Miten parhaiden näin kotioloissa voin auttaa puolisoani kun hän on työuupunut. Ensin ylienerginen vaihe sitten depressio. Kun hän kuuleekaan työasioista niin hän menee ahdistukseen.
Miten minun pitäsi puolisona toimia kotona. Hän on ollut syksystä saakka jo sairaslomalla.
Onko kellään kokemusta asiasta?
Miten minun pitäsi puolisona toimia kotona. Hän on ollut syksystä saakka jo sairaslomalla.
Onko kellään kokemusta asiasta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos hän on väsynyt...Anna nukkua rauhassa. Jos hän jaksaa/haluaa tehdä jotain, anna tehdä. Työasioita ei kannata miettiä kuitenkaan, kestää aikansa kunnes niistä ajatuksista pääsee eroon.
Yleensäkin hänen kannattaa tehdä ainoastaan sellaisia asioita mitkä tuntuu mukavilta, koska aloitekyky on yleensä huono.
Paraneminen saattaa kestää...Itse jo toista vuotta sairaslomalla ja energiaa vain pari-kolme tuntia päivässä.
Oliko/Onko sinulla ahdistusta ja tuskaisuutta ja elämä tuntuu kaaoksella. Onko häpeän ja syyllisyyden tuntoja? Puolisollani on näitä kaikkia. Päivänkin aloitta EI-sanalla, ja jos kuuleekaan työasioista niin kaikki on pilalla. Oliko sinulla ennen masennusta sellaista ylienergisyyttä?
Kannattaako minun pakottaa tekemään jotakin? Esimerkiksi kannattaako minun sanoa, että mene viemään verokortti niin saat kontaktin ihmisiin?
voi olla erilaista, itselläni ei ollut ylienergisyyttä mutta olen kuullut, että se voi kuulua asiaan, itselläni oli töissä älytöntä väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja muistivaikeuksia.
Syyllisyyden tuntoja tuli vasta kun jäin sairaslomalle, etten ole töissä.
Työasiat pyöri mielessä useita kuukausia ja kun tein päätöksen, etten samalle alalle mene takaisin, niin olen pystynyt jättämään työasioiden miettimisen...(jatkan seur.linkissä)
Jatkan tästä, seuraavaan kymykseen...
Mielestäni, ei kannata"pakottaa" mihinkään, tietysti ehdotella voi esim. lenkkiä mutta hänen pitää saada päättää itse ja etkä saa pahastua jos hän ei halua tai jaksa...(Joskus pienikin asia vaatii voimia).
Niin sanottu "vertaistuki" on minua auttanut, eli olen tutustunut esim. kuntoutuksessa ja myöskin omalla paikkakunnallani samassa tilanteessa oleviin ja huomannut, että meitä on paljon(auttaa jos osaa olla avoin, en itse ainakaan häpeä tilannettani).
Masentunut ymmärtää helpommin masentunutta, sen vuoksi puhuminen auttaa. Kun voimia tulee lisää niin muutkin asiat helpottaa.
Hei !
Kiitos kun vastasit. Omaisena tuntee voimattomuutta kun toinen kiertää kehää ja on saamaton.
Ite oon sairaslomalla samasta aiheesta ja tässä muutama kommentti:
- lääkitys. Jos miehelläsi ei ole lääkitystä, niin sitten pikasesti lekurille ja hakemaan mielialalääkkeitä. pelkkä loma ei auta. ite oon nyt toisella kertaa lomalla, ekan yritin ilman lääkkeitä. huonosti kävi.
- vertaisryhmä, yrittäkää löytää jostakin joku, joka on kokenut saman ja aloittaa purku. Se ei ole suomalaiselle miehelle helppo juttu, mutta auttaa. Yx vaihtoehto on psykoterapia.
