Meillä on nyt 5kk ikäinen hyväntuulinen tyttö, joka on koko ikänsä nukkunut yöt siinä mielessä hyvin, että rytmi on selkeä ja kaiken kaikkiaan n. 9-10 tuntia unta tulee syötöt mukaan lukien. Päivälä ottaa parit 1/2-2 tunnin unet.
Ongelma on se, että alussa tyttö piti "tainnuttaa" sylissä keinuttaen ihan umpiuneen ennen nukkumaanlaittoa ettei olisi saman tien herännyt. Nyt on jo pitkään päästy siinä helpommalla, että kevyemmässäkin uessa jää sänkyynsä. Kaiken kaikkiaan on tavaksi kuitenkin tullut nukuttaa vauva sylissä hyssyttäen ja unilauluja laulellen. Vaunuihin nukahtaa myös nopeasti liikkeellä ollessa. Muuten myös päiväunille pitää sylissä tuudittaa. Jos lasken lapsen väsyneenä sänkyyn ilman em. toimenpiteitä, niin hän avaa heti silmät ja on ihan virkeä. Olen kyllä yrittänyt tuuditella sänkyyn ja laulella siinä vieressä tuloksetta. Tyttö herää usein vielä kerran pari itkemään, mutta silloin yleensä pelkkä tutin laitto riittää nukuttamaan hänet. Yösyötöillä on niin tainnoksissa, ettei vaadi ihmeempää uudelleen nukuttamista.
Kirajllisuus ja sukulaiset on sitä mieltä, että vauvan pitäisi nukkua ihan itse omaan sänkyynsä, muuten sitä joutuu hyssyttämään vielä parivuotiaana?
Mitä mieltä olette? Pitäiskö nyt tehdä jotain asian muuttamiseksi ja miten ihmeessä olette itse onnistuneet ilman tuuditteluja?
Ongelma on se, että alussa tyttö piti "tainnuttaa" sylissä keinuttaen ihan umpiuneen ennen nukkumaanlaittoa ettei olisi saman tien herännyt. Nyt on jo pitkään päästy siinä helpommalla, että kevyemmässäkin uessa jää sänkyynsä. Kaiken kaikkiaan on tavaksi kuitenkin tullut nukuttaa vauva sylissä hyssyttäen ja unilauluja laulellen. Vaunuihin nukahtaa myös nopeasti liikkeellä ollessa. Muuten myös päiväunille pitää sylissä tuudittaa. Jos lasken lapsen väsyneenä sänkyyn ilman em. toimenpiteitä, niin hän avaa heti silmät ja on ihan virkeä. Olen kyllä yrittänyt tuuditella sänkyyn ja laulella siinä vieressä tuloksetta. Tyttö herää usein vielä kerran pari itkemään, mutta silloin yleensä pelkkä tutin laitto riittää nukuttamaan hänet. Yösyötöillä on niin tainnoksissa, ettei vaadi ihmeempää uudelleen nukuttamista.
Kirajllisuus ja sukulaiset on sitä mieltä, että vauvan pitäisi nukkua ihan itse omaan sänkyynsä, muuten sitä joutuu hyssyttämään vielä parivuotiaana?
Mitä mieltä olette? Pitäiskö nyt tehdä jotain asian muuttamiseksi ja miten ihmeessä olette itse onnistuneet ilman tuuditteluja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
muutaman kuukauden päästä syliin nukuttaminen voi olla ongelma. Totuta nukkumaan omaan sänkyyn niin kenties vältyt yöheräilyltä tulevaisuudessa. Vauva oppii tosi nopeasti kun vähän aikaa totutat uuteen systeemiin
kyllähän se totta on, että jos lapsi tottuu hyssyttelyyn niin hyssytellä sitä sitten saakin hamaan tulevaisuuteen jos ei vierota ajoissa.
Vauvasi on kuitenkin niin pieni vielä, että olisi hyvä kokeilla josko jäisi nukkumaan sinne omaan sänkyyn ilman hyssyttelyjä ja syliin nukuttamisia, se voi näet käydä vielä rankaksi sinulle jossain vaiheessa.
