Millä perusteella teitte valintanne?

Ei sitä voi kukaan kunnolla tietää, minkälainen ala/aine on, ennen kuin alkaa sitä opiskelemaan.

Typerä ajatuskin

Hyva kysymys.

Itse opiskelen valtio-oppia ja kv. suhteita. Yliopiston alussa tiesin aineista lahinna koulun historian opintojen perusteella. Ala on erittain mielenkiintoinen enka siina mielessa kadu valintaani. Mutta toivon, etta olisin miettinyt paremmin tulevia tyomahdollisuuksia.

Tama on varmasti tuttua monelle muullekin yliopistolaiselle, joka valitsee alan mista ei oikein valmistu miksikaan. Hyvat saavat tietenkin aina toita, mutta toisten on elatettava itsensa alaan liittymattomilla hommilla. Taidan jatkaa opiskelijaelamaa ja suunnata oikikseen.

Mä oon yksi alaa vaihtanut. Pääsin lukemaan ensimmäisenä vuonna englantia, mutta tiesin jo sisään päästyäni, että en alaa jatka pidemmälle. Ensimmäisenä vuonna keskityin tekemään englannin perusopinnot, jotka ovat nyt yhtenä sivuaineenani, sekä lukemaan pääsykokeisiin yhteiskuntatieteelliselle alalle, johon tutustuin ensimmäisenä vuonna. Tästä alasta en tiennyt mitään ennen kuin menin kuuntelemaan luentoja ja innostuin. Erityisesti yliopistossa (amk:sta ei ole kokemusta) kannattaa muistaa, että vaikka hakeutuukin ensiksi "väärälle alalle", niin myös tämän ajan voi käyttää hyväksi, esim tekemällä tästä "väärästä alasta" sivuaineen sekä tutustumalla samalla muihin aineisiin osallistumalla luentoihin jne. Aika ei missään nimessä mene "hukkaan", vaan kaikki opinnot luetaan myös myöhemmin kuuluvaksi opintoihisi. Minä hain ensin lukemaan englantia, koska sen kautta oli helpompi päästä sisään. Erityisesti yliopistossa on se helppous, että kun ensin pääsee sisälle, niin on paljon helpompi hakea uutta pääainetta siellä sisällä, kun on oppinut vähän niitä yliopiston systeemejä ja opiskelutekniikkaa.

Sun kannattaa etsiä käsiisi opinto-oppaita ja katsoa niistä tutkintovaatimuksia ja kurssikuvauksia. Niistä näet käytännössä, millaisia kursseja käydään ja millaisia kirjoja luetaan. Näistä saa jonkinlaista vinkkiä opiskelun ja alan luonteesta. Lisäksi kannattaa lukea opinto-oppaiden kuvauksia alasta, millaiset tavoitteet oppiaineella on. Etenkin yliopistossa ne on usein ylimalkaiset, koska sieltä ei välttämättä valmistu tiettyyn ammattiin, mutta ne näyttävät suuntaa. Tämä on sekä siunaus että kirous, on paljon mahdollisuuksia monenlaisiin ammatteihin, ja omat kiinnostuksen kohteet alkaa paljastua opintojen edetessä.

Kannattaa myös ottaa rohkeesti yhteyttä esim sua kiinnostavan alan laitokseen (esim assistenttiin), ja kysyä rohkeasti mieltä askarruttavia kysymyksiä. Uskoisin, että vastaavat ihan mielellään, koska monikaan ei ymmärrä kysyä suoraan. Ei ne mitään yli-ihmisiä ole, vaan monet hyvinkin auttamishaluisia!!

Jos joudut viettämään välivuotta, niin kannattaa harkita avoimen yliopiston/korkeakoulun opintoja. Niissä oppii lukutekniikkaa sekä yliopiston käytäntöjä, joten varmasti on pääsykokeessa etulyöntiasemassa!

