Kaikkea ei voi tapahtua simssissä!
Viime kerralla: Olohuoneessa olikin isä ja Anni oli ihan mansikkahillossa. Sain rangaistukseksi siivota keittiön ja pyysin ettei isä kertoisi ranta menoistani. Mutta isä kertoi ja he yrittävät saada minut yliopistoon.
Minä katselin ikkunan takaa lintuja ja kuuntelin äidin puhelua. Hän haki minulle stibendejä ja ilmeisesti en saanut yhtään sillä hän lopetti pian. Sitten hän soitti yliopistoon ja etsi minulle paikkaa. Pelkäsin että olisi vielä vapaita paikkoja, ja niitä oli sillä äiti huusi riemusta lopetettuaan puhelun. Istuin hiljaa ja katselin aurinkoista pihaa jossa Anni keinui naapurin lasten kanssa. Päätin soittaa Janikalle ja kysyä meneekö hän yliopistoon. Sain tilaisuuden soittaa vasta illalla ja sain tietää että Janika oli menossa myös yliopistoon. Ehkä se ei olisikaan niin kamalaa jos Janika olisi samassa asuntolassa kuin minä. Kun olin lopettanut puhelun äiti käski minun mennä nukkumaan sillä lähtisin huomenna kello kymmenen.
Kun olin sängyssä vatvoin vielä yhtä asiaa. Miksi isä ja äiti PAKOTTAVAT minut yliopistoon?
Seuraavana aamuna kello puoli yhdeksän äiti tuli herättämään minua ja sanoi topakasti: Nyt ylös sinun pitää laittautua. Nousin hitaasti ja Anni tuli hoputtamaan minua. Sekään ei auttanut että isä tuli "onnittelemaan" yliopisto paikan johdosta. Kun kello oli puoli kymmenen minut oltiin laitettu kuntoon seisomaan pihalle odottamaan taksia. Mietin minkälaista uudessa yliopistossa mahtaisi olla.
Kun taksi saapui minut jouduttiin työntämään sisälle eikä se auttanut että isä tuli valitsemaan asuntolani. Minä olisin halunnut asua omassa kämpässä tai asuntolassa jossa olisi vain viisi huonetta tai neljä. Kunhan Janika tulee samaan asuntolaan.
Istuin jäykkänä kun isä valitis kaikista isoimman asuntolan ja sitten nousimme ulos katselemaan sitä. Taksi jäi odottamaan isää ja sitten tunsin hätkähdyksen. Kasvoin aika nätiksi vaikka se kolttu jota pidin olisi voinut olla vähän ei paljastava. Isä sanoi: Onnea uudelle elämälle. Sitten hän lähti.
Katselin asuntolaa järkyttyneenä, siinä oli kolme kerrosta ja ainakin 19 huonetta. Valitsin alakerrasta huoneen jossa oli tietokone ja sänky. Kun olin lukinnut oven lähdin katsomaan ketä muita asuntolassa asui. Kun olin kolmannessa kerroksessa näin jatain mukavaa sillä yhdestä ovesta paistoivat tutut kasvot. Janika huudahdin kun tyttö tuli ovesta ulos ja hymyili suu korvissa.
Me halasimme (ystävänhalaus) ja menimme istumaan nojatuoleihin juttelemaan. Sain selville että Janika oli tullut omasta tahdostaan yliopistoon ja että hän oli opiskellut jo muutaman päivän. Kun komea poika lähestyi tuoleja Janika otti heti ryhdikkään asennon ja sipaisi pitkät hiukset kaorvan taakse että kultakorut näkyivät. Poika ei edes huomannut Janikaa vaan tuli minun luokseni. Hän sanoi ystävällisesti: Olen Jerry Hurskaanvaara
ja asun huoneesi vieressä. Hymyilin ja nyökkäsin. Jerry ei tehnyt erityistä vaikutusta, sillä hänellä oli pitkät poninhännlle laitetut ruskeat hiukset. Mutta Jerryssä hätkähdytti se katse jolla hän minua tujotti. Siinä oli jotain ihastuksen ja kunnioituksen sävyistä.
