelätä...Noh toivottavasti pelot ajan mukana helpottavat ja saan nauttia elämästä niinkuin ne jotka eivät kärsi näistä peloista! :)Tiiän miltä toi sairauksien pelko tuntuu... Ihan hirveää.
Ei kannata googlettaa omia oireita, koska silloin tulee ne kaikkein vakavimmat taudit esille. Itselläni on elohiiriä ja googletin, niin tuli tietoa ALS:sta, joka on maailman vittumaisin tauti, mitä tiiän. Siitä seurasi paniikkihäiriötä. Sen jälkeen toinen käteni oli puutunut ja voimaton.. pelot voimistui. Menin lääkärille ja hän epäili rannekanavayhtymää ja sitten sain lähetteen ENMG-tutkimuksiin. Helpotus oli suuri, koska se ranteen rasitusvamma oli parantunut lastan avulla ja ei todettu mitään vakavaa sairautta..
Vieläkin säikähdän jokaista oirettani ja paikallisen tk:n vastaanottohoitaja taitaa aina muistaa minut, koska soitan sinne pienenkin oireen takia.. - survivor
luulotautinenteini kirjoitti:
Tiiän miltä toi sairauksien pelko tuntuu... Ihan hirveää.
Ei kannata googlettaa omia oireita, koska silloin tulee ne kaikkein vakavimmat taudit esille. Itselläni on elohiiriä ja googletin, niin tuli tietoa ALS:sta, joka on maailman vittumaisin tauti, mitä tiiän. Siitä seurasi paniikkihäiriötä. Sen jälkeen toinen käteni oli puutunut ja voimaton.. pelot voimistui. Menin lääkärille ja hän epäili rannekanavayhtymää ja sitten sain lähetteen ENMG-tutkimuksiin. Helpotus oli suuri, koska se ranteen rasitusvamma oli parantunut lastan avulla ja ei todettu mitään vakavaa sairautta..
Vieläkin säikähdän jokaista oirettani ja paikallisen tk:n vastaanottohoitaja taitaa aina muistaa minut, koska soitan sinne pienenkin oireen takia..Tässä hieman minun tarinaani. Olen miespuolinen ja ikääkin on jo enemmän kuin 30-vee. Elämä menee suht mukavasti kotona niinkuin työssäkin kaikki ok. Mutta mutta...kaikki ei olekaan kovin hyvin. Tämä luulotautisuuteni, jatkuva sairauksien pelko, pilaa tälläkin hetkellä elämäni lähes totaalisesti. Lääkärikierre on ollut valtava ja tutkimuksia olen teettänyt omalla rahalla. Ja rahaa on mennyt todellakin paljon! huh! En jaksa odotella pitkiä aikoja kunnallisiin palveluihin vaan menen yksityiselle, josta saa lähetteen vaikkapa MRI-tutkimukseen (n.400e). Viimeisin oli hermoratatutkimus (300€), jolla suljettiin pois pahoja vaihtoehtoja. Tai näin minulle ainakin kerrottiin. En tiedä uskonko, kun oireita on kaikenlaisia vieläkin. Se on varmaa, että kroppa ja hermosto ovat koko ajan ylikierroksilla ja tästä seuraa kaikenlaisia tuntemuksia, kuten erilaisia tuntemuksia raajoissa yms. Unet ovat jääneet vähiin. Välillä ei nukuta ollenkaan. Ja vaikka ei nyt kokoaikaa näitä sairauksia pähkäilisi niin tuntuu, että alitajuntakin tekee sitä jo koko ajan. Tätä tämä on päivästä toiseen ja nyt ollaan kyllä selkeästi siirrtty jo keskivaikean masennuksen puolelle. Ensi viikolla tapaan psykologin ja katsotaan, että mitä se tuo tullessaan. Mutta näin tämä ei voi jatkua. Tästä helvetistä kärsii koko muu perhe ja työkaveritkin jo ovat huomanneet muutoksia käytöksessäni. Ei hyvä!
