olen onnellisesti naimisissa, ja ikaa on 23 ja miehellani 28 ja han on toissa, ja mina hoidan kotitaloutta.
elamamme on kokolailla "tasapaksua" mutta onnellista ja tasapainosta. tuntuu etta olisimme molemmat valmiita hankkimaan lapsen koska molemman olemme siita jo puhuneet ja molemmat haluttaisiin lapsi.
joten mita mielta te olette? kannattaisiko se tehda kun me sita haluaisimme, vai pitaisiko odottaa? miten on taloudellinen puoli? pitaako olla varakas tai rahaa saastettyna lasta varten? sanokaa vaan kaikkea mita tulee mieleenne! kiitos!
elamamme on kokolailla "tasapaksua" mutta onnellista ja tasapainosta. tuntuu etta olisimme molemmat valmiita hankkimaan lapsen koska molemman olemme siita jo puhuneet ja molemmat haluttaisiin lapsi.
joten mita mielta te olette? kannattaisiko se tehda kun me sita haluaisimme, vai pitaisiko odottaa? miten on taloudellinen puoli? pitaako olla varakas tai rahaa saastettyna lasta varten? sanokaa vaan kaikkea mita tulee mieleenne! kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
..on jokaisen henkilökohtainen asia millon ja missä vaiheessa elämää rupeaa perhettä perustamaan (vaikka olettehan tekin miehenne kanssa jo perhe).. Mutta itse olen sitä mieltä, että ehdottomasti sitten vauva, kun molemmat sitä haluavat.. pitääkö olla varakas? no sekin on teidän oma asianne.. ei se lapsi siitä rahasta ymmärrä vielä pitkään aikaan.. tietenkin on vain hyvä, jos voit antaa lapselle turvallisen/hyvän elämän.. Hyvästä elämästä taas toisilla on omat mielipiteensä.. Muttamutta.. Mielestäni lapsen aika on sitte, kun TE ITSE sitä haluatte. :-)
Jos sulla on opinnot takana, mut työtä ei ole löytynyt, tee ihmeessä lapset tähän väliin! Puhun kokemuksen rintaäänellä. Alle 25-v. on hankala saada vakituista työpaikkaa, kun ei ole elämänkokemusta eikä paljon muutakaan. Turha tuhlata vuosia ja odottaa työpaikan löytyvän... Tehdä kenties pätkätöitä, sijaisuuksia välillä... Pari lasta kun tekaiset ja kasvatat, olet kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Ja sopivasti siinä iässä, että ymmärrät työnantajien mielestä tämänmaailman päälle jotain!
Luettele syitä miksi ette tekisi lasta. Huomaat ettei sellaisia oikeastaan todella olekaan, paitsi tietysti jotain globaalia maailmantuskaa edustavia syitä kuten: "miksi tehdä lisää lapsia tähän hulluun maailmaan?" Mutta jos ajattelet asiaa ihan omalta kannaltanne niin miksi ette tekisi lapsia?
Viestin lähettämisestä on kulunut 2 kk, oletko jo tehnyt jotain asian eteen? Itse ehdottaisin, että menisit ehdottomasti ensin töihin ja keräisit työkokemusta, jotta et joutuisi nk. mamaraiteille eli on lapsia, ei ole työkokemusta, saat aina jotain pätkätöitä vaan tod.näk.eri alalta kuin omalta. Ikääkin sinulla on vasta 23, joten uskon, että saat nyt paremmin töitä kuin lapsellisena työkokemattomana. Ja työnantajat eivät osaa arvostaa äitinä olemista, mistä muka saisi jotain valttia työnhakutilanteissa, kuten joku kertoi. Sitten kun olet ollut esim. vuoden töissä, voitte alkaa ajattelemaan lapsia. Äitiyslomallakin on tod.näk. kivempaa olla yksin vauvan kanssa, kun on välillä nähnyt rankkaa työelämää. Mutta itsehän te asian päätätte!
t. 26-v työssäkäyvä ilman lapsia (ehkä kohta...)