22-250 PIIPUN KESTO?

no ei tuo ihan heti sitten kulu jos sinuun on luottaminen,tuo repiminen on kuulemma osaksi piippujen kuluneisuuden syytä,mene ja tiedä sitten,samaten jotkut ovat panneet repimisen paskaisen piipun piikkiin...

Painii aivan eri sarjassa.
Se on matalpainepatruuna. Jossa on painehia jossain 1500 barin hujakoilla ja nopeutta luodissa alle 300 ms.
22-250 on paineita tuplasti ja luodissa triplasti ja jotain päälle.
Kyllähän piiput sinänsä kestää paitsi nät Sakon uudet joista jotkut oli metallurgisesti susia.
Tarkkuus vaan tuppaa huonontua, ja jollain lintukiväärillä vaatimukset on aika kovat.
Kolnolkasilla yleisesti puhutaan jostain 5000 laukauksesta ennen tarkkuushäviötä.
Metsästyskiväärissä ei laukausmäärä kerralla ole suuri, mutta pitkässä juoksussa sitä kertyy.
Niillä aseilla joilla pystytään pikatuleen on pienempi tarkkuusvaatimus, tietty hajonta esim kk:ssa on toivottu ominaisuus.
Voin tunnustaa militääripyssyillä mitä oon ampunnu että suurin hajonta johtui itsestä.

Mudda .45 acp kirjoitti:

Painii aivan eri sarjassa.
Se on matalpainepatruuna. Jossa on painehia jossain 1500 barin hujakoilla ja nopeutta luodissa alle 300 ms.
22-250 on paineita tuplasti ja luodissa triplasti ja jotain päälle.
Kyllähän piiput sinänsä kestää paitsi nät Sakon uudet joista jotkut oli metallurgisesti susia.
Tarkkuus vaan tuppaa huonontua, ja jollain lintukiväärillä vaatimukset on aika kovat.
Kolnolkasilla yleisesti puhutaan jostain 5000 laukauksesta ennen tarkkuushäviötä.
Metsästyskiväärissä ei laukausmäärä kerralla ole suuri, mutta pitkässä juoksussa sitä kertyy.
Niillä aseilla joilla pystytään pikatuleen on pienempi tarkkuusvaatimus, tietty hajonta esim kk:ssa on toivottu ominaisuus.
Voin tunnustaa militääripyssyillä mitä oon ampunnu että suurin hajonta johtui itsestä.

Lue lisää

Kyyllä se luodin nopeus yhdistyneenä sen rakenteeseen sen tekee.
Jos luoti on suunniteltu murmelin räjäyttämiseen niin se on nopeasti laajeneva ja hajoava.
Metsästyskäyttöön löytynee täysvaippaisia ja kestävärakenteisia.
Ongelma on se yli 900 ms oleva iskunopeus, jonka vaikutus on mielenkiintoinen luodin rakenteesta riippumatta.
Vaatii sen kaulaosuman riistalintuihin.

syytä´?: Eiii. kirjoitti:

Kyyllä se luodin nopeus yhdistyneenä sen rakenteeseen sen tekee.
Jos luoti on suunniteltu murmelin räjäyttämiseen niin se on nopeasti laajeneva ja hajoava.
Metsästyskäyttöön löytynee täysvaippaisia ja kestävärakenteisia.
Ongelma on se yli 900 ms oleva iskunopeus, jonka vaikutus on mielenkiintoinen luodin rakenteesta riippumatta.
Vaatii sen kaulaosuman riistalintuihin.

Lue lisää

sen verran täsmennän tuota kirjoitustani,että piipun repiminen syytä,ajatellaan että piipulla olisi ammuttu 1000kpl.lyijyluoteja puhdistamatta,tai no.olkoon vaikka kuparia,rihlat ovat jo "peittyneet"jonkin verran mönjästä ja saavat aikaan luotiin naarmuja,jotka vaikuttavat repivyyteen (viilaappa kokeeksi muutama veto luotiin ja ammu)ja lentorataan(luoti vispaa miten sattuu) monet 22-250 omistajat ovat olleet samoilla linjoilla piipun puhtauden kanssa;todella tärkeää!

lisää... kirjoitti:

sen verran täsmennän tuota kirjoitustani,että piipun repiminen syytä,ajatellaan että piipulla olisi ammuttu 1000kpl.lyijyluoteja puhdistamatta,tai no.olkoon vaikka kuparia,rihlat ovat jo "peittyneet"jonkin verran mönjästä ja saavat aikaan luotiin naarmuja,jotka vaikuttavat repivyyteen (viilaappa kokeeksi muutama veto luotiin ja ammu)ja lentorataan(luoti vispaa miten sattuu) monet 22-250 omistajat ovat olleet samoilla linjoilla piipun puhtauden kanssa;todella tärkeää!