Nyt tällä kertaa tämä akuuttivaihe on kestänyt jo 2kk ja läpi on taas käyty aika arsenaali kaikenmaailman sairauksia (aina kaikista pahimmat vaihtoehdot!). Ja joka helvetin päivä tätä samaa taistelua...
Jos analyysiä itsestäni teen niin olen ollut tämmöinen koko ikäni ja se tuntuu vain pahenevan koko ajan. Pienenä pelkäsin poliota yms...myöhemmin ties mitä ja googlehan on ollut kaikista pahin. Sieltä löytyy kaikkea sellaista mistä ei vielä 10-vuotta olisi tiennyt mitään.
Töissä olen käynyt ja arki-asiat saan jotenkin hoidettua mutta sellainen harmaa/musta pilvi lepää päällä heti aamusta...se, että kuvittelisi vaan jotain tuntemuksia mutta itseäni eniten askarruttaa oireet jotka oikeasti on. En varmaan edes tiedä enää, että minkälainen sitten on ns. normaaliolo. mutta kaipaan sitä tunnetta, kun mieltä ei paina tämmöiset ajatukset ja energian saa suunnatuksi muualle. Mutta vielä näyttää aika synkältä..
Kyllä näillä tuntemuksilla varmaan masennuslääkettä määrätään...mutta niinkuin joku osuvasti kirjoitti, että ihan helvettiä tämä on!
...ja vielä sen verran, että 2kk sisällä otettu niin laajat verikokeet kuin mahd. Kaikki ok. ENMG-tutkimus, kaikki ok. Sydänfilmit, pissakokeet yms. kaikki ok...what next????? Aivojen magneettikuva otettiin vuosi sitten, oli ok, mutta nyt jo voisi taas mennä...ei hemmetti!
Eli kyllä tilanne masentaa ja vaikka itse tiedostan tämän niin itse en tästä kierteestä pääse. Mutta ongelmana ja sairautena tämä on varmaan lähes yhtä lamaannuttava kuin joku "oikea" sairaus. Niin hemmetisti tämä vie voimavaroja. Koitetaan jaksaa! - Väsynyt pelkoihin
survivor kirjoitti:
Tässä hieman minun tarinaani. Olen miespuolinen ja ikääkin on jo enemmän kuin 30-vee. Elämä menee suht mukavasti kotona niinkuin työssäkin kaikki ok. Mutta mutta...kaikki ei olekaan kovin hyvin. Tämä luulotautisuuteni, jatkuva sairauksien pelko, pilaa tälläkin hetkellä elämäni lähes totaalisesti. Lääkärikierre on ollut valtava ja tutkimuksia olen teettänyt omalla rahalla. Ja rahaa on mennyt todellakin paljon! huh! En jaksa odotella pitkiä aikoja kunnallisiin palveluihin vaan menen yksityiselle, josta saa lähetteen vaikkapa MRI-tutkimukseen (n.400e). Viimeisin oli hermoratatutkimus (300€), jolla suljettiin pois pahoja vaihtoehtoja. Tai näin minulle ainakin kerrottiin. En tiedä uskonko, kun oireita on kaikenlaisia vieläkin. Se on varmaa, että kroppa ja hermosto ovat koko ajan ylikierroksilla ja tästä seuraa kaikenlaisia tuntemuksia, kuten erilaisia tuntemuksia raajoissa yms. Unet ovat jääneet vähiin. Välillä ei nukuta ollenkaan. Ja vaikka ei nyt kokoaikaa näitä sairauksia pähkäilisi niin tuntuu, että alitajuntakin tekee sitä jo koko ajan. Tätä tämä on päivästä toiseen ja nyt ollaan kyllä selkeästi siirrtty jo keskivaikean masennuksen puolelle. Ensi viikolla tapaan psykologin ja katsotaan, että mitä se tuo tullessaan. Mutta näin tämä ei voi jatkua. Tästä helvetistä kärsii koko muu perhe ja työkaveritkin jo ovat huomanneet muutoksia käytöksessäni. Ei hyvä!
