Hei kaikki sairaanhoitajat ja muutkin hoitoalalla olevat. Olen vasta aloittanut työurani ja tunnen työpaikalla välillä epävarmuutta työskentelyssäni. Onko muilla tällaisia tuntemuksia?Useinkin? Minkälaisissa asioissa teillä epävarmuus herää? Tiedättekö aina, esim. jos potilaan tila romahtaa äkillisesti, mitä pitää heti tehdä, vai haluatteko esim. kollegan mielipidettä, tuleeko asiasta heti konsultoida lääkäriä(tämä siis vain yksi esimerkki).
Minä toki kysyn neuvoa kollegalta tarvittaessa, etten sentään saata ihmishenkiä vaaraan, mutta kuitenkin... Haluaisin kuulla mielelläni muiden rehellisiä tuntemuksia. Kiitos vastaamaan vaivautuneille!!
Minä toki kysyn neuvoa kollegalta tarvittaessa, etten sentään saata ihmishenkiä vaaraan, mutta kuitenkin... Haluaisin kuulla mielelläni muiden rehellisiä tuntemuksia. Kiitos vastaamaan vaivautuneille!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luepas kirja nimeltä aloittelijasta asiantuntijaksi (kirjoittajana Benner). Saat vastauksesi kysymyksiisi.
että ihan sillä tulinkin tänne palstalle kyselemään ihmisiltä kokemuksia, kun en halua tietoa kaivaa muualta. Joten kysymykseni on edelleen voimassa ;)
-vasta valmistunut sh
On epävarmuutta, lähihoitajana minulla on pienempi vastuu ja koulutus ja voin kysyä viisaammilta. Olen juuri aloittanut vakityössä. Jännittävää...
Valmistuin terveydenhoitajaksi juuri siksi, etten koskaan ole halunnut sairaalatyöhön. Kuitenkaan näitä terveydenhoitajan paikkoja ei ole olemassakaan, ei edes pieniä sijaisuuksia että voisi oppimaansa harjoitella käytännössä.
Teen kuitenkin sairaanhoitajan hommia, tosin niitäkin on tarjolla vain sillointällöin jonkun päivän pätkiä eri sairaaloissa. Sitä varmuutta ja osaamista ei näin hitaalla työtahdilla kerry.
Tuntuu kamalalle olla vastuuhoitajana vuorossa, kun työpaikan toimintatavat ovat vielä hakusessa ja vastuu lääkkeistä/potilaista/labroista ja lääkärinkierrosta tuntuu ihan heprealle. Minulle ei ainakaan annettu sen kummempaa perehdytystä, oletetaan että hommat hoituu.
Kyllähän ne hoituukin, mutta luonnollisesti hitaamalla tahdilla kuin ikänsä osastolla työskennelleiltä. Ilta- ja yövuoroissa ei ole edes ketään jolta kysyä neuvoa, kun sairaanhoitajia on silloin tasan yksi vuorossa.
Kun kiire painaa niskaan ja vastuu vielä enemmän, rukoilen että kukaan ei mene huonompaan kuntoon tai tule uusia potilaita...
olen myös hoitoalalla ja työpaikat vaihtuneet tämän tästä. johtuenkin että olen epävarma. Epävarmuus käsittääkseni poistuu kun on aikansa tehnyt töitä.Kukaan ei ole heti valmis ja osaava- se varmuus tulee kokemuksesta. Epävarmuus vaan nähdään työpaikoilla kielteisenä asiana ja siitä on hyvä tehdä numeroa.Sen sijaan että "potkitaan" päähän" pitäis pyrkiä ohjaamaan ja tukemaan sellaista joka kokee epävarmuutta. Tuskin se ihmiselle itselleenkään on kauhean mukavaa jos tuntee työssään epävarmuutta. Luulisin et sekin nostaa työntekijän tuntoja kun hän huomaa että hänestä pidetään työpaikalla ja neuvotaan ja annetaan mahdollisuus oppia uusia asioita. Kukaan ei ole seppä syntyissään eikä työtä opi tekemään koulutuksessa vaan töissä. Koulu antaa perustiedot ja taidot mutta jokainen työpaikka on erilainen ja työtä tehdään eritavalla ja sekin tulisi hyväksyä. Ihmiset kun eivät ole samaan muottiin valettuja.Erilaisuuskin tulisi hyväksyä ja sehän on pelkästään rikkaus. Jotenkin tuntuu, että työssä vaaditaan että ihmiset osaavat olla hyökkääviä ja tomeria ja olemalla äänessä. Hiljaisemmatkin työtoverit tekevät töitä siinä missä muutkin. Ja kun töissä ollaan niin se energia pitäis suunnata työntekoon eikä toisten työntekijöiden arvostelemisiin ja haukkumisiin. Jokainen tekee joskus virheitä kukaan ei ole täydellinen, en edes minä.
Viimeiset lauseesi kuulostivat aivan omilta ajatuksiltani...Lohduttavaa kuulla etten ole ainoa epävarma...! Kiitos teille vastanneille.
.. eihän koulusta saa kun jyviä ammattiin - tieto tulee käytännön myötä. Jokainen älykäs kollegas jakaa tiedon sun kanssa.. Siis niin PITÄÄ tehdä.
Tsemppiä vaan !
Kun se tiedon jakaminen vaan olis totta,kerron esimerkin, kävin aikuisena kouluni, oon lähihoitaja,koitti aika,et piti mennä työharjotteluun,siltä ajalta ei oo kovin ruususia muistoja,tietoo piti urkkia,kytsiä,jos "erehdyit" kysyyn jotain, niin vastaus oli "Sää saat sen tiedon koulusta, kun oot uudessa koulutuksessa,kyllä teidän pitää tietää kaikki"