Miesystävän äiti 70v voi aina erittäin huonosti ja on tosi kipee, kun ollaan miehen kanssa suunniteltu kahdestaan jotain menoa tai ohjelmaa.
Hän haluaa, että mies menee silloin hänen luokseen yöksi. Ja mies menee...
Äiti on 70v, matkustelee ympäri maailmaa ja käy kaiken maailman riennoissa, osallistuu kaikkeen mahdolliseen.
Mies on 45v.
Sisimmässäni tiedän (olen kokemuksesta huomannut), että äiti haluaa huomiota tällä, vien ehkä liikaa pojan aikaa.
Eilen olisin tarvinnut miestä tosissani, kun jäin auton kanssa tielle - illalla pimeässä, enkä todellakaan ole mekaanikko.
Hän oli tulossa, mutta soittikin sitten ja pahoitteli, että "joutuikin" menemään äitinsä luokse, joka tunsi itsensä sairaaksi...
Jätin siis autoni tienposkeen ja raivosta puhkuen menin taksilla kotiin.
Minä ja mies emme siis asu yhdessä. Meillä molemmilla on oma asunto.
****
Joskus en pysty hillitsemään itseäni, vaan olen sanonut miehelle asiasta. Hän raivostuu ja käskee minua heti ottamaan sanani takaisin. Niin sitten tein tuntien itseni hirviöksi.
***
Mies käy äitinsä luona joka päivä...tietysti hienoa ettei unohdakaan. Minullakin äiti 70v mutta
kai kaikilla on oma elämänsä kuitenkin.
Hän haluaa, että mies menee silloin hänen luokseen yöksi. Ja mies menee...
Äiti on 70v, matkustelee ympäri maailmaa ja käy kaiken maailman riennoissa, osallistuu kaikkeen mahdolliseen.
Mies on 45v.
Sisimmässäni tiedän (olen kokemuksesta huomannut), että äiti haluaa huomiota tällä, vien ehkä liikaa pojan aikaa.
Eilen olisin tarvinnut miestä tosissani, kun jäin auton kanssa tielle - illalla pimeässä, enkä todellakaan ole mekaanikko.
Hän oli tulossa, mutta soittikin sitten ja pahoitteli, että "joutuikin" menemään äitinsä luokse, joka tunsi itsensä sairaaksi...
Jätin siis autoni tienposkeen ja raivosta puhkuen menin taksilla kotiin.
Minä ja mies emme siis asu yhdessä. Meillä molemmilla on oma asunto.
****
Joskus en pysty hillitsemään itseäni, vaan olen sanonut miehelle asiasta. Hän raivostuu ja käskee minua heti ottamaan sanani takaisin. Niin sitten tein tuntien itseni hirviöksi.
***
Mies käy äitinsä luona joka päivä...tietysti hienoa ettei unohdakaan. Minullakin äiti 70v mutta
kai kaikilla on oma elämänsä kuitenkin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tuohan on kum minu' anoppinj, vaemo' äeti, hä' aena saerastuu jos tytär ee huomoo häntä ja sitten kun tytär männöö sinne, ee ennää olekkaan kipuja vuah höpöttee muorj kaekkee muuta ja oj jopa leeponut herkkuja
Anoppinj o' yksinäenem, mutta haluvaa hallita muita, lapsista kiltee' elikkä vaemonj joka sittev vieläkin tekköö mitä äeti sannoo eekä uskalla olla jämäkkä ja sannoo ee nyt tällä kertoo.
Kyllä se harmittaa vaemoo mutta harmittaa myös minuva mutta meestä jokasesta tulloo vanhus vielä ja mitem minä sitten käättäävyn ?
Puhu sille ukolle ja juttele avvoemesti kuv vielä voet ....
Mutta eläkä mäne syyttämään sillä se äeti siellä on se syyllinen ee se poejankellukka
juttus niin kyllä aattelin,että mä kyllä antaisin tuollasen miehen olla...joku raja tuossakin pitää olla,siis tuossa äiti-poika-suhteessa..jos et saa juttelemalla miehelle sitä tajuamaan tilannetta on parempi ku annat sen sit olla..oon muuten vierestä seurannu ku äiti on liian kiinni pojassaan ja riitaa se vaan on ollu.
olin jokin aika sitten kovassa flunssassa kotona.
Pyysin miestä luokseni, kun en jaksanut itse ajella hänen luokseen. Olis ollu mukava, kun joku olis edes
kaupassa käynyt....
Mutta eipä tullut - ettei tartu häneen. Niinpä ei nähty kolmeen päivään, kun en kerran "halunnut tulla hänen luokseen"....
