Ennen en kertakaikkiaan ole uskonut että pe 13 pv poikkeaa jotenkin muista päivistä, mutta tämä päivä se taisi muuttaa kaiken...
Kun sain pikkuneidin unille, rupesin siivoamaan, kiire ois ollut että kerkeää tehdä ruokaakin ennen kuin tyttö herää. No, koirat piti ottaa sisälle, kun haukkuivat vaunun lähellä, toinen oksensi kaksi kertaa kuukausi sitten pesetettyyn mattoon ja eikun kesken siivouksien pesemään kylppäriin isoa mattoa. Pesuainetta lorahti liikaa ja sit olikin jumalaton huuhtelu edessä. Mattohan tietty märkänä painoi ihan sikana, vaikka oli vain puolet kasteltu. Selkä ruvella sain saunanlauteille kuivumaan ja eikun siivousta jatkanmaan.
Heti sen jälkeen äitini tuli meille tyttöä katsomaan (joka onneksi ei herännyt kesken hässäkän uniltaan...)että pääsen siivoamaan mummolleni, jolle olin aikoja sitten luvannut. Pari tuntia huhkin siellä ja kun tulin kotiin, oli samainen koira joka oksensi karannut. Ja eikun käymään aitaa läpi mistä on karannut.No onneksi tuli omia aikojaan kotiin ja tietysti yltä päätä paskassa, joista sitten tuulikaappiin ystävällisesti suurimman osan ravisteli! Koira pesulle ( ei todellakaan tykkää psuista yhtään, eli ei helppo homma...) ja sitten eteinen siivoamaan ja lattiat luuttuamaan kun ei koskaan saa niin kuivaksi koiraa ettei olisi joka paikka märkänä...
Sitten äkkiä keitto kiehumaan ja tytölle ruokaa...mies pitkän päivän töissä, onneksi kohta tulee kotia, alkaa jo olla liiaksi tapahtumaa yhelle päivälle...
Mites muilla on mennyt?
Kun sain pikkuneidin unille, rupesin siivoamaan, kiire ois ollut että kerkeää tehdä ruokaakin ennen kuin tyttö herää. No, koirat piti ottaa sisälle, kun haukkuivat vaunun lähellä, toinen oksensi kaksi kertaa kuukausi sitten pesetettyyn mattoon ja eikun kesken siivouksien pesemään kylppäriin isoa mattoa. Pesuainetta lorahti liikaa ja sit olikin jumalaton huuhtelu edessä. Mattohan tietty märkänä painoi ihan sikana, vaikka oli vain puolet kasteltu. Selkä ruvella sain saunanlauteille kuivumaan ja eikun siivousta jatkanmaan.
Heti sen jälkeen äitini tuli meille tyttöä katsomaan (joka onneksi ei herännyt kesken hässäkän uniltaan...)että pääsen siivoamaan mummolleni, jolle olin aikoja sitten luvannut. Pari tuntia huhkin siellä ja kun tulin kotiin, oli samainen koira joka oksensi karannut. Ja eikun käymään aitaa läpi mistä on karannut.No onneksi tuli omia aikojaan kotiin ja tietysti yltä päätä paskassa, joista sitten tuulikaappiin ystävällisesti suurimman osan ravisteli! Koira pesulle ( ei todellakaan tykkää psuista yhtään, eli ei helppo homma...) ja sitten eteinen siivoamaan ja lattiat luuttuamaan kun ei koskaan saa niin kuivaksi koiraa ettei olisi joka paikka märkänä...
Sitten äkkiä keitto kiehumaan ja tytölle ruokaa...mies pitkän päivän töissä, onneksi kohta tulee kotia, alkaa jo olla liiaksi tapahtumaa yhelle päivälle...
Mites muilla on mennyt?
Vastaukset 10
Vanhimmat
hänellä olen voittanut arvonnoissa ja 13 päivä on juhlapäiväni. Hienosti menee aina 13 päivä.
on vaimonsa kanssa.
Meillä menee huonosti ja nyt näköjään loppui.
Kaiken kaikkiaan oma vaimo se on kaiken rakas, kun on lapsia.
Mutta silti vaimo ei ole hänellä ainoa.
Halusin häntä kovin ja sanoin sen myös hänelle.
Kun viimeksi pyysin, että ruvetaan hyvin nyt tästä eteenpäin olemaan, hän lupasi, että ikuisesti.
Mutta seuraavana päivänä oli jälleen kaikki loppuu.
kerran kysyit, nin onpahan ollut illalla normaalia enemmän hässäkkää. Vauva on kiukutellut, yleensä ei, vaippa petti, vauva ei huolinut iltapuuroa, nauroi vain mulle, kun tarjosin. No enää runsas tunti ja ollaan voiton puolella.
