Kävin tänään neuvottelemassa asuntolainasta pankissa. Itsellä rahaa säästössä vähän yli 30 000 euroa, lainaa tarvitsen 120 000 euroa. Kun kysyin, onnistuuko, vastasi lainatäti että -"Voi kuule, ei sulla oo mitään hätää. Nykyään suurin osa ottaa lainaa ilman, että on lainkaan etukäteissäästöjä!"
Niinpä niin. Meno on yhtä holtitonta kuin 1980-luvun lopulla. Pakkohuutokaupat ovat kohta tätä päivää ja romahdusta ei tarvitse enää kauaa odotella.
Niin muuten, asuntojen myyntiajat ovat kuulemma pidentyneet reilusti, kun korot lähtivät nousuun...
Itse kuitenkin aion tehdä kaupat, sillä on tavallaan pakko, kun on perhettäkin tullut. Mutta hirvittää niiden puolesta, jotka ovat ottaneet ison lainan ilman mitään säästöjä! Kohta on kyyti kylmää!
Niinpä niin. Meno on yhtä holtitonta kuin 1980-luvun lopulla. Pakkohuutokaupat ovat kohta tätä päivää ja romahdusta ei tarvitse enää kauaa odotella.
Niin muuten, asuntojen myyntiajat ovat kuulemma pidentyneet reilusti, kun korot lähtivät nousuun...
Itse kuitenkin aion tehdä kaupat, sillä on tavallaan pakko, kun on perhettäkin tullut. Mutta hirvittää niiden puolesta, jotka ovat ottaneet ison lainan ilman mitään säästöjä! Kohta on kyyti kylmää!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Itselläni ei ole säästössä 30 teuroa. Jotakin kuitenkin. Silti haaveilen oman asunnon ostosta, koska vuokrataso on lähes eläimellistä.
Mutta mitä periaatteellista eroa on siinä, että sinulla on 30 teuroa sääsöä ja otat 120 teuroa lainaa verrattuna siihen tilanteeseen, että minulla on 5 teuroa säästössä ja otan 120 teuroa lainaa?
Eikö molemmissa tapauksissa lainaa ole yhtä paljon ja korkomenot muuttuvat käsikädessä.
Eli, jos oletetaan, että asuntojen hinnat pysyvät jotakuinkin samana niin, kannattaisiko minun nyt asua vuokralla ja säästää 30 tE ja ostaa sitten 150 tE:n asunto. Vai ostaa nyt 120 tE asunto, myydä se pois maksamallani hinnalla kun 30 tE on maksettu. Aika hulppeaa säästää tosta noin 30tE, jos vuokraa joutuu maksamaan 700-800 euroa asunnosta, jonka voisi ostaa 120-130 tEurolla...vaikkakin sitten lainalla.
... se, että jos sulla on noin vähän säästöjä ja hinnat rommaavat, vakuutesi eivät enää riitäkään!
Ahaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Olenko ymmärtänyt oikein, että asunnon arvo toimii takauksena tietylle osalle lainamäärästä. Esim 70% takauksesta asunnon arvolla ja 30% henkilötakauksella? Vaikuttaisiko tällaisessa tapauksessa asuntojen hintojen putoaminen lainatakuiden riittävyyteen, jos asuntojen hinnat putoavat 30% tai enemmän. Vai jo aikaisemmin?
Olkaa kärsivällisiä, jos kyselen typeriä itsestäänselvyyksiä :) Yritän tässä vain pähkäillä, että mikä kannattaisi tai ainakin oppia jotain tulevaisuuden varalle.
Nykyinen vuokrataso houkuttelee todella paljon ostamaan oman asunnon vaikka korkotaso tästä nousisikin. Vuokralla olen asunnut sen verran kauan, että olen huomannut, että kustannukset eivät todellakaan seuraa asuntojen hintojen kehitystä. Toistaiseksi vuokran hintojen nousu on ollut noin 10% vuodessa lähes jokaisessa asunnossa, jossa olen asunut.
