22-250 PIIPUN KESTO?

arvelluttaa

monta laukausta 22-250 kestää,tällä ja monella muullakin forumilla on tullut ilmi ettei "kovin"kauan,kuin monta laukausta on "kovin kauan" KOKEMUKSIA???

18

17034

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tuhansia

      Jos ei aivan susi ole.

      Colt 45 APC on testattu 100 000 laukausta, eikä piippu ollut juuri kulunut.
      Korkeapaineinen kivääri kyllä kuluu nopeammin.
      Asiaan vaikuttaa myös, kuinka tiheään ammutaan. Ehtiikö piippu välillä jäähtyä.

      Joku on väittänyt, että 50 laukauksen pikatuli voi turmella piipun?

      • jos sinuun on luottaminen

        no ei tuo ihan heti sitten kulu jos sinuun on luottaminen,tuo repiminen on kuulemma osaksi piippujen kuluneisuuden syytä,mene ja tiedä sitten,samaten jotkut ovat panneet repimisen paskaisen piipun piikkiin...


      • Mudda .45 acp

        Painii aivan eri sarjassa.
        Se on matalpainepatruuna. Jossa on painehia jossain 1500 barin hujakoilla ja nopeutta luodissa alle 300 ms.
        22-250 on paineita tuplasti ja luodissa triplasti ja jotain päälle.
        Kyllähän piiput sinänsä kestää paitsi nät Sakon uudet joista jotkut oli metallurgisesti susia.
        Tarkkuus vaan tuppaa huonontua, ja jollain lintukiväärillä vaatimukset on aika kovat.
        Kolnolkasilla yleisesti puhutaan jostain 5000 laukauksesta ennen tarkkuushäviötä.
        Metsästyskiväärissä ei laukausmäärä kerralla ole suuri, mutta pitkässä juoksussa sitä kertyy.
        Niillä aseilla joilla pystytään pikatuleen on pienempi tarkkuusvaatimus, tietty hajonta esim kk:ssa on toivottu ominaisuus.
        Voin tunnustaa militääripyssyillä mitä oon ampunnu että suurin hajonta johtui itsestä.


      • syytä´?: Eiii.
        Mudda .45 acp kirjoitti:

        Painii aivan eri sarjassa.
        Se on matalpainepatruuna. Jossa on painehia jossain 1500 barin hujakoilla ja nopeutta luodissa alle 300 ms.
        22-250 on paineita tuplasti ja luodissa triplasti ja jotain päälle.
        Kyllähän piiput sinänsä kestää paitsi nät Sakon uudet joista jotkut oli metallurgisesti susia.
        Tarkkuus vaan tuppaa huonontua, ja jollain lintukiväärillä vaatimukset on aika kovat.
        Kolnolkasilla yleisesti puhutaan jostain 5000 laukauksesta ennen tarkkuushäviötä.
        Metsästyskiväärissä ei laukausmäärä kerralla ole suuri, mutta pitkässä juoksussa sitä kertyy.
        Niillä aseilla joilla pystytään pikatuleen on pienempi tarkkuusvaatimus, tietty hajonta esim kk:ssa on toivottu ominaisuus.
        Voin tunnustaa militääripyssyillä mitä oon ampunnu että suurin hajonta johtui itsestä.

        Kyyllä se luodin nopeus yhdistyneenä sen rakenteeseen sen tekee.
        Jos luoti on suunniteltu murmelin räjäyttämiseen niin se on nopeasti laajeneva ja hajoava.
        Metsästyskäyttöön löytynee täysvaippaisia ja kestävärakenteisia.
        Ongelma on se yli 900 ms oleva iskunopeus, jonka vaikutus on mielenkiintoinen luodin rakenteesta riippumatta.
        Vaatii sen kaulaosuman riistalintuihin.


