En tiedä oisko tästä apua punasteleville ihmisille, mut mulle siitä ainakin on ollut apua. Olen ollut kova punastelemaan jos ja vieläkin olen, mutta paljon lievemmin. Siihen on auttanut se että kun on alkanut tuntumaan että nyt punastuttaa, niin oon päättänyt et en todellakaan aijjo punastua, kapinoinut sitä vastaan ja se tepsii ja myöskin se auttaa jos tietyää että on esim. joku "pakotie" mihin voi mennä piiloon jos punastuttaa tai esim. on kädet sileen et tietää et ne voi laitta poskille jos alkaa punastuttaa, silloin ei punastutakkaan niin helposti. Ja sit se on auttanut kans että oon ajatellut että tässä maailmassa on paljon pahempiakin asioita kun punastelu ja ajatellut että asiat voisi olla paljon pahemminkin, esim. voisi olla jokin vakava sairaus...punasteleminen sen rinnalla tuntuu pieneltä vaivalta ja se on auttanut myös siihen että en punastele niin helposti, kun muistan se asian eri tilanteissa missä meinaa punastuttaa.
apua
punasteleville!
3409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin ja täytt yrittää ajatella et mitäs järkee tässä punastelussa on, et ei tee siitä suurta numeroa ja koitaa unohtaa sen ajatella kaikkee mukavaa...
no minä en punastele niin älyttömästi.mutta jos ajattelen jotakin ihmistä esim et olispa kiva olla
tuon poikakaveri ja sit sillä on tarkotan naista
ja sitten kun tämä pariskunta tulee kylään vaikka
meille.jos ne vaikka ovat eteisessä.ja tulevat
olohuoneen puolelle.ja samalla kun ne ilmestyvät ovesta peremmälle lehahdan tulipunaiseksi. ja muutun vaikean oloiseksi vitutaa tommonen oonko minä tulossa hulluksi?
En tarkota tällä rakastumista.