Jouduin keskiviikkoiltana lopettamaan rakkaan 2 vuotiaan Veeti-kissani, joka oli maanantaihin asti terve ja iloinen vesseli, punavalkoinen nössykkä.
Kerron teille lyhyesti surullisen tarinan.
Tajusin maanantai iltana että kissa ei ollut pissannut koko päivänä astiaan. Kiinnitin jo aamusta huomion että kun se yritti käydä astialla, mitään ei tullut. Ajattelin et kyllä se siitä käy sit myöhemmin, ja lähdin töihin.
Tulin illalla kotiin ja huomasin, ettei se ollut taaskaan tehnyt mitään, oli hiljasempi kun yleensä, makasi vaan parvekkeella. Illasta oksensi parvekkeelle pariin kertaan ja kakkasikin sinne yöllä.
Tiistaina vein sen sitten päivällä eläinlääkäriin. Lekuri antoi antibioottikuurin ja sanoi, että on varmaan kiteitä. Että kyllä antibioottikuuri vaikuttaa seuraavana päivänä. Oli silloin jo todella raskasta katsoa, kun kisu oli jo niin kipeä, että itkin sen kans välistä kilpaa kotona.
Keskiviikkona tilanne ei ollut yhtään parantunut, joten vein Veetin uudelleen eläinlääkäriin. Eläinlääkäri otti pissakokeen ja sanoi, että on paha tulehdus. Anto piikillä antiobiootin ja sanoi, et katetroidaan seuraavana päivänä, jos ei mene paremmaksi. Totesi, että kyllä pian lääke vaikuttaa, ei voi kun odottaa eikä hän voi nyt muuta tehdä.
Seurasin kissaa koko illan ja tuntui niin pahalta kun se ei reagoinut enää juuri mihinkään, hyvä kun naukua pysty hyvin hiljaa välistä, oksenteli ja yritti välistä piiloon, mutta voimat petti ja alakroppa valahti maahan.
Yritin väkisin antaa vähän nestettä, ja peittelin lämpimästi, kun tuntui alilämpöä olevan.
Silloin ajattelin, että hitto nyt kyllä soitan vielä toiseen eläinlääkäriin, ja eläinlääkäri sanoi että heti sinne, tilanne kuulostaa todella pahalta. No eikun taksi saman tien alle ja taas lääkäriin. Voin vain kuvitella nyt, mitkä tuskat kissalla pelkästä siirtymisesta oli, kotona kun ei juuri enää liikkunut. Itki kun pikkulapsi.
Eläinlääkäri yritti kaikkensa, katetroi, otti kuvat ja pisti tiputukseen. Muutaman tunnin päästä totesi, että pahalta näyttää. Sanoi että, hänestä tuntuu, ettei kissa jaksa kauaa.
Rupesin tietysti itkemään hirveästi, mutta päätettiin yhdessä että parempi lopettaa sen kärsimykset, kun se oli niin kipeä. Tulehdus oli edennyt nopeasti munuaisiin ja sydämeen. Keuhkoihin oli kerääntynyt nestettä.
Veeti nukahti rauhallisesti ikiuneen mun häntä silittäessä ja kiittäessä yhteisestä ihanasta kahdesta vuodesta. Itkettää nytkin tätä kirjoittaessa.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ja nyt vasta tajuaa, ettei kissa todellakaan enää täällä ole.
Eniten harmittaa se, että jos olisin vienyt sen toiselle eläinlääkärille saman tien, niin kisu olisi saattanut vielä selvitä. Toinen lekuri, jolle viimeiseksi menimme sanoi, et Veeti olisi HETI pitänyt katetroida ja tutkia tarkemmin, ettei antibiootti mitään auta yksistään.
Ensimmäinen eläinlääkäri kyllä todellakin teki elämänsä mokan, hoitovirheen josta mä olen jo soittanut eläinlääkäriliittoon ja kysynyt, mitä tuollaiselle puoskarille voi tehdä.
Tämä olkoot samalla varoitus muille kissanomistajille, että jos vähänkin epäilette virtsakiviä kissallanne niin viekää se heti lääkäriin, maksoi mitä maksoi! Ja ennenkaikkea vaatikaa tutkimuksia ja hoitoa, ei pelkkää antibioottikuuria. Virtsakivet on vaarallisia kissalle ja vievät todella nopeasti kissan huonoon kuntoon, tässäkin meni vain 2 päivää. Tosin hirvittävän pitkä aika kissalle kärsiä niin kovia tuskia.