      • lisää...
        syytä´?: Eiii. kirjoitti:

        Kyyllä se luodin nopeus yhdistyneenä sen rakenteeseen sen tekee.
        Jos luoti on suunniteltu murmelin räjäyttämiseen niin se on nopeasti laajeneva ja hajoava.
        Metsästyskäyttöön löytynee täysvaippaisia ja kestävärakenteisia.
        Ongelma on se yli 900 ms oleva iskunopeus, jonka vaikutus on mielenkiintoinen luodin rakenteesta riippumatta.
        Vaatii sen kaulaosuman riistalintuihin.

        sen verran täsmennän tuota kirjoitustani,että piipun repiminen syytä,ajatellaan että piipulla olisi ammuttu 1000kpl.lyijyluoteja puhdistamatta,tai no.olkoon vaikka kuparia,rihlat ovat jo "peittyneet"jonkin verran mönjästä ja saavat aikaan luotiin naarmuja,jotka vaikuttavat repivyyteen (viilaappa kokeeksi muutama veto luotiin ja ammu)ja lentorataan(luoti vispaa miten sattuu) monet 22-250 omistajat ovat olleet samoilla linjoilla piipun puhtauden kanssa;todella tärkeää!


      • ei huumoria saa.
        lisää... kirjoitti:

        sen verran täsmennän tuota kirjoitustani,että piipun repiminen syytä,ajatellaan että piipulla olisi ammuttu 1000kpl.lyijyluoteja puhdistamatta,tai no.olkoon vaikka kuparia,rihlat ovat jo "peittyneet"jonkin verran mönjästä ja saavat aikaan luotiin naarmuja,jotka vaikuttavat repivyyteen (viilaappa kokeeksi muutama veto luotiin ja ammu)ja lentorataan(luoti vispaa miten sattuu) monet 22-250 omistajat ovat olleet samoilla linjoilla piipun puhtauden kanssa;todella tärkeää!

        Tolla 22-250 et voi ampua lyijyluoteja, jos nopeudet ovat vähänkin sitä mitä pitää.
        Enkä noin äkkiseltään muista nähneeni myytävän lyijyluoteja ao. kaliberiin lainkaan; jo .22 wmr:n luodit on vaipotettu.
        Lyijy peittäisi muutaman laukauksen jälkeen jo rihlaurat ja tarkkuus olisi puhallusputken luokkaa.

        Kyllä luodin päälle voi kevyesti viilata jälkiä, eikä se kohtuu matkalla juuri tarkkuuteen vaikuta, luodin hylsyyn istutettu perä on tarkkuuten vaikuttamisessa paljon kriittisempi.
        Olen joskus nuorna tehnyt dum-dumeja by my self pienariin joten tierän jotain.

        Luodin vispaaminen on vähän suhteellinen käsite.
        Kierteet antavat sille pyörivän liikkeen ja pyörähdys on yhtäläinen piipun rihlan nousun kanssa. Eli ei se lintuun osuessa ja läpi mennessään ehdi pyörähtämään kuin sen verran mitä piipussa vastaavalla matkalla.
        Edelleen: 900 ms ja yli menevät iskunopeudet tekevät vaikutuksen luodin rakenteesta riippumatta.

        Sotilasaseissa (m16) ylivakautetaan luotia jolloin se osuessa mihin tahansa esteeseen nopeasti keikkaa ja vaikkei täysvaippa rikkoudu, niin poikittain meno tehostaa maalivaikutusta.
        Velivenäläisten 5,45 versio on vielä tehty tarkoituksellisen pitkäksi ja keskeltä helposti poikkimeneväksi. Näin sitä maailmanrauha ja rakkaus kehittyy.

        Piipun puhtaus on tarkkuudelle tärkeää, tästä on kaikki yhtämieltä.


