Odotus on päättynyt, joulupukki kävi meillä 19.12. ja toi maailmaan pojan Rojhat Azam, 49 cm ja 3210 g. Aika menee siivellä ja rääpäle kasvaa silmissä, ensi viikolla jo kk:den, kuka uskois!
Synnytys kesti 11 h, lääkkeillä nopeutettuna, 3 repeämää ja oli paljon pahempi kuin olin kuvitellut (ei ennakko-odotuksia). Tosin otin vain ilokaasua ja kohdunsuun puudutuksen, että voimakkaampiakin olisi ollut tarjolla, mutta sitten synnytys olisi venynyt pidempään ja kun oli vuorokauden valvonut, halusi vain pienokaisen ulos ja äkkiä. Verenhukkaa lähes litra ja vuorokauden olin tosi heikkona, kädet tärisi, joten vuodelepoon, vessaan ei edes saanut mennä yksin. Pahinta kuitenkin oli se kipu jälkikäteen, kun repeämien takia istuminen ja vessassa käynti oli tosi TUSKAA! Niistäkin kuitenkin selvittiin.
Uusi vuosi meni sairaalassa juostessa, kun kuume nousi 40 asteeseen ja tulehdusarvot nousi 2 eri antibiooteista huolimatta, vaikka syytä ei löytynyt. Lopulta soittivat kotiin, että tultava osastolle tiputukseen ja seuraavana päivänä päästiinkin kotiin, kun tiputus alkoi pureen ja tulehdus alkoi laskea. Syykin selvisi: rintatulehdus kun baby koko ajan tississä kiinni. Vauva huusi sairaalassa koko yön eikä ollut potilaana, niin olin täysin fyysisesti ja psyykkisesti loppu ja tuntui väliin, että lyö pään seinästä läpi... Sama huuto jatkui heti kun kotiin päästiin, onneksi isä otti vaavin hoitoonsa. Rintaruokinnan lopetin silloin, jotta sain itse nukuttua ja nyt aloitellut uudelleen, tosin yöt annan vain pullosta, niin ehtii nukkua paljon enemmän, kun ei ole sukulaisia auttamassa.
Muuten vaaví on melkoinen epeli, valvoo päivisin jopa 12 h putkeen eikä olisi muualla kuin sylissä, joten äiti ei pääse edes vessaan ilman itkua, saati että voisi tehdä jotain kotitöitä. Kuitenkin parempi niin, kun yöt saa nukkua. Oma sänky on vauvalle kauhistus, pari kertaa on nukkunut päikkärit vaunuissa, mutta yöt on äidin vieressä ja isä on evakossa vierashuoneessa, kun muuten kitinää jatkuu koko yön. Iso poika kuitenkin nukahti eilen eka kertaa päikkäreille omaan sänkyyn ja nukkui jopa 3 h, joten äiti elättelee toiveita, että itsenäistyminen jatkuu... ainakin ympäristö jo kiinnostaa ja poika katsoo telkkaria, joten toiveita vieroituksen suuntaan elätellään...
Muuten herra on häikäissyt neuvolatädit kääntelemällä itseään 1-2 vkon iässä jo niin kuin tykkää, milloin selältä mahalleen, milloin mahalta selälleen eli hetkeksikään ei auta jättää mihinkään ilman valvontaa. Mahalleen laitettaessa 2-vkoisena kannatteli jo neuvolatädin mukaan päätään kuin 3-kuiset eli tosi jäntevä poika.
Aika kuitenkin rientää siihen tapaan, että elämä sujuu maidolta vaipalle ja vaipalta maidolle parin tunnin välein, joten internetissä ei enää ole aikaa istua. Kiitos kaikille ja mukavia odotuksia!