Lue lisää

Tolla 22-250 et voi ampua lyijyluoteja, jos nopeudet ovat vähänkin sitä mitä pitää.
Enkä noin äkkiseltään muista nähneeni myytävän lyijyluoteja ao. kaliberiin lainkaan; jo .22 wmr:n luodit on vaipotettu.
Lyijy peittäisi muutaman laukauksen jälkeen jo rihlaurat ja tarkkuus olisi puhallusputken luokkaa.

Kyllä luodin päälle voi kevyesti viilata jälkiä, eikä se kohtuu matkalla juuri tarkkuuteen vaikuta, luodin hylsyyn istutettu perä on tarkkuuten vaikuttamisessa paljon kriittisempi.
Olen joskus nuorna tehnyt dum-dumeja by my self pienariin joten tierän jotain.

Luodin vispaaminen on vähän suhteellinen käsite.
Kierteet antavat sille pyörivän liikkeen ja pyörähdys on yhtäläinen piipun rihlan nousun kanssa. Eli ei se lintuun osuessa ja läpi mennessään ehdi pyörähtämään kuin sen verran mitä piipussa vastaavalla matkalla.
Edelleen: 900 ms ja yli menevät iskunopeudet tekevät vaikutuksen luodin rakenteesta riippumatta.

Sotilasaseissa (m16) ylivakautetaan luotia jolloin se osuessa mihin tahansa esteeseen nopeasti keikkaa ja vaikkei täysvaippa rikkoudu, niin poikittain meno tehostaa maalivaikutusta.
Velivenäläisten 5,45 versio on vielä tehty tarkoituksellisen pitkäksi ja keskeltä helposti poikkimeneväksi. Näin sitä maailmanrauha ja rakkaus kehittyy.

Piipun puhtaus on tarkkuudelle tärkeää, tästä on kaikki yhtämieltä.

Mäkisen piipuista jotta miten ne kestää ampumista`?.
Olen ymmärtänyt kaikkien kehuvan että tarkkoja ovat ja yhdellä millä olen joskus kokeillut osuin myös.
Mutta onko vain kateellisten ja asiaa ymmärtämättömien panettelua jotta ovat vähän pehmeitä eivätkä kestä laukausmääriä`?.

tierät kertua kirjoitti:

Mäkisen piipuista jotta miten ne kestää ampumista`?.
Olen ymmärtänyt kaikkien kehuvan että tarkkoja ovat ja yhdellä millä olen joskus kokeillut osuin myös.
Mutta onko vain kateellisten ja asiaa ymmärtämättömien panettelua jotta ovat vähän pehmeitä eivätkä kestä laukausmääriä`?.

Lue lisää

Yleisesti sanoisin niin että taotut piiput kestävät
paremmin kuin nämä nappirihlatut.
Myös vetorihlattu piippu kestää.
Tarkkuudessa en ole huomannut juuri eroa.
Käsitykseni mukaan lintukaliperisen aseen piippu on
riittävän tarkka jos sillä ampuu tuuman renkaaseen
tuelta sadan metrin matkalta. Sakon ja Lapuan luodeilla pääsee siihen, jollain amerikkalaisilla
tarkkuusluodeilla vähän parempaankin.
Minun aseille on aina käynyt niin että joku kaveri
on ihastunut ja tyrkyttänyt niistä rahaa ja sinne ne on menneet ja ostajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä.
Sanovat näitä tsekin aseita hyviksi, teräksen laatu on tasainen ja niitä susia ei ole ollut.

rakenne kirjoitti:

Yleisesti sanoisin niin että taotut piiput kestävät
paremmin kuin nämä nappirihlatut.
Myös vetorihlattu piippu kestää.
Tarkkuudessa en ole huomannut juuri eroa.
Käsitykseni mukaan lintukaliperisen aseen piippu on
riittävän tarkka jos sillä ampuu tuuman renkaaseen
tuelta sadan metrin matkalta. Sakon ja Lapuan luodeilla pääsee siihen, jollain amerikkalaisilla
tarkkuusluodeilla vähän parempaankin.
Minun aseille on aina käynyt niin että joku kaveri
on ihastunut ja tyrkyttänyt niistä rahaa ja sinne ne on menneet ja ostajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä.
Sanovat näitä tsekin aseita hyviksi, teräksen laatu on tasainen ja niitä susia ei ole ollut.

