Olen toivonut ja odottanut kuolemaa jo ainakin kymmenen vuotta, ja olen vasta 30v. Odottavan aika kyllä on todella pitkä :(
HALUAN KUOLLA !!!!
ile
211775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä minullakin joskus kuolemantoiveita mielessäni käy, mutta on silti välillä parempiakin päiviä. Ja eiköhän se kuolema jokaiselle sitten ajallaan tule.
Kyllä kuolema sieltä tulee kun on sen aika.
Oletko hankkinut itsellesi masennuslääkityksen ?
Erilaisia masentuneille tarkoitettuja ryhmiä kokoontuu sieltä voisit saada juttukaverin ja vertaistukea.
En usko että mikään lääke auttaa mun vaivaan, mun elämä vaan on niin surkeata paskaa, milläpä sitä lääkitsee.
Sitäpaitsi olen nähny läheltä tapauksia mihin lääkkeitten syönti johtaa.
Kaverin mutsikin on aivan lobotomiapotilaan tasolla oleva zombie ja sekin aloitteli joskus aikoinaan vain jollain miedolla masennuslääkityksellä.
jos elämä on surkeaa niin ehkä pitäis tehdä sille jotain, kaikki positiiviset muutokset parantaa elämää. Itsekin masennun kun ei mene elämässä hyvin. Kannattaa vaan tehdä enemmän asioita mistä tykkää. Työteko auttaa hyvin masennukseen, pysyy pää kasassa, kun taas työttömänä voi masentua. Elämä voi muuttua parempaan suuntaan jos vaan tekee sen eteen jotain.
Sairaus nimeltä masennus ei ole sitä, että silloin tällöin vähän masentuu, ku asiat ei mene hyvin.
Masentuneisuutta sairastavaa ihmistä ei auta se, että menee töihin. Hän kun ei välttämättä pysty menemään töihin tai olemaan siellä tai saamaan mitään aikaiseksi. Hän on sairas - ei vähän vaan ohimenevästi masentunut.
Älä nyt sotke asioita ja puhu tollasta puppua, kun et selvästikään tiedä, mistä masennuksesta on kysymys.
Minunkin elämäni on täyttä paskaa. Pelkkää taloudellista vaikeutta, jatkuvia kremppoja milloin polvissa, milloin hampaissa. Lääkärinlaskuja. Syön kyllä masennuslääkettä, mutta ei sekään paska auta.
Minä rakastuin ja olin hetken onnellinen. Sitten sain paskaa niskaani oikein urakalla ja päätin ettei ikinä enää. Vuosi meni ja taas olin tunteideni vietävissä. Mutta vastapuoli perääntyi tyylikkäästi. En jaksa.
Yksi itsemurhayritys takana, minuuteista oli kiinni kuulemma enää. Seuraavan kerran teen sen huolellisemmin.
Vittu, mä en jaksa tätä paskaa. Antakaa mulle yksi hyvä syy elää. Minä olen sentään jo neljissäkympeissä, joten eiköhän tämä ole sitten tässä - tämä elämä.
Jos nyt teet sen, et voi tietää, kuinka onnellinen voit olla 1-30 vuoden sisällä..se jo on syy puskea läpi kaamoksen. Sinä olet ollut rakastunut, hieno tunne, eikö? Ja vaikka siinäkin on mahdollisuus epäonnistua(niinkuin kaikessa muussakin), niin jospa löydätkin "sielunkumppanin" ja saisit kokea kaiken mahdollisen kivan, niin mieti vielä!
Rohkaisevasta viestistä. Mutta en uskalla enää edes ajatella mitään sielunkumppaneita saati rakastumista. Liian paljon surua se vaan aiheuttaa.
Jos se oliskin vaan noi sydänsurut, niin jotenkin tässä jaksaisi elää porskuttaa, mutta kun on niin paljon kaikkea muutakin paskaa tässä elossa.
Mä en halua mitenkään vähätellä teidän vaikeuksia, mutta haluaisin kertoa että itselläni on ollut myös todella raskas elämä, masennusta ja paljon itsestäni riippumattomia vastoinkäymisiä ym, ym. Mutta koska olen uskossa, koen että olen jatkuvan huolenpidon alla. Voin pyytää apua vaikeina hetkinä ja olen sitä monta kertaa ihan konkreettisesti saanut. Suosittelen muillekin! On jotenkin helpompi hyväksyä myös vaikeudet kun on luovuttanut vastuun jumalalle. Tällä en tietenkään tarkoita etteikö itsekin pitäisi hoitaa omia asioitaan, vaan sitä että kun tekee minkä pystyy voi loput jättää korkeimpiin käsiin! Jumala on lähettänyt maailmaan vapahtajan, joka sovitti meidän kaikki virheet ja pahat teot, niinpä me saadaan ne pyytämällä anteeksi, jos vain haluamme antaa itsemme jumalalle kokonaan. Jumalalla kyllä on meidän jokaisen elämälle tarkoitus!
kertoo jo, että elämässäsi on jotain, mistä haluaisit pitää kiinni. "En uskalla"? ,jospa koittaisit muuttaa elämänasennettasi? Ajattele, että SINÄ, olet tärkeä ja sinä olet ansainnut onnea. Ripaus itsevarmuutta(ei ole helppoa,mutta kokeilisit) vaikuttaa ihmissuhteissakin.