Tällä hetkellä vuokra-asumiseen saa laskea noin 9000 verotusta keventämätöntä euroa vuodessa. Se on melko paljon. On aika helppoa laskea kuinka paljon korkojen pitäisi nousta ja/tai asuntojen hintojen laskea, että esimerkiksi kuluvan vuoden aikana päästäisiin samaan "menetettyyn" rahamäärään esimerkiksi 120 tuhannen euron lainarahalla ostetulla asunnolla.
Selväähän on, että pitkän laina-ajan aikana ehtivät niin korot kuin asuntojen hinnatkin laskea, kuten myös nousta monta kertaa. Tällä hetkellä kannattaisi ehdottomasti asua omassa ja lyhentää lainaa. Ensi vuonna, tai sitä seuraavana välttämättä ei, mutta vaikkapa 10 vuoden tähtäimellä... ;)
sehän riippuu siitä kuinka kauan sinulla mene tuon 30-kympin säästämiseen. Ajattele.
Just. Tuo ei nyt vastannut yhtään mitenkään eikä mihinkään.
Eli kukin tosiaan tyylillään. Jos vuokramenot kuukaudessa ovat enemmän kuin korko+vastike+asunnon arvon lasku kuukaudessa, mitä melko varmasti ainakin pitkällä tähtäimellä ovat, niin säästät nopeammin asumalla edullisemmassa lainarahoitteisessa asunnossa. Mutta tätähän ei kysytty, vaan sitä, että mitä eroa on ottaa 120000 euroa lainaa, jos säästössä on 30000 euroa tai 5000 euroa. Lainamäärä on jokatapauksessa sama. Mitä sillä on väliä kuinka nopeasti tuon 30 tonnia on säästänyt vuokraa maksamalla?
Samalla analogiallahan kannattaisi maksaa vuokraa niin kauan, että saa säästettyä 100% asunnon hinnasta raavittua kasaan. Kannattaako?
Paitsi periaatteellinen, pesämunan keräämiseen on myös käytännön syy. Jos pesämunaksi on kerätty vaikka joku 30 tonttua, niin se kuitenkin osoittaa (ollen silti pieni osa nykyhintaisten asuntojen kokonaissummasta), että henkilöllä ON KYKY SÄÄSTÄÄ, siis kontrolloida menojaan. Täällä maailmassa on paljon kaiken maailman tyhjätaskuja, joilla koko kuukausipalkka menee vuokraan, kaljaan, tupakkiin, makeaan elämään jne. Makeassa elämässä ei sinänsä ole mitään pahaa, jos kykenee samalla kontrolloimaan raha-asoitaan. Tämän vuoksi itsekin ihmettelen sitä, että lainaa annetaan (ainakin tämän palstan perusteella) ilman omarahoitusosuuta tai että omarahoitusosuus olisi esim. kalliimmalla korolla otettu luotto. Minun mielipiteeni on, että lainaa ei saisi antaa lainkaan, ellei joku tietty prossa asunnon hinnasta ole lyödä käteisenä tiskiin. Olkoon se prossa sitten vaikka pieni 10-15% mutta periaatteessa jotain kuitenkin, että tuleva velallinen on pystynyt osoittamaan raha-asioidensa hallintaa.
Ja jotta edellinen kommenttini ei olisi niin läpinäkyvän puolueellinen, lisätään tähän tasa-arvon vuoksi tällainenkin :)
"Täällä maailmassa on paljon kaiken maailman tyhjätaskuja, joilla koko kuukausipalkka menee lyhennyksiin, kaljaan, tupakkiin, makeaan elämään jne."
Naulan kantaan. Ei voi kuin ihmetellä pankkien lyhytnäköisyyttä. On päivänselvää, että iso osa henkilöistä, jotka ovat ostaneet ilman etukäteissäästöjä ovat juuri näitä tyhjätaskuja jotka ovat persaukisia jo puolessa välissä kuuta.
Tätä tämä meno on. Aivan kuin kopio 1980-luvun lopusta. Kumma ettei valtio TAASKAAN puutu peliin ennen kuin homma menee reisille.
Ja pankit ovat taas veronmaksajain kukkarolla.
"On päivänselvää, että iso osa henkilöistä, jotka ovat ostaneet ilman etukäteissäästöjä ovat juuri näitä tyhjätaskuja jotka ovat persaukisia jo puolessa välissä kuuta."