Synnytys kesti 11 h, lääkkeillä nopeutettuna, 3 repeämää ja oli paljon pahempi kuin olin kuvitellut (ei ennakko-odotuksia). Tosin otin vain ilokaasua ja kohdunsuun puudutuksen, että voimakkaampiakin olisi ollut tarjolla, mutta sitten synnytys olisi venynyt pidempään ja kun oli vuorokauden valvonut, halusi vain pienokaisen ulos ja äkkiä. Verenhukkaa lähes litra ja vuorokauden olin tosi heikkona, kädet tärisi, joten vuodelepoon, vessaan ei edes saanut mennä yksin. Pahinta kuitenkin oli se kipu jälkikäteen, kun repeämien takia istuminen ja vessassa käynti oli tosi TUSKAA! Niistäkin kuitenkin selvittiin.
Uusi vuosi meni sairaalassa juostessa, kun kuume nousi 40 asteeseen ja tulehdusarvot nousi 2 eri antibiooteista huolimatta, vaikka syytä ei löytynyt. Lopulta soittivat kotiin, että tultava osastolle tiputukseen ja seuraavana päivänä päästiinkin kotiin, kun tiputus alkoi pureen ja tulehdus alkoi laskea. Syykin selvisi: rintatulehdus kun baby koko ajan tississä kiinni. Vauva huusi sairaalassa koko yön eikä ollut potilaana, niin olin täysin fyysisesti ja psyykkisesti loppu ja tuntui väliin, että lyö pään seinästä läpi... Sama huuto jatkui heti kun kotiin päästiin, onneksi isä otti vaavin hoitoonsa. Rintaruokinnan lopetin silloin, jotta sain itse nukuttua ja nyt aloitellut uudelleen, tosin yöt annan vain pullosta, niin ehtii nukkua paljon enemmän, kun ei ole sukulaisia auttamassa.
Muuten vaaví on melkoinen epeli, valvoo päivisin jopa 12 h putkeen eikä olisi muualla kuin sylissä, joten äiti ei pääse edes vessaan ilman itkua, saati että voisi tehdä jotain kotitöitä. Kuitenkin parempi niin, kun yöt saa nukkua. Oma sänky on vauvalle kauhistus, pari kertaa on nukkunut päikkärit vaunuissa, mutta yöt on äidin vieressä ja isä on evakossa vierashuoneessa, kun muuten kitinää jatkuu koko yön. Iso poika kuitenkin nukahti eilen eka kertaa päikkäreille omaan sänkyyn ja nukkui jopa 3 h, joten äiti elättelee toiveita, että itsenäistyminen jatkuu... ainakin ympäristö jo kiinnostaa ja poika katsoo telkkaria, joten toiveita vieroituksen suuntaan elätellään...
Muuten herra on häikäissyt neuvolatädit kääntelemällä itseään 1-2 vkon iässä jo niin kuin tykkää, milloin selältä mahalleen, milloin mahalta selälleen eli hetkeksikään ei auta jättää mihinkään ilman valvontaa. Mahalleen laitettaessa 2-vkoisena kannatteli jo neuvolatädin mukaan päätään kuin 3-kuiset eli tosi jäntevä poika.
Aika kuitenkin rientää siihen tapaan, että elämä sujuu maidolta vaipalle ja vaipalta maidolle parin tunnin välein, joten internetissä ei enää ole aikaa istua. Kiitos kaikille ja mukavia odotuksia!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnea pojan johdosta teille molemmille.
Kuulostaa ihanalta (vaikka sulla olikin rintatulehdus jne..), odotan omaa pakettia entistä enemmän! Olisi pian maaliskuun viimeisiä viikkoja!
Siinä sitä on syntynyt ihmelapsi mikäli tuosa iässä kääntyilee milloin mihinkin..
Ensi viikolla kävelee?
kun rääpäle kääntyilee pitää olla silmät selässäkin ja mihinkään sitä ei jätetä ilman valvontaa, ettei tipahda alas. Mutta kun rasvakerroksen sijaan on lihasjäntevyyttä, lapsi kyllä pystyy kääntelemään ja liikuttelemaan itseään erilailla kuin rauhallinen lapsi, joka tyytyy kellistelemään paikallaan.