Mies armeijassa

Ryhdistäydy hyvä ihminen! Eihän sulla ole mitään hätää. Rskaampaa se on sitten kun vauva syntyy. Nyt sun ei tarvii huolehtia kun itsestäsi. Ota rennosti, lepää ja huolehdi itsestäsi. Käy tapaamassa kavereita tai pyydä niitä tulemaa kylään. Kyllä se mies sieltä armeijasta palaa ja onhan sielläkin lomia!

Poikaystävä on ollut intissä jo heinäkuusta asti eli meille armeija on vuoden pituinen vaihe elämässä. Toivottavasti olet varautunut jopa vuoden pituiseen eroon, sillä olimme aikaisemmin ajatellut intin kestävän puoli vuotta, mutta toisin kuitenkin kävi.
Toivon sinulle voimia, sillä ilman lapsen odottamistakin erossa olo vaikeaa. Lomia on kuitenkin siunaantunut meille aika paljon, joten uskon teidänkin selviävän hyvin.
Onnea lapsen johdosta!!

Tosin huhtikuussa siitä tulee jo 9 vuotta täyteen (hui kun aika menee nopeaan)

Mieheni lähti armeijaan tammikuussa -97 ja huhtikuussa -97 esikoisemme syntyi. Olimme sitten vauvan kanssa kahdestaan melkein vuoden verran. Olihan se ikävä kova, mutta onneksi oli silloinkin lomat ja synnytykseenkin mieheni pääsi mukaan.

Mitenkähän nykyään, maksaakohan armeija/kela teille avustuksia ? Me saimme aikoinaan yhdistelmävaunut ja sängyn sotilasavustuksena. Tosin olimme jo siinä vaiheessa naimisissa.

Tietysti kun armeija loppui, niin kaikkien oli vähän vaikea sopeutua tilanteeseen. Mutta hyvin se siitä sitten lähti. Ja tuon mittainen "pakkoero" vain vahvisti meidän keskenäisiä välejä.

Sinulla saa olla ikävä. Ja tiedän tunteen täysin. Varsinkin kun olet raskaana, hormonit jyllää ja kaikki tuntuu oikein extra-pahalta. Mutta se aika menee nopeasti. Klisee, mutta totta. Joku päivä huomaat sinäkin, että onko siitä tosiaan jo 9 vuotta aikaa !

Se on siellä turvassa ja talessa ja "hyvillä teillä", itkuun ois aihetta jos olisi omalla lomalla ja kaahailemassa omiaan ja sinä kotona niin raskaana...Sun tilanne on siis hyvä, niitä naisia on paljon, joiden ukot viihtyy vaikka missä, muttei kotona...