noniin,nyt ois HYVÄT neuvot todellakin tarpeen...ollaan kokeiltu jo ihan kaikki ja mikään ei auta..eli ongelma on tämä että aina kun jätämme koirat kotiin niin dobberi repii kaiken mitä pystyy...on kokeiltu väsyttämistä aivotoiminnalla ennen yksinjättämistä ym muutkin keinot on kokeiltu...lopulta ostin kuonokopan ja ajattelin jo että "jes,vihdoinkin tämä ongelma saadaan hoidettua edes hetkeksi"mutta!..."kun hampaita ei saa enää käyttää niin otetaan käyttöön kynnet!"tuumasi meidän dobberimme...eli yksi sänky ja yksi patja on tuhottu pelkillä tassuilla...tossut on nyt tulossa käyttöön mutta kuinka kauan nekin taas kestää...en halua häkkiin koiraani laittaa kun ensinnäkin budjetti ei anna periksi ostaa niin isoa häkkiä ja toiseksi en halua toopen katsovan häkistä kateellisena kun kaveri saa olla vapaana...onko enää muita keinoja kuin pyytää eläinlääkäriltä rauhoittavia ja aloittaa yksinolokoulutus aivan alusta?
oiskohan vinkkejä?
pirre06
172185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletko kysellyt tuolta dobermann keskustelusta?
Siellä keskustelevat rotua harrastavat ja tuntevat.
Voisit saada parempia ja asiantuntevampia vastauksia sieltä.Tässä linkki keskusteluun:
http://www.kriegerhof-dobermanns.com/forum/index.php
Häkki on ainut järkevä vaihtoehto tuossa tapauksessa.Siellä rauhoittuu,eikä tarvitse reuhata.
Puhut asiaa!Jollei ole erillistä huonetta,niinkuin teillä ei ole,kun asutte kaksiossa.noin 9 v. sitten oli samainen tilanne,laitettiin häkkiin,koira rauhoittui täysin,narttu leikattiin ja sen jälkeen ei mitään ongelmia.
eroahdistus?
Itselläni ei ole tästä varsin kiusallisesta ongelmasta kokemusta, mutta tästä jotain luettuani mietin että voisiko koirasi käytös johtua siitä?
Toisaalta jos kaverina on toinen koira, niin en sitten tiedä.
Paha mennä sanomaan kun ei ole expertti. : )
Meilläkin kyllä rotikka saattaa päivänaikana kun olemme töissä niin järsiä jonkun kengän jos sellaisen saa käsiinsä tai jonkun pienen esineen, mutta ei onneksi ole noin pahasti kun kerroit, esimerkiksi sänkyä tai sohvaa tuhonnut.
Toivottavasti ongelmaasi löytyy pian toimiva ratkaisu.
Ei tuollainen pidemmän päällä mukavaakaan ole.
Valitettavasti sillä on kovasti heikko hermorakenne ,doppereissa niitä löytyy
paljon. Jalostukseen käytetyt vanhempien
luonteet ovat siksi niin TÄRKEÄT !!!!!
Huonolla tuurilla EI opetukset auta ,häkki rauhoittaa ja säästää "kuluja " vuosien varrella.
valokuva mitä 3 dobberia voi tehdä yksin ollessaan. Kaikki mitä vain voi tuhota oli tuhottu.
Tuhovimmanen koira on (mun mielestä) ihan eri asia kun eroahdistus. Tuhovimmasella ei ole päässä mitää vikaa sillä on vaan virtaa enemmän kun patterit kestää ja purkaa pitää. Jos sulla on mahdollista jättää sille yksi sohva revittäväksi niin jätä. Tai patja mitä saa tuhota. Tai tee nahkasäkki mitä voi repiä mut ettei se mene rikki.
Tämä ongelma poistuu kun alat treenata ja koira saa sekä fyysistä että henkistä työtä. Ja jos on kyseessä aikuinen, niin eikun mettään tekemään jälkee tai viestitreenit kaverin kanssa.
Dobberi ja labbis ja venakko ovat ainakin tyypillisiä rotuja jotka tekee pentuna tuhoja.
Tuota tuota, kävin kattomassa sun tiedot, ei millään pahalla,mut onko sulla aikaa koiralle?
siis noi sohvat ja muut revittävät on PENNULLE.Ja vielä omaan erilliseen huoneeseen.
Kirjoitit tuohon loppuun sen mitä minäkin ajattelin.
Miten sen nyt kirjoittaisi, ketään loukkaamatta...