Turha etukäteen miettiä, mitä suruja tulee, jos/kun rakastuu, se vaikuttaa koko suhteeseen, niin että vaikuttaa epätoivoiselle.
Voi,kun osaisit ajatella, että asiat voisivat olla vieläkin huonommin, vaikka kremppoja onkin. Tutullani on takanaan pitkät syöpähoidot ja nostan hattua hänen elämänhalulleen, kun elämää ollaan viemässä, niin siihen varmaan tarrautuukin kynsin, hampain?
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti tulet toisiin ajatuksiin.
Ei siinä paljon kiinnosta jonkun toisen syöpähoidot, kun tuntuu, ettei jaksa elää. Kyllä siinä on jo tarpeeksi miettimistä, miten selvitä päivästä toiseen ilman, että pitää vielä kaikkien muidenkin sairauksia miettiä. Ei masentuneelle noin puhuta. Ei siitä ole mitään hyötyä. Ei siitä saa mitään lohtua tai voimaa.
terv. yks masentunut
Masennuslääkkeisiin ei synny riippuvuutta. Ja mielestäni sinun kannattaisi käydä lääkärille puhumassa elämästäsi. Kyllä lääkkeet auttaa pahaanoloon. Kerroit viestissäsi kaverin äidistä. Sinulla on kaveri ! jo siinä on tarpeeksi syytä elää ja kovasti olen tästäkin kirjoittelusta pitänyt joten älä missään nimessä tee itsellesi mitään pahaa (voidaan kirjoitella jatkossakin )- sinä ja kaikki muutkin itsemurhaa pohtivat. Ei tämä elämä kellekkään ole helppoa on tullut kaikenlaista koettua.
Olen itse syönyt masennuslääkkeitä jo pitkään, niiden aikana yritin yhden kerran itsemurhaa - vakava yritys, ei mikään show-mielessä tehty. Melkein onnistuin. Lääkitystä on vaihdettu moneen kertaan ja sitten löytyi "sopiva" ja taas täällä jo masentuneena piehtaroin. Että ei niistä lääkkeistä ole kaikille apua.
Olipa taas ärsyttävää lukea kommentteja-yritä ajatella positiivisesti, odota jos vaikka 30 vuoden päästä jotain kivaa tapahtuisi.......!!
Hienoa kun on ymmärtäviä kanssakulkijoita. Joskus tuntuu että tällaisten neuvojen tarjoajilla ei ole itsellä niin rajuja kokemuksia jotka vaan pala palalta vievät toivon. Mikään lääke ei sitä toivoa palauta. Olen itse syönyt masennukseen lievää lääkitystä vuoden ja ne vieroitusoireet jotka sen lopettamisvaiheesa olivat meinasivat viedä hengen.
Olen tehnyt yhden itemurhayrityksen ja paljon miettinyt miten saan sen toteutetuksi lopullisesti. Olen kyllä ponnistellut, käynyt mielenterveyskursseja, eroseminaaria, käyn vertaistukiryhmässä, mutta mikään sellainen ei voi tuoda iloa elämään kun koko ajan saan elämältä viestiä että mitään mistä haaveilen ei voi toteuttaa. Eli asetan koko ajan sellaisia tavoitteita, jotka eivät saa tuulta alleen. Tai tapaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat petollisia. Se pistää miettimään että mitä pirua varten täällä pitää rämpiä, jos täällä pitää oppia jotain miksi aina kantapään kautta ym.....
Mulle on turha tulla selittämään että on asennekysymys miten elämän ottaa.
kyllä sinun elämäsi on tarkoitus,kun on oikein huono olo-laske sängylle maata ja sano ääneen Jeesukselle joka on vierelläsi koko ajan"sinä lupaat Sanassa että et anna tippaakaan yli kärsimystä kuin jaksan kantaa,nyt en jaksa kantaa,auta minua"
Saat nähdä kuinka hän tekee ihmeen.Hän on ainoa joka ei petä.