Vietin rauhallista vapaapäivää. Heräsin klo 11, kävin suihkussa ja saunassa, kuorin ihon ja seisoin pitkään lämpimässä suihkussa... Suihkun jälkeen hellin ihoa tuoksuvalla voiteella, laitoin hiukset ja pukeuduin pehmeisiin uusiin vaatteisiin. Join rauhassa aamukahvit, luin hesarin... Meikkasin kaikessa rauhassa kauniin arkimeikin ja sitten autolla ystävättären luo.
Ystävätär klo 13 vielä hiukset paskaisena, yöpuvussa, käynyt kaupassa bussilla nälkäisen vauvan kanssa, koira sillä aikaa paskonut lattialle ja vinkui lenkille, vauva rääkyi naama punaisena ruokaa, ystävätär oksensi vessassa kun oli aamupahoinvointia... (Luulin aina että aamupahoinvointia podetaan vain aamulla?) Kämppä oli sekaisin ja haisi kuvottavalle. Hänen miehensä oli lähtenyt aamulla klo 6 töihin, jättänyt eiliset hikiset lenkkivaatteet olohuoneen sohvalle. Toisaalta väliäkö sillä, täynnä koiran karvoja ja oksennusta se oli ennestään.
Keitin ystävättärelle kahvit ja vauvalle vellin ja istuuduin syöttämään lasta ystävättären mennessä suihkuun. Heidän päivänsä lähti hissukseen käyntiin.
Kun äiti sai vaatteet päälleen (joutui etsimään puhtaita puoli tuntia) ja vauvan tavarat pakattua, lähdimme korkeasaareen. Siellä päivä kuunnellen ystävättären raha-, mies- ja vauvahuolia ja illasta vein ystävättären kotona odottavaan kaaokseen.
Itse menin hiljaiseen puhtaaseen kotiini, laitoin hyvää musiikkia soimaan ja upposin pehmeällä sohvalleni. Poikaystäväni tuli käymään, halusi kokata minulle ja keskityimme loppuillan toisiimme, hän katsoo nyt leffaa ja minä koneella. Ystävättäreltä tuli tekstiviesti, että mies ei ole vieläkään tullut kotiin, vaikka lupasi imuroida. Mennyt kai poikien kanssa baariin.
Onneksi en ole 19 vuotta ja kohta kahden lapsen äiti.
Johan nuo heavy-bandit ovat maailmankaikkeuden kautta julistaneet, että tämä päivä on onnettomuuksien päivä, jolloin maito happanee piimäksi. Entäpä sitten, aina riittää lapsiperheen päivissä sellaisia, jotka eivät ole Hannu Hanhelta lainassa. Siis syököön mato sisukseni, koska ELÄMÄ ON IHMISEN PARASTA AIKAA!
Olen aina vihannut tota päivää...eilen tapeltiin eksän kans tai siis kinasteltiin.Se osaa sen keinon, jolla saa varmasti loukattua toista.No lopputulos oli se,et itkin sen jälkeen yli neljä tuntia putkeen.Lapsi tietysti myös, kun ihmetteli miksi äiti itkee...No, hänet sain nukkumaan ennen kymmentä.Itse valvoin yli neljään ja itkin taas.Voitte uskoa,kuinka paljon silmiä särki aamulla puoli yhdeksältä, kun heräsin.
Tänään ei parane ihmisten ilmoille sitten lähteäkään.
Mun poikaystävä suuttui siitä, että lähetin hänen vaimolleen tekstarimme, koska mua ärsytti se ettei hän pitänyt lupausta eikä soittanut ja sitten sekin, että pidettiin vaimonsa kanssa yhteiset talvilomat heti vuoden vaihteen jälkeen. ja me emme voineet tavata, vaikkapa hän väittämällä väittää, ettei vaimonsa kanssa ole mitään.
Silti rakastan häntä ja minulla on häntä ikävää.
Ihmeellistä miten ihminen voi muuttua.Toinen, joka ennen vältti loukkaamasta kun tiesi mistä pahoitan mieleni, tekee sitä nyt tahallaan.
En ole taikauskoinen tipan tippaa, mutta niin vain kävi että ajoin kolarin perjantain 13. päivä! Pienen pieneksi hetkeksi tarkkaavaisuus herpaantui, ja töräytin edelläni olevan auton perään, joka oli pysähtynyt odottamaan kääntymistä vasemmalle. Pellit ruttaantui ja kurjat on fiilikset!
Baarireissulla jalkani lipesi ja lensin polvet edellä jäätikölle. Nitkautin nilkkanikin siinä tohinassa..
Ihan hullun kipeänä oli joka jäsen ja ku baariin päästiin niin portsari vetäs oven vauhdilla mun kipeää jalkaa vasten..Pääsi melkoinen tuskan huuto,kun sattu niin saamaristi..