Sinuna tekisin nyt niin, että totutat hänet nukahtamaan ihan itsekseen sänkyyn, eli otat syliin, laulaa lurautat unilaulun, toivotat hyvää yötä, suukotat ja pistät nukkumaan ennekuin ehtii nukahtaa syliin.
Jos itkeskelee, pistät tutin suuhun ja silität poskea ja vaikka hyräilet kunnes nukahtaa mutta missään vaiheessa et ota syliin hyssyteltäväksi vaikka sydän itkisi verta! Etkä tietenkään jää viereen vahtimaan nukahtamista. Sitten pikkuhiljaa jätät pois sen hyräilyn ja posken silittelynkin. Lapset oppivat hyvin äkkiä sopeutumaan uusiin asioihin,kuten nukkumisrituaaleihin.
Meillä saatiin vierotettua vastikään 11kk ukkeli omaan sänkyyn vaikka tottui nukkumaan kolmisen kuukautta miedän sängyssämme, itkuja siinä kuunneltiin muutama ilta mutta nyt nukahtaa useimmiten omaan sänkyyn ilman sen kummempia mutinoita, tietysti poikkeuksiakin on.
No meän pikkuneiti tottui koliikkiaikana syliin nukahtamiseen ja syliin on nukahtanu aina 10-11kk asti. Sänkyyn yritettiin opettaa nukahtamaan aikaisemminkin, mutta huonolla tuloksella. Nyt kuitenkin 11kk: iässä siirsimme tyttelin omaan huoneeseen nukkumaan. Ja nyt jopa nukahtaa itse omaan sänkyyn, kun iltarutiinien jälkeen pääsee syliin vähäksi aikaa rauhoittumaan ja sitten viedään omaan sänkyyn. Olen jäänyt itse lattialle makoilemaan ja tyttö välillä kuikkaa olenko siellä ja jatkaa sitten unen odottelua ja lopulta nukahtaa unirättinsä kanssa. Ja välillä onnistuu jopa että jättää tyttelin yksikseenkin unta odottelemaan.
Meinasi meilläkin usko loppua tuon omaan sänkyyn nukahtamisen kanssa, mutta onnistuuhan se viimein...
tutulta. Tyttö on nyt 4kk, ja aivan viime viikkoihin asti nukahti aina syliin, vaunuihin tai rinnalle. Nyt nukahtaa jo helpommin, mutta yleensä pitää vielä tyynnytellä sylissä ja vasta selvästi unisena laittaa omaan sänkyyn. Unilaulun voimalla nukahtaa vaihtelevasti. Joskus joudutaan edelleenkin sylittämään uneen asti, mutta enää ei tarvitse välttämättä ravata asuntoa ympäri lapsi sylissä.
Jotenkin nämä uniasiat tuntuvat iän myötä helpottuvan koko ajan. Vauvasi on aika pieni vielä ja unikoulua suositellaan vasta puolen vuoden iästä eteenpäin.
Tiedän, että nämä sylirituaalit uuvuttavat ja joskus jopa ärsyttävät, mutta itse jaksan sen voimalla, että lapsi tuskin haluaa nukahtaa syliin enää 15- vuotiaana!
Voimia sinulle! :)
Meillä 1-vuotias poika nukahtaa edelleen vain ja ainoastaan sylissä, "imetysasennossa". Se todellakin vaivaa, mutta hereillä sänkyynlaskemisesta seuraa vain pystyyn pomppaus ja armoton ulina. Suosittelen lämpimästi totuttamaan vauvan nyt nukahtamaan itsekseen suoraan sänkyyn, koska hän kerta on vielä noin pieni. Käy paljon kivuttomammin, kuin myöhemmällä iällä, jolloin oma tahto kasvaa ja se myös kovaäänisesti osoitetaan. :) Itse olen omassa tilanteessani ihan umpikujassa, mutta kuten joku jo kirjoitti, lohduttaudun minäkin sillä, että tuskinpa lapseni enää teini-iässä haluaa syliini nukahtaa...
