oman sotilasarvoni mainitseminen periaatteessa mahdollisimman usein kiinnostaa kovasti. voisiko joku luetella tilanteita, jossa se on mahdollista? itselle tulee ainoastaan työhaastattelu mieleen mutta voiko sen siellä mainita jos arvoa ei erityisesti kysytä? entä muut tilanteet? en keksi yhtään???
SOTILASARVON MAINITSEMINEN
reservin vänrikki
122463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
... jonkin kauniin kerran naisseuraa, voit ehdottaa hänelle sotilasarvosi huutamista aktin aikana.
Onhan näitä tilanteita!
Itse mainitsen sotilasarvoni aina esimerkiksi kaupassa käydessäniaina keksin jotain kivaa, tyyliin "Hyvää päivää neiti, kyllä sitä näin luutnanttina olen sitä mieltä että armeijan ylipäällikkönä tulisi olla mies"
Lisäksi ostin säkylästä suomenarmeijan ylijäämä varastosta itselleni komean asetakin, rähinäremmeineen kaikkineen(sota-aikainen vielä), niin kylläpähän näkevät että olen luutnantti, eikä joka jamppa uskallakkaan tulla mulle leukojaan paukuttelemaan.
Minä en kyllä vielä vänrikin pientä arvoa lähtisi kovin kehumaan... Mene armeijaan ja hanki ylennys...
Noloa vaan, kun herra luutnantin vähäinen sotilaskoulutus paljastuu jo virheellisestä lyhenteen käytöstä. Oikeat luutnantit tietävät, että heidän sotilasarvonsa lyhenne on ltn.
- Luovutat paikkasi täydessä bussissa jollekin rouvashenkilölle ja kun saat kiitoksen niin toteat vain vaatimattomasti että olet upseeri ja herrasmies. Samoin voit toimia avatessasi oven, päästäessäsi jonkun edellesi kaupan jonossa jne.
- Kirjoitat lehtien yleisönosastolle kaikkiin mahdollisiin keskusteluihin ja nimesi lisäksi kerrot sotilasarvosi.
- Ja tietenkin aina keskusteluissa sinulle tulee joku kyseiseen aiheeseen edes hyvin kaukaisesti liittyvä asia mieleen ja muistat mainita että "Niin, minähän olen vänrikki ja silloin Reserviupseerikoulussa ollessani..."
- Paras valttikortti, jota ei kuitenkaan kaikille koskaan jaeta, on kuitenkin ehkä se kun pääsee ylennyksen jälkeen mainitsemaan, että "Puolustusvoimain ylipäällikkö, Tasavallan rouva presidentti, Setan entinen pääsihteeri T.H. on henkilökohtaisesti ylentänyt minut kiitoksena maanpuolustuksen eteen tehdyistä pyyteettömistä uhrauksista". Sen kun mainitsee niin joka pirkolla tuhero kostuu ja sen kun vain käännät ne mätipuoli ylöspäin ja alat painamaan.
taidanpa ryhtyä toteuttamaan. kiitos pojat.
Itse kerran tapasin erään isottelevan herra luutnantin, jota kännispäissäni vetäsin lättyyn ja uhkasin lyödä uudemmankin kerran ellei hän puhuttele minua herra korpraaliksi. Se oli hauskaa mutta muulloin en ole vaatinut sotilasarvoani käytettäväksi. Selvin päin se tuntuu lapselliselta ja tyhmältäkin.
Ei ole kysytty koskaan.
Voin tietysti itse viljellä sen kertomista mm. nakkikioskin jonossa. Reservin korpraali kun herättää kummasti kunnioitusta. Hitlerkin oli korpraali. Vielä hauskempaa on mainostaa olevansa reservin tykkimies. Kyllä tytöt tykkää.
Mutta olettekos kuulleet reservin alokkaasta?
kaverin isoveljesta on suurella todennäköisyydellä tullut sellainen. Kahden viikon palveluksen jälkeen murtui nilkka jossain harjoituksessa. Lähettivät kotiin paranemaan. Jalka parantui mutta kipuili kuitenkin vielä. Kotiin takaisin paranemaan lisää.
Viimeksi tavatteassa viime vuoden kesäkuussa suunnitteli kuulemma sivariin menoa, ei vain jaksanut sitä odottelua sen jalan kanssa.
..mainita sotilasarvo kun olet menossa valittamaan melusta alakerran kerhotiloissa kokoustaan pitäville Helvetin Enkeleille. Lainkuuliaisina kansalaisina Enkelit vetävät luunsa yhteen ja tukkivat turpansa.
niinkun sen iso kalju maastopukuinen skappari joka kaikkien nähden pyöritti kahta bandiittia linnatuulen pankkiautomaatilla heinäkuussa.Noloa prätkäpojille kun oli tota yleisöäkin suht paljon paikalla ja itse etuilivat jonossa.Hupaisa tilanne:)
"Reservin vänrikillä" saa kyllä kummasti ohitettua humalaisten jonoa nakkikioskilla kello kahden aikaan aamuyöstä. Kokeile vaikka!
Vitun luuseripelle.