Lue lisää

eli miten vaikuttaa tarkkuuteen sitten paksu tai ohut piippu,mikä rihlannousu pitää olla/onko vaihtoehtoja yleensäkkään?mikä paras rosteri,kovakromi vai "tavallinen piippu" ,vapaasti värähtelevä vai värähtelemätön?

kaikki nämä..? kirjoitti:

eli miten vaikuttaa tarkkuuteen sitten paksu tai ohut piippu,mikä rihlannousu pitää olla/onko vaihtoehtoja yleensäkkään?mikä paras rosteri,kovakromi vai "tavallinen piippu" ,vapaasti värähtelevä vai värähtelemätön?

Lue lisää

Metsästyskäytössä on tietenkin ohut piippu helpoin kanniskeltava. Ohuessa piipussa värähtely on mielestäni isompaa kuin siinä paksussa. Isompi värähtely aikaansaa tietenkin isompaa osumapinta-alaa. Ehkä sellainen keskiraskas uritettu piippu on metsästyskäytössä parhain. Nämä kasa-ammunta ym. tarkkuuslajit ovat eri homma ja luku sinänsä. Kasa-amunta-ase ei sovellu niillä virityksillä metsästyskäyttöön jo liian herkäksi herkistetyn liipasimen vuoksi. Itse ammun jäykällä liipasimella eli 1,5 kg. Metsästäjälle tuo snellarikoneisto olisi parhain.
Yleensä näissä on 14" (tuuman rihlan nousu ja se riittää 3,6g (55gr) vakauttamaan ihan hyvin.
Näitä kyllä saa 8" rihlan nousulla taitaa saada jopa 7" rihlan nousulla. (pitkän valojuovaluodin takia sotilasaseissa .223Rem.= 5,56x45)
Kyllä piipun tulee olla vapaasti värähtelevä.
Helpoin huoltaa olisi se kromattu piippu, ruostumaton on ulkoisesti helpoin (Shilen oli ruostumaton). Tällä kokemuksella n. 35-vuotta tätä .22-250 Rem. patruunaa käyttäneenä kallistun halvimman vaihtoehdon puoleen eli tavallisen piipun.
Piipun testauksen voi näissä .222-kaliperin aseissa tehdä siten että irroittaa pienoiskiväärin .22 luodin ja työntää se puhdistuspuikolla läpi piipun. Tällä tempulla kyllä tuntee onko aseen piipussa väljiä kohtia eli laajentumia ja myöskin onko nk. "loimuja" (taotut piiput) Käytettyä asetta tässä kaliperissa en ostaisi ilman tätä koetta. Edelleen korostan että olen maallikko näissä hommissa joten minun asiantuntemukseni siellä asesepinnän puolella on huono. Jospa joku asian osaavampi pystyisi vastaamaan paremmin.

rakenne kirjoitti:

Metsästyskäytössä on tietenkin ohut piippu helpoin kanniskeltava. Ohuessa piipussa värähtely on mielestäni isompaa kuin siinä paksussa. Isompi värähtely aikaansaa tietenkin isompaa osumapinta-alaa. Ehkä sellainen keskiraskas uritettu piippu on metsästyskäytössä parhain. Nämä kasa-ammunta ym. tarkkuuslajit ovat eri homma ja luku sinänsä. Kasa-amunta-ase ei sovellu niillä virityksillä metsästyskäyttöön jo liian herkäksi herkistetyn liipasimen vuoksi. Itse ammun jäykällä liipasimella eli 1,5 kg. Metsästäjälle tuo snellarikoneisto olisi parhain.
Yleensä näissä on 14" (tuuman rihlan nousu ja se riittää 3,6g (55gr) vakauttamaan ihan hyvin.
Näitä kyllä saa 8" rihlan nousulla taitaa saada jopa 7" rihlan nousulla. (pitkän valojuovaluodin takia sotilasaseissa .223Rem.= 5,56x45)
Kyllä piipun tulee olla vapaasti värähtelevä.
Helpoin huoltaa olisi se kromattu piippu, ruostumaton on ulkoisesti helpoin (Shilen oli ruostumaton). Tällä kokemuksella n. 35-vuotta tätä .22-250 Rem. patruunaa käyttäneenä kallistun halvimman vaihtoehdon puoleen eli tavallisen piipun.
Piipun testauksen voi näissä .222-kaliperin aseissa tehdä siten että irroittaa pienoiskiväärin .22 luodin ja työntää se puhdistuspuikolla läpi piipun. Tällä tempulla kyllä tuntee onko aseen piipussa väljiä kohtia eli laajentumia ja myöskin onko nk. "loimuja" (taotut piiput) Käytettyä asetta tässä kaliperissa en ostaisi ilman tätä koetta. Edelleen korostan että olen maallikko näissä hommissa joten minun asiantuntemukseni siellä asesepinnän puolella on huono. Jospa joku asian osaavampi pystyisi vastaamaan paremmin.

