toivotan viihtyisiä ja virkistäviä hetkiä luonnonhelmassa.
Se on kuulemma hyvä stressinpoistolääke!
Vahinko kun ei pysty itse noudattamaan sitä,
täytyy vain yrittää pyristellä tässä bittiviidakossa.
Se on kuulemma hyvä stressinpoistolääke!
Vahinko kun ei pysty itse noudattamaan sitä,
täytyy vain yrittää pyristellä tässä bittiviidakossa.
Vastaukset 42
Vanhimmat
nuo asunnottomat on stressitöntä porukkaa.
asua ulkona ja yöpyä ulkona. Vaikka ei se selittämättä taida selvitä.
Kukas selittäis?
ulkona on vapaaehtoista ja virkistävää kun taas
asuminen ulkona pakollista ja masentavaa.
Luettuani rukouksen
Tuntemattomalle Jumalalle,
laskeudun patjalle lepäämään.
Rannan tuuli
juoksuttaa lunta päälleni.
Vaivun uneen,
tietämättä huomisesta:
mitä Hän suo,
janon vai unen,
Elämän vai Kuoleman?
jämti on niin.
Kyllähän se stressi lähtee kun on luonnonhelmassa, kuunnellen linnunlaulua, tuulensuhinaa, nuotion räiskettä. Siinä kun keitältää nuotiokahvit ja paistaa makkaraa tikussa. Siinä kun vielä on mukavaa juttuseuraa, niin silloin ei tule työ eikä muutkaan kiireet mieleen. Ja ompahan siinä vaikka laavussa mukava köllötellä kuin karhu talviuntaan.
runosi
että virkakuntaa tietenkin täytyy nyt odottaa ovelle... kun tuli ne uudet kopiointilait...
olisi upeata jos pääsis kokeilemaan yöpymistä taivaan alla laavulla kunnon vällyt peittona turvallisessa kainalossa ja nuotiotuli koko yön valaisemassa, kaukana kavala maailma(susien ulvonta ehkä häiritsisi idylliä)
ovat toteuttamista varten.
Vielä ehtii tässä elämässä vaikka mitä ja ainakin seuraavassa.
Haaveilen minäkin siitä turvallisesta kainalosta.
Näitä unelmia olen toteuttanut jo parikymmentä vuotta. Nykyään on vain nuo laavussa yöpymiset jäänyt vähiin kun asuntovaunun peti on paljon pehmoisempi. Mutta kyllähän siinä tulee istuttua nuotiolla ja nautiskeltua luonnon antamasta tunnelmasta. Suosittelen vilpittömästi kaikille ainakin kokeilemaan.
halu luontoon mutta eipä taitaisi olla mukava
siellä aivan yksin nyhjöttää.
Tulis pian vilu ja nälkä.
Täytyy ainakin tänä yönä tyytyä omaan lämpimään
sänkyyn.
Kaihoisasti kyllä muistelen menneitä aikoja.
Sanot vain irti kämppäsi ja uusi erämaaelämäsi alkaa ::::::::::)))))))))))))))
Kyllähän siellä metsässä yöllä pimeässä yksinään on aika ikävää olla, siinähän tottumaton rupeaa pelkäämään. Mutta voihan sitä tehdä päiväretkiä, etenkin kun tulee kevät ja hankiaiset niin voi sitä autuutta ja vapauden tunnetta kun hiihtelee metsässä ja järvenjäällä, eväsreppu selässä ja istuskelee nuotiolla.
tehdä ja antaa ajatusten ja unelmien lentää.
jee.. odotellaan hankiaisia, lapsena menimme lujaa potkureilla pitkin peltoja ja mukavaa on lastenkin kanssa tehdä retkiä eväät mukana ja riemuita yhtälailla mäenlaskusta, palata kotiin uupuneena ja märissään..
Oletko koskaan ajatellut millaista olisi olla asunnoton:::::(((((((((
tarkoittanut asunnottomia vaan ihan muuta.
Sellaisia jotka pitävät luonnossa samoilemisesta,
ilmaisin asian väärin, mutta tiedän että ne ymmärsivät viestini oikein.