Onnee sulle mietinnöissäsi, kysy lisää jos jäi mieltä jokin askarruttamaan!

Niinkuin edelläkin mainittiin, et voi tietää etukäteen tietää millaista opiskelu tulee olemaan. Tyytyväisyyteesi tulee nimittäin vaikuttamaan muutkin asiat kuin itse ala. Kannattaa ehdottomasti miettiä myös kaupunkia minne mielelläsi haluaisit opiskelemaan. Varsinkin niissä yliopistoissa/AMMK:ssa joissa on paljon vaihtoehtoja pääaineopintoihin, niin voi helposti vaihtaa mielekkäämpään, jos opinnot eivät vastaa odotuksia, koska yleensä mieli muuttuu ja kiinnostus selviää siinä opintojen edetessä. Itselläni oli vain kaksi kriteeriä, kun mietin lukion jälkeen minne hakisin. Yksi oli että tutkinto antaisi paljon työmahdollisuuksia, ja että saisi hyvää palkkaa.Koska mikään ei ole tympeämpää kuin opiskella yliopistossa kuutisen vuotta, eikä sitten työllisty millään. Joten kannattaa katsoa aloja, joilla tulevaisuudessa voisi olla kysyntää, äläkä sokeasti vain sitä mikä kiinnostaa, esim. äidinkieltä opiskelevat työllistyvät heikosti. Toisena kriteerinä minulla oli se, että työn pitää olla sellaista, mitä jaksan tehdä kyllästymättä koko loppuikäni. Minua kyllä kiinnostaa monet jutut, kielet, historia...mutta ammatiksi niistä ei oikein minulle ole.

Minusta etenkin yliopisto-opintojen kohdalla on oikeastaa nväärä puhua mistään varsinaisesta alasta tai ammatista johon opinnot valmistaisivat. Näin etenkin jos kyseessä on jokin humanistinen tai yhteiskuntatieteellinen oppiaine. Näissä jos haluaa pätevyyden johonkin tiettyyn ammattiin, joutuu usein suorittamaan sitten pätevyyden tuottavia lisäopintoja.

Ja opintojen sisältöä on tosiaan erittäin vaikea etukäteen hahmottaa. Esimerkiksi itse opiskelen pääaineena englantia. Ensimmäinen ajatus aineesta juuri mitään tietämättömälle on tietysti se, että oppiaineessa opiskellaan englannin kieltä ikään kuin samalla tavalla kuin aiemmin koulussa. Näinhän se kuitenkaan mene. Esimerkiksi omat opintoni ovat huomattavasti lähempänä kirjallisuustieteen opintoja kuin varsinaisia kielen opintoja: siis yksinkertaistaen opiskelen kirjallisuutta englannin kielellä. Se vain on mennyt näin, koska kielten opinnoissa on mahdollisuus painottaa opintojaan esimerkiksi kirjallisuuden tutkimukseen, kielitieteeseen tai käännöstieteeseen ja kääntämiseen. Englannin opinnot ovat itselläni gradu vaiheessa ja teen tutkielmaa joka on pääosin kirjallisuustieteellinen - lisäksi opiskelen sitten toisessa yliopistossa ihan varsinaiseti kirjallisuustiedettä, kun oppiaine alkoi toden teolla englannin opintojen myötä kiinnostamaan. Yllättäen olen englannin opinnoissa suoritetuilla kirjallisuuskursseilla saanut korvattua joitakin kirjallisuustieteen kursseja.

Voisin vielä mainita myös sivuaineeni, viestintätieteet. Kuten oppiaineen monikossa oleva nimi kertoo, aine pitää sisällään monenlaista näkökulmaa. Aivan kuten englannin opinnoissa, viestintätieteissä voi oppinnot painottaa monella tavalla: voi painottaa mediatutkimusta, journalistiikkaa, digitaalista viestintää, puheviestintää jne.