Paljon on kuitenkin esim. sellaisia tapauksia, että on opiskellut muutaman vuoden, eikä ole siitä syystä kyennyt säästämään. Itse olen juuri tällaisessa tilanteessa, eli olen vasta valmistunut, vakituinen työpaikka mutta säästöjä ei ole vielä kertynyt. Nyt on edessä päätös, ostaako oma asunto vai maksaako vuokraa. Periaatteessa olisi mielekkäämpää maksaa omaa pois mutta toisaalta taas mietin, että olisiko järkevämpää säästää jonkun aikaa omarahoitusosuutta varten.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että nykyisin monet, varsinkin nuoret, kuluttuvat jokaisen palkkansa aina viimeistä euroa myöten. Ei minkäänlaista säästämistä tulevaisuuden varalle vaan aina "kaikkimullehetinyt" ja sitten ostetaan asunto ja auto 100% lainalla, kotiteatteri ja kodinkoneet osamaksulla... Kieltämättä aika huolestuttavaa.
"kuitenkin osoittaa (ollen silti pieni osa nykyhintaisten asuntojen kokonaissummasta), että henkilöllä ON KYKY SÄÄSTÄÄ, siis kontrolloida menojaan. "
Ok. Kiitoksia ajattelemisen aiheesta. Ymmärrän kyllä varsin hyvin tämän periaatteelisen tai fiilispohjaisen eron.
Jälkiviisaus on selvä merkki tyhmyydestä, mutta siinä ajassa, jossa olen säästänyt esimerkiksi tuon 5000 euroa maksamalla samalla vuokraa, olisin säästänyt vähintään 15000 euroa asumalla lainarahotteisessa asunnossa. Tämä ei motivoi :)
Ja kuinka paljon tämä paljon puhuttu rommaus sitten vaikuttaa tässä tapauksessa. Oletetaanpa, että asuntojen hinnat tipahtavat huomenna 50%. Tuolloin 150 tonnin asunto olisi arvoltaan 75 tE ja 120000 asunnon arvo 60 tE. 30 tuhannen euron pesämuna olisi siis kutistunut 15 tuhanteen. Lainaa olisi edelleen yhtä paljon. Tämäkin on hieman huono motivaattori suurten pesämunien säästämiseen vuokraa (jotka eivät laske koskaan) maksamalla. Vai olenko täysin hakoteillä?
Jos taas asuntojen hinta nousee huomenna 50%, niin silloinkin pesämuna-ajattelu ei ole rahallisesti kannattavaa tai ainakin omistusasunnon osto tänään kannattaisi joka tapauksessa.
Olen siis itse ajatellut niin, että pesämuna on riittävä kun sillä kuittaa odottamattomat menot ja silloinhan sen pitää olla heti irroitettavissa, toisin sanoen puhtana käteisenä säästötilillä. Esimerkiksi itselläni sitä on niin paljon, että pystyisin kuittaamaan 2 vuoden kulut 120 tuhannen euron lainasta vaikka tuloni olisivat 0 euroa kuukaudessa, mitä ne eivät pahimmassakaan tapauksessa tule olemaan ainakaan seuraavaan 500 vuorokauteen :)
Mutta kiitoksia kuitenkin näkökulmista. Ymmärrän pointin, mutta toistaiseksi ainoa todellinen esille tullut ero lienee tuo asunnon itsensä arvo lainan vakuutena, jota tietenkin on enemmän arvokkaamalla kiinteistöllä.
Helppoa. Vuokralla asuminen kannattaa, jos vuokramenot ovat pienemmät kuin korkomenot, vastikkeet ja asunnon hinnan aleneminen. Muuten se ei kannata vaikka kuinka kääntelisi ja vääntelisi. Viimeisen 10 vuoden aikana näin ei ole ollut, mutta asuntojen hinnat ovat nyt sitä luokkaa, että tilanne saattaa muuttua. Joten riippuu myös aikavälistä.
Sitten vielä sellainen seikka, että oma asunto on monelle koti. Vuokra-asunto taas on vain säilytystila tavaroille ja katto pään päällä. Omistusasunnon puitteet ovat myös useimmiten kertaluokkaa paremmat kuin vuokra-asuntojen, jolloin elämisen laadulle pitäisi myös määrätä hinta. Paljonko maksaisit kuukaudessa viihtyvyydestä? 100 euroa, 200, melko varmasti jopa enemmän.