Ja mikäli mahdollista, ostakaa kuivaraksunne eläinkaupasta. Mä epäilen vahvasti ruokakaupan raksuista kissani virtsakivien tulleen. Ja minä tyhmä kun en kuunnellut ystävääni, joka jatkuvasti sanoi, että älä osta niitä ruokakaupan naksuja ... Näin tässä sitten kävi :(
No ihanat muistot jäi kissasta, vaikka ikävä onkin kova. Ehkä mä vielä joskus otan toisen kissan. Tsemppiä kissaihmiset!
Kerron teille lyhyesti surullisen tarinan.
Tajusin maanantai iltana että kissa ei ollut pissannut koko päivänä astiaan. Kiinnitin jo aamusta huomion että kun se yritti käydä astialla, mitään ei tullut. Ajattelin et kyllä se siitä käy sit myöhemmin, ja lähdin töihin.
Tulin illalla kotiin ja huomasin, ettei se ollut taaskaan tehnyt mitään, oli hiljasempi kun yleensä, makasi vaan parvekkeella. Illasta oksensi parvekkeelle pariin kertaan ja kakkasikin sinne yöllä.
Tiistaina vein sen sitten päivällä eläinlääkäriin. Lekuri antoi antibioottikuurin ja sanoi, että on varmaan kiteitä. Että kyllä antibioottikuuri vaikuttaa seuraavana päivänä. Oli silloin jo todella raskasta katsoa, kun kisu oli jo niin kipeä, että itkin sen kans välistä kilpaa kotona.
Keskiviikkona tilanne ei ollut yhtään parantunut, joten vein Veetin uudelleen eläinlääkäriin. Eläinlääkäri otti pissakokeen ja sanoi, että on paha tulehdus. Anto piikillä antiobiootin ja sanoi, et katetroidaan seuraavana päivänä, jos ei mene paremmaksi. Totesi, että kyllä pian lääke vaikuttaa, ei voi kun odottaa eikä hän voi nyt muuta tehdä.
Seurasin kissaa koko illan ja tuntui niin pahalta kun se ei reagoinut enää juuri mihinkään, hyvä kun naukua pysty hyvin hiljaa välistä, oksenteli ja yritti välistä piiloon, mutta voimat petti ja alakroppa valahti maahan.
Yritin väkisin antaa vähän nestettä, ja peittelin lämpimästi, kun tuntui alilämpöä olevan.
Silloin ajattelin, että hitto nyt kyllä soitan vielä toiseen eläinlääkäriin, ja eläinlääkäri sanoi että heti sinne, tilanne kuulostaa todella pahalta. No eikun taksi saman tien alle ja taas lääkäriin. Voin vain kuvitella nyt, mitkä tuskat kissalla pelkästä siirtymisesta oli, kotona kun ei juuri enää liikkunut. Itki kun pikkulapsi.
Eläinlääkäri yritti kaikkensa, katetroi, otti kuvat ja pisti tiputukseen. Muutaman tunnin päästä totesi, että pahalta näyttää. Sanoi että, hänestä tuntuu, ettei kissa jaksa kauaa.
Rupesin tietysti itkemään hirveästi, mutta päätettiin yhdessä että parempi lopettaa sen kärsimykset, kun se oli niin kipeä. Tulehdus oli edennyt nopeasti munuaisiin ja sydämeen. Keuhkoihin oli kerääntynyt nestettä.
Veeti nukahti rauhallisesti ikiuneen mun häntä silittäessä ja kiittäessä yhteisestä ihanasta kahdesta vuodesta. Itkettää nytkin tätä kirjoittaessa.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ja nyt vasta tajuaa, ettei kissa todellakaan enää täällä ole.
Eniten harmittaa se, että jos olisin vienyt sen toiselle eläinlääkärille saman tien, niin kisu olisi saattanut vielä selvitä. Toinen lekuri, jolle viimeiseksi menimme sanoi, et Veeti olisi HETI pitänyt katetroida ja tutkia tarkemmin, ettei antibiootti mitään auta yksistään.
Ensimmäinen eläinlääkäri kyllä todellakin teki elämänsä mokan, hoitovirheen josta mä olen jo soittanut eläinlääkäriliittoon ja kysynyt, mitä tuollaiselle puoskarille voi tehdä.