Seuraavina päivinä ei tapahtunut mitää erityistä. Luentoja, Jerryn katseita ja Janikan kateellisia silmäyksiä. Mutta kolmantena yliopisto kuukautenani tapahtui jotain odottamatonta. Kello oli noin kuusi aamulla ja oveeni koputettiin. Avasin oven ja siellä seisoi Jerry joka hyppäsi kaulaani ja suuteli minua. Minä en pitänyt Jerrystä ja rimpuilin irti. Jerry katsoi minua hämmästyneesti ja sanoi: Minä sanon salaisuutesi jos et suutele minua! Minun salaisuuteni? Eihän minulla ollut salaisuuksia. Samassa Jerry piikitti arkaan paikkaan: Olisit halunnut asua äidin ja isin helmoissa, tai oikeastaan äiti ja isä puolen!
En ollut tiennyt että vanhempani olivatkin adoptoineet minut. Se totuus raapaisi ja tiesin että jos Jerry kertoisi niin menettäisin arvoni ja Janika ei enää olisi kanssani. Jouduin pakottautumaan Jerryn uhriksi ja niin me suutelimme. Muutaman minuutin päästä olin ihan sekaisin ja Jerry hipsi omaan huomeeseensa. Olin niin järkyttynyt etten heti tajunnut olevani korvia myöten rakastunut.
Seuraavana yönä kait kello kaksi heräsin outoon kirkumiseen. Se kuului Janikan huoneesta. Juksin yläkertaan ja avasin Janikan huoneen oven...
Jatkanko? Mitä Janikan huoneessa tapahtuu?
Viime kerralla: Olohuoneessa olikin isä ja Anni oli ihan mansikkahillossa. Sain rangaistukseksi siivota keittiön ja pyysin ettei isä kertoisi ranta menoistani. Mutta isä kertoi ja he yrittävät saada minut yliopistoon.
Minä katselin ikkunan takaa lintuja ja kuuntelin äidin puhelua. Hän haki minulle stibendejä ja ilmeisesti en saanut yhtään sillä hän lopetti pian. Sitten hän soitti yliopistoon ja etsi minulle paikkaa. Pelkäsin että olisi vielä vapaita paikkoja, ja niitä oli sillä äiti huusi riemusta lopetettuaan puhelun. Istuin hiljaa ja katselin aurinkoista pihaa jossa Anni keinui naapurin lasten kanssa. Päätin soittaa Janikalle ja kysyä meneekö hän yliopistoon. Sain tilaisuuden soittaa vasta illalla ja sain tietää että Janika oli menossa myös yliopistoon. Ehkä se ei olisikaan niin kamalaa jos Janika olisi samassa asuntolassa kuin minä. Kun olin lopettanut puhelun äiti käski minun mennä nukkumaan sillä lähtisin huomenna kello kymmenen.
Kun olin sängyssä vatvoin vielä yhtä asiaa. Miksi isä ja äiti PAKOTTAVAT minut yliopistoon?
Seuraavana aamuna kello puoli yhdeksän äiti tuli herättämään minua ja sanoi topakasti: Nyt ylös sinun pitää laittautua. Nousin hitaasti ja Anni tuli hoputtamaan minua. Sekään ei auttanut että isä tuli "onnittelemaan" yliopisto paikan johdosta. Kun kello oli puoli kymmenen minut oltiin laitettu kuntoon seisomaan pihalle odottamaan taksia. Mietin minkälaista uudessa yliopistossa mahtaisi olla.
Kun taksi saapui minut jouduttiin työntämään sisälle eikä se auttanut että isä tuli valitsemaan asuntolani. Minä olisin halunnut asua omassa kämpässä tai asuntolassa jossa olisi vain viisi huonetta tai neljä. Kunhan Janika tulee samaan asuntolaan.
Istuin jäykkänä kun isä valitis kaikista isoimman asuntolan ja sitten nousimme ulos katselemaan sitä. Taksi jäi odottamaan isää ja sitten tunsin hätkähdyksen. Kasvoin aika nätiksi vaikka se kolttu jota pidin olisi voinut olla vähän ei paljastava. Isä sanoi: Onnea uudelle elämälle. Sitten hän lähti.