Pitäiskö vain valittaa ja vinkua, kuinka elämä on kauheeta? Tiedän, mitä on masennus ja tiedän myös miten hienoa elämä on, kun kaikki natsaa. Ja vaikka välillä on vastoinkäymisiäkin, niin elämää on oppinut arvostamaan. Haaveilet vääristä asioista, jos niitä ei voi toteuttaa, tipautahan rimaa ja voit jotain saadakin.
vaikka elämä on välillä vaikeaa ja tulee vastoinkäymisiä, niin aina sateen jälkeen paistaa aurinko, ja aina ne vastoinkäymiset ja ongelmat loppuu ja elämä näyttää valoisammankin puolensa, jos vaan tekee jotain, ja vaikka ei teekkään, niin silti tulee parempi vaihe elämään, se on ihan kuin luonnonlaki, ei voi olla kaikki aina huonosti elämässä. Luulen että vaikeat vaiheet on sitä varten että osaa arvostaa elämää ja hyviä asioita jotka huonojen jälkeen tulee. Eihän siinä olis mitään mitä arvostaa,jos aina kaikki menis hyvin ja aina sais kaiken mitä haluaa. Olen huomannut että uusia, hyviä asioita tulee elämään, kun ei valita ja tyytyy siihen mikä on ja alkaa arvostamaan sitä mikä jo on, on vaatimaton niin kyllä siitä pikku hiljaa alkaa saamaan kaikkea, elämää palkitsee vaatimattomia. Ja jos kuolet et saa mitään, elämällä voi saada vaikka mitä ihania asioita omaan elämään, vaikka joutuukin välillä käymään vastoinkäymisiä läpi ja elää kurjaa elämää, mut silti lopulta sua palkitaan siitä että jaksoit, mutta jos kuolet niin et saa siitä mitään hyötyä, sua ei sitten enää ole olemassakaan, et voi enää nauttia mistään, niin et saakaan mitään helpotusta! ja elämässä voit tehdä asioita joista tykkäät niin elämä muuttuu paremmaksi! kaikkea voi saada jos vaan tekee töitä sen eteen! Joten ryhdistäydy ja mieti mitä haluaisit ja voisit saada sen jo tänään! ei vaan kannata olla liian vaativa! Onnea!
P.S. tiedän kyl itsekin mikä on masennus, joka johtuu paskasta elämästä.Olen selviytynyt siitä, kun päätin muuttaa elämäni ja onnistuin monessakin asiassa! Ja elämä ei ole elämää ilman unelmia ja tavoitteita! Jokaisella niitä pitäs olla ja uskoa siitä että ne joskus toteutuu!
Ja ihanko oikeasti selvisit masennuksesta, kun ryhdistäydyit?
Itse kärsin parhaillaan masennuksesta enkä voi kuvitellakaan kuulevani mitään typerämpää kuin että ryhdistäydy tai ota itseäsi niskasta kiinni.
Jos ihminen on ihan hukassa itsensä kanssa, ei ole mitään hokkuspokkus-juttua, jolla haluamansa sais ihan tosta vaan jo tänään.
Mä kyllä uskallan rankasti epäillä sun masennustas.
asialle tehtävissä jotain? ihan itse ja ruikuttamatta.
..haluta tarvi, kyllä noutaja tulee joka tapauksessa.
Hei Sinä joka haluat kuolla. Helsingissä on 20-22 tammikuuta vapautumisen seminaari. Tervetuloa kuuntelemaan. Tällä miehellä on Jumalan antama armolahja rukoilla vapautta kaikenlaisista sisäisistä siteistä ja kahleista ( esim halu kuolla ja itsetuhoisuus)joita meillä voi olla. Ainutlaatuinen tilaisuus saada löytää vapaus ja parantuminen , joka kuuluu jokaiselle Jumalan luomalle ihmiselle. Elä jää kuolemaan. Lähde liikkeelle. Jeesus haluaa parantaa sinut.
Graham Powell Helsingissä 20-22.tammikuuta
Arken- seurakunta järjestää vapautumisen seminaarin Helsingissä 20-22.01. Julistajana on Graham Powell, joka toimii vapauttamisen virassa. Hänen palvelutehtävässään yhdistyvät Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen voima. Graham opettaa vapautumisesta hyvin raamatullisesti ja toimii henkien erottamisen armolahjassa. Esirukoilijoiden joukko palvelee.
Paikka: Balderin sali, Aleksanterinkatu, Helsinki
Tilaisuudet: Perjantai 20/1 parantumiskokous 19.00
Lauantai 21/1 Pyhän Hengen virtaamishetki 10.00
Lauantai 21/1 parantumiskokous 14.00 18.00
Sunnuntai 22/1 parantumiskokous 10.30 14.00