Tein abortin 2 kuukautta sitten. Aluksi ratkaisu tuntui oikealta, mutta viime aikoina on alkanut valtavasti kaduttaa. Päätöksen hetkellä olin niin väsynyt. Lapsen isä ei ollut raskaudestani innostunut ja pelkäsin, etten jaksa yksin lapsen kanssa jos ero tulee. Nyt haaveilen uudesta raskaudesta, saman miehen kanssa. olen jo 39v. Olenko itsekäs? Onko toisia saman kokeneita?
Uusi raskaus
toiveena
131791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En ole itse ollut vastaavassa tilanteessa kanssasi, mutta haluan silti kommentoida tätä. Tiedän monia, joille on käynyt niin, että he ovat olleet ei-toivotusti raskaana, mutta sikiö on syystä tai toisesta kuollut. Pian tämän jälkeen on iskenyt vauvakuume. :D En tiedä, johtuuko se hormonien heilahtelusta vai mistä, mutta kumminkin.
Onko miehesi nyt halukas tulemaan isäksi vai ajattelitko esim. kokonaan olla kertomatta suunnitelmistasi. Mikäli isäehdokas on suostuvainen, niin on loistava idea yrittää uutta raskautta. Mikäli isäehdokas ei ole halukas hankkimaan lasta, eivätkä keskustelut tuota tulosta, ei lasta voi oikein salaakaan suunnitella. Jos isäehdokas ei suoranaisesti vastusta eikä ole innostunut, vaan on välinpitämätön, voi raskauden yrittäminen siinäkin tapauksessa olla ok. Usein isänvaistot heräävät vasta myöhemmin, sitten kun raskaus on isällekin konkreettinen asia, esim. sikiö nähty ultrassa tai kuultu sydänäänet. Jotkut kiinnostuvat kunnolla vasta sitten, kun lapsi on maailmassa.
Kiitos kommentistasi. Se oli rohkaiseva. Ensin tosiaan ajattelin, etten kertoisi aikomuksestani, vaan jättäisin vain pillerit pois. Mutta en kuitenkaan voi olla niin itsekäs. Asiasta on puhuttu, eikä isä ehdokas asiaa suoranaisesti vastusta. Innostuneempi hän voisi kyllä olla! Nähtäväksi jää...
siis tuntuu suoraan sanottuna inhottavalta sitä vauvaa kohtaan,jonka VAIN 2 kuukautta sitten annoit abortoida. erehdyksiä sattuu,se on täysin inhimillistä, mutta mielestäni on hassua että nyt haluaisit kovasti vauvan ja juuri vähän aikaa sitten annoit yhden ottaa pois ja tuo on vähän liian suuri erehdys. vauva ei ole mikään esine minkä voi hankkia tuosta vaan ja jos ei sit yhtäkkiä haluakaan sitä,niin otetaan pois. tarkoitukseni ei ole loukata (jota luultavasti teen) mutta ilmaisin mielipiteeni. hyvää jatkoa kuitenkin teille ja jos tulet uudestaan raskaaksi,anna pikkuiselle mahdollisuus!
abortin tehnyt nelikymppinen, enkä voi kyllä kuvitella, että sen jälkeen kovin helposti haluaisin tulla raskaaksi, kun ensin olen vienyt jo edelliseltä vauvalta elämän omalla päätöksellä.
Eri asia sitten, jos nyt tulisin uudelleen raskaaksi, mitä en todellakaan toivo ja teen myös jotakin sen estämiseksi, en voisi enää aborttia tehdä. En ole abortin tuomitsija, olenhan sen itsekin tehnyt, mutta itse en enää haluaisi seuraavaakin vauvaa abortoida. Ei minulla ole mitään kovia omantunnontuskia aborttini takia, mutta liika on liikaa. Miten sitten nyt jaksaisit yksin lapsen kanssa jo se ero tulee. Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, varsinkaan siinä tapauksessa, ettei mies ole innostunut isyydestä.
Mielestäni kannattaisi jutella sen miehesi kanssa erittäin perusteellisesti asiasta, ja mielestäni olet itsekäs, abortin jo tehneenä. Seuraavaa raskautta pitäisi jo harkita todella tarkkkaan. Sinulla ei taida olla ennestään muita lapsia. Yh-äitinä voin sanoa, että yksin on erittäin rankkaa. Ainakin ollut itselläni. En ainakaan sitä vaihtoehtoa voi suositella ihan vapaa-ehtoisesti.
Miten sä kahdessa kuukaudessa olet saanut niin paljon uskoa itseesi,että nyt sitten vauva olisikin tervetullut ?
Mun puolestani saat loukkaantua, vetää sellaiset herneet nenään, että tuntuu, mutta mielestäni sä olisit entistäkin itsekkäämpi ja typerämpi,jos sä tuossa vaiheessa hankkiutuisit raskaaksi. Hyvin moraalitonta.