Katselin asuntolaa järkyttyneenä, siinä oli kolme kerrosta ja ainakin 19 huonetta. Valitsin alakerrasta huoneen jossa oli tietokone ja sänky. Kun olin lukinnut oven lähdin katsomaan ketä muita asuntolassa asui. Kun olin kolmannessa kerroksessa näin jatain mukavaa sillä yhdestä ovesta paistoivat tutut kasvot. Janika huudahdin kun tyttö tuli ovesta ulos ja hymyili suu korvissa.
Me halasimme (ystävänhalaus) ja menimme istumaan nojatuoleihin juttelemaan. Sain selville että Janika oli tullut omasta tahdostaan yliopistoon ja että hän oli opiskellut jo muutaman päivän. Kun komea poika lähestyi tuoleja Janika otti heti ryhdikkään asennon ja sipaisi pitkät hiukset kaorvan taakse että kultakorut näkyivät. Poika ei edes huomannut Janikaa vaan tuli minun luokseni. Hän sanoi ystävällisesti: Olen Jerry Hurskaanvaara
ja asun huoneesi vieressä. Hymyilin ja nyökkäsin. Jerry ei tehnyt erityistä vaikutusta, sillä hänellä oli pitkät poninhännlle laitetut ruskeat hiukset. Mutta Jerryssä hätkähdytti se katse jolla hän minua tujotti. Siinä oli jotain ihastuksen ja kunnioituksen sävyistä.
Seuraavina päivinä ei tapahtunut mitää erityistä. Luentoja, Jerryn katseita ja Janikan kateellisia silmäyksiä. Mutta kolmantena yliopisto kuukautenani tapahtui jotain odottamatonta. Kello oli noin kuusi aamulla ja oveeni koputettiin. Avasin oven ja siellä seisoi Jerry joka hyppäsi kaulaani ja suuteli minua. Minä en pitänyt Jerrystä ja rimpuilin irti. Jerry katsoi minua hämmästyneesti ja sanoi: Minä sanon salaisuutesi jos et suutele minua! Minun salaisuuteni? Eihän minulla ollut salaisuuksia. Samassa Jerry piikitti arkaan paikkaan: Olisit halunnut asua äidin ja isin helmoissa, tai oikeastaan äiti ja isä puolen!
En ollut tiennyt että vanhempani olivatkin adoptoineet minut. Se totuus raapaisi ja tiesin että jos Jerry kertoisi niin menettäisin arvoni ja Janika ei enää olisi kanssani. Jouduin pakottautumaan Jerryn uhriksi ja niin me suutelimme. Muutaman minuutin päästä olin ihan sekaisin ja Jerry hipsi omaan huomeeseensa. Olin niin järkyttynyt etten heti tajunnut olevani korvia myöten rakastunut.
Seuraavana yönä kait kello kaksi heräsin outoon kirkumiseen. Se kuului Janikan huoneesta. Juksin yläkertaan ja avasin Janikan huoneen oven...
Jatkanko? Mitä Janikan huoneessa tapahtuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
JATKA, JATKA, JATKA, JATKA!!!!!!!!
:DDD Mää rakastan tätä tarinaa!!
Kun käytät puheenvuoroja, merkitse ne repliikkiviivalla tai "...!
Jaksottele!
Muuten kyllä kiinnostava tarina!!! :D :))
Samaa mieltä Miin kanssa! Ei saa mitään selvää! Huonoa kirjoitusta!! "Oho. Olen adoptiolapsi. Oho. Se riipaisi. oho." Käyttäytyisitkö itse tuolla tavoin jos saisit tietää olevasi adoptoitu!!?? Tarina on hyvä, olen siihen ihan kiikissä!!! :D JATKA! Rakastan juonta ja tarinaa, mutta kiinnitä näihin asioihin huomiota!!
Hyvä tarina, mutta tuota ihme paljastusta en tajunnut. Ja mistä joku Jerry voi tietää, että hänet oli adoptoitu? Sekä tuo Janika, olisi kyllä aika pirun pinnallinen, jos jättäisi ystävän siksi että tyyppi on adoptoitu? Joko ymmärsin väärin, tai tuo on vähän outo. Ja pisti muuten silmään tuo "(ystävänhalaus)" tuolla, koska sitä ei olisi tarvinnut laittaa. Kai se on selvää etteivät ystävät halaile kovin romanttisesti. :P No, hyvä tarina. Tiedän tosin, että seuraava osa on jo ilmestynyt, mutta silti :D