Paras tapa tosiaan saada tietoa itseään kiinnostavasta oppiaineesta ja sen sisällöistä on kysyä jo ainetta opiskelevilta. Kannattaa myös tutustua opinto-oppaisiin. Ja kannattaa myös muistaa, että saman oppiaineen ainelaitokset eri yliopistoissa painottavat hieman eri asioita - toki perusaines on kaikissa sama. Mutta tiedän, että esim. jokaisella Suomessa olevalla enkun laitoksella ei voi painottua kovin paljon kirjallisuuteen ja kulttuurintutkimukseen, vaan useat laitokset painottavat vielä perinteistä kielitiedettä.

Vielä lopuksi ammattipätevyydestä. Itse en esimerkiksi nykyisellä opintopaletilla omaa varsinaista pätevyyttä mihinkään ammattiin (vaikka varmasti pystyisin monessa virallista pätevyyttä vaativassa työssä toimimaan). Mutta esim. suorittamalla kirjasto- ja informaatioalan opintoja, voin saada pätevyyden kirjastotyöhön. Tai pedagogiset opinnot suorittamalla saada aineen opettajan pätevyyden.

Mukavaa, että olette jaksanut vastailla mun kysymyksiin. Ammatinvalinta vaan on niin hirveän iso päätös, että haluaisi olla melko varma jo hakuvaiheessa, mihin on päätänsä työntämässä... Yliopistojen sivuilta löytyy kyllä tosiaankin todella tarkasti, mitä jonkun alan koulutuksessa opiskellaan. Itse olen kiinnostunut kotitaloustieteen siis kotitalousopettajien koulutuksesta. Koulutus tuntuu todella kiinnostavalta, opintosisällöt tuntuu aivan kuin mulle tehdyiltä. Siitä huolimatta välillä alan kyseenalaistamaan omia kiinnostuksenkohteitani. Olisi niin paljon helpompaa opiskella lukiossa kun olisi sataprosenttisen varma, mitä sen jälkeen tekee. Eipä nyt muuta! Kiva kun kerrankin on asiallista keskustelua.

Taisi olla yläasteella jo karkeasti selvillä. Lukion aikana päämäärä yhä vahvistui, varmaankin osittain saamani lisäinformaation kautta. Nyt gradua viimeistelevänä päivääkään en ole katunut valintaani. (Ja todetaan vielä, että kukaan suvustani/tuttavistani ei ole aiemmin ollut ko. alalla.)

Mielenkiintoinen ala, laajat mahdollisuudet tulevaisuuden työtehtäviks ja kilpailukykyinen palkka.

Hei!

Sinuna keskittyisin ihan ensimmäiseksi yo-kirjoituksiin ja kirjoittaisin hyvät paperit. Itse aikoinani en näin tehnyt ja nykyisin se rajoittaa osaltaan pyrkimistä esim. yliopistoihin. Opiskelupaikka on nykyään ison kiven alla, kun muilla se kivi on pienempi. Hain ylppäreiden jälkeen AMK:n hakuoppaan ylistyssanojen innoittamana tietylle linjalle, joka sitten selvisi opintojen puolivälissä jopa liioitelluksi kuvaukseksi todellisesta työkuviosta. Valmistumisen jälkeen olen saanut töitä, mutta tuntuu, että ammatinvalintaa pitää vielä miettiä uudelleen. (Kävin muuten lukiossa ollessani ammatinvalintatesteissäkin, mutta siitä saamani tulos ei juuri auttanut hahmottelemaan omaa tulevaisuuttani). Vasta oikea työelämä osoittaa millaiseen työhön olet kouluttautunut. Monet kaveripiirissäni ovat jopa vaihtaneet kokonaan ihan toisiin opiskelupaikkoihin, koska ovat todenneet tahtovansa jotain muuta. Sinulla on siis vielä hyvin aikaa tehdä lopullinen päätös, mutta panosta yo-kirjoituksiin, sillä se avaa helpommin useita ovia.