mulla on yksi isosisko ja kaksi isoveljeä.kun kerroimme raskaudesta (olen ensimmäinen perheessämme,joka saa lapsen),sisko oli sitä mieltä,etten voi pitää lasta.vanhempi veli sai "kohtauksen",eikä sulattanut asiaa mitenkään.toinen veli ei maininnut raskaudesta sanallakaan kun tuli käymään.vanhemmat ovat alkujärkytyksen jälkeen ottaneet asian paremmin kuin hyvin ja niin siskonikin innostui syntyvästä lapsesta.veljillä kesti kauemmin.kun kaikki muut perheestä oli,tai näytti olevan,ok asian kanssa,siskosta tuli sellainen,ettei raskaudesta tai vauvasta voinut puhua ollenkaan.hän hymähteli vaan ja jos jostain asiasta tuli meillä kahdella erimielisyyksiä,yhtäkkiä kaikki olivat raskauteni syytä...tai siis,"hyvähän sun sanoa siinä maha pystyssä.."jne...nyt olen rv29 ja siskoni on ehkä taas vähän hyväksymiseen päin...
ystäväni,jonka olen tuntenu yli kymmenen vuotta on ollut innoissaan alusta alkaen,mutta yhtäkkiä hänellä tuli vauvakuume. molempien miehet ostivat n.puoli vuotta sitten omat asunnot ja he ovat kihloissa ja me olemme kihloissa.ystäväni mies ei kuitenkaan ole vielä valmis perustamaan perhettä,joten joka kerta ystäväni vauhkoaa siitä minulle.hänellä on kaiken lisäksi synnytyspelko,jota hän yrittää "lietsoa" minuun..."mieti jos pyöryisi siihen kipuun.." "väliliha voi revetä.." "entä jos lapsi viimeisinä päivinä kääntyy niin,että pitää tehdä keisarinleikkaus.." itse olen asennoitunut synnytykseen niin,että se on maailman luonnollisin asia ja kipukin kuuluu siihen.
mieheni sanoo,että muut ovat vain kateellisia ja siksi käyttäytyvät noin...tottahan se ehkä onkin.onneksi en ole silti jäänyt kokonaan ilman tukea missään raskauden vaiheessa...toivoisin vaan potentiaalisten kummiehdokkaittenkin unohtavan hetkeksi kateutensa ja antavan tukea ja ymmärrystä.
ystäväni,jonka olen tuntenu yli kymmenen vuotta on ollut innoissaan alusta alkaen,mutta yhtäkkiä hänellä tuli vauvakuume. molempien miehet ostivat n.puoli vuotta sitten omat asunnot ja he ovat kihloissa ja me olemme kihloissa.ystäväni mies ei kuitenkaan ole vielä valmis perustamaan perhettä,joten joka kerta ystäväni vauhkoaa siitä minulle.hänellä on kaiken lisäksi synnytyspelko,jota hän yrittää "lietsoa" minuun..."mieti jos pyöryisi siihen kipuun.." "väliliha voi revetä.." "entä jos lapsi viimeisinä päivinä kääntyy niin,että pitää tehdä keisarinleikkaus.." itse olen asennoitunut synnytykseen niin,että se on maailman luonnollisin asia ja kipukin kuuluu siihen.
mieheni sanoo,että muut ovat vain kateellisia ja siksi käyttäytyvät noin...tottahan se ehkä onkin.onneksi en ole silti jäänyt kokonaan ilman tukea missään raskauden vaiheessa...toivoisin vaan potentiaalisten kummiehdokkaittenkin unohtavan hetkeksi kateutensa ja antavan tukea ja ymmärrystä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosi ihanaa että saat vauvan.
no ompa sulla aikamoista kestämistä jos sun tukijoukot ovat tollaisia. Itse olen rv 15 ja mun vanhemmat ovat erittäin innoissaan tulevasta lapsesta samoin kaikki muutkin läheiset. Mutta sen olen huomannut että ystävät kyllä erottuu.. Ennen raskautta olevat ystävät joita luuli todellisiksi ystäviksi niin ovat kadonneet ympäriltäni. Miehelleni olen sanonutkin että miksi tunnen itseni ajoittain tosi yksinäiseksi. Ennen soiteltiin päivittäin ja nähtiin nyt ei kuulu mitään...=( Ja se ei ole syy että puhuisin raskaudestani koko ajan ettei he jaksaisi kuunnella. Mutta todelliset ystävät erottuvat raskaana ollessa.