Niin. Säästöjä voi jo raapia kasaan opiskeluaikana, vaikka se taitaa olla aika epätrendikästä ja vanhanaikaista:
Mulla on elämässäni ollut sellainen tilanne, että opiskelin aikoinaan puolilöysällä tahdilla lukion jälkeen 6 vuodessa itselleni akat. tutkinnon, samalla tehden aina kesät työtä ja talvella tuuraten samassa työpaikassa kun tarvittiin. Opintotukea nostin aivan laillisissa rajoissa niin paljon kun tulorajat antoivat myöten. Satuin saamaan vielä valmistumisen kynnyksellä suht. vakaan työpaikan, samalla tiellä olen edelleen kohta neljättä vuotta vaikkakin määräaikaisena. Mutta tuolloin opiskeluaikoina sain jo ison pesämunan (opiskeluaikana iso pesämuna on n. 20 000 e ainakin mulle) raavittua kasaan kesätöillä, tuurauksilla ja asumisilla naurettavan halvoissa (500-600 mk/kk josta jäi itselle maksua n. 100 mk/kk asumistuen jälkeen) ja mikrokokoisissa soluasunnoissa. Tykkäsin kyllä soluelämästä oikeasi ja kämppikset olivat aikanaan ihan huippujuttu. Sitten muutin aikoinaan tyttöystävän kanssa opiskelija-perhekämppään edelleen naurettavalla 1000 mk/kk vuokralla, jonka jakoi 2 ihmistä ja josta valtio maksoi 80%. Eihän siinä voi muuta tehdä kuin säästää vaikka kuinka biletti ja punaviinin kanssa lotrasi. No kuitenkin mulla oli elämän- ja rahanhallinta hanskassa ja koko ajan pikku pesämuna kertymässä sijoitettuna niinkin huimasti kuin määräaikaistalletustileillä. Ei kiinnostanut alkaa tutustumaan mihinkään rahasto/osakesäästöhommiin. Jos olisin opiskeluajaltani vaatinut asumiseltani korkeaa statusta esim. saunallisessa yksiössä, panostanut autoiluun sun muuhun, opiskellut otsa rypyssä ja unohtanut tärkeän työkokemuksen ja sen tuoman lisätulon hankkimisen, niin olisi jäänyt pesämuna keräämättä. Ehkä sillä on lähinnä merkitystä itselle näyttää, että kykenee säästämään ja tulee rahan kanssa toimeen. Varmasti tuon ed kirjoittajan toteamus on sikäli totta että pesämunalla on lähinnä henkinen merkitys. Kun vain kaikki lainanottajat ymmärtäisivät, että kykenevät sitten edes tiukan paikan tullen pitämään langat käsissäni.
Itse olen sitä mieltä että pitkällä aikavälillä omaan pitää päästä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Vuokralla on vain tyydyttävä joskus olemaan ja mikäs siinä sitten ottaa iso laina ilman pesämunia jos luottaa itseensä, työnsä säilymiseen jne. Tietää siis, että pystyy maksamaan ja varaa isot koronnousuvarat jne.
Maksoipa asunto 120k€ tai 150k€, niin omavastuuosuus lainasta jääpi niin suureksi 30%(ensiasunnon ostajalla 15%), että miten aiotte saada lainan, jollei teillä ole säästöjä. Huudetaanko iskä ja äippä apuun, vai kenties joku sisaruksista?
Itselläni oli aikoinaan ongelmana juuri tuo omavastuun suuruus... rahaa jäi säästöön mutta niin hitaasti, että asuntojen hinnat karkasi pilviin.
"Opintotukea nostin aivan laillisissa rajoissa niin paljon kun tulorajat antoivat myöten. Satuin saamaan vielä valmistumisen kynnyksellä suht. vakaan työpaikan, samalla tiellä olen edelleen kohta neljättä vuotta vaikkakin määräaikaisena. Mutta tuolloin opiskeluaikoina sain jo ison pesämunan (opiskeluaikana iso pesämuna on n. 20 000 e ainakin mulle) raavittua kasaan kesätöillä, tuurauksilla ja asumisilla naurettavan halvoissa (500-600 mk/kk josta jäi itselle maksua n. 100 mk/kk asumistuen jälkeen) ja mikrokokoisissa soluasunnoissa."