    • rakenne

      Piipun rakenne kai siinä ratkaisee. Ja sitten latauksen "kuumuus" ja aseen huoltaminen.
      On niitä ollut näitä aseita .22-250 Rem. ja ainut yksi piippu ei kestänyt, se oli amerikkalainen ruostumaton Shilenin piippu. Alkuun se kävi hyvin mutta sitten meni minne meni.(n. 1000 lks.)
      Sakon, Tikan (Jyväskylä) ja Mäkisen piiput kyllä kestivät normaalin metsästyksen ja kilpailuammunnan
      (metsästäjäliiton) Tavallisessa metsästyksessä ammutaan suhteellisen vähän joten uskon piipun kestävän isältä pojalle.

      • tierät kertua

        Mäkisen piipuista jotta miten ne kestää ampumista`?.
        Olen ymmärtänyt kaikkien kehuvan että tarkkoja ovat ja yhdellä millä olen joskus kokeillut osuin myös.
        Mutta onko vain kateellisten ja asiaa ymmärtämättömien panettelua jotta ovat vähän pehmeitä eivätkä kestä laukausmääriä`?.


      • rakenne
        tierät kertua kirjoitti:

        Mäkisen piipuista jotta miten ne kestää ampumista`?.
        Olen ymmärtänyt kaikkien kehuvan että tarkkoja ovat ja yhdellä millä olen joskus kokeillut osuin myös.
        Mutta onko vain kateellisten ja asiaa ymmärtämättömien panettelua jotta ovat vähän pehmeitä eivätkä kestä laukausmääriä`?.

        Yleisesti sanoisin niin että taotut piiput kestävät
        paremmin kuin nämä nappirihlatut.
        Myös vetorihlattu piippu kestää.
        Tarkkuudessa en ole huomannut juuri eroa.
        Käsitykseni mukaan lintukaliperisen aseen piippu on
        riittävän tarkka jos sillä ampuu tuuman renkaaseen
        tuelta sadan metrin matkalta. Sakon ja Lapuan luodeilla pääsee siihen, jollain amerikkalaisilla
        tarkkuusluodeilla vähän parempaankin.
        Minun aseille on aina käynyt niin että joku kaveri
        on ihastunut ja tyrkyttänyt niistä rahaa ja sinne ne on menneet ja ostajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä.
        Sanovat näitä tsekin aseita hyviksi, teräksen laatu on tasainen ja niitä susia ei ole ollut.


      • kaikki nämä..?
        rakenne kirjoitti:

        Yleisesti sanoisin niin että taotut piiput kestävät
        paremmin kuin nämä nappirihlatut.
        Myös vetorihlattu piippu kestää.
        Tarkkuudessa en ole huomannut juuri eroa.
        Käsitykseni mukaan lintukaliperisen aseen piippu on
        riittävän tarkka jos sillä ampuu tuuman renkaaseen
        tuelta sadan metrin matkalta. Sakon ja Lapuan luodeilla pääsee siihen, jollain amerikkalaisilla
        tarkkuusluodeilla vähän parempaankin.
        Minun aseille on aina käynyt niin että joku kaveri
        on ihastunut ja tyrkyttänyt niistä rahaa ja sinne ne on menneet ja ostajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä.
        Sanovat näitä tsekin aseita hyviksi, teräksen laatu on tasainen ja niitä susia ei ole ollut.

        eli miten vaikuttaa tarkkuuteen sitten paksu tai ohut piippu,mikä rihlannousu pitää olla/onko vaihtoehtoja yleensäkkään?mikä paras rosteri,kovakromi vai "tavallinen piippu" ,vapaasti värähtelevä vai värähtelemätön?


      • rakenne
        kaikki nämä..? kirjoitti:

        eli miten vaikuttaa tarkkuuteen sitten paksu tai ohut piippu,mikä rihlannousu pitää olla/onko vaihtoehtoja yleensäkkään?mikä paras rosteri,kovakromi vai "tavallinen piippu" ,vapaasti värähtelevä vai värähtelemätön?

