Olen suunnitellut graduni aihetta jo muutaman vuoden ajan ja syksyllä seminaarissa otin sen esiin. Aihe sai onneksi myönteisen vastaanoton. Mutta siitä alkoi sitten järjetön stressi ja ahdistus. Koko syksy meni pelkästään seminaarityötä murehtiessa. Lopulta olin niin lukossa, että palauttaessani työtäni en edes tiennyt, mitä siinä lukee. Tänään tuli arvosanat, sain kolmosen.
Nyt on mennyt päivä itkun ja shokin vuorotellessa. Tein paljon töitä ja olisin toivonut nelosta. Uusi asteikkokin hämää. Minulla ei ole koskaan ollut väliä arvosanoilla, mutta pidän tätä merkkinä siitä, ettei gradustakaan saa kovin hyvää.
Onko muilla kokemuksia seminaarityön asettamista paineista gradulle, mikäli teitte samasta aiheesta? Ja onko oikeasti normaalia stressata niin paljon, että alkaa tulemaan kaikenlaisia stressioireita, kuten huimausta ja silmissä sumenemista aivan yhtäkkiä.
Pää sekoaa, kohtalotovereita kaivataan.
Nyt on mennyt päivä itkun ja shokin vuorotellessa. Tein paljon töitä ja olisin toivonut nelosta. Uusi asteikkokin hämää. Minulla ei ole koskaan ollut väliä arvosanoilla, mutta pidän tätä merkkinä siitä, ettei gradustakaan saa kovin hyvää.
Onko muilla kokemuksia seminaarityön asettamista paineista gradulle, mikäli teitte samasta aiheesta? Ja onko oikeasti normaalia stressata niin paljon, että alkaa tulemaan kaikenlaisia stressioireita, kuten huimausta ja silmissä sumenemista aivan yhtäkkiä.
Pää sekoaa, kohtalotovereita kaivataan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kukaan voi ottaa noin kauheeta stressiä tuommosesta asiasta millä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä!! Ei työnantajat kysy paljonko olet saanut arvosanaksi kandista tai gradusta. Tärkeintä on, että semmoinen on tehty ja tutkinto on kasassa!!!!! Elämä opettaa...
..tuli juuri todistetuksi, että joku voi ottaa sellaista stressiä.
Tiedän, ettei arvosanoilla ole mitään merkitystä työnantajille, mutta se ei helpota tätä stressiä, mikä on jo seminaarityön myötä (ja ei siis proseminaarin)alkanut.
Käsittääkseni aika moni kärsii gradun aikana ahdistuksesta ja epätoivosta, mutta tältä palstalta ei ilmeisesti sellaisia löydy.
Mulla on gradu stressiä ja se on ihan laitoksen ja ohjaajan syytä. Mikään aihe ei ole tarpeeksi hyvä, mikään ei kelpaa. En ikinä saa gradua tehdyksi kun en saa aihetta hyväksytyksi. Olen vaihtanut aihetta jo pariin kertaan. Kun pitäis tehdä gradu jolla on jotain painoarvoo, pitäs keksiä jotain uutta ja mielenkiintosta tutkittavaks... niin mulle ohjaaja koko ajan hokee. Itselleni tärkeintä ois et sais jonkun paperin kyhättyä kasaan ja sit sen läpi ja VALMISTUS!! Opinnäytetyö kun on vaan opinnäyte ne viisaat ihmiset sanoo ja olen samaa mieltä, ei sen mun työn tarvii uraauuratava olla, en mä tarvii laudaturia... Mä haluan vaan pois yliopistosta!!! Mut tuntuu etten ikinä pääse!!
oho, taitaa olla pikkusen angsteja....
olisit onnellinen että edes pääsit läpi! ottasin vaikka kuinka alhasen numeron kunhan saisin paperit käteen! sulla ei oo ongelmaa 3 on hyvä !
Ilman muuta siitä on hyötyä gradua tehdessä, että on tehnyt seminaarityön samasta aiheesta. Eräs samassa graduseminaarissa ollut tyyppi teki niin ja minusta vaikutti siltä, että hän pääsi monessa asiassa vähemmällä. Problematiikka ja lähteet oli jo melko pitkälle mietitty ja oman semmansa tekstiäkin hän pystyi aika hyvin hyödyntämään. Piti vaan laajentaa ja syventää. Olisin itse tehnyt saman jos olisi ollut mahdollista.
Mitä seminaarityösi arvosanaan tulee, älä siitä välitä, vaan ota se oppimiskokemuksena. Mene juttelemaan semmasi arvostelijan kanssa, häneltä saat varmasti kullanarvoisia vinkkejä siitä mitä pitää gradun suhteen tehdä toisin. Osaat siis hyvin välttää ne karikot, jotka semmassasi kohtasit ja tehdä gradustasi paremman kuin ilman tätä semmakokemusta.
aika kypsää ajattelua osoittaa, jos seminaarivaiheessa gradun rajaus jo kristallinkirkkaana...eikö kandeisi tehdä se gradu heti sitten pois, ja siitä irrottaa osat seminaariin.
Ei tietenkään seminaarissa vielä koko gradun rajaus ole kirkkaana. Mutta aihe on keksitty ja lähteitä etsitty ja ylipäätään aihepiiri on tullut tutuksi. Kun sitten vääntää siitä sen seminaarityön, saa palautetta jota pystyy hyödyntämään gradua tehdessä. Gradun ohjaajallekin on sitten esittää jotain konkreettista, jonka laajentamista graduksi hän osaa paremmin neuvoa kuin opiskelijan pelkkien suunnitelmien perusteella. Useinhan semmat on kirjallisuuskatsauksia, eikö olisi gradua aloitellessa hyvä kun olisi jo perehtynyt aiheen tutkimuskirjallisuuteen vaikka empiriaa ei olekaan vielä tehnyt? Ilman muuta kannattaa tehdä gradu samasta aiheesta kuin seminaarityö, jos mahdollista.
huippuarvosanat ja niiden aiheuttama stressi, ei ne työelämässä enää ratkaise. Siinä vaiheessa kun tutkinto on takataskussa, kaikki on kiinni siitä miten itse markkinoit itseäsi työnantajille.
Mä en ainakaan ottanut pultteja kolmosestani, vaikka ei mullakaan mikään "hällä väliä" asenne ole.
sä kierrit itsesäälissä 3 on hyvä numero muilla menee huonommin