--
Mä inhoan tuollaisia ihmisiä. Ihan oikeasti. Toivottavasti sinusta ei tule yhdenkään lapsen äiti, ainakaan enää.
Älä sure sitä mennyttä aborttia. Ihminen tekee virheitä. Jos et pääse aborttiin liittyvistä ajatuksista eroon, on myös mahdollisuus vertaistukiryhmään (tietoja ituprojektin sivuilla).
Eikä kannata uskoa niitä, jotka osoittelevat ikääsi. Ystäväperheeni adoptoi alle 2v. lapsen yli 40-kymmpisinä. Elämänkokemuksellakin on käyttöä lasten kanssa. Ei tule tehtyä ihan kaikkia virheitä.
Kannattaa kuitenkin ensin keskustella asiasta miehesi kanssa, ettei tule sitten jälkikäteen taas ongelmia.
Onnea vaan matkaan ja vielä mukavasti perheenlisäystä!
Koskenniemi runoili: yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Onhan tietysti mukavaa jos sattuu olemaan sopuisan kumppanin kanssa mutta ei aviovaimokaan ole miehensä alainen kuten rippikoulussa opetettiin 100 vuotta sitten. Lopppujen lopuksi on ihan mukavaa jos on tullut hankittua suvunjatkoa, vaikka vain yksi tai kaksi. Valtaosa ihmisistä on positiivisia asialle. Naisille asiasta tietysti on pääasiallinen vastuu ja rasitus, miehet "haluu pitää hauskaa", sekä Suomessa että Tansaniassa.
Minulla on melko samanlainen tilanne, olen 4-kymppinen ja tulin raskaaksi ja miesystäväni haluaa minun tekevän abortin. Hän ei ole ollut innostunut lapsentekemisestä (7 vuotta yhdessä), mutta emme ole käyttäneet ehkäisyä, olen käyttänyt ovulaatiotikkuja jopa ja hän tietää sen. Mutta nytpä hän jättää minut lapseni kanssa, sanoo että haluaa olla vapaa. En halunnut yksinhuoltajaksi, en todellakaan, mutta mitä muutakaan voin tehdä. En tiedä miten tulen pärjäämään. Yksinhuoltajuus pelottaa. Mies ei halua olla mitenkään mukana, ei edes nimeään anna, enkä minä mitään aio vaatiakaan. Aborttia en voi tehdä. Neuvoni siis on: olkaa varmoja, että miehenne haluaa lapsia, muuten voi käydä näin.
Teit oikean päätöksen, kun päätit pitää lapsen! Minä kadun omaa aborttiani, vaikka mies ei lasta halunnutkaan. Olisin kai minäkin pärjännyt lapsen kanssa kahden. Kyllä sinä varmasti pärjäät yksinhuoltajanakin. Onnea elämääsi vauvan kanssa!
Okei. Siis kannatan aborttioikeutta, enkä ole nyt tuomitsemassa ketään, vaan antamassa neuvoja.
Puhukaa hyvät ihmiset kumppaneidenne kanssa! Siinä vaiheessa kun seksielämää ko. kumppanin kanssa aloitellaan olisi hyvä puhua mitä käytetään, onko tarpeeksi varma ja entä jos se keino pettääkin.
Siinä vaiheessa kun itsellä vauvakuume hräilee olisi siitäkin hyvä keskustella puolison kanssa. Odotetaanko vielä vai yritetäänkö lasta.
Yhdessähän näistä asioista pitäisi kyetä puhumaan. Jottei niitä ns. turhia abortteja tulisi.
Sinä, joka teit abortin miehesi pyynnöstä, oletteko vielä yhdessä ja miten elämä on sujunut? Minä päätin olla tekemättä aborttia, ja välillä tuntuu, että olisiko sittenkin pitänyt, koska rakastan kaikesta huolimatta miestäni ja haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Mutta en voi tehdä aborttia, koska olen jo tämänikäinen ja mitä jos mieheni myöhemmin haluaakin lapsia enkä minä voi? Hän etsisi luultavasti nuoremman naisen. Mutta tuntuu, että suo siellä vetelä täällä, mieheni ei palaa luokseni, jos lapsi syntyy, niin varma hän on kannastaan. Mutta jos saan keskenmenon, niin sitten kai palaamme yhteen. Onkohan tämä edes oikeaa rakkautta......
Kun lapsesi syntyy ja jos saat lapsen isän suostuteltua tapaamaan lastanne, melko todennäköisesti hänellä herää isän vaistot! Monelle miehelle on käynyt niin, että isän vaistot heräävät, kun isä näkee sikiön ultrassa, tai viimeistään lapsen synnyttyä. Voi hyvinkin olla, että vielä palaatte yhteen, lapsen ansiosta! Onnea elämäänne!
herää siihen on turha tuudittautua..niin ikävä kun se onkin sanoa..:(