Nostit siis opintotukea ja samalla säästit 20 tE kylmää käteistä. Et siis edes tienannut noin paljoa, jos opintotukeakin nostit?
Haluaisin nähdä sen joka säästää 400 euron kuukausituloilla (opintotuki + "sallittu" tienesti") 20 teuroa.
Söitkö mitään? Elitkö ollenkaan?
Itsekin sain opiskeluajoilta sukanvarteen, mutta tein kyllä töitä opintojen ohessa reilun työviikon, mutta opintotukeen en todellakaan ollut oikeutettu. Toisaalta, jos olet tyttöystäväsi kanssa asunut 1000 markan asunnossa, niin olette todella asuneet enemmän kuin säästeliäästi :) Propsit siitä. Mutta jos valtio maksoi siitäkin 80%, niin taas täytyy sanoa, että eihän sulla silloin ollut edes tuloja. Itse en saanut myöskään asumistukea, koska sekin tuloraja ylittyy jo pienilläkin ansiotuloilla.
No siis se 20 ke oli noin summa kun olin valmis ja kun senkin jakaa kuudelle vuodelle niin eipä siitä kummoisesti vuotta kohden tule. Tämä summa siis oli kaikki säästöni tuohon asti, joita toki oli hiukan ennen opiskeluaikaakin raavittu kasaan. Muttei hirveesti, en todellakaan muista summia sieltä ajalta. Tulorajat meni siten, että vuodessa oli aina muutama kk jolloin ei toki opintotukia saanut (ja silloinhan se vuokrakin meni 100% omasta pussista), painottuen siten että loppuaikoina opiskellessa tulot olivat siten, että pystyi ottamaan enää puolisen vuotta tukea. Kyllä ne tulorajat ainakin siihen maailman aikaan 90-2000 taitteessa olivat minusta sellaiset järkevät. Eli oli tosiaan kannattavaakin tehdä työtä ilman että tuet meni. Nykyrajoista ja tilanteesta en tiedä. Ja laillisesti olen tosiaan tehnyt kaikki työni verokortin kanssa ja nostanut maksimimäärät tukia niiden mukaan. Mutta mulla elämässäni on se, että vähällä tulee toimeen, mutta omasta mielestäni ainakin elämä on silti enemmän kuin elämisen arvoista. Ei siihen tarvi kaiken maailman viimeisimpiä elektroniikkavimpaimia, jatkuvaa yöelämöintiä, kallista autoilua yms trendipaskaa mitä tarpeita mediat helposti ihmiseen istuttavat. Niin ja tuohon maailman aikaan dyykkasin jo roskikista ruokaa kuten edelleenkin teen lähinnä eko- ja harrastemielessä. Monia vastaavia valintoja olen tehnyt itseni ja ympäristönkin puolesta.
Oleellisinta tässä on se, että opiskellessa pystyy säästämään jotain kun tekee valintoja. Minä tein omani ja tässä ollaan. Nykymittapuun mukaan halvan, mutta erikoisen ja omaa itseäni miellyttävän, kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi luokitellun rakennuskokonaisuuden omistajana mieleiseltä seudulta (tarviiko sitä sanoakaan että Turun läheltä). Ei linjani keskivertoharmaalle sovi. Tää nyt oli vaan tällainen esimerkki omasta elämästäni (mistä tiedän enemmän kuin muiden elämästä) ja toteamus, että elämässä kannattaa elää siten kun haluaa, tehdä muutakin kuin opiskella kurssit vereslihalla putkeen ja saada nopeasti keltanokkaisena kokemattomana paperit, joiden kanssa mennä työkkärin jonoon.
"Niin ja tuohon maailman aikaan dyykkasin jo roskikista ruokaa kuten edelleenkin teen lähinnä eko- ja harrastemielessä. Monia vastaavia valintoja olen tehnyt itseni ja ympäristönkin puolesta."
Itsekin opiskelin 90-2000 lukujen vaihteessa.