Nyt tällä kertaa tämä akuuttivaihe on kestänyt jo 2kk ja läpi on taas käyty aika arsenaali kaikenmaailman sairauksia (aina kaikista pahimmat vaihtoehdot!). Ja joka helvetin päivä tätä samaa taistelua...
Jos analyysiä itsestäni teen niin olen ollut tämmöinen koko ikäni ja se tuntuu vain pahenevan koko ajan. Pienenä pelkäsin poliota yms...myöhemmin ties mitä ja googlehan on ollut kaikista pahin. Sieltä löytyy kaikkea sellaista mistä ei vielä 10-vuotta olisi tiennyt mitään.
Töissä olen käynyt ja arki-asiat saan jotenkin hoidettua mutta sellainen harmaa/musta pilvi lepää päällä heti aamusta...se, että kuvittelisi vaan jotain tuntemuksia mutta itseäni eniten askarruttaa oireet jotka oikeasti on. En varmaan edes tiedä enää, että minkälainen sitten on ns. normaaliolo. mutta kaipaan sitä tunnetta, kun mieltä ei paina tämmöiset ajatukset ja energian saa suunnatuksi muualle. Mutta vielä näyttää aika synkältä..
Kyllä näillä tuntemuksilla varmaan masennuslääkettä määrätään...mutta niinkuin joku osuvasti kirjoitti, että ihan helvettiä tämä on!
...ja vielä sen verran, että 2kk sisällä otettu niin laajat verikokeet kuin mahd. Kaikki ok. ENMG-tutkimus, kaikki ok. Sydänfilmit, pissakokeet yms. kaikki ok...what next????? Aivojen magneettikuva otettiin vuosi sitten, oli ok, mutta nyt jo voisi taas mennä...ei hemmetti!
Eli kyllä tilanne masentaa ja vaikka itse tiedostan tämän niin itse en tästä kierteestä pääse. Mutta ongelmana ja sairautena tämä on varmaan lähes yhtä lamaannuttava kuin joku "oikea" sairaus. Niin hemmetisti tämä vie voimavaroja. Koitetaan jaksaa!Isäni kuoli aivokasvaimeen 9 vuotta sitten ja ehti sairastaa pitkään. Olin vasta ala-asteella kun sairaus todettiin ja jo silloin pelkäsin että mullakin on aivokasvain ja epilepsia ja sain paniikkikohtauksia jolloin ajattelin että nyt tulee epilepsiakohtaus... Pelkään edelleen kaikkia neurologisia sairauksia mutten mitään muita, en esimerkiksi mitään muuta syöpää kuin aivosyöpää, johtuu siis tosta mun isän sairaudesta! Nyt oon jo 25v. mutta edelleen noita pelkokohtauksia tulee ja psykosomaattisia oireita, puutumista ja vapinaa jotka tulkitsen sairauden oireiksi, millon aivokasvain, ms-tauti tai parkinsonin tauti tai epilepsia. Musta myös usein tuntuu et niitä puutumisoireita tulee enemmän oikeelle puolelle mikä kai johtuu siitä että mun isällä halvaantui oikea puoli aivokasvaimen takia. Oli sen verran traumaattinen kokemus etten oo vieläkään päässyt siitä yli vaikka kävin monta vuotta terapiassa. Masennuslääkkeitä oon syönyt jo pitkään ja pameja tarvittaessa. Pameilla katoaa kaikki fyysisetkin oireet minkä kai pitäisi olla todiste terveydestä mutta kun tiedän että pameja käytetään epilepsiaankin ja ne laukaisevat kouristuksia niin saan taas epäilemisen aihetta.
- Itkupillittäjä
Moi kaikki! Mun tekisi mieli tulla halaamaan teitä koska tajusin juuri etten ole yksin. Oon 18 vuotias paniikkihäiriöstä kärsivä tyttö, ja pelkään vuorotellen maailmanloppua ja sairauksia. Pienenä diagnosoin joka kuukausi itselleni umpisuolentulehduksen ja aivokasvaimen.
