Nuutin nykyisen aviomieheni kanssa yhteen noin 1,5 vuotta sitten ja silloin totuttelin minulle kissaihmisenä ihan uuteen pereenjäseneeseen eli koiraan. Nyt tuntuu että tuo koira tuottaa vain ongelmia käytöksellään ja sen kanssa on mennä hermot. Ja osa oireista on ilmennyt vasta sen jälkeen kun minä tulin taloon. Koira reagoi oudosti eri ääniin ja pelkää niitä. Mikroaaltouuni saa sen pakenemaan eteiseen, sähkökatkokset menemään pöydän alle tai jos ne tapahtuvat yöllä se yrittää tulla alakerrasta väkisin postin läpi yläkertaan ja hypätä sänkyyn. Se on silloin täysin kuuro käskyille ja on purrut miestäni muutaman kerran kun hän yrittänyt viedä sen pois esim. portaikosta. Hän sanoo etten pidä tarpeeksi kovaa kuria koiralle vaan olen liian lempeä sille. Voiko tämä olla totta, minusta lemmikeistä pitäisi myös nauttia eikä vain käskeä makaamaan tai istumaan ja olemaan hiljaa. Jos oma kasvatus epäonnistuu mitä voisi tilanteelle tehdä. En haluaisi lopettaa tervettä koiraa, mutta jos pureminen ja outo käytös jatkuu esim. tulevat lapset voisivat olla vaarassa.
Apua koiraongelma
mirka
61346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äkkiseltään tulee mieleen että mies suhtautuu koiraan väärin. Koira on selvästi luonteeltaan erityistukea tarvitseva. Ei tuollainen koira tarvitse kovaa kuria ja eristämistä vaan tukea, positiivista vahvistamista ja hauskaa aktiviteettia. Toki sen paikka laumassa on oltava selvä, mutta se ei selvene kurilla ja eristämisellä eikä negatiivisella huomioimisella vaan tasapainoisella ja onnellisella arkielämällä.
Jokaiselle koiralle toki positiivinen "kurikin" on ehdottoman tärkeää, mutta positiivisen kurin pitäminen on varsin arkista ja eleetöntä.
Usein koiralla on vain se negatiivinen kuri ja kaikki turvallisuus, tuki ja hauskuus puuttuvat. Se on "normaaliluonteisellekin" koiralle kovaa ja vielä kovempaa se on mikäli koiralla on erityistukea vaativa luonne.
Eli millaista elämää se koira oikeastaan viettää?
Epäilen siis että koiran arki on jossain määrin koiralle sopimatonta/riittämätöntä. Sinun liittyminen laumaan on toki vaikuttanut koiraan, mutta ei ole koiran käytöksen syy.
Olen yrittänyt sanoa oman mielipiteeni asiaan joka on ollut aika lailla vastauksesi kaltainen, mutta minä en kuulemma vain ymmärrä miten koiria koulutetaan. Tuota pelkäämisongelmaa olen yrittänyt hoitaa antamalla tukea, mutta mieheni sanoo ettei niin saa tehdä vaan koira vain oppii hakemaan turvaa ihmisestä pienimmässäkin ongelmassa eikä opi itsenäiseksi jos jokaisesta rapsahduksesta rauhoitellaan. Nyt se yleensä hakeekin aina turvaa minun selän takaa kun sähköt menee poikki tai katolta putoaa lumiet alas. Mutta miten iso koira voi oppia noin säikyksi jos se ei ole ennen esim. mikroaaltouuniin reagoinut?
Koiran pelkoon ei pidä mennä mukaan, koska rauhoittelemalla vahvistat vain sen uskoa "vaaralliseen" tilanteeseen.
Käyttäydy normaalisti.
Koira on kokenut suuren mullistuksen sinun tullessasi laumaan, joten sille täytyy vain antaa aikaa ja keksiä pelkotilanteissa jotain mukavaa toimintaa jotta se unohtaa pelkonsa.