        Metsästyskäytössä on tietenkin ohut piippu helpoin kanniskeltava. Ohuessa piipussa värähtely on mielestäni isompaa kuin siinä paksussa. Isompi värähtely aikaansaa tietenkin isompaa osumapinta-alaa. Ehkä sellainen keskiraskas uritettu piippu on metsästyskäytössä parhain. Nämä kasa-ammunta ym. tarkkuuslajit ovat eri homma ja luku sinänsä. Kasa-amunta-ase ei sovellu niillä virityksillä metsästyskäyttöön jo liian herkäksi herkistetyn liipasimen vuoksi. Itse ammun jäykällä liipasimella eli 1,5 kg. Metsästäjälle tuo snellarikoneisto olisi parhain.
        Yleensä näissä on 14" (tuuman rihlan nousu ja se riittää 3,6g (55gr) vakauttamaan ihan hyvin.
        Näitä kyllä saa 8" rihlan nousulla taitaa saada jopa 7" rihlan nousulla. (pitkän valojuovaluodin takia sotilasaseissa .223Rem.= 5,56x45)
        Kyllä piipun tulee olla vapaasti värähtelevä.
        Helpoin huoltaa olisi se kromattu piippu, ruostumaton on ulkoisesti helpoin (Shilen oli ruostumaton). Tällä kokemuksella n. 35-vuotta tätä .22-250 Rem. patruunaa käyttäneenä kallistun halvimman vaihtoehdon puoleen eli tavallisen piipun.
        Piipun testauksen voi näissä .222-kaliperin aseissa tehdä siten että irroittaa pienoiskiväärin .22 luodin ja työntää se puhdistuspuikolla läpi piipun. Tällä tempulla kyllä tuntee onko aseen piipussa väljiä kohtia eli laajentumia ja myöskin onko nk. "loimuja" (taotut piiput) Käytettyä asetta tässä kaliperissa en ostaisi ilman tätä koetta. Edelleen korostan että olen maallikko näissä hommissa joten minun asiantuntemukseni siellä asesepinnän puolella on huono. Jospa joku asian osaavampi pystyisi vastaamaan paremmin.


      • ??????????
        rakenne kirjoitti:

        Metsästyskäytössä on tietenkin ohut piippu helpoin kanniskeltava. Ohuessa piipussa värähtely on mielestäni isompaa kuin siinä paksussa. Isompi värähtely aikaansaa tietenkin isompaa osumapinta-alaa. Ehkä sellainen keskiraskas uritettu piippu on metsästyskäytössä parhain. Nämä kasa-ammunta ym. tarkkuuslajit ovat eri homma ja luku sinänsä. Kasa-amunta-ase ei sovellu niillä virityksillä metsästyskäyttöön jo liian herkäksi herkistetyn liipasimen vuoksi. Itse ammun jäykällä liipasimella eli 1,5 kg. Metsästäjälle tuo snellarikoneisto olisi parhain.
        Yleensä näissä on 14" (tuuman rihlan nousu ja se riittää 3,6g (55gr) vakauttamaan ihan hyvin.
        Näitä kyllä saa 8" rihlan nousulla taitaa saada jopa 7" rihlan nousulla. (pitkän valojuovaluodin takia sotilasaseissa .223Rem.= 5,56x45)
        Kyllä piipun tulee olla vapaasti värähtelevä.
        Helpoin huoltaa olisi se kromattu piippu, ruostumaton on ulkoisesti helpoin (Shilen oli ruostumaton). Tällä kokemuksella n. 35-vuotta tätä .22-250 Rem. patruunaa käyttäneenä kallistun halvimman vaihtoehdon puoleen eli tavallisen piipun.
        Piipun testauksen voi näissä .222-kaliperin aseissa tehdä siten että irroittaa pienoiskiväärin .22 luodin ja työntää se puhdistuspuikolla läpi piipun. Tällä tempulla kyllä tuntee onko aseen piipussa väljiä kohtia eli laajentumia ja myöskin onko nk. "loimuja" (taotut piiput) Käytettyä asetta tässä kaliperissa en ostaisi ilman tätä koetta. Edelleen korostan että olen maallikko näissä hommissa joten minun asiantuntemukseni siellä asesepinnän puolella on huono. Jospa joku asian osaavampi pystyisi vastaamaan paremmin.