Oon nyt tämän viikon ajan itkenyt joka yö ja lukenut googlesta aivokasvaimen oireita. Musta tuntuu että mulla on juuri samat oireet. Ja kaikki tämä aivokasvainrumba alkoi kun rupesin seuraamaan greyn anatomia-sarjaa.
Mulla ja mun poikaystävälläkin on vaikeeta juuri sen takia koska itken kokoajan sitä että oon sairas ja kuolen. Oon myös diagnosoinut itselleni rintasyövän, kohdunkaulansyövän ja keuhkosyövän. Olin äsken 100% varma että mulla on aivokasvain mutta nyt alan uskomaan hitusen, että ehkä tämä onkin vain luulosairautta.. :/ - Peloton pelkuri
Olen 13-vuotias tyttö, tällaisesta "luulotaudista" olen hieman päälle vuoden kärsinyt. Mutta yritän aina ajatella realistisesti, vaikka se ainakin minulle on aina todella hankalaa. Yrittäkää tekin - pakottakaa itsenne ajattelemaan järkevästi ja ennen kaikkea PUHUKAA KAIKKI PELKONNE POIS. Äidille, isälle, siskolle, veljelle, tädille, sedälle, mummille, kummille... Ihan sama kenelle, mutta älkää koskaan jääkö yksin pelkojenne kanssa. Se on pahinta mitä itselleen voi tehdä.
Olen pelkojeni kanssa hysteerinen. Milloin olen pelännyt mitä lie sairauksia, milloin murhia, raskautta ja lesboutta... Kohta alkaa varmaan loppumaan aiheet, joita pelätä, ja se olisikin ihan hyvä. Olen kai todella itsekäs kun koko ajan hätäilen, onko itsessäni jokin vialla. Äitini - joka onkin suurin tuki ja turva pelkojeni kanssa - mielestä tällainen pohdiskelu kuuluu myös murrosikään, mulla se taitaa vaan tulla tavallista rankempana.
Voi kuulostaa tekopyhältä että tällainen seiskaluokkalainen luulotautinen tyttö jakelee elämänohjeita toisille samaa jamaa poteville, mutta... Itse käytän tällaista metodia: olen tehnyt itselleni pari ohjetta, joita mietiskelemällä ja vertaamalla nykyiseen pelkoon saattaa ainakin saada jotain mielenrauhaa:
1. Puhu AINA pelostasi, älä jää potemaan sitä yksin
2. Jos koet sen tarpeelliseksi, etsi tietoa pelkäämästäsi asiasta, vertaa sitä omaan tilanteeseesi, mutta älä anna luulojen ottaa valtaa (järjellä siis, pyydä kaveri avuksi jos vertailussa menetät todellisuudentajusi)
3. Lopeta jossittelu tarpeeksi ajoissa
4. Jos et keksi muuta, mene tutkimuksiin
Juuri nyt pelkään rintasyöpää, kieltämättä melko turhan takia, uskoakseni. Harvalla ikäiselläni ylipäätään on rintasyöpä. Minulla on vasemman kainaloni nurkassa poltetta, sellaista outoa kipua, jonka takia tietenkin nyt pelkään, että minulla on rintasyöpä tai joku muu syöpä. Tai mikälie sairaus.
Itselläni huomaan pelkoni myös siitä, että vaikken ole uskovaisesta perheestä/en ole kovin harras, olen viime aikoina rukoillut aika paljon. Niin se uskonto kai toimii. Se on jotain, mihin takertua epätoivoisena tai pelokkaana. Ja kyllähän siitä saa jonkinlaista turvaa - voitte kokeilla. Ajattele, että joku oikeasti kuulee pyyntösi, valvoo ja huolehtii, auttaa...
Esitä rukous vaikka kuolleelle mummolle jos et Jumalaan usko, kyllä se mummikin varmasti kuuntelee.