Ei saa aina ajatella negatiivisesti asioita.
Asunnottomuus on oma valinta. Täällä suomessa on senverran hyvä sosiaaliturva että asunto on kaikilla, jos vain pystyy pitämään juomisensa ja muun hörhöilyn kurissa.
Kuinkas moni mies esimerkiksi saa avioeron jälkeen nykyään asunnon kun entinen jää vaimolle,pakko asua muiden nurkissa jollei ole varaa ostaa omaa kämppää:::((((((((
vaimolle? Joillain on omakotitalo rakennettu velaksi ja kun velat on maksettu pois talon myynnin jälkeen niin eipä paljon jää jaettavaa. Harvalla naisella on niin hyvää palkkaa että pystyy yksin hoitelemaan esim.100 000 euron lainaa ja sähkömaksut (sähkölämmitys), vesimaksut ym. eläminen. Että se siitä vaimon luxuselämästä eron jälkeen. Yleensä miehellä on hyvät tulot ja pystyy hankkimaan itselleen hyvän elämän eron jälkeen kun vaimo saa kituutella usein pätkätöissä kun on ollut lasten kanssa kotona useita vuosia jotta mies on saanut luoda rauhassa uraa.
:::::::
sen oman omakotitalon. Palkka on huono, mut hyvin tuun lasten kanssa toimeen. lämmitys on sähkö/puu ja neliöitä riittää ja vaatetta, ruokaa ym. Ex-ukko kärsiköön vilua ja nälkää..
Ai niin ja lainaakin on lyhennettävänä. Eihän tää tietenkään mitään luxusta ole, mutta meille tämä riittää aivan hyvin.
täytyy nousta puuhun, että on turvassa nukkuessaan
nukkuessaan, aina täytyy olla valppaana kuten nytkin?
Viidakossa on viidakon lait, mutta ihmisten
parissa täytyy olla kaksin verroin valppaampi.
Meitä löytyy joka oksalle.
leikkimästä sitä "tuomion enkeliä"
ja alkaisit huolehtimaan vain omista asioistasi.
luonnonhelmassa nukkumisesta ja siitä, kun sanoit seikkailevasi bittiviidakossa,
ja on sekin kummallista kun minulla taas olisi mahdollisuus yöpyä luonnonhelmassa, mutta ei ole niin paljon saanut itsestään irti, että olisi edes kokeillut
olen kyllä ajatellut, että olisi varmaan mahtava kokemus!
varusteet tietenkin pitäisi hankkia vähän asiallisemmat ..ettei ilmainen "harrastus" olisi tuokaan?
no...voihan sen siirtää vaikka 10v.n ohjelmaan,,,pitäähän tavoitteita olla?
sellaisesta mahdollisuudesta, mutta yksin en lähtisi kokeilemaan. Pitäisi olla mörönsyötti"
mukana.
Sehän olisi varmaan mahtava kokemus!
Kuvittele mielessäsi täysikuu ja ympärillä vain
hiljaisuus, silloin tällöin joku risun rasahdus
tai metsäneläimen äännähdys.
Niin ja kovin kylmä ei saisi myöskään olla.
Ruska-aika olis mulle sopivaa vuoden aikaa kokeilla sellaista sillä hyttysistä en välitä pätkääkään. Niitä en halua seurakseni kokeilulle.
ei tarvitse mennä syvällekään metsään, kun se tuoksu jo melkein tyrmää.
Havupuut ja syksyllä pursut kukkii,, ja aaahh,,,sammalet,jäkälät ja sienet.
Syksyisin metsä on tosiaankin rehevimmillään, kosteaa ja värikästä.
Ehkä eläimetkin ovat rauhallisempia, kun saalista vielä on ( kaikille)
Olisihan se mukava joskus nähdä sellainen eläin joka ei vielä ole vastaan kömpinyt,,,,mutta tietenkin se "mörönsyötti" pitää olla!
Muuten täytyy autossa nukkua ;)
sellainen syksyn lapsi.
Nautin kaikesta mikä liittyy syksyyn.
Tietenkin se väriloisto mutta siinä on muutakin.
Viime vuosina olen nauttinut syksyistä jopa enemmän kuin kesistä.