Pienenä kritiikkinä nykykäytäntöjä kohtaan voisikin esittää kysymyksen, miksi nykyään pitää lapsi opettaa todella pienestä todella itsenäiseksi: nukahtamaan ja nukkumaan yksin, syömään itse, asioimaan potalla jne. Vauva-ikä on kuitenkin lyhyt aika, kuten lapsuus ylipäänsä... Miksi lapsia sitten halutaan jos ne pitää saada niin äkkiä kasvamaan itsenäisiksi, kuin pikkuaikuisiksi?
"Miksi lapsia sitten halutaan jos ne pitää saada niin äkkiä kasvamaan itsenäisiksi, kuin pikkuaikuisiksi?"
Itse olen seurannut vierestä kun viisivuotiasta nukutetaan 2-3 tuntia joka ilta kun ei nukahda itse. Perheessä ei ole enää parisuhteesta tietoakaan, koska joka päivä on yhtä tappelua siitä kumpi viitsii istua lapsen vieressä koko illan. Tämä nukuttaminen on siis aloitettu lapsen synnyttyä ja se on tehty jo vajaana 2000 iltana. Sama lapsi myös syötetään joka ruokailulla eikä tämä suostu itse syömään muruakaan - ei myöskään vaadita. Tästä seuraa neljä hermoheikkoa hetkeä päivässä lisää. Lapsi on siis syötetty elämänsä aikana noin 8000 kertaa; enemmän ja vähemmän tapellen. Tuskin ihmettelet että lapsi on melkoisen villi ja piittaamaton vanhempiansa kohtaan; lyö ja sylkee äidin päälle, isälle latelee rivouksia.
Kaikki eivät tällaista halua, vaan opettavat elämän alkeet, säännöt ja tavat pikku hiljaa jo vauvasta alkaen - jolloin lapsella on aikaa omaksua ne pikkuhiljaa.
Toiset taas saattavat nauttia siitä että lapsi on vielä muutaman vuoden iässä riippuvainen pienissäkin asioissa - voihan sitä tuntea itsensä tärkeäksi kun saa osallistua. En kuitenkaan sanoisi, että jos lapsi olisi opetettu syömään ja nukahtamaan itse, hän ei olisi toivottu.
Tiesitkö, että jos lasta aloittaa opettamaan potalle vasta puolentoista ikävuoden jälkeen, on oppiminen paljon vaikeampaa kuin vuoden iässä. On asioita joita kannattaa tehdä pienenä kun lapsi on luonnostaan vastaanottavainen ja kiinnostunut oppimaan ja kokeilemaan. Myöhemmällä iällä voi sitten keskittyä rauhassa suurempien asioiden omaksumiseen kun perusasiat ovat jo hallussa.
Juu samaa mieltä edellisen kanssa, paljon oikeaa asiaa.
Aina lasten kanssa kannattaa muistaa että yleensä se on lapsenkin hyväksi "vaatia" tiettyjä asioita esim. omassa sängyssä nukkuminen.
Meillä kummatkin kaksi lasta on laitettu nukkumaan jo laitokselta tultua omaan sänkyyn ja vieläpä eri huoneeseen vanhempien kaa. Nukahtaminen on tapahtunut sängyssä: välillä on tarvinnu vähän paijata tai käydä laittaa tuttia mut sinne sänkyyn sitä on kuitenki pikkuiset nukahtanu.
Lapsia voi helliä ja pitää lähellä koko muun ajan päivästä, mut pian siitä tulee valtataistelu jos alkaa nukuttaa ja pomppia edestakaisin. Saatikka haitat parisuhteelle ja omalle ajalle iltaisin.
Niinku joku kirjoitti jo aiemmin et alusta asti ku noudattaa tiettyä johdonmukaisuutta tässä nukkumisasiassa(niin myös esim. ruokailussa) se on helpompaa ku lapsi tulee isommaksi. Sit ei tartte enää tapella nukkumiskuvioissa.
Meillä lapset tänä päivänä nukkuu koko yön omissa sängyissä, menevät illalla nukkumaan omaan sänkyyn, peittely ja hyvänyöntoivotus ja pian jo nukkuvat. Lapset meillä 1v ja 7v. Ja oma ilta-aika puolison kaa alkaa...