Ilmapiiri yhteiskunnassa on muuttunut kireämpään suuntaan.olen havainnoinnut keskuudessamme kyttäämistä ja kateutta sekä suoranaista kyräilyä toisia ihmisiä kohtaan.Esim sairaat ihmiset eivät pysty niin hyvin vastaamaan vallitsevaan ilmapiiriin itseään suojelevalla tavalla.Kaikki asiat pitäisi peittää,jottei arvostelu yltyisi.Sairaat eivät usein tähän kykene.
Huomasin tänään,kun olin sairaslomalla ja hyvin heikossa kunnossa raahauduin kauppaan kipua kipristellen,että ihmiset katsoivat minua,kuin halpaa makkaraa,että mikähän laitapuolen kulkija tuokin on.Tai,että mitähän tuo aikaihminen tekee tähän aikaan päivästä kaupassa.Kaikki siis hyökkäsivät minun kimppuuni.olin sairas ja huonossa kunnossa,enkä siis kyennyt vastaamaan epäystävällisiin katseisiin ja kyräilyyn,mikä on siis tänä päivänä ihan normaalia ja hyväksyttävää.koin oloni erittäin epämukavaksi ja ajattelin jopa niitä,jotka ovat kroonisesti sairaita.Että miltä heistä tuntuu joutua aina silmätikuksi ja arvostelun kohteeksi.Sairaita pidetään huonoina kansalaisina,koska he eivät pysty olemaan vahvoja,kauniita ja rohkeita kiiltokuvia,niinkuin televisio ja naistenlehdet opettavat.Miksei kukaan jo herää...aina ei voi olla hyvin ja iskussa asioidensa kanssa.Minä menen huomenna jo töihin,mutta monet jäävät huomenna vielä kotiin.Suvaitsevaisuutta ihmiset!!
Huomasin tänään,kun olin sairaslomalla ja hyvin heikossa kunnossa raahauduin kauppaan kipua kipristellen,että ihmiset katsoivat minua,kuin halpaa makkaraa,että mikähän laitapuolen kulkija tuokin on.Tai,että mitähän tuo aikaihminen tekee tähän aikaan päivästä kaupassa.Kaikki siis hyökkäsivät minun kimppuuni.olin sairas ja huonossa kunnossa,enkä siis kyennyt vastaamaan epäystävällisiin katseisiin ja kyräilyyn,mikä on siis tänä päivänä ihan normaalia ja hyväksyttävää.koin oloni erittäin epämukavaksi ja ajattelin jopa niitä,jotka ovat kroonisesti sairaita.Että miltä heistä tuntuu joutua aina silmätikuksi ja arvostelun kohteeksi.Sairaita pidetään huonoina kansalaisina,koska he eivät pysty olemaan vahvoja,kauniita ja rohkeita kiiltokuvia,niinkuin televisio ja naistenlehdet opettavat.Miksei kukaan jo herää...aina ei voi olla hyvin ja iskussa asioidensa kanssa.Minä menen huomenna jo töihin,mutta monet jäävät huomenna vielä kotiin.Suvaitsevaisuutta ihmiset!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
En minä ainakaan päivällä kaupassa enää tunne oloani tukalaksi. Varsinkin kun yksi tuttu myyjä muutti toiseen kauppaan, mutta tämä myyjä oli luonteeltaan muuten ihan fiksu. Joskus olen samaan aikaan vanhojen eläkeläisten kanssa kaupassa, eikä minua omasta mielestäni ole katseltu kyräillen, vaikka nuori olenkin ja kaikki olettaisivat minun olevan päivisin töissä. Muuten minulle kyllä kuuluu virkani puolesta paranoidinen ajattelu, mutta silti kauppareissuni sujuvat aamuisinkin ihan hyvin. Tosin joskus ajattelen, että mitähän toikin minusta ajattelee, kun ostan kaljaa keskellä viikkoa aamupäivällä. Nykyisin pystyn ja kehtaan mennä jopa paikalliseen kuppilaankin keskellä päivää. Minua ei siis niin paljon haittaa, että mitä ihmiset minusta ajattelevat.
Just niin... Mä olen myös ottanut muutaman vuoden aika lunkisti ja etsinyt suuntaa elämälleni. Ei muakaan haittaa se, mitä muut ajattelee. Nehän on aivan outoja ihmisiä, ei ne voi tietää kuka minä olen ja millainen olen ja miksi olen.
Ainut mikä muiden ihmisten ajattelussa haittaa on se, jos se vaikuttaa tulevaisuuteeni jotenkin negatiivisesti. Jotkut ihmiset tuntuvat myös ajattelevan niin, ettei sairaalla ihmisellä ole tarpeita, mikä on myös ikävää...