Syksyssä on enemmän "lämpöä" vaikka aurinkoa ei
paljon näkyisikään.
liittyy kyllä syksyyn, etenkin jos on ollut kaunis kesä.Auringon, huolettomuuden aika on ohi. Sen hyväksymisen aikaa on syksy ja uudelle tilan antamista.
Luonto tarjoaa tilalle satoa monenlaista, ennakoiden talvea. Siis mennyttä ja tulevaa on syksyn ilmastossa..?
Tummuvat illat luovat salaperäistä tunnelmaa,,,
Yleensä pahimmat itikka sukupolvet ovat tulleet tiensä päähän....
Kyllä syksyllä varmaan paremmin saisi nukuttuakin luonnon helmassa kuin vaikkapa kesällä jolloin on valoisaakin.
Omalta kohdaltani en osaa sanoa minkä vuoden- ajan ihminen olisin...
voisin kyllä yöpyä talvellakin ulkona jos olisi kunnolliset varusteet.
En tiedä onnistuisiko koko yö kertaheitolla vai täytyisikö "reenata"...
siis ajattelin, että onhan se valtava määrä raitista ulkoilmaa, että mitenkähän tuo fysiikka sen kestäisi?
voisi tulla "piä" kippeeksi...?
´syksy koskettaa minua kun haluankin aina joskus
olla hieman surullinen ja melankolinen.
Voi hyvällä omallatunnolla "käpertyä" kunnolla
aina välillä ja ulkona sataa ja myrskyää.
Pääsee luonnonvoimat valloilleen.
aika ovela näissä nettiasioissa.
ovat ihmeellisiä,
kuten viime kesänä; ensin oli aurinkoista ja liiankin kuivaa jo lopulta. Sitten tulivat sateet...aivan kaato sellaiset
ihan täytyi mennä ulos ihmettelemään, että mistä himputista sitä riittää....
Joskus tuuli rieppoo ja taivuttelee puita, että ne muuttuvat melkein inhimillisen näköiksiksi kumarrellessaan ja heilutellesaan oksiaan...
Tuulisella ilmalla erilaisten vesien äärellä ollessaan näkee luonnon voimien "taistelun" tai leikin ...miten haluaa ajatella.
nyt olen se kuuluisa ÖÖ aapisen laidassa ?
mutta jos tarkoitat MINUA kommentillasi...voin yrittää saada siitä irti jo..tain hmm..
siis "ovela"
johan Virvekin sanoi, että viidakossa pätee viidakon lait ja ihmisten kanssa täytyy olla ovelampi kuin konsanaan viidakossa...
joka oksalla...miten se nyt menikään..?
Minä olen jonkinlainen oksilla keikkuja,,,joskus liito- ja joskus kiito joskus pulla--- sellainen
sorsako lie?
joskus lapsena luulin olevani ruma ankanpoikanen josta kehittyisi joutsen.
mutta sitä ei olekaan tapahtunut, eli olen edelleen ankka.
ja PETTYNYT ankka olenkin!
mieluummin olisin kyllä joutsen.
Nehän ovat kauniita, idyllisiä ja parisuhde sidonnaisia sekä lentoon kykeneviä.
Ankka ei ole mitään noin idyllistä. ;(
En tiedä ovatko ankat ovelampia kuin joutsenet?
Ei mihinkään idylliseen kuulu tuollaiset negatiivis sävyiset ominaisuudet, kuin oveluuskin on. Sehän perineisesti on yhdistetty taikavoimiin, velhoihin ja noitiin.
En minä kyllä oikein osaisi ankkaakaan yhdistää oveluuteen, ne ovat enemmän sellaisia rahvaanomaisia, realisteja, faktaeläimiä.
Ei ne osaa olla ovelia, ne vain tekevät sen mitä pitääkin ja sillä siisti.
Ovelan täytyy osata suunnitella, miettiä teon ja seurauksien välistä suhdetta.
Ja osata aina valita mahdollisimman ovela suunnitelma ja toimia sen mukaan.
Siis oveluus on selviytymisen kannalta aika tärkeä ominaisuus. En pitäsi sitä ollenkaan pahana ominaisuutena...kuitenkaan.
