Osaako kukaan kertoa seuraavaa.. Sain keskenmenon ennen joulua, rv 12 5 ( kuollut kohtuun rv6)ja km:n verenvuoto oli aika runsasta. Itseasiassa tuntui että koko ajan suihkusi. Kun menin sairaalaan lääkärin tutkittavaksi ja jouduin odottamaan aulassa melkein tunnin, olo oli tosi hutera. Pyörrytti ja sain hoitajalta luvan mennä pitkäkseen yhteen huoneeseen jossa oli sänky.
Voisiko tällainen reaktio johtua menetetystä verestä jota suihkusi vähän väliä? Tuntui että kuolen siihen paikkaan.
Km:ästä nyt jokunen viikko aikaa mutta nyt alkaa vasta se henkinen menetys sekä suru joka on aivan kauhean piinallista. Syyttelen itseäni, itken ja olen onneton ja asiaa ei yhtään auta se että mieheni on löytänyt uuden naisen eikä välitä yhtään miltä tämä tuntuu.
Onko kellään vinkkejä kuinka selvitä? Onko olemassa tukiryhmiä joissa tästä voi puhua? Esim. neuvolassa. Kukaan ei näytä välittävän. Tulevaisuutta tässä yritetään suunitella vaikka motivaatiota ei pahemmin ole.
Voimia kaikille lapsensa menettäneille! Muistakaa että teidän pienet enkelinne seuraavat teitä pilven reunalta, tukevat, kannustavat ja kun on aivan hiirenhiljaista tekin saatatte kuulla sen äänen joka sanoo; äiti älä itke!
Voisiko tällainen reaktio johtua menetetystä verestä jota suihkusi vähän väliä? Tuntui että kuolen siihen paikkaan.
Km:ästä nyt jokunen viikko aikaa mutta nyt alkaa vasta se henkinen menetys sekä suru joka on aivan kauhean piinallista. Syyttelen itseäni, itken ja olen onneton ja asiaa ei yhtään auta se että mieheni on löytänyt uuden naisen eikä välitä yhtään miltä tämä tuntuu.
Onko kellään vinkkejä kuinka selvitä? Onko olemassa tukiryhmiä joissa tästä voi puhua? Esim. neuvolassa. Kukaan ei näytä välittävän. Tulevaisuutta tässä yritetään suunitella vaikka motivaatiota ei pahemmin ole.
Voimia kaikille lapsensa menettäneille! Muistakaa että teidän pienet enkelinne seuraavat teitä pilven reunalta, tukevat, kannustavat ja kun on aivan hiirenhiljaista tekin saatatte kuulla sen äänen joka sanoo; äiti älä itke!
Vastaukset 3
Vanhimmat
voimia sulle.en osaa muuta sanoa..
en osaa kertoa miten tuollaisesta selviää.toivottavasti jotenkin.terveyskeskuksesta saat tietoa sururyhmistä.tippa tuli linssiin raavaalle miehelle tuosta koita jaksaa
se ottaa.Menetin lapseni 36 raskuasviikolla kohta yhdeksän vuotta sitten.
Ei aika haavoja ole parantanut,mutta olen oppinut elämään arpien kanssa.
Anna surullesi tilaa ja aikaa siinä ainoa neuvo jonka voin antaa.Niinkuin on päiväsi niin on voimasi ja tuskaa meille annetaan vain sen verran mitä jaksamme kantaa ,ei pisaraakaan liikaa...
Kyllä paikkakunnallasi pitäisi olla tukiryhmä johon voit ottaa yhteyttä,kysy sairaalan kuraattorilta esim.
Voimia sulle....toivotan sydämmestäni!