Tämä olkoot samalla varoitus muille kissanomistajille, että jos vähänkin epäilette virtsakiviä kissallanne niin viekää se heti lääkäriin, maksoi mitä maksoi! Ja ennenkaikkea vaatikaa tutkimuksia ja hoitoa, ei pelkkää antibioottikuuria. Virtsakivet on vaarallisia kissalle ja vievät todella nopeasti kissan huonoon kuntoon, tässäkin meni vain 2 päivää. Tosin hirvittävän pitkä aika kissalle kärsiä niin kovia tuskia.
Ja mikäli mahdollista, ostakaa kuivaraksunne eläinkaupasta. Mä epäilen vahvasti ruokakaupan raksuista kissani virtsakivien tulleen. Ja minä tyhmä kun en kuunnellut ystävääni, joka jatkuvasti sanoi, että älä osta niitä ruokakaupan naksuja ... Näin tässä sitten kävi :(
No ihanat muistot jäi kissasta, vaikka ikävä onkin kova. Ehkä mä vielä joskus otan toisen kissan. Tsemppiä kissaihmiset!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä muutakaan voimme? Äläkä syytä itseäsi turhaan - totta on tietty se, että ainahan tällaisesta oppii jotain. "Saarnaamaan" ja jälkiviisastelemaan en käy, koska sellainen ei hyödytä ketään. Itsellänikin on jo (onneksi) 8 vuoden takainen samantapainen kokemus ns. "konitohtorista" - enkä ollut ainoa ko. "lääkärin" kohdalla. Itku helpottaa aina - anna itkun tulla, kun on tullakseen. Tarinasi kertominen tällä(kin) tavalla varmasti auttoi - jos meidän osanottomme edes vähän helpottaa, niin hyvä. Ja Veeti tuikkii nyt omana iltatähtenäsi - katsopa jonain pilvettömänä iltana taivaalle: yksi uusi tähti.......Veetillä on kaikki hyvin - ja jonain päivänä Sinulla on uskoakseni uusi kissa, vaikka kuinka pahalta nyt juuri tuntuukin.
olen tosi pahoillani, tiedän kuinka kauheeta oot joutunut kokemaan. kuullostat kyllä hyvältä kissanomistajalta, toivottavasti vielä joskus saat oman pikku kisun.
ja hoidat sitä yhtä hyvin ku veetiä.
Mua rupes ihan itkettämään kun luin ton sun jutun...mun rakas kisu kuoli pari viikkoa sitten. Se on tosi raskasta kun menettää niin rakkaan pienen olennon joka on tuonut niin paljon iloa ja yhteisiä muistoja. Mä olen huomannut että itku auttaa, sillon pitää surra kun suru on. Mutta voit olla varma, että kisusi on nyt hyvä olla kisujen taivaassa, siellä sillä on paljon leikkikavereita. Ja se varmasti muistaa sut ja on kiitollinen sulle kaikesta mitä se on sulta saanut. Mä lähetän sulle paljon lämpimiä ajatuksia ja jaksamista...
Mun Söpö-kisuni piti lopettaa reilu vuosi sitten, kun sille tuli
lisämunuaisiin kasvain. Se päätös tehtiin samana päivänä, mutta valitettavasti
kissa joutui kärsimään liian kauan.
Siltä alkoi lähteä yhä enemmän ja enemmän karvaa takatassujen välistä ja lopulta
se oli raapinut ja nyppinyt kaikki karvansa kipeältä alueelta pois.
Soitimme eläinlääkärille ja hän pyysi meitä viemään kissan mahd.nopeasti sinne.
Kun pääsimme sinne asti, hän ehdotti että ehkäpä olisi aika päästää kissa tuskistaan, lepäämään parempaan
paikkaan.
Tietysti se oli silloin raskasta, mutta ajan kanssa siitäkin selviää.
Jäihän meille muistot ja valokuvia isot pinot.
Nyt olen ottamassa uutta kissaa, mahdollisesti jo tänään.
Vaikka olosi on nyt varmasti haikea, niin takaan, että ajan kanssa ja mahd. uuden kissan
kanssa varmasti kaikki lopulta muuttuu paremmaksi ja voit katsella Veetin kuvaa ilman kyyneleitä!
Tsemppiä ja hyvää syksynjatkoa!
Krisse
Moi!