        ...paksu piippu tuo painoa lisää ja varsinki kättenpäältä liikkuvaan ampuminen on palion helpompaa,tosin pitää aina miettiä tarkotusta,itse käytän hirvimetsällä passissa tikan sporteria mutta jos pyydän omalta koiraltani niin tikan battueta,ei viitti raskasta asetta raahata metässä.


      • JH
        rakenne kirjoitti:

        Metsästyskäytössä on tietenkin ohut piippu helpoin kanniskeltava. Ohuessa piipussa värähtely on mielestäni isompaa kuin siinä paksussa. Isompi värähtely aikaansaa tietenkin isompaa osumapinta-alaa. Ehkä sellainen keskiraskas uritettu piippu on metsästyskäytössä parhain. Nämä kasa-ammunta ym. tarkkuuslajit ovat eri homma ja luku sinänsä. Kasa-amunta-ase ei sovellu niillä virityksillä metsästyskäyttöön jo liian herkäksi herkistetyn liipasimen vuoksi. Itse ammun jäykällä liipasimella eli 1,5 kg. Metsästäjälle tuo snellarikoneisto olisi parhain.
        Yleensä näissä on 14" (tuuman rihlan nousu ja se riittää 3,6g (55gr) vakauttamaan ihan hyvin.
        Näitä kyllä saa 8" rihlan nousulla taitaa saada jopa 7" rihlan nousulla. (pitkän valojuovaluodin takia sotilasaseissa .223Rem.= 5,56x45)
        Kyllä piipun tulee olla vapaasti värähtelevä.
        Helpoin huoltaa olisi se kromattu piippu, ruostumaton on ulkoisesti helpoin (Shilen oli ruostumaton). Tällä kokemuksella n. 35-vuotta tätä .22-250 Rem. patruunaa käyttäneenä kallistun halvimman vaihtoehdon puoleen eli tavallisen piipun.
        Piipun testauksen voi näissä .222-kaliperin aseissa tehdä siten että irroittaa pienoiskiväärin .22 luodin ja työntää se puhdistuspuikolla läpi piipun. Tällä tempulla kyllä tuntee onko aseen piipussa väljiä kohtia eli laajentumia ja myöskin onko nk. "loimuja" (taotut piiput) Käytettyä asetta tässä kaliperissa en ostaisi ilman tätä koetta. Edelleen korostan että olen maallikko näissä hommissa joten minun asiantuntemukseni siellä asesepinnän puolella on huono. Jospa joku asian osaavampi pystyisi vastaamaan paremmin.

        Omistamani tikka lsa 55, kal 22-250 vuosimallia 81,on ammuttu varovasti arvioiden 5000 laakia,on itse
        teko panoksilla ammuttu 5,den kasa sadaltametriltä ollut 14 mm,,aseessa ilmennyt lintujen repi-
        mis ominaisuus korjaantui , piipun lyhennyksellä, ei revi enää,luoteina olemme käyttäneet Sako 3,2g
        sekä Hornaty 3,6g, tässä aseessa on paksupiippu ,ja on tehty entisellä tikantehtaalla , SUOMESSA.
        t,,Honkasjussi Kaenuusta


    • testattu

      Shilenin 22-250 piippu ei toimi Sakon 3.2 gramman luodilla. Ensin epäilin itsekin piipun kulumista mutta heitin sitten sakolaiset roskiksiin ja Lapuan 3.6 gramman luodilla takoo tarkasti.

      • Rem 700 22-250

        Lapua 3,6g luoti ja 140 ruutia 2,4g niin sattuu ja uppoo. Paras resepti mitä olen tähän mennessä löytänyt.