Olen kysynytkin miksi he eivät pyydä mua mukaan jos ovat jonnekin menossa niin vastaus on että kun sä olet raskaana niin ethän sä voi yms... siis täh...en mä mielestäni sairas ole vaikka odotan...no ei voi mitään. Onneksi on mies tukena joka ainakin ymmärtää ja jaksaa kuunnella...Hyvää odotusta sulle.
minkä ikäinen olet?
on sulla ressukalla kestämistä. :( Mutta mitäpä se heille oikeastaan kuuluu? Pääasia on että sulle ja sun miehelle raskaus on parasta mitä teille on tapahtunut. Olen onnellinen puolestasi. :)
Kun meillä ilmotettiin perheen kesken että olen raskaana, niin eka reaktio oli että "mitä? ettehän te oo edes naimisissa!" No lopulta kaikki ovat sitä mieltä että kiva kun tulee sukuun lisää porukkaa. Ainoastaan mua katsotaan kieroon kun ilman avioliiton satamaa olen itseni raskaaksi saattanut... todella vanhanaikaista...
Olen onnellinen että saan lapsen jota olen kauan jo kaivannut. En välitä mitä muut ajattelee.
Onnea sulle huhtimami!
oon itekin havainnut ihme käytöstä lähipiirissä. kerroin raskaudesta aika myöhään(yli puolenvälin), kun oon sisaruksista nuorin, iltatähti yli 10 vuoden erolla muihin, ja kaiken lisäksi ensimmäinen joka lapsen saa. arvatenkin koko suku pitää mua ikuisesti ihan tenavana. nyt sitten jos joku asia ärsyttää tai hermostun jostain, niin olen vain "tossa tilassa". tuo raivostuttaa vain enemmän, tietyt jutut kun ottaa päähän oli raskaana tai ei.
ja ensin kummasteltiin, että miksikäs se maha ei näy mihinkään, ja nyt sitten saa kuunnella noita vedä vatsa sisään -juttuja vaikka samalla tuputetaan ruokaa koko ajan - pitäisi kai kirjaimellisesti syödä kahden edestä. kai noita ottaa päähän kun suvussa ollut perinteenä lihoa se 30 kiloa raskauden aikana, olen ilmeisesti luonnonoikku kun ei ole paria kiloa enempää tullut vaikka la:han on enää pari viikkoa. syynä tosin sen verran ankara pahoinvointi & ruokahaluttomuus etten sitä kyllä lähtisi kadehtimaan jos olisin itse vähemmällä päässyt..
niin joo, ja uusin juttu oli, että perätilassa oleva vaavi pitäisi automaattisesti haluta synnyttää normaalisti, vaikka lääkärikin antoi miettimisaikaa ja valinnanvapauden itselle. kun keisarinleikkauksen jälkeen on kuulemma NIIN paljon kipeämpi. no, eiköhän ne pahat repeämät, epparit ym. kipeitä aikansa ole nekin. taustalla varmaankin ajatus, että leikkaus ei ole "oikea" synnytys, eli et ole oikeasti kunnon naisihminen jos et anna leikellä tuota tiettyä aluetta isommin jos vaihtoehtokin on.
tulipahan valitettua..=) mutta tosiaan, et varmasti ole ainoa jolla lähimmäiset reagoivat vauvan tuloon vähintäänkin oudosti, tässä odotellaan niitä kohta satelevia ihania hoitovinkkejä..