Voi sun pikku ressukkaa... Kissojen taivaasta hän sua katselee =).
Mun on ihan pakko kertoa mun kokemus eläinlääkäristä... Mun Juusosta tuli tossa kesäkuun lopussa tosi apaattinen ja väsynyt ja kaikkea muuta sellaista. Käytettiin häntä paikallisella eläinlääkärillä, jonka diagnoosi oli eroahdistus, koska mä olin juuri muuttanut pois kotoa enkä voinut ottaa Juusoa pieneen kämppään ja pois kavereiden luota.
No, kissa meni vaan huonompaan kuntoon, ja päätin sitten viedä sen Kissaklinikka Felinaan - sielläpä todettiin kissan sairastavan diabetestä!!! Niin, mitä siis opimme tästä - en vie kissojani enää muualle kuin sinne, tietävätpähän enemmän kissoista, ja vauvelini saavat parasta mahdollista hoitoa, ja ennen kaikkea oikean diagnoosin...
Tämä kertomus ei varmasti tuo lohtua sinulle, mutta ehkä sinulla on vielä joku päivä uusi, eri tavalla suloinen kissa, ja olokin on parempi.
Jaksamista.
Moi!
Voi sun pikku ressukkaa... Kissojen taivaasta hän sua katselee =).
Mun on ihan pakko kertoa mun kokemus eläinlääkäristä... Mun Juusosta tuli tossa kesäkuun lopussa tosi apaattinen ja väsynyt ja kaikkea muuta sellaista. Käytettiin häntä paikallisella eläinlääkärillä, jonka diagnoosi oli eroahdistus, koska mä olin juuri muuttanut pois kotoa enkä voinut ottaa Juusoa pieneen kämppään ja pois kavereiden luota.
No, kissa meni vaan huonompaan kuntoon, ja päätin sitten viedä sen Kissaklinikka Felinaan - sielläpä todettiin kissan sairastavan diabetestä!!! Niin, mitä siis opimme tästä - en vie kissojani enää muualle kuin sinne, tietävätpähän enemmän kissoista, ja vauvelini saavat parasta mahdollista hoitoa, ja ennen kaikkea oikean diagnoosin...
Tämä kertomus ei varmasti tuo lohtua sinulle, mutta ehkä sinulla on vielä joku päivä uusi, eri tavalla suloinen kissa, ja olokin on parempi.
Jaksamista.
Hei,luin kirjoituksesi ja olen todella pahoillani kisusi puolesta. Mulla oli puna valkea kisu poika, joka kuoli samaiseen asiaan vuonna -91. Poju oli 4 vuotias ja tosi rakas, koska kävin kisun kanssa näyttelyissä. Poju oli ihan tavallinen maatiainen, mutta se rekisteröitiin punavalkea harlekiinina eurooppalaiseksi.Kisu alkoi kans oirehtia samalla tavalla ja kisuni nukahti syliini, viedessäni sitä eläinlääkäriin. Muistona on kauniit kuvat ja kauniit hetket.
Nyt minulla on kaksi kollipoikaa, 4 ja 5 vuotiaat, leikattuja.Toinen aivan musta ja toinen punavalko raidallinen. Pojat syövät eläinkaupan kuivaruokaa mm.Hillsin raksuja. Olen ottanut karvaalla tavalla opikseni, että kaupan kuivisruoka sisältää niin paljon mineraaleja, että leikatulle kissalle se on suorastaan "myrkkyä". Sanon myös samat sanat kissojen omistajille, että lukekaa nyt ihmeessä ne tuoteselosteet.Mieluummin maksaa muutaman euron lisää, kun sillä rahalla saa kissalle terveen ja pitkän elämän.Suhteessa eläinkaupan ruoka ei ole kallista, ottaen huomioon sen, että se tehdään puhtaammista raaka-aineista.
..vaatikaa kissallenne hoitoa! Johan sen sanoo maalaisjärkikin, että jos eläimellä ei virtsaus suju ja se yrittää ja yrittää ja käy kipeäksi,niin silloin on HETI toimittava.
Jos eläinlääkäri kieltäytyy hoitamasta,sanokaa, ettei asia jää tähän, vaan ns. perästä kuuluu, ja menkää sitten johonkin toiseen paikkaan, soitelkaa ympäriinsä kaikki eläinlääkärit läpi (vaikka virallinen vastaaottoaika olisikin ohi, useat auttavat kyllä hätätilanteessa.)