Olen tästä hänelle myöhemmin mielipiteeni kertonut, mutta hänen mielestään halusin vaan haastaa riitaa...
kyllä raivostunut tuosta niin,että oisin käskenyt mennä sen ukon takasin kokonaan sinne mammansa helmoihin...kyllä tuo osoittaa jo sitä,ettei hän välitä tarpeeksi eikä ole kasvanut aikuiseksi!
Aika paha tapaus tosiaan. Ymmärtäisi jotenkin jos äiti olisi oikeasti sairas. Näyttää olevan klassinen: "meidän pojalle ei mikään nainen ole tarpeeksi hyvä"-case. Tai kääntäen: "meidän tytärtähän ei millekään retkulle naiteta .... vähintään diplomi-astronautti sen olla pitää".
Jos olisin spykoloki, niin suosittelisin sellaista valvottua sessiota. Koko kolmen kopla kokoon ja puhumaan asiat halki. Jos mies tai äitinsä kieltäytyy, niin parempi ottaa pitkät koko suhteesta.
Duckin äidistä on selvästi tullut iän myötä lievästi mustis. Ennen ei puuttunut millään tavalla asioihin. Ei silti mitään kummempia ongelmia ole tullut. Tiedostaa ja myöntää asian reilusti, sekä pysyttelee duckin suhe-jutuista erossa. Taitaa kyseinen ilmiö johtua paljolti elämänmuutoksesta. Asuu nykyään palvelutalossa ja sopeutuminen sinne ei ollut täysin mutkatonta. Pientä hylätyksitulemisen pelkoa on esiintynyt, mutta sekin asia on juteltu selväksi. Ketään ei hylätä, mutta balanssi on oltava. Kyläilyt ja soittelut ovat jo asettuneet hyviin uomiin.
Kyllä aikuisten miesten ja naisten on äideistään huolta pidettävä, mutta ei otettava määräyksiä vastaan tai annettava pompotella.
D. Duck
Eikös se ole täälläkin moneen otteeseen todettu, ettei nainen tarvitse miestä mihinkään?
Mites se mieli noi muuttuu:O
eikös tuolle ole diagnoosikin olemassa - läheisriippuvuus?
mikään muuttua naimisiin mentyänne..
Ei tunnu ihan normaalilta. Liian on aikuinen mies vielä kiinni äitissään..Vaikeata sinulla on nyt, ja varmasti vaikeampaa tulisi olemaan, jos anoppisi aina välissänne..!
Älä hyväksy kaikkea ja arvosta itseäsi sopivalla tavalla, ole vaativainen omasta " huomiostasi "
Vai mikä sen sarjan nimi oli jossa äiti määräili poikaansa?
Tuohan on sitä italialaistyylistä mammanpoikameininkiä. Mites isä-tytär-suhde, onko yliriippuvaisuuksia. Mrs. äijäkäs (onneks ei käy palstalla) ei ainakaan näe faijaansa sellaisena kuin se oikeasti on (dorka). Appipaappa on nostettu meidän perheessä jalustalle. Kuttu kun joskus riipii kuulla kuinka täydellinen se on. Pösilö on just semmonen "ikinäenoopelleilly"-teamahma iskä. No, rehellisyyden nimissä kai miehissä sitä mammanpoikavikaa on vähän kaikissa. Se on vaan niin erikoinen biologinen suhde. Taistelukentilläkin haavoittuneet huutavat äitiä avukseen, eivät rakastettujaan. Luonnossa asia hoituu, emo karkoittaa pentunsa. Turha mennä karhunpennunkaan vieroituksen jälkeen mammalle itkemään, vaikka karhut on pitkään ja tiiviisti emon kanssa.
taistelukentällä äitiä? Sen ymmärrän että parikymppinen.
Paha sanoa. 45-v nyt ei enää etulinjassa hillu. Itsekin ajattelin samaa tuon kirjoitettuani. Keski-ikä sodissa on aina vaan laskenut. Oli tietysti isossa rähinässä esmes saksalaisten Volkssturmissa (kodinturvajoukot) Berliiniä puolustamassa yli 70-v pappojakin. Josko ne nyt mitään tuskissaan huusivat, olivat varmaan jo niin puhki. Ei pystyis itsestään sanomaan, huutasko mammaa, vaimoa vai koiraa? Ehken vaan kiroilis ja vaatis edes viinaa ja tupakkaa. Mitäköhän ne naissotilaat kuolemantuskissaan huutaa?