Jaksamisia potilaille
Ihmiset eivät välttämättä katso sinua arvostelevasti, koska katsoja saattaa nähdä sinussa aivan jotain muuta oman huonovointisuutensa vuoksi. Näkökannallasi kerrot vain sen minkälaiseksi olosi tunnet. Vinkki linkki www.esiinny hyvin voivana ja sinua kohdellaan hyvin voivana ja alat voimaan hyvin.fi
..että minä kroonikkona en voisi vähempää välittää mitä muut minusta ajattelevat.
Ensinnäkin, ei kukaan TIEDÄ mitä muut ajattelevat, joten sillä on turha vaivata päätään.
Toisekseen, kroonisesti sairaan ihmisen omat ajatukset pyörivät kokolailla tarkkaa siinä miten tästäkin päivästä taas selviäisi.
En ole silmätikkuna, vaivani eivät näy ulospäin.
Lähipiiri kyllä tietää, tottakai, mutta en odota heiltäkään mitään erityiskohtelua. Olen heille se sama kuin ennen sairastumistani.
Tuosta vahvuudesta, esim. mun (aikuiset) lapset pitävät mua erittäin vahvana, koska mun elämässä on tapahtunut niin paljon traagisia juttuja, näiden sairauksien lisäksi, mutta jaksan olla positiivinen (en tosin aina).
Löydän pienistä asioista onneni ja olen selviytynyt niin monesta asiasta ja tilanteista, joissa joku olisi luovuttanut. (Meidän suvussa on paljon itsemurhia.)
Eli, ihminen voi olla vahva, vaikka olisi heikoilla toisten mielestä.
Ja uskallan olla myös heikko jos siltä tuntuu, sekin on vahvuutta.
Ei ole siis niinkään kysymys siitä miten yhteiskunta, eli ihmiset meihin suhtautuu vaan miten me suhtaudumme ihmisiin ja elämään yleensä.
Kyllä mulle ainakin on yhteiskunnan suhtautumisella todella paljon väliä. Sehän kumminkin muokkaa mun omaa käsitystä maailmasta, ympäristöstä ja itsestäni ja näin vaikuttaa myös omaan ajatteluuni ja käyttäytymiseeni. En haluaisi, että sairastuminen muuttaa enää enempää persoonallisuuttani.
Ilmeisesti täytyisi yrittää jaksaa olla vahvoja tai heikkoja, ihan mikä kulloiseenkin hetkeen sopii siinä olen samaa mieltä, mutta kuitenkin omana itsenään omine vahvuuksineen, haluineen, unelmineen ja tarpeineen. Muuten saattaa käydä niin, että ihminen alkaa paeta ja siinä ei sitten enää pahemmin auta mitkään hoidot ja lääkkeet, jos ihminen ei itse halua palata takaisin terveeksi tai edes omatoimiseksi yhteiskunnan jäseneksi.
Tässä hyvinvointiyhteiskunnassa on sellainen vika, että se yleistää liikaa ja siitä aiheutuu monille monenlaisia ongelmia...
Jaksamisia ja elämänmyönteisiä ajatuksia tällekin päivälle kaikille.
terveenä, sanoi joku. Itse en lähtis tollaseen esittämiseen. Mitä järkeä siinä on että kaikki esiintyvät vahvoina vaikka oikeasti voivat huonosti ja menevät kaupasta kotiin itkemään esityksen jälkeen?
Rehellisyys ja aidot tunteet voivat ehkä vielä muuttaa maailmaa suvaitsevampaan ja aidompaan suuntaan. Jos maailma olis enemmän sellanen niin mielenterveysongelmiakin olisi vähemmän.
Tämä ei nyt ole mikään absoluuttinen totuus, mutta luulisin, että silloin myös ihminen pikkuhiljaa alkaa tuntea itsensä normaaliksi ja terveeeksi.
Eli tällainen esittäminen, vaikka onkin raskasta, auttaa selviytymään. Joidenkin on myös vain pakko selvitä siitä arjesta, jonka he itse ovat itselleen luoneet.
Itsekin olen usein kokenut näin ja varsinkin, kun olen sosiaalisesti pelokas. Tuntuu, että kaupassa luullaan jopa varkaaksi ja kyräillään.
Päivällä kaupassa käynti ei pitäisi herättää kenellekään outoja ajatuksia, onhan paljon vuorotyöläisiä ja ylityövapaita ja muita liukumavapaita.
Kaupat ovat nykyään tosi usein auki, jotkut ympäri vuorokaudenkin, joten hiukan voi valita itse, milloin sinne kauppaan menee. Jos oloni on tosi epävarma ja tukka rasvainen tai muuten itkuinen olo, en mene kauppaan. Menen silloin, kun olen hieman varmempi ja näin saan onnistumisen kokemuksia.
Epävarmuuteni näkyy takuulla ulospäin, mutta olen kohdannut paljon mukavia kassoja, jotka kohtelevat ystävällisesti ja kuin haluten rohkaista minua.