Päivystävän kunnan/kaupungin eläinlääkärin on autettava sairasta eläintä, olipa se sitten koira, lehmä, kissa tai vaikka hamsteri.
Jos eläinlääkäri tekee hoitovirheen tai hänen käytöksensä tai suhtautumisensa tilanteeseen muuten on asiatonta, tehkää valitus:
- kunnan/kaupungineläinlääkärin osalta läänineläinlääkärille ja maa-ja metsätalousministeriöön.
- yksityisten eläinlääkärien osalta kantelu läänineläinlääkärille, valitus kuluttajavalituslautakuntaan ja myös kantelu maa- ja metsätalousministeriöön.
Kanteluihin mukaan erittäin tarkka selostus tapahtumien kulusta ihan kellonaikoineen ja yksityiskohtineen. Ja kokemuksesta sanon, että valitus kannattaa tehdä!
Akuutti virtsatietukos (= eläin yrittää ja yrittää pissata ja mitään ei tule/tulee vain pikkuläikkiä, pissaus käy kipeää eli eläin valittaa) kissalla on aina hengenvaarallinen tila, johon on puututtava HETI. Valitettavasti monilla kunnan ns. lehmälääkäreillä on se tilanne, että oikeita välineitä ei ole saatavilla tai he eivät yksinkertaisesti osaa katetroida kissaa. Tällöin kannattaa kysyä, josko hän neuvoisi sellaisen eläinlääkärin, joka osaa hoitaa ko. tilanteen, tai sitten soitella itse lähiseudun kuntien/kaupunkien päivystäjät läpi ja kertoa tilanne.
Otan osaa suruusi,Kikka, mutta mielestäni annoit kissan kärsiä todella liian kauan. Jos muuta mahdollisuutta ei ole, kissa pitää lopettaa nopeasti eikä antaa sen kitua!
Todella surullinen tarina, valitettavaa että kissasi joutui kärsimään niin paljon. Kyyneleet tulivat silmiini lukiessani tekstiäsi. Jos tulevaisuudessa otat kissan toivon että se pysyy terveenä pitkään ja saat nauttia sen seurasta monia monia ihania vuosia.
OI VOI SITÄ SURUA SELLATTIIN JOSKUS KÄY JOS ELÄIN SAIRASTUU ON PAKKO LOPETTAA PITKÄ SURU MITÄÄN EI VOI!! ITKEÄ VAAN VOI EIKÄ ITKUKAAN AUTA KAUAN..HARMITTAA KAUHEESTI KUN MEIL ON KANS YX KISSA LOPETETTU TULI SE SAIRAAX!MEIL ON JÄÄNYT MONTA KISSAA AUTON ALLE! MUT JOS OLIS VAAN YX KISSA SIIT EI PÄÄSIS YLI KOSKAAN!!! =
OI VOI SITÄ SURUA SELLATTIIN JOSKUS KÄY JOS ELÄIN SAIRASTUU ON PAKKO LOPETTAA PITKÄ SURU MITÄÄN EI VOI!! ITKEÄ VAAN VOI EIKÄ ITKUKAAN AUTA KAUAN..HARMITTAA KAUHEESTI KUN MEIL ON KANS YX KISSA LOPETETTU TULI SE SAIRAAX!MEIL ON JÄÄNYT MONTA KISSAA AUTON ALLE! MUT JOS OLIS VAAN YX KISSA SIIT EI PÄÄSIS YLI KOSKAAN!!! =
Hei. Tiedän miltä susta tuntuu ;( Mulla oli kaksi kissanpentua ja toinen jäi isän auton alle 4 kuukautisena ja se oli pakko lopettaa... Oi sitä surua :( Ja sitte kahdenpäivän päästä tosta tapaturmasta niin mun toinen kissa katos ja arvakkaa miltä tuntui >:( Meille oli kyllä jo tulos taas kolmas kissa mutta mä en olisi halunnu heti .
Muttapakko kai se ottaa... Ja just päätin että vaikka maalla asutaan niin siitä kisulista tulee varmasti sisäkissa. Mutta paljo halauksi sinne ja koita nyt jaksaa. :) Ja veetille terveisiä sinne kissojen taivaaseen :)
Oma kissani kuoli luonnollisesti, mutta kuulosti kuitenkin tutulta.