... kuulemma hyvin usein äitiä huusivat sodan aikana. Usea veteraani ja etulinjan naishoitaja on duckille kertonut asioista. Oma äitini oli jatkosodan aikana sotilassairaalassa osa-auttajana. Koska ei ollut koulutettu hoitaja, niin tehtävänä oli pitää kädestä kiinni ns. toivottomia tapauksia eli kuolemaa tekeviä. Nuoria poikiahan ne olivat suurelta osin, mutta kyllä sitä äitiä vanhemmatkin kyselivät. Rankkaa touhua 17-v. tytölle. Vammat olivat usein karmeita, eivätkä lähdöt mitään siistejä nukahtamisia.
Etulinjassa annettiin kuolettavasti haavoittuneille morfiinipiikki, jos oli, ja tupakki, jos oli tajuissaan. Lyhyet olivat lähdön eväät siellä.
D. Duck
puhuvat vain äidistä,hyvin harvoin isästä
Hän aina tuskissaan kyseli äitiään, esim. silloin, kun mieheni piti viedä häntä äänestämään.
Tosi säälittävältä tuntui Helsingissä ikänsä hyvässä asemassa ollut mies, joka kaipasi maalle äitinsä luo. Siis dementoiduttuaan.
Mieheni jaksoi hyvin ymmärtää häntä.
Van on tutun kuulosta mulle kun asun vanahan äetimuorin kanssa yksissä. Muutama vuos sitten jopa seorustelin erään neitin kans vakavasti. Muorin kuppana rajotuksillaan kerta kaekkijaan ajo sen naesen poekkeen. Nyttii tuolla huuteloo että et kaet vaen naesille kirjottele. Monesti kävi niin että kun minun piti lähtee sitä naesta tappoomaan viikonloppuna niin muoriin iski melekein kuoleman taoti tae oli muka jalakasa loukannu ullukona käövessään, tae koatunna kaappa aatolta tullessaan. Itkeä tyrski että nyt se viimenen rottuumi äetiin iski ja poeka eekun lähtöö sen muutaman #sutjakkeen# luokse. Eikähän se muu hyövänny kun perua suunnitellut tärskyt. Kun sitä alako tapahtuo joka viikko niin se tyttöystävä sano että ee hän ruppee jalakavaemoks sulle. Jos et tie peätöstä kumman kans oot niin muori soapi pitteä sinut. Niin kävi ja tässä sitä iltakahvea justiisa muorille keittelen ja välillä konetta naputtelen. Pijämpä muutennii huushollin siistit kunnossa. On se tuo muori jo kohta seehtemän kymmentä, van eehän sitä tiijä miten pitkään se ellää. soattaa olla pitkähii työruppeama mulla vielä eessä. Piippua vettää ja välillä aromasätkie keärii ja kaappa-aatosta keppanoa ostaa. Muka mahalle juomaks soppii parraaten se kalja. Henki haesoo joka ilta keppanalle. Yöt rykkii ja potalla kulukoo, se mulle kuuluu selevästi toeseen huoneeseen kun ei oo kun seinä välissä. Perjantaena alakaa puhua mulle että elähän lähe viikonloppuna kylille äeteelläs on aeka heikko olo ja muutennii rahat männöö vaen turhuuveen. Että sullehii kirjottaja naenen sanon että alahan katella kiivaasti muita miehie.
Kyllä oli makeat naurut hersyttävä juttu. Parasta savolaesmeininkiä. Eihän tuo nyt totta ollut, eihän.
Jos olis, niin kiellä siltä tupakki ja kaljottelu, terveydellisiin syihin vedoten. Jos on kipee, nii eikun kirkolle vanhainkotiin. Johan alkaa mamma tervehtyä. Sit eikun saatanalliset reivit päälle!
nauruhun, onse niin ihanata tua sun kiäles, tairat olla huumorismiähiä!!! Täälä ihan kuule on pisut
joka sana ja oes mulla muitaa juttuja sen muorin toelaaksista van en tiijä ilikijääköhän sitä iha kaekkii kertoo. Jos vaekka huomenna selevittäs sen saanareissuja.
Helppoa ei ole sullakaan. Mielenkiinnolla odotan uutta kertomusta.
Eihän tuo oo totta.. eihän?.. :DDDDD
Oisko näin hauskoi juttui lisää?.. :)
Mie kuolen tääl nauruun.. :DDDDD
Paras ehkäsyväline.. oma äiti.. :DDDDD
Vaikka veljeni olisivat tuoneet kotiin Ruotsin prinsessan ei hänkään olisi äidille kelvannut,veljieni vaimoja arvosteltiin joka asiasta vaikka kumpikin ovat sekä mukavia,työteliäitä ja aika hyvän näköisiä ja hyvinpukeutuvia edelleenkin ja lisäksi esimerkillisiä äitejä