sisarukset

Minulla on 10 ja 9 v poika ja tyttö.Meillä poika on pitkään sanonut sitä että hänestä ei välitä kukaan ja että pikkusiskolle ei ikinä sanota mistään mitään ja että hän on tyhmä.Mutta otan lapsen kainalooni ja oietään omia kahdenkeskisiä juttutuokioita niin se sit helpottaa vähäksi aikaa.Lapsille vaan pitää kertoa tilanteesta ajoissa ja että tilanne muuttuu toisenlaiseksi.Minäkin olen yh:na näitten lasten kanssa niin vaatii pientä selviytymistä.Onneksi on tämä netti niin ei ihan yksin ole ongelmien kanssa.

Juu..aikas tutulta kuulostaa. Meillä on esikoinen 12 v ja kaksostytöt 10 v. Ajateltiin, että lapset on tehty ja joskus niin myös lapsille vastattiin, kun he kyselivät pikku-siskon tai -veljen perään aikaa sitten. Yllättäin huomasinkin syksyllä olevani raskaana ja aluksi järkytys oli aikamoinen. Tuli sitten tietysti miehen kanssa puhuttua asiasta ja soitettua muutamalle parhaalle ystävättärellekkin. Yritin puhua lapsilta salaa, mutta kyllähän minä sen tiedän, ettei se onnistu. Pikkukorvat kuulevat uskomattoman paljon asioita :o) Toinen tytöistämme juonitteli minulle aivan valtavasti vajaan viikon verran ja lopulta sanoin miehelleni, että nyt on pakko puhua tästä vauvasta sisaruksille. Ja vaikka kertominen sinänsä oli aivan uskomaton juttu (siitä saisi ihan oman tarinan ;o))niin seauttoi. Juonittelu loppui. MUTTA...mustasukkaisuus ei kadonnut. Erityisesti toinen tytöistä kokee vauvan uhkana..hän pelkää vauvan vievän huomion, jonka hän itse on aina tottunut saamaan. Tytärtäni lainatakseni hän kun on niin "valovoimainen tähti". Kärsivällisyyttä tarvitaan meiltä vanhemmilta aivan valtavasti, on osoitettava entistä enemmän rakkautta ja huomiota näille isommille. Kun he huomaavat ja vauvan synnyttyä näkevät myös käytännössä, ettei vaavi vie heidän paikkaansa, uskon ja toivon tilantaan rauhottuvan ja jokaisen sopeutuvan uuteen tulokkaaseen ja rakastavan myös vaavia. Lapsissa on persoonaeroja, toinen kokee tulokkaan eri tavalla kuin toinen. Esim. toinen tuplatytöistämme on innoissaan vauvasta. Itse olen hyvin ilahtunut tästä suunnittelemattomasta iltatähdestä.

muistaakseni kiukuteltu tai olltu mustasukkaisia isoveljen kaa tulevista sisaruksista pienenä. Isoveli 2 vuotta vanhempi, Pikkusisko 8 vuotta nuorempi ja pikkuveli 11 vuotta nuorempi.
Lähinnä oltiin tosi intsinä veljen kaa ja odoteltiin kovasti tulevia sisaruksia kun päästiin äitiä auttamaan niitten hoidossa.

Isoveljestä olin joskus mustis kun se oli vanhempi ja sai tehdä kaikenlaista mitä mää en ja vedotin siihen että se on varmaan sen takia kun se on poika ja mä tyttö, mutta silloin olin jo teini ja oli kyse kaupunkiin lähtemisestä viikonloppusin jne.

Moi!
Minulla ja vanhemmalla sisarellani on ikäeroa vain kolme vuotta, mutta oli kuulemma todella katkera siskoni synnyttyä. Tämä katkeruus on kuulemma saatu nujerrettua sillä, että äiti on kiinnittänyt huomiota minuun ihan yhtä paljon vauvan synnyttyä kuin ennen syntymää. Loppujen lopuksi paras keino oli se, että minä sain osallistua vauvan hoitoon ja sain tuntea olevani isosisko! Aina kun vauva alkoi itkemään sain itse mennä laittamaan tutin hänen suuhun ja sain äidin valvoessa pitää vauvaa aina vähän aikaa sylissä.

Teillä on siinä mielessä erilainen tilanne, että isommat sisarukset ovat jo melko vanhoja, joten luulenpa, että auttaisi jos vauvan synnyttyä näyttäisit sisaruksille, että rakastat heitä ihan yhtä paljon ja osallistuisitte vauvan hoitoon yhdessä siltä osin kun se on mahdollista. :)

Luulisin mustasukkaisuuden laantuvan vauvan synnyttyä!