Kouluttamaton dobberi ja pieni valvottava vauva on melkoinen yhdistelmä.Se on ihan selvää, että yövalvomisien jälkeen ei ole voimia ja aikaa keskittyä koiran koulutukseen ja aktivointiin. Silloinhan tämän toisen aikuisen perheessä tarvitsisi ottaa koira hoitaakseen ja antaa sille aikaa, mielekästä tekemistä ja paneutua täysillä koulutukseen. Nuo opitut epämieluisat käytöstavat kun vaativat valtavasti työtä ja aikaa.
meillä oli ennen mahdollisuus jättää koirat toiseen huoneeseen missä niillä oli se oma sohva ja sänky mitkä tämä toope oli jo repinyt...mutta tällä hetkellä emme voi antaa koirille omaa huonetta käyttöön koska asumme kaksiossa...tuosta ajasta kun kysyit riva niin meillä on tien toisella puolella iso metsä missä kulkee paljon polkuja ja siellä käymme lähes päivittäin juoksemassa koirien kanssa (tai siis koirat juoksee, minä en)ja tämän toopen isän omistaja käy myös meillä lähes päivittäin touhuamassa koirien kanssa jotakin...hän onkin ollut verraton apu nyt kun vauva on syntynyt...lisäksi meillä käy pari poikaa ulkoiluttamassa koiria aina silloin tällöin...älkääkä nyt säikähtäkö...pojat eivät ole mitään ihan pikkupoikia todellakaan sillä en antaisi edes pientä seropiamme sellaisen ulkoilutettavaksi...pojat ovat ennenkin ulkoiluttaneet dobbereita ja heille on kerrottu että miten tätä kyseistä toopea pitää/saa komentaa lenkillä...agilityyn olen koirien kanssa lähdössä nyt helmikuussa kun alkeiskurssi alkaa joten jotain lisätekemistäkin on siis luvassa...kovasti ainakin kesällä kun kävimme agilitykentällä vähän "treenaamassa" leikin varjolla niin kyllä tuntui tytöt tykkäävän tuosta lajista....ja tietysti käymme vaunujen kanssa aina kun mahdollista eli siis kun sää sallii niin kävelemässä muiden lenkkien lisäksi...ja koirat saavat olla pihalla vapaana aina kun ulos mennään...tuli nyt aika pitkä kirjoitus mutta josko tämä selventäisi vähän meidän tilannetta lisää...riva,olisiko sinulla kenties mahdollisuutta lähettää sitä valokuvaa sähköpostilla minulle mistä kerroit...haluaisin ihan mielenkiinnosta nähdä millainen sotku teillä on ollut...ja tuosta eroahdistuksesta vielä sen verran että koira kyllä opetettiin olemaan yksin ja alkuun ei muita tuhoja tullutkaan kun ns sallittuja eli tyhjät wc-paperirullat ym mitä jätettiin oli revitty...
henkilökohtaisella tasolla, mutta naapureilla niitä on ollut ja valitettavan usein kuulin samanlaisista ongelmista heidän kertovan. Lisäksi tietenkinse meillekin oli päivisin häritsevää toisinaan, kun kaksi koiraa otti yhteen kerrostaloasunnossa.
Toinen näistä koirista oli kuulemma myös tuollainen pahantelijä ja samalla varsinainen alistaja. Heillä ei auttanut mikään muu kuin lopetus. Se koira oli kai sitten päästään sekaisin.
Minulla sakemanni teki joskus muinoin noita tuhutöitä enemmän kuin lääkäri suositteli mun verenpaineelleni. Mulla auttoi se mitä Rivakin tuossa jo sanoi: huomattavasti enemmän aikaa koiralle. En tiedä paljonko sinä sen kanssa touhuat, mutta meillä tehtiin täydellinen elämänmuutos. Kaksinkertainen määrä ulkoilua, metsässä etsimistä ja kaikenlaista aivotoimintaa myöskin sisällä kotona. Tottelevaisuus erityistarkkailuun, jatkuvaa koulutusta ja lisääntyviä sulkeisharjoituksia. Sillä meillä käytös parani koiralla täysin.
Tämä on juuri tätä, siksi ensin ehdotinkin sinua kyselemään tuolta Kriden foorumista apua. Tuo yksi hyvin sairas häirikkö (tällä kertaa smit wensson) häiriköi aina näissä keskusteluissa, hyvinkin törkein mielipitein.Hänellä ei ole minkäänlaista tietoa mistään asiasta, heittelee noita sairaita koiranvihaviestejä vaan mihin milloinkin.
En ole kuullutkaan sen nimisestä haulikosta. Taitaa olla häiriköllä pelkkä ritsa.
pelkkä puuropyssy vain. Puuropyssy eli etusormi sillä suora tähtäys ja kiljaisu PUM.
toimiiko se kaasukeitolla???
mutta paremmin kuulemma vanhan kansan mukaan kaurapuurolla.