Lue lisää

...paksu piippu tuo painoa lisää ja varsinki kättenpäältä liikkuvaan ampuminen on palion helpompaa,tosin pitää aina miettiä tarkotusta,itse käytän hirvimetsällä passissa tikan sporteria mutta jos pyydän omalta koiraltani niin tikan battueta,ei viitti raskasta asetta raahata metässä.

rakenne kirjoitti:

Metsästyskäytössä on tietenkin ohut piippu helpoin kanniskeltava. Ohuessa piipussa värähtely on mielestäni isompaa kuin siinä paksussa. Isompi värähtely aikaansaa tietenkin isompaa osumapinta-alaa. Ehkä sellainen keskiraskas uritettu piippu on metsästyskäytössä parhain. Nämä kasa-ammunta ym. tarkkuuslajit ovat eri homma ja luku sinänsä. Kasa-amunta-ase ei sovellu niillä virityksillä metsästyskäyttöön jo liian herkäksi herkistetyn liipasimen vuoksi. Itse ammun jäykällä liipasimella eli 1,5 kg. Metsästäjälle tuo snellarikoneisto olisi parhain.
Yleensä näissä on 14" (tuuman rihlan nousu ja se riittää 3,6g (55gr) vakauttamaan ihan hyvin.
Näitä kyllä saa 8" rihlan nousulla taitaa saada jopa 7" rihlan nousulla. (pitkän valojuovaluodin takia sotilasaseissa .223Rem.= 5,56x45)
Kyllä piipun tulee olla vapaasti värähtelevä.
Helpoin huoltaa olisi se kromattu piippu, ruostumaton on ulkoisesti helpoin (Shilen oli ruostumaton). Tällä kokemuksella n. 35-vuotta tätä .22-250 Rem. patruunaa käyttäneenä kallistun halvimman vaihtoehdon puoleen eli tavallisen piipun.
Piipun testauksen voi näissä .222-kaliperin aseissa tehdä siten että irroittaa pienoiskiväärin .22 luodin ja työntää se puhdistuspuikolla läpi piipun. Tällä tempulla kyllä tuntee onko aseen piipussa väljiä kohtia eli laajentumia ja myöskin onko nk. "loimuja" (taotut piiput) Käytettyä asetta tässä kaliperissa en ostaisi ilman tätä koetta. Edelleen korostan että olen maallikko näissä hommissa joten minun asiantuntemukseni siellä asesepinnän puolella on huono. Jospa joku asian osaavampi pystyisi vastaamaan paremmin.

Lue lisää

Omistamani tikka lsa 55, kal 22-250 vuosimallia 81,on ammuttu varovasti arvioiden 5000 laakia,on itse
teko panoksilla ammuttu 5,den kasa sadaltametriltä ollut 14 mm,,aseessa ilmennyt lintujen repi-
mis ominaisuus korjaantui , piipun lyhennyksellä, ei revi enää,luoteina olemme käyttäneet Sako 3,2g
sekä Hornaty 3,6g, tässä aseessa on paksupiippu ,ja on tehty entisellä tikantehtaalla , SUOMESSA.
t,,Honkasjussi Kaenuusta

Lapua 3,6g luoti ja 140 ruutia 2,4g niin sattuu ja uppoo. Paras resepti mitä olen tähän mennessä löytänyt.