Laita makkara tuolin alle ja anna sen etsiä se-sammuta valot ja toista pimeässä....ym
Totta että koiran pelkoon ei pidä mennä mukaan, on oltava vain esimekkinä että mitään hätää ei ole. Tässä tapauksessa kuitenkin mies kohtelee yleisesti ottaen koiraa pelkoa ja turvattomuutta vahvistavasti. Koira on selvästi liian eristetty ja epätoivottu eikä saa riittävästi tukea ja turvaa eikä saa olla oikealla tavalla osa laumaa. Koira tarvitsee ehdottomasti läsnäoloa, toimintaa, tukea ja luotettavan ja oikeudenmukaisen isännän.
Tässä tapauksessa koiran kohtelua on muutettava huomattavasti sekä arkisissa tilanteissa että vaikeissa tilanteissa siten että koira saa tukea ja turvaa eikä koiraa vain eristetä ja kuriteta. Lisättävä on myös positiivista vahvistamista ja hauskaa aktiviteettia. Kaikki tuo on erittäin arkista ja se kuuluu kaikille koirille, sen seurauksena on tasapainoinen ja onnellinen lauma.
Uskon että Mirkan liittyminen laumaan on todellakin vain sivuseikka ja oleellisin ongelma on miehen ja koiran välinen suhde. Mirkan ja koiran makkaraleikestä ei siis yksin ole mitään apua tilanteeseen, mies on saatava ehdottomasti kehittämään koiran ja itsensä välistä suhdetta positiivisemmaksi.
Tässä tarvittaisiin nyt "ammattiapua". Käytettävissä on kohtuuhintaan monenlaisia koiraterapautteja ja kouluttajia. Avun hankkimista ei ole syytä pelätä tai hävetä, auttajien asenne ei ole syyttävä tai muutenkaan kielteinen. Olisiko se mahdollista?
Terapeutin tai muun avustajan valitsemisessa on oltava siinä mielessä tarkkana että osa heistä on turhan varovaisia ja pessimistisiä mm silloin kun koiralla on puruhistoria. Uskon että tässä tapauksessa koira on kehityskelpoinen, onnistuminen riippuu isännästä.
Minäkään en syytä kumpaakaan mistään, esitän näkemykseni vain suoraan. Tilanne ei ole toivoton, mielestäni todella kannattaa avoimesti ja reippaasti yrittää selvittää ongelmat vaikka koiraterapeutin kanssa. Aikaa ja vähän rahaa se voi vaatia, mutta lopputulos on usein verrattomasti arvokkaampi.
Itse jäin pohdiskelemaan noita samoja juttuja...
Miehen käytös on varmasti muuttunut ja koira ei voi ymmärtää miksi mies yht äkkiä osoittaa ja jakaa huomiotaan enemmissä määrin luonnollisesti uudelle lauman jäsenelle.
Jos nyt itseään miettisi koirana...olisin varmasti hämmentynyt ja peloissani jos mieheni yht äkkiä kiinnittäisi huomion muualle ..kyllähän siinä alkaa miettiä omaa asemaansa.
Ensin tietysti ihmisten on päästävä keskenään yhteisymmärrykseen aiheesta, koska koira vaistoaa helposti eripuran ..
Tuo "perheneuvola" olisi kyllä ihan hyvä .
älä ole huomaavanisikaan, kun mikro tai vastaava päästelee ääniä. koira hiljalleen ymmärtää että ei ole mitään pelättävää. kannattaa myös mennä silittelemään koiraa ja puhella sille. tuollainen käytös vaatii koirien käytösneovojaa. kannattaa varata aika sellaiselle, eli mennä eläinlääräriin ja kysyä sitä sieltä.ettehän lyö tai alista koiraa? onko kora arka? tunteekose kunnolla nimensä? mitä käskyjä se osaa? entäkuinka vanha se on? koiraa ei kannata lopettaa tuollaisen käytöksen takia. asia on vielä korjattavissa.