En tiedä mikä on, mutta voisin minäkin tusjauttaa jollakin tuollaista smit wenssonia...ihan asialliseen kyselyyn pitää heittää tuollaista.
Heissan!
Itselläni ei ole koskaan ollut näitä ongelmia meidän kahden dobberimme kanssa (nyt jo edesmennyt uros ja 10 v. narttu), mutta sitäkin enemmän kyllä monirotuisella löytökoirallani.
Soittelin dobberikasvattajallemme ensiksi ja hänkin ehdotti häkkiä tai sitten tabascon sivelemistä kaikkiin niihin paikkoihin, mitä koiruus repii, puree tms.
Tabasco ei auttanut, soitin Eläinlääketieteelliselle korkeakoululle ja sielätä neuvottiin tämä sama häkki tai oma huone (esim. kylpyhuone).
Ei missään tapauksessa kylpyhuoneeseen yksin, varsinkin kun dobberini saivat olla vapaana kodissa. No, häkki sitten. Lainasin kasvattajaltamme häkin ja totutimme pentua häkkiin. Ei sen tarvinnut olla siellä kuin 10 sekuntia, kun päätin , että saamari minullehan ei tule häkkikoiraa. Koira pois häkistä ja häkki takaisin kasvattajalle...
Autosta menivät kahdet turvavyöt, käsijarru, vakionopeudensäädin. Kotoa meni yksi sohva, kaapin kulmat, pöydänjalat, antiikkipianon kulmat, jalkalistat ja ovenkarmit, kaksi laatikostoa, kolmannen nupit, nojatuolinjalat, toisen sohvan ja nojatuolin käsinojat (jouduttiin päällystämään uudelleen ja arvatkaa makksoiko), kaksi omaa kännykkää, yksi kaverin kännykkä, työhuoneen tapetit, eteisen lasikuitutapettiseinät oli syöty aina betoniin asti, sängynkulmat, yöpöytien kulmat jne. kaikkea pientä....
Ja tämän löytökoiratipuseni sai aikaan ollessaan alle 2-vuotias, eikä kuitenkaan ollut kyse siitä e5ttei minulla olisi aikaa koirilleni tai etten aktivoisi niitä tai touhuaisi niiden kanssa.
Päättelin, että kyseessä oli eroahdistus! Koirani ei tehnyt mitään pahaa, kun olin kotona, mutta auta armias, jos se jäi hetkeksikin yksin kotiin tai autoon (siis: lue yksin= ilman mammaa, mutta kuitenkin toisen koran kanssa)
Kokeilin apteekin pureskelunestosuihkeet. Höpö-höpö, ei apua, tuhottavaksi oli aina tyhjiä WC-ja talouspaperirullia sekä kananmunakoteloita ja maitopurkkeja ym. herkuilla/papanoilla varustettuna. Mikään ei auttanut; huushollini oli kuin pommin jäljiltä.
Päätin kokeilla DAP:ia (saa apteekista) ja sen rauhoittavaa ja tyynnyttävää vaikutusta. En tiedä auttoiko, mutta tuhoaminen jatkui, huokaisin vaan ja ostin metallisen sängyn ja yöpöydät, ja huolehdin, etten jätä kännyköitä tai tv:n kaukosäädintä näkyviin.
Jotkut rauhoittelivat minua ja sanoivat, että "oletkin päässyt aiemmin dobbereittesi kanssa turhan helpolla". Ne kun eivät ole koskaan tuhonneet mitään. No, kyllä tämäkin hurjimus lopettaa, kun viisastuu. Niinpä päätin tehdä remontin vasta, kun pentu täyttää kaksi...
Kokeilin siis tabascot ja valkkopippurit yms. Lopulta löysin ECLIPSE: n NO BITE CREAM:in.
se toimi ainakin meillä; oli se meinaan niin pahan makuista. Sitä kun siveli joka paikkaan, niin tiesi todellakin sivelleensä, itselläkin maistui suussa pahalta koko ajan. Mutta, se auttoi!!! Ainakin meillä.
Saavutin tavoitteeni, kun koirani oli kaksivuotias ja saatoin tehdä remontin. Remontin jälkeen ei ole kuin yhden ainoan kerran rouskaistu yhdestä kohdasta (ja tietysti uutta seinää, jossa koristemaali). Kaikki muu on saanut olla rauhassa - ainakin tähän asti...
Kyllähän vaälillä kirpaisi kovastikin, kun katsoi tuhoa, mutta pienen pientäkään hetkeä en ajatellut että koirasta täytyy päästä eroon. Kun kerran olen koiran ottanut, se sitten myös on minun luonani niin kauan kun elinpäiviä riittää. Ei niitä pahankurisia lapsiakaan pistetä pois, kun kyllästytään....