Olen saanut tosi monta kertaa(paniikkihäiriön) paikat puutuu silmissä sumenee sydän hakkaa tosi lujaa kädet hikoaa jaluulen kuolevani. aluksi luulin ja luulen vielä vähän vieläkin että sain jonkun aivohalvauksen tai sydänkohtauksen. välillä pelottaa että milloin se tulee kun se on tullut niin monesti välillä kylläkin lievempänä mutta siitä jos rupeaa friikkaamaan niin sitten se vaan pahenee. jos sormenpäitäni puuduttaa niin saan friikit niin kohta puuduttaa joka puolelta.itse asiassa sain sen muutama tunti sitten töissä ja vieläkin on huono fiilis. kuuloistaa varmaan pöljältä mutta en oikein uskaltaisi mennä lääkäriin, pelkään että se vaikuttaa työnhakuun ja että ne ei usko minua. minulla ei ole ikinä ollut vastavaa olen 22v ja esiintyvä taiteilija eikä minulla ole jännittänyt ikinä muuta kun nämä kohtaukset!ONko kokemuksia että minkälaisia kokeita/testejä ne tekee siellä sairaalassa olis kiva tietää kaikki?? minkälainen lääkitys olisi mahdollista saada ja joutuuko niitä vetämään loppuelämän ja auttaako lääkitys heti? kiitos jo kaikille etukäteen.
apua!!!paniikihäiriöön
paniikkifriikki
2631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan selvät paniikkioireet! Mene ihmeessä lääkäriin, etkä sä mihinkään sairaalaan joudu.Kuvaamiesi oireiden perusteella lääkäri määrää lääkkeet ja se on siinä.Terapiaan korkeintaan!
Minulla on ollut paniikki 15 v. ja myös lääkkeet.Nyt voin ihan hyvin.Eikä työnantaja tiedä että sitä sairastan, ei ole pakko kertoa.
Tauti ei ole haitannut työntekoa enkä ole joutunut
olemaan sairaslomalla sen takia.
Alussahan ne lääkkeet vähän väsyttää ja voi olla tokkurainen olo mutta nekin oireet häviää ajan myötä.
Älä kärsi turhaan vaan mene lääkärille ja saat avun!
Tsemppiä!
Hei,
Olen aikuinen nainen, jumppaohjaaja ja olen kärsinyt paniikkihäiriöstä jo vuosikaudet. Tiedän miltä tuntuu mennä odottavien kymmenien kriittisten silmäparien eteen ja taistella kohtausta vastaan.
Se on raastavaa! Silti en anna periksi. Vaivaa pidetään kurissa lievällä lääkityksella ja terapialla.
Päällepäin olen iloinen, energinen ja oikea terveýden perikuva mutta tiedän että jollain tasolla tulen koko elämäni taistelemaan ja taiteilemaan vaivani kanssa. Työni on muiltakin osin esinntymistä ja esilläoloa joten jokapäivä menen "suden suuhun" ja jokainen päivä on oma pieni talvisotani ja taisteluni. Mutta kuten jo mainitsin, en anna periksi. Voimia sinulle ja aurinkoa kevääsi.