SHERIFFI

Heräsin just "päiväunilta" Joo tuon sun stoorisi oli hyvin tuttua tekstiä ainakin minulle, itse aloitin juomis kokeiluni muistaakseni 14-15 ikäisenä ja koin ne ensimmäiset humalani erittäin vapauttavina tunnetiloina, siinä kähti alenmuudentunteet, pelot, jännittämiset yms. kuin taivaantuuliin, elikkä alkoholi oli kuin minulle tehty lääke. No kuten arvata saattaa niin tuosta juomisesta tuli minulle joka viikonloppu juttu, tottakai koska se teki minusta vähintään yhtä hyvän ja kovan jätkän kuin muistakin kavereistani (silloin olin oma itseni) tällaisessa harhaluulossa elin vuodesta toiseen ja alkoholi oli minun paras "kaverini" odotin aina viikonloppuja varsinkin Perjantaita koska silloin sain korkata ja myös jatkaa Lauantaina, Sunnuntait meni krapulaa parannellessa ja alkuviikko oli yhtä helvettiä, en tajunnut tuolloin että olin alkoholisti koska minä pystyin hoitamaan työni, minulla oli auto, avovaimo jne. Vuosien vieriessä eteenpäin avovaimoni kylläistyi juomiseeni ja lähti omille teilleen, paska juttu!!..noh kyllähän niitä uusia naisia löytää kun ottaa vähän rohkaisua ja lähtee kapakkaan, löytyi niitä mutta ei ne kovin kauan mua kahtelleet jostakin ihmeen syystä? KAIKKI naiset oli pettureita..näin ajattelin enkä koskaan kyennyt katsomaan peiliin ja toteamaan että olisikohan minussa mitään vikaa? Viimeiset 5-6 vuotta join myös arkena aina kun siihen oli pienikin mahdollisuus ja syitä kyllä löytyi juomisen puolesta mutta ei yhtään syytä juomista vastaan, olin kusessa. henkinen krapula alkoi tuntua joka juonti kerran jälkeen yhä pahemmalta ja niin siitä juomisesta tuli minulle sellainen riippuvuus etten voinut elää ilman alkoholia vaan koetin siirtää krapulaa juomalla lisää aina kun heräsin, no tästähän oli seurauksena ryyppyputkia ja niiden jälkeiset henkiset krapulatilat olivat yhtä maanpäällistä helvettiä, viimeiset 2 vuotta join elääkseni ja elin juodakseni mitä nyt välillä olin sairaalassa katkaisuhoidossa tai poliisien huostassa putkassa, kannoin myös mukanani puoliautomaatti pistoolia (povitaskussa) syytä en tiedä mutta ilmeisesti pelkäsin jotakin ja todennäköisesti olin harjoitellut itseni ampumistakin koska pistoolini oli monesti piippu minun naamaani vasten ja panos piipussa ilman varmistinta, siis herättyäni mistä milloinkin, nyt istun tässä ilman asetta, ilman alkoholia, ilman pelkotiloja jne. ja minulla on myös vaimo ja kolme lasta ja saan olla lapsilleni isä ja vaimolleni mies, ennen olin paikalla mutta en läsnä..sekavaa tekstiä sekavasta päästä mutta jos asia kiinnostaa siis alkoholista vapautuminen niin voin kirjoitella lisää esim. [email protected] ja saa mulle soittaakkin, mulla on kotona AA-n auttava puhelin, AA-sta minä raittiuteni löysin, omilla voimillani en kyennyt lopettamaan tai vähentämään juomistani.