Nalle ja Minä olimme epätoivoisia. Ei sienen sientä oravatalon metsissä. Kuivuus on koetellut luontoa niin, että hirvetkin käyvät juomassa pesusoikosta.
En Minä tarkoin muista mistä virisi haave kaupunkilomasta... kai siitä, kun asutaan aina kesämökillä metsän keskellä.
Siinä sitten päivän rupeamisten jälkeen pohtimaan, mihin milloin ja miten.
Minä kun olen käynyt Sangasten linnassa ja Nalle ei ole nähnyt Turun linnaa, niin valitsimme käynnin Turun linnassa! Päätös oli sinänsä helppo, koska minä päätän oravatalossa ulkopoliittiset kysymykset ja Nalle finanssiasiat.
Todella vaikeaa oli saada viisumia Uusimaalaisena Turkuun. Ystäväni kautta se kuitenkin onnistui.
Sitten autoon...Nalle ajoi ja Minä söin mustikoita...voin pahoin jo ennen Nummi-Pusulaa!
Rajamuodollisuuksia onneksemme ei ollutkaan, tullessamme Turkuun? Ilmeisesti Euroopanyhteisö on alkanut vaikuttaa positiivisesti.
Hotellissa oli tosi kivaa, vaikka puita ei ollutkaan. Ja sitten sinne linnaan...
Mykistyneinä katsoimme harmaita muureja. Astuimme aukosta sisään. Ei se nyt niin kamalaa ollut...maksoi kassalle saaden kuitin.
Nalle kuvitteli itsensä heti linnanneidoksi, liiteli kierrokselle ja yritti tunkea itsensä kielletylle aluelle. Minä ,tapani mukaan, pyrin myötäilemään...itseäni.
Jotenkin outoa oli se, että juuri kaikkein mielenkiintoisimpien ovien edessä oli köysi sekä kehoitus olla menemättä...Nallehan tunki itsensä, totta kai, juuri niihin kaikkiin paikkoihin joihin ei saanut mennä. Ja niin me löysimme itsemme linnan ulkopuolelta nurmikolta.
Nalle tunsi itsensä, hotelliin palatessamme, todella pelokkaaksi. Poliisiautoja tuli joka puolelta. Yritin kyllä selittää, että polliisiasema on hotellin vieressä...turvattomalta tuntui.
Saimme sitten kaupungista tarpeeksemme...Nalle ajoi ja Minä söin mustikoita. Jostain syystä paha olo ennen Nummi-Pusulaa ei tuntunut missään!!
Nyt on taas sadetta saatu Oravatalon tantereille...
En Minä tarkoin muista mistä virisi haave kaupunkilomasta... kai siitä, kun asutaan aina kesämökillä metsän keskellä.
Siinä sitten päivän rupeamisten jälkeen pohtimaan, mihin milloin ja miten.
Minä kun olen käynyt Sangasten linnassa ja Nalle ei ole nähnyt Turun linnaa, niin valitsimme käynnin Turun linnassa! Päätös oli sinänsä helppo, koska minä päätän oravatalossa ulkopoliittiset kysymykset ja Nalle finanssiasiat.
Todella vaikeaa oli saada viisumia Uusimaalaisena Turkuun. Ystäväni kautta se kuitenkin onnistui.
Sitten autoon...Nalle ajoi ja Minä söin mustikoita...voin pahoin jo ennen Nummi-Pusulaa!
Rajamuodollisuuksia onneksemme ei ollutkaan, tullessamme Turkuun? Ilmeisesti Euroopanyhteisö on alkanut vaikuttaa positiivisesti.
Hotellissa oli tosi kivaa, vaikka puita ei ollutkaan. Ja sitten sinne linnaan...
Mykistyneinä katsoimme harmaita muureja. Astuimme aukosta sisään. Ei se nyt niin kamalaa ollut...maksoi kassalle saaden kuitin.
Nalle kuvitteli itsensä heti linnanneidoksi, liiteli kierrokselle ja yritti tunkea itsensä kielletylle aluelle. Minä ,tapani mukaan, pyrin myötäilemään...itseäni.
Jotenkin outoa oli se, että juuri kaikkein mielenkiintoisimpien ovien edessä oli köysi sekä kehoitus olla menemättä...Nallehan tunki itsensä, totta kai, juuri niihin kaikkiin paikkoihin joihin ei saanut mennä. Ja niin me löysimme itsemme linnan ulkopuolelta nurmikolta.
Nalle tunsi itsensä, hotelliin palatessamme, todella pelokkaaksi. Poliisiautoja tuli joka puolelta. Yritin kyllä selittää, että polliisiasema on hotellin vieressä...turvattomalta tuntui.
Saimme sitten kaupungista tarpeeksemme...Nalle ajoi ja Minä söin mustikoita. Jostain syystä paha olo ennen Nummi-Pusulaa ei tuntunut missään!!
Nyt on taas sadetta saatu Oravatalon tantereille...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toi oli aivan ihana tarina. Kiitos!!!!!!!!!