- tehkää yhdessä, aloittakaa yhdessä joku tekeminen, harrastus, liikunta, mitä tahansa mutta EI työhön liittyvää. Jos ukkosi on bussikuski, niin alkakaa vaikka piirustusksella. Jos se on IT-hemmo, niin jotakin missä ei tarvita tietsikkaa
- ulkoilu, pitää saada jollakin ilveellä ukko liikkumaan ukos, kävely kirjastoon, lenkki uimaan, koiran kusetus, mitä tahansa. raitis ilma piristää
näillä oon itse saanut langan päästä kiinni
Neuvoista,Lääkitys mieheni kohdalla on hyvin sekava. Lääkärit kirjoittelet vuoronperään jotakin. Tällä hetkellä ei ole mitään lääkitystä. Mieheni saa ulkoilulenkillä paniikkikohtauksen ja se on nyt työuupumusaikana tullut. Luin viestisi miehelleni, jotta näkee, että näin saman kokeneet ajattelevat ja neuvovat, että ulkoilemaan, hapenpuute hänellä varmastikin on jo.
Lääkityksestä. Oma psykiatrini on minulle monta kertaa todistellut, että lääkitys vaikuttaa hitaasti, kun itse tuskailin saamattomuuttani. Siis käyn vain yhdellä lekurilla, joka tietää ja seuraa asiaani. Seronilia syön. Hän myös kertoi, että sitä pitää nauttia aika kauan, jotta vaikutus alkaa tehdä oikein työtään. Masennukshan on loppujen lopuksi fyysinen tauti, jossa aivot ovat menneet tavallaan lukkoon.
Kiitos!
Miehelläni on jotenkin lääkeasiat sekasin, mutta mennään selvittämään niitä.
Näyttää rankalta sairaudelta kun kaikki lapsuuden aikaiset jututkin näyttävät aktivoituvan.
Olen itsekin masennuksen vuoksi sairaslomalla - ollut jo reilun vuoden.
Minulle on ollut erittäin vaikeaa aika ajoin lähteä kotoa hoitamaan asioita. Tai sopia menemisiä. Ahdistaa, jos kalenterissa on liikaa sovittuja tapaamisia - vaikka ne olisivat lääkärin, psykologin jne. kanssa. Ahdistaa jo etukäteen, että taas tuolloin pitää olla menossa.
Toimin mieluiten ex tempore. Eli juuri sillä hetkellä, kun tuntuu, että juuri nyt jaksan. Kun joutuu sopimaan etukäteen, ei voi tietää, josko juuri sillä hetkellä jaksaakaan.
Tärkeintä on nyt levätä. Siinä sinä voit auttaa, kun hoidat niitä teidän perheen juoksevia asioita.
Pidä huoli myös itsestäsi. Älä uuvuta itseäsi auttamisella. Tästä minulla ei ole kokemusta, mutta tulipahan mieleen. Jos tuntuu, ettet jaksa, hakeudu lääkäriin sinäkin. Kenties sinullekin löytyisi vertaistukea.
Kaikille muuten nuo vertaisryhmät eivät sovi. Itse en ole niihin lähtenyt, koska minua ei kiinnosta ventovieraiden ihmisten asiat. Sen sijaan sattui ystävälleni samaan aikaan masennus, joten hänen kanssaan olen voinut puhua. Lisäksi löysin lopulta hyvän psykologin; luulisi lääkärien jo ehdottaneen miehellesikin psykoterapiaa. On tärkeää löytää henkilö, jonka kanssa synkkaa.
Minulla tulee nyt helmikuussa kaksi vuotta täyteen kun olen ollut sairaslomalla työuupumuksen takia.
Kehoitan myös etsimään yhden hyvän psykiatrin joka katsoo lääkityksen kuntoon ja psykologin jonka kanssa synkkaa hyvin, jolle pystyy kertomaan asioista.
Oikean lääkityksen löytäminen saattaa ottaa aikansa, mutta se kannattaa. Helpottaa oloa huomattavasti kun se löytyy. Sen jälkeen voi sitten keskittyä terapiaan ja omaan itseensä ja paranemiseen. Ei me tämmöisiksi jäädä, vaikka huonoina päivinä saattaakin tuntua sille.
Puolisona kehottaisin elämään niin normaalia elämää, kuin mahdollista. Kehoita häntä tekemään juuri sitä, mikä hyvälle tuntuu. Ulos lähteminen voi olla vaikeaa, ennen kuin tilanteen on saanut tasoittumaan. Minulla kun todettiin vakava masennus ja laaja-alainen paniikkihäiriö, niin ymmärrän vallan hyvin, ettei häntä kiinnosta lähteä kodin ulkopuolelle.
Toivon, että löydätte pian lääkärin jonka luona alatte käymään ja saatte homman aluilleen.
Toivon voimia sinulle!