Täytyy myöntää, että olet elänyt aika askeettisesti. Mikä on kunnioitettavaa, jos sellaista haluaa.
Mutta katsotaanpa miten se menisi nyt, jos olet nostanut opiskelun loppuvuosina ½ vuotta tukea, kuten sanoit, vuodessahan on 9 opintotukikuukautta, niin olet voinut tienata enintään noin 10000 euroa vuodessa. Nettona siis noin 7 tuhatta. Tuosta jos vähentää puolen vuoden vuokran,sanoithan, että silloin vuokrakin meni omasta pussista sekä toisen puolen vuoden omavastuu osuus, jää noin 5000 euroa. En tiedä dyykkasitko kaikki, ruoat, vakuutukset, opiskelukulut, jne, mutta uskoisin, että jos tuosta 5000 eurosta saa säästöön 2500 euroa vuodessa, elää jo pirun pienesti. Sanoit myös, että tämä opiskelun loppupuolella. Opintojen ensimmäisenä vuosina tuo 5000 euroa voisi siis olla vaikkapa 4000 euroa? Näin kaksi ensimmäistä vuotta? Okei, nyt olisi 6 vuodessa säästetty 13000 euroa elämällä 2500 eurolla vuodessa. Ottamalla huomioon, että 90-2000 luvun vaihteesta tulorajat, kuten myös palkat ovat nousseet parisen kymmentä pinnaa, voisi ajatella, että silloin säästämäsi 20 tuhatta euroa, vastaisi nykyrajoilla , eli yllä olevilla rajoilla, 24 tuhannen euron säästöä. Saatamme jopa huomata, että nykyisillä rajoilla ja kertomillasi opintotukikuukausien määrällä sekä asumistuen prosentilla, tuo olisi täysin mahdotonta vaikka ei söisi 6 vuoden aikana mitään.
Omat tuloni olivat noin 15000 euroa vuodessa. Opiskeluni ja vuokrani maksoin itse, koska tulorajat ylittyivät. Kun mietin kuinka monta sataa euroa kuukaudessa jäi ruokaan ja elämiseen (ei kovin montaa), kunnioitan säästämistäsi entistä enemmän. Itselleni se olisi ollut näin pienillä tuloilla täysi mahdottomuus...varsinkin, jos olisin nostanut vuodesta 6kk opintotukea!
jos säästit opintotuistasi 20 tonnia, niin olisit varsin hyvin voinut myös lyhentää opiskeluaikanasikin omaa asuntoasi. Kuinkahan monta prosenttia asuntojen hinnat ovatkaan nousseet 5 vuodessa? Oletko laskenut kuinka paljon tuli takkiin roskiksia penkomalla?
että ois ollu ehkä PIKKASEN fiksumpi siirto ostaa jo sillon kämppä jos kerran noin paljon sai sivuun. Asunnon arvo ois noussu ihan älyttömästi!
Minua pidettiin ihan kahelina, kun ostin asunnon kolme vuotta opiskeltani. Myönnettäköön, että syynä oli lähinnä se, että en päässyt mihinkään HOASIN jonoissa ja yksityisilläkään markkinoilla ei ollut vapaita asuntoja (aloitin opinnot 89).
Joten en sitten koskaan ottanut tukia, vaan tein kokopäivätyötä samalla kun opiskelin "kokopäiväisesti" ja säästin.
Ja ostin sen asunnon kaikkien varoituksista ja päivittelyistä huolimatta. Silloin korot olivat kohtalaisen korkeat, joten tonnikalapurkit ja riisi ja hernemaissipaprika olivat tuttua kamaa:-) Samoin kirpparit.
Nyt kuitenkin elän siinä onnellisessa tilanteessa, että olen velattoman asunnon omistaja. Sen arvo on noussut kolminkertaiseksi, joten on helpompi lähteä etsimään suurempaa asuntoa, kun on kelpo pesämuna jo omassa kämpässä.
Työelämässä ei ole onnistanut yhtä hyvin kuin asunnon kanssa -- minun tämänhetkisellä ansiotasollani ei saisi edes lainaa asuntoa varten (1500/kk, tyypillinen akateeminen pienipalkkainen). Joten onneksi on sentään velaton elämä.