    • 22-250 KÄYNTI

      Omalla 22-250 tikka 55 sporterilla on edellinen omistaja ampunut kait kilpaa, eli paljon... 20v sitten aseen ostaessani en löytänyt kaupan paukuilla kummoista käyntiä, enkä saanut kotimaisia luotejakaan käymään. Kokeilujen tuloksena päädyin perinteisen D-luodin mallisiin luoteihin, parhaiten käyvät Sierran ja Noslerin 52grs BTHP:t . Ruutina N140 ja lataus taulukkomaksimissa. Ja käynti on ampujan puutteelliset taidot huomioiden niin hyvää että hävettää... Mitä kokemuksia muilla on, onko 22-250 tavallista ronkelimpi latauksille, vai onko syynä se, että piippu jo kalkkiviivoilla... ?

    • Pena 50

      Mulla ollut ollut lähes 40 vuotta Remingtonin 22-250. Laukauksia ei niin hirveästi ja kasat pysyneet vielä hyvinä.

      Lintuja on tippunut 300 metristä. Normaalisti ei pitkällä matkallakaan tarvitse ampua yli linnusta vaan linnun yläosaan. Mielestäni ei ole paha repimään, kun ampuu täysmanttelikuulalla. Hyvä pyssy.

    • Lintukivääri

      Parhaasta päästä!
      Vuodesta 1981 kovassa metsästyskäytössä ollut ohutpiippuinen Tikka 22-250 on edelleen loistava kapine. Kun itse lataa patruunat, ja hakee sen pienintä kasaa tekävän latauksen, se on enää ampujasta kiinni saako teeren reppuun.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taitaa olla aika

      laittaa kirjaimet esille. Kuka kaipaa ja ketä.
      Ikävä
      213
      3211
    2. Tiedäthän että

      Pohdin paljon siirtymistä. Tulen surulliseksi tietyistä tai monistakin asioista. Siksi parempi kun saat elää vapaasti il
      Ikävä
      18
      2988
    3. Klaukkalan onnettomuus

      Kun kuulin onnettomuudesta,jossa auto oli suistunut sillalta jokeen,en kyllä missään vaiheessa uskonutkaan että kyseess
      Maailman menoa
      35
      1638
    4. Mikset ala

      Vapaan ihmisen kanssa joka tykkää sinusta?
      Ikävä
      96
      1382
    5. Sinulla on kauniit kasvot ja erityisesti kulmakarvat

      Ne yhdistettynä luonteeseen, katseeseen ja ilmeisiin saa pääni pyörälle kyllä. En kestä. Usein päivisin nämä tulevat mie
      Ikävä
      53
      1309
    6. Mitä muuttaisit

      Kaivatussasi?
      Ikävä
      99
      1288
    7. Martinan uudet tuulet

      Alkaa vahvasti vaikuttaa siltä, että ollaan tosiaan palattu sinkkumarkkinoille. Joulu ja uusivuosi ilman kihlattua, vaik
      Kotimaiset julkkisjuorut
      191
      1225
    8. Afrikan tähti -lautapelit kerätään pois Turun päiväkodeista Pelin poistuminen ei ole kaikkien mielee

      Afrikan tähti -lautapelit kerätään pois Turun päiväkodeista Pelin poistuminen ei ole kaikkien mieleen. Turku VOISI LO
      Maailman menoa
      192
      1202
    9. Nurmijärven Tulvatie jätetty hoitamatta jonka ansiosta turma sattui?

      Käykö nyt niin että tienhoidosta vastaavat tahot laitetaan maksamaan turma? Miksi tietä ei ollut hoidettu, onko syy pihe
      Maailman menoa
      146
      1059
    10. Kunnan piikkiin meni nuorten surma

      Ei ole missään muualla noin alkeellisen oloista siltaa ja kaiteita, ja oliko edes kaiteita, kunnollisia ei ainakaan ollu
      Nurmijärvi
      42
      969
    Aihe