Onneksi mun perhe tukee minua ja huolehtii. Äiti hermostuu aina välillä, kun jankkaan näitä pelkojani, mutta jaksaa aina silti lohduttaa ja auttaa.
Ja pelkoihin auttaa myös liikunta! Itse en oo todellakaan sporttinen tyyppi, mutta olen nyt päättänyt, että alan harrastamaan jotain liikuntaa (esimerkiksi Body Attack on hauska ja tehokas vaihtoehto kaiken ikäisille). Ainahan sitä voi ajatella, että "Entä jos liikunta rasittaa mua jotenkin/yllyttää sairautta?" tai muuta (jos siis vaikka pelkää jotain sairautta ja ajattelee liikunnan edistävän sitä). Niinhän minäkin ajattelen, mutta miettikää nyt toisenkin kerran.
Liikunta tekee hyvää joka tapauksessa, lievittää stressiä ja ennen kaikkea vahvistaa. What doesn't kill you makes you stronger!
Olen myös ajatellut, että pikkuhiljaa voisin alkaa totuttelemaan terveellisempään ruokavalioon. Herkuista en voi koskaan luopua, sen verran sokerihiiri olen, mutta kohtuu kaikessa - terveellisen ruoan ja herkuttelun voi yhdistää.
Tiedän, miltä teistä tuntuu. Muistetaan, ettei me olla maailmassa yksin, ja että loppujen lopuksi maailmassa on paljon enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka usein vaikuttaa aivan toiselta.
Oikein hyvää ja PELOTONTA syksyä kaikille! ;)
- Peloton pelkuri - Otja
Mäkin oon kaikki fyysiset sairaudet jo ittelleni vuosien saatossa diagnosoinut. Nyt oon jo puolisen vuotta odotellut skitsofrenian puhkeamista. :(
- fibularis
Siis....Odottelet????
- Täällä toinen l/s
Ymmärrän sun tunteet aloittaja. Mä olen äitini mukaan jo pikkuisesta tytöstä lähtien pelännyt sairauksia ja kuolemaa ja äiti on löytänyt minut usein itkemästä tämän luulosairauden takia ihan pienenäkin. Minulla fyysisiä oireita ovat sydämentykytys, ahdistus, unettomuus ja vatsan ja virtsarakon häiriöt eli ripuli ja jatkuva kusihätä. Luulosairauteni paheni sen jälkeen kun läheinen perhetuttuni sai syöpädiagnoosin ihan yllättäen ja 3 kuukauden päästä siitä hän kuoli.. Se kuinka yllätyksenä tuo syöpä tuli (hän vain pyörtyi töissä) ja kuinka nopeasti hän kuoli järkytti meitä kaikkia.. Tästä on 4 vuotta aikaa ja pyörii yhä päässä ajoittain.. Pelkään että yllättäen minullekin tulee syöpä ja kuolen.. Olen diagnosoinut itselleni myös ms-taudin ja monia muita kamalia sairauksia. Psykologi kehoitti minua aloittamaan psykoterapian koska tämä luulosairaus häiritsee elämääni jatkuvasti. Lääkärin vast.otollekaan eivät enää kunnallisessa ota koska olen käynyt siellä liian tiheästi olemattomien syiden takia!
- Anonyymi
Täällä myös yksi. Olen jo +45-vuotias ja kärsinyt tästä pelosta lievänä jo 16 vuotta. Mulla syynä oli raiskaus. Pelkäsin jumalattomasti heti raiskauksen jälkeen mm. sukupuolitauteja. Juoksin lääkäreillä, enkä uskonut, etten ollut saanut mitään tautia. Tämä sairauksien pelko jäi ns. päälle, enkä ole sitä siis vieläkään selättänyt täysin.
Sanoin alussa siksi "lievänä", että ymmärrän, ettei pelolle useinkaan ole aihetta, ja tavallaan unohdan, että en voi hallita kaikkea, mitä kehossani tapahtuu ja, miten muut ihmiset minut näkevät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 962655
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012243- 881991
- 131709
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441681- 781646
- 361636
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?911573Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1281437Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411274