Kannatti kituuttaa ne opiskeluvuodet lainan kanssa ilman tukia, koska nyt ei tarvitse pelätä lainanottoa tms.
Ihan vaan kommentti tosta sun palkasta. Jos oot akateeminen ja tienaat noin huonosti, olet varmaankin lastentarhanopettaja. Arvasinko oikein?
No joo, en kyllä tajua miksi vieläkin yliopistoihin on tunkua. Itsellä palkka lähes 4000 euroa, vaikka lukasin neljässä vuodeessa keskiasteen tutkinnon. Ihmiset eivät ilmeisesti ota selvää palkkatasosta ennen opiskelemaan lähtöä.
No minä taas ostin asunnon vasta valmistuttuani. Vaikka hinnat ovat nousseet, palkka riittää paremmin kuin hyvin asunnon maksamiseen. Opiskeluaikana otin täydet tuet ja lainat ja elelin reipasta opiskelijaelämää. Minusta taas kannatti tehdä näin päin!
En ole lastentarhanopettaja, mutta humanisti kylläkin. Ja sivuaineena tiedotusoppi.
Meitä on yhtä paljon kuin tradenomeja, joten kaikille ei riitä "alan töitä", vaan pitää tehdä jotain muuta elättääkseen itsensä.
Minulla oli vielä muutamia vuosia sitten oman alan työpaikka, mutta yt-neuvotteluiden ja ulkomaalaiseen omistukseen siirtymisen seurauksena toimenkuva muuttui ja palkka romahti. Sellaista se nykyään on. Uutta työtä kanssani hakevat useat sadat kohtalotoverit.
Ainakin omassa ystäväpiirissä humanisti, joka tienaa yli 2000 on harvinaisuus.
Ei varmaan mahdu maailmankuvaasi, mutta on olemssa kummalisuus nimeltään intohimo, jonka perusteella jotkut ihmiset valitsevat uransa: he haluavat tehdä asioita joista oikeasti pitävät, eivätkä valitse opiskelualaansa sen perusteella mitä palkkaa tulevat saamaan opiskelun jälkeen. Mutta tylsää elämää sinulle vaan...
Vaikka tunnen paljon ihmisiä, en ole tavannut ketään, jolle ammatti olisi niin "kutsumusammatti", että sitä suostuisi tekemään hinnalla millä hyvänsä.
Lukuisia akateemisia tosin tunnen (mm. vaimoni), jotka ovat vaihtaneet julkiselta puolelta yksityiselle surkean palkan ja huonon arvostuksen vuoksi.
Muuten, satun myös pitämään työstäni jota teen. Sopivasti päänvaivaa, sosiaalisia kontakteja, vähän matkusteluakin (viimeksi jenkkilässä) ja sillai.
Mutta hyvä sinulle jos olet löytänyt kutsumushomman.
Näppituntuman perusteella yliopistoihin ja korkeakouluihin otetaan noin kaksi kertaa se määrä porukkaa sisään, kuin mikä olisi järkevää. Älytöntä koulutuspolitiikkaa, joka kostautuu massatyöttömyytenä ja matalina palkkoina.
Valitsin itse aikoinani väärän alan. Luin akateemisen tutkinnon, pääsin "oikeisiin" töihin kunnes sitten tuli tämä yt-aalto. Luen nyt toista tutkintoa, ja nyt tälle alalle tuli sama tilanne eli työpaikat onkin enää freelance-töitä. Keskeytin opinnot ja alan nyt hakea kolmatta alaa, jolta löytyisi varmasti nimenomaan vakinaisia työsuhteita. Nämä kaksi ensimmäistä alaa ovat kivoja: osaan juuri oikeita asioita, olen lahjakas ja pitäisin työstä. Mutta en pidä epävarmuudesta enkä jatkuvasta uuden työn ja projektin hakemisesta.
Nyt pitää löytää ihan mikä tahansa ala tai työ, mikä työllistää kohtuullisella palkalla.