Joten KIITOS...JOS se oli minulle???
nauttii myrskyn katselemisesta jopa minäkin joskus.
Onkohan nyt niin, että myrskyn katseleminen
tyynnyttää sen oman sisäisen "myrskynsä" jonka
haluaisi päästää valloilleen, mutta ei ole energiaa tehdä sitä?
Joskus pohdin näitä asioita vähän liiankin syvällisesti.
Puuthan ovat inhimilliä ja samaten kukat ja kasvit.
En raaski kesäkukkiakaan noin vaan heittää menemään. Laitan ne ruukusta nätisti aina puun juurelle, jossa ne saavat kaikessa rauhassa kukkia
viimeiset loistonsa. Ts. luonnollinen kuolema niille.
sopisi kyllä hyvin..
ja joskus teksi mieli myrskytä mukana... niin no jos sitä energiaa löytyisi
tai jos myrskyämisestä olisi apua johonkin mieltä vaivaavaan asiaan
tietenkin voi ajatella, että myrsky puhdistaa..
Puut kyllä ovat mainio kohde tunteille ,,,
ja ne ovat ystävällisiä naapureita.
Kukkia en kyllä ole aivan noin hellästi oppinut käsittelemään.Ihan hirvittää, kun ajattelen miten runttaan ne roskikseen maljakosta.!
mutta kyllä niitä ihailen tuolla luonnossa kulkiessa.
Ajattelen, että kukka kuin kukka. Ne ovat mielestäni kaikki kauniita, omalla tavallaan.
Ja tuo luonto on ihmeellinen "taiteilija", kaikki kasvit ,,kukat,,heinät..ruohot ovat sopusoinnussa asetelmiltaan ja väreiltään. Vaikka vaikuttaa siltä, että ne olisivat sattumalta kasvaneet samaan paikkaan.
joskus kukkien poisheittämisen sijasta laittaa hetkeksi kukkapenkkin.
Myrsky aina puhdistaa ilman ja sen jälkeen on rauhaisaa ja tyyntä.
Silloin löytyy se sateenkaaren pää aarteineen myös.
Taas istun mietteissäni päätteellä
aamulla sumussa vielä tulilla.
Tajuntani täyttävät
pystyyn nostetut kivet,
joihin on hakattu
ihmisten nimet.
Surfaan Tiedon merelle
hiiri oppaanani.
Sillä jossain odottaa
rannikon nainen
tähyten ulapalle.
Koskaan ei prinssi saduissa
raahusta räntäsateessa
metsästä prinsessansa luo.
Hän saapuu valkealla laivalla ulapalta.
Niin tänäänkin laajakaista tuo
kuvaruudulta
-prinssin surffaten .
kauan odottelin jo sinua
miettien muistatko edes enää minua
monta valkeaa laivaa tästä ohitseni kulki
muita tuolla vain jossain syleihinsä sulki
vihdoin toi ulappa takaisin tuon prinssin
takaa sen tähyilevän huurteisen linssin
pimeyskin taas alkoi jo vaivata
ehdinkin jo täällä sinua kaivata
sisällä nukkujaa.
Hangessa selälläni,
täysikuu silmissäni.
Hulluus sisälläni
tyyntyy tuulen myötä.
Kuin rakastavan naisen
sormet, polttaa poskipäitä
pitkin yötä pakkanen.
Vaatii lunta ja jäätä
mies ollakseen onnellinen.
ikitalvi aina vaivaa
sydämeen se arpia myöskin kaivaa
tyyntyykö hulluus myötä tuulen
vain myrsky sisälläni laantuu, luulen
polttaa sisälläni nyt tuo ikuinen tuli
jääkiteet ehkä kyyneleiksi vain suli
siis lumeksi ja jääksi muututtava minun on
olethan muuten hyvin onneton
aina jäätyneen omenan
oksalle unohtuneen.
Järkeilen se kädessä:
Sen sydän on jäässä.
Lämpöni sen saa sulamaan,
ehkä jopa rakastamaan.
( Kauniita unia, poistun nettiavaruuteen...
huomiseen)