Naureskele vaan, mutta minäpä en halunnut ostaa opiskelukaupunki Oulusta kämppää koska koin heti opiskeluaikani alussa ettei se ollut mun paikka ja en missään tapauksessa suostu asumaan sellaisessa ilmastossa ja leveysasteilla ja matkojen päässä. Turun seutu on mun juttu. Toisekseen en tosiaan opiskeluaikana edes ajatellut asunnon ostoa vaikka kyllä aloitin jo silloin loppuvuosina asuntojen hintatason, varsinkin Varsinais-Suomen erikoisten kohteiden seurannan. En myöskään ajatellut mm. valmistumisen jälkeistä työn saantia (opiskelin luonnontieteellisellä alalla, jossa tosi huono työtilanne edelleen mutta olen alakohtaisessa itseäni miellyttävässä työssä!). Elämässäni olen pyrkinyt tekemään sitä mitä haluan ja usein se onkin ollut keskivertonormien ulkopuolella. Mitään valintojani en ole katunut ja nykyiseen tilanteeseeni olen varsin tyytyväinen. Onneakin on ollut paljon pelissä. Elämä ei saa olla pelkkää rahakeskeistä mutta silti ei ole kielletty tekemästä järkeväksi katsomiaan valintoja, joista pystyy ottamaan vastuun loppuun asti.
Ps. on taas pakastin puolillaan dyykkiruokaa. Säästöä se on pienikin säästö :) ja samalla vähennän rottien ja lokkien aterioita Topinojalla.
sä ostat vasta ale -70% jälkeen. Katkera tyfnyn tilitys.
Kun kolme vuotta sitten ostin kämppää rahaa oli juuri sen verran että sai maksamakkaran kaupasta. 100% lainaa siis.
Nyt on tuon päätöksen takia sitten noin 25 - 30 kiloeuroa käteistä jonka sijoitan seuraavan asunnon ostoon... Silloin ei ollut mahkuja aivan tuon hintaluokan asuntoon, nyt on.
Eli molempi parempi. :)
Sanomattakin on selvää, ettei tuo meno voi kauaa jatkua. Noh, meikäläinen ostaa sitten pakkohuutokaupasta. Homekoira vaan mukaan ja huutokauppoja kiertämään!
Kaikki pankit myöntävät lainaa ilman omia säästöjä.. jo moneen vuoteen ovat. Ei se mitään uutta.
Tietyt säännöt kun hakee lainaa. Jos kaikki ei ole kohdallaan kannattaa miettiä ottaako lainaa vai ei:
1. Onko työpaikka kuinka turvallinen? (Valtio on suht turvallinen, kokemus). It-ala taas ei.
2. Paljonko on tuloja ja miten ne tulevat kehittymään? Kehittyvätkö ne samaan tahtiin kun nousevat korot?
3. Paljonko jää yli kun kaikki on maksettu? (ei voi olla niin ettei jää paljon mitään. Muutama sata euro on ehdottomasti oltava varalle)
4. Miten viiden vuoden päästä kun korot ovat n. 4-5 %?
5. Entäs se mahdollisuus että korot nousevat jopa 10 %:iin?
6. Oletko valmis ja pystytkö maksamaan myös muita kuluja (esim. nousevat vastikkeet, korjaukset, remontit ym ym.)
Aina voi tulla yllätyksiä. Mut mielummin liian pitkä laina (pienemmällä lyhennyksellä) kuin liian lyhyt ja menee pipariksi. Aina voi säästää jos jotain jää yli.
Joo varokaa ny hitossa kaikki IT-alalla olevat ottamasta lainaa. Voi elämä. Ei ne iitee alan paikat ole nykyään sen heikommissa kantimissa kuin valtionkaan paikat. Kysy keneltä tahansa upseerilta jos et usko.
Sanoisinpa niin, että ne jotka ehtivät IT-alan töihin 10 vuotta sitten, porskuttavat ihan mukavasti jatkossakin.
Nyt valmistuneet ovat ns. kusessa. Oppilaitoksiin otettiin liikaa opiskelijoita, taso laski ja ulos tulee aivan ulalla olevaa massaa. Suhteilla saadaan työpaikka - jos saadaan.
Mutta kyllä alalla tarvitaan edelleen paljon tekijöitä, niitä jotka ovat jaksaneet puurtaa ohi oppilaitoksen opintolinjan